Kambodza kootut matkavinkit osa A-J

30.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Adapteria et tarvitse. Meikäläiset töpselit sopivat Kambodzalaisiin pistorasioihin ja jännitekin on sama.

Aikakäsite ei ole täällä niin eksakti kuin mihin me olemme tottuneet. Bussimatka voi kestää viisi tai seitsemän tuntia, ei sen ole niin väliä. Perille päästään lopulta. Hellitä kellosta, älä tee tiukkoja aikatauluja tai suunnittele kulkuyhteyksien vaihtoja, aseta määränpään saavuttaminen kakkossijalle itse matkasta nauttimisen ja sen tarjoamien elämyksien jälkeen.

Apteekkeja on paljon ja en tiedä onko sellaista lääkettä, jota ei suoraan tiskiltä ilman lääkärin määräystä saisi. Eli jos tietää, mitä tarvitsee, niin ei tarvitse käydä lääkärillä. Tuotenimet voivat olla täällä eri kuin mitä Suomessa on saatavana, mutta jos tietää mitä vaikuttavaa ainetta on ostamassa ja minkä vahvuisena, niin sillä pärjää. Voi myös luottaa apteekkihenkilökunnan osaamiseen ja sitten lääkkeet saatuaan googlettaa, että minkälaisesta aineesta on kyse ja tarvittaessa ostaa jotain toista. Lääkkeet eivät täällä paljoa maksa.

Arvotavaroiden suhteen ei voi antaa yhtä yleispätevää neuvoa, joten kerron vain sen, miten itse olen tehnyt. Ensinnäkin korut olen jättänyt kotiin ihan kaikki. Ne ovat täällä ihan turhia. Rahoja, passia, kortteja ym pidän vaatteiden alla rahavyössä. Kätevä varsinkin matkustaessa, jos sattuu vaikka nukahtamaan. Ulkona kulkiessani en jaksa enää pitää sitä yllä (alussa pidin), sillä se hiostaa ikävästi. Jos hotellissani on respassa kunnollinen tallelokero (huoneissa ei ole ollut yhdessäkään) eikä vain piironginlaatikko, otan vyöstä noin viikon käyttörahat ja muutoin pidän säilössä. Jos ei, piilotan vyön huoneeseeni. Kaupungilla kulkiessani pidän taskussani ehkä max 60$.

Kamera ja läppäri kulkevat joskus päivärepussa mukana kaupungilla liikkuessa, joskus eivät. Riippuu vähän siitä, että miten turvalliseksi koen hotellini. Harvemmin olen ollut paikoissa, joissa on tuntunut siltä, että ei ole hyvä jättää huoneeseen. Jos hotelli on sellainen, että huoneisiin on vain yksi sisäänkäynti respan tiskin ohi ja siellä koko ajan istuu joku ja oma huone on yläkerroksissa eikä sinne ulkokautta näyttäisi ainakaan ihan helppo olla tulla sisään, niin sellainen tuntuu kyllä melko turvalliselta ja ainakin toistaiseksi on toiminut. Liikennevälineissä liikkuessa pidän arvotavarat aina käsimatkatavaroissa.

Aurinko on täällä ihan muuta kuin mihin olet koto-Suomessa tai välimeren lomilla tottunut. Se polttaa pilvisenäkin päivänä. Käytä aurinkovoidetta ja myös hattu on hyvä. Suomen talven pimeydestä kun tänne tulee, niin alkuun sitä aurinkoa oikein imee itseensä. Sitten kun patterit on ladattu täyteen, niin auringolta alkaa mieluusti hakeutua suojaan. Kuumuutta vastaan auringolta suojautuminen vaatteita lisäämällä auttaa paremmin kuin niiden vähentäminen. Tämä sopii myös paremmin paikalliseen pukeutumiskoodiin. Parasta hoitoa auringonpolttamiin on paksu kerros puhdasta aloe vera –geeliä. Sitä saa apteekeista, joistakin supermarketeista ja Forever Living Products –liikkeistä (kallein vaihtoehto).

Budjettina minulla on noin 25$/päivä, joka sisältää majoituksen, ruoan ja juomat, tipit, henk.koht. hygienian ja pyykit. Matkat, viisumit, mahdolliset sairauskulut ja muut törsäilyt tulevat sitten tämän päälle. Halvemmallakin pystyy elämään, jos vähänkin viitsii kitkuttaa. Toisaalta paljon enemmänkin saa menemään, ja helposti.

Bussit ovat yksinkertaisin ja halvin tapa matkustaa maan sisällä. Bussiyhtiöitä on useita ja yleensä kullakin on oma ”asemansa” kaupungeissa yhden keskitetyn linja-autoaseman sijaan. Lippuja saa ko. yhtiön toimistosta, matkatoimistoista ja hotelleista. Capitol ja Sorya ovat yhtiöitä, joilla on kattavin verkko, mutta jonkin verran romuiset bussit. Mekong Express ja Paramount Angkor Express ovat ns. parempia yhtiöitä ja lippujen hinnat ovat muutaman dollarin korkeammat. Bussit ovat vähän paremmassa kunnossa ja ajavat joitakin välejä ilman vessataukoja tai poimimatta matkustajia matkan varrelta. Linja-autojen reitit kulkevat enimmäkseen väliä Phnom Penh – jokin muu kaupunki. Tuollainen väli kestää noin puoli päivää ja maksaa 5-7$.

Linja-autoyhtiön asema voi olla jotain niinkin vaatimatonta kuin toimisto kadunkulmauksessa, jonka edustalta auto lähtee.

Monet yhtiöt pysähtyvät matkan puolivälissä parinkymmenen minuutin tauolle paikkaan, jossa voi käydä vessassa, syödä lämpimän ruoan ja ostaa matkalle vettä ja jotain pientä purtavaa, kuten esimerkiksi hedelmiä, munia, täytettyjä riisitaikinapalleroita, paistettuja hämähäkkejä yms.

Hermot meinaavat joskus mennä itse kultakin, kun touhu näyttää niin järjettömältä. Sitten jälkeenpäin huomaa, että ihan turhaan tuli hermoiltua ja hävettää. Asiat eivät aina suju ollenkaan sen logiikan mukaan mihin itse on tottunut, mutta aina ne silti jotenkin sujuvat. Odota, katso ja ylläty siitä millä tavoin ne ratkaistaan.

Hotelleja ja majoituskapasiteettia yleensäkin täällä on enemmän kuin tarpeeksi. Senkin kokoisista pikkukylistä, joissa ei Suomessa ikinä olisi mitään majoituspaikkaa, löytyy jokin rupuinen guest house Jos sinulla on etukäteen tiedossa jokin paikka niin varaa, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvä strategia on saapua uudelle paikkakunnalle iltapäivällä, niin että pystyy vielä valoisan aikaan etsimään itselleen majapaikan. Kunhan löytää alkuun jonkun siedettävän, niin voi sen jälkeen hakea itselleen paremmin mieleisen ja vaihtaa. Jos saapuu pimeällä eli kello kuuden jälkeen ja paikkakunta on outo, silloin on itselle ainakin vähemmän stressaavaa jos majoitus on jo valmiiksi varattuna. Mutta en suosittele varaamaan majoituksia ja aikatauluttamaan matkaa niiden mukaan Suomesta käsin jo ennen lähtöä.

Itse olen yöpynyt paikoissa, joissa yö maksaa 10-15$. Siihen hintaan saa jo vähän viihtyisyyttäkin. Majoitusta löytyy myös alle 10$:lla/yö, mutta siihen hintaan ei ehkä enää saakaan lämmintä suihkua eikä ilmastointia. Hinnat ovat yleensä per huone, eivät per henkilö, joten kahden matkustaessa asumiskulut tulevat huomattavasti edullisemmiksi. Hotellivinkkejä yhteystietoineen on ripoteltuna eri paikkakuntia koskeviin postauksiin.

Hymyile. Ihmiset hymyilevät takaisin. Vastaantulijat, ohikulkijat, tuntemattomat.

Jalankulkija on yleensä turisti. Paikalliset liikkuvat jalan tuskin mihinkään. Jalankulkijat saavat sompailla kaduilla muun liikenteen seassa, sillä ne mitkä jalkakäytävää muistuttavat, ovat itse asiassa kiinteistöjen etupihoja ja usein varattu muuhun tarkoitukseen kuten parkkipaikoiksi, liikehuoneiston jatkoksi tai katukeittiöiksi. Kadun ylittäminen tapahtuu mopojen lomitse pujotellen, autojen kanssa on vähän hankalampaa. Näytä selkeästi aikomuksesi väistätkö vai menetkö. Jos nostat kätesi pystyyn kämmen liikenteen tulosuuntaa kohden, tarkoittaa se, että ”minä menen nyt”. Liikennevalojakin on, mutta se ei tarkoita sitä etteikö sieltä silloin ketään tulisi, vaan että sieltä tulee autoja ja mopoja väisteltäväksi vähän normaalia vähemmän. Eikä yksisuuntainen katu tarkoita sitä, että kaikki liikenne kulkee yhteen suuntaan, vaan ainoastaan että liikenteen valtavirta kulkee yhteen suuntaan. Äläkä luota yhteenkään vilkkuun, niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mihin suuntaan ajoneuvo risteyksestä matkaansa jatkaa.

Auto kuvan keskellä on tehnyt tyypillisen kambodzalaisen vasemmallekääntymisryhmittäytymisen. Vasemmalle käännytään ajamalla vastaantulevan kaistan vasempaan reunaan ja siitä sitten pikkuhiljaa puikkelehditaan liikennevirran läpi omalle puolelle oikeanpuoleiselle kaistalle.

Juomarahat ovat olennainen osa kulttuuria ja työntekijöiden palkkaa. Tästä aiheesta on oma postaus helmikuulta 2011.

Juomavesi on pulloissa ja sitä myydään joka kadunkulmassa ja kioskissa. Vesi on käänteisosmoosilla puhdistettua ja tylsän makuista, koska siitä puuttuvat suolot. Hampaat olen pessyt ihan kraanavedellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *