Junalla Saigonista Hanoihin

10.4.2011 Hanoi, Vietnam

Päivä Ho Chi Minhissä eli Saigonissa meni minun osaltani ihan ohi. Jo edellisenä aamuna alkanut päänsärky yltyi illan mittaan migreeniksi. Oksensin ulos illalliskarppini ja makasin migreenini kanssa pedissäni elämääni ja mitä ilmeisimmin edessäni olevaa pakkovegaaniutta kiroten seuraavaan iltaan asti. Sitten kävin piipahtamassa ulkona hotellin kulmilla ostamassa omenoita ja juomavettä tulevalle junamatkalle. Ilokseni löysin myöskin durian-kauppiaan ja totesin durianin olevan täällä puolta halvempaa kuin Kambodzassa. Muutenkin näin äkkiseltään vaikuttaisi täällä ruoka olevan edullisempaa kuin Kambodzassa.

Jos joku tarvitsee hotellia Saigonin rautatieaseman lähettyviltä, niin tässä yksi: Huong Mai Hotel, 206 Nguyȇn Phúc Nguyȇn puh. (84.8) 382 499 95. Kylpyhuone niin kuin huonekin olivat siistejä ja kaikki toimi: lämmin vesi, jääkaappi, ilmastointi, langaton verkko ja tv – joka toimi ihan itsestään aina puoli viiden aikaan aamulla. Minun huoneeni oli ikkunaton, joten siinä oli mukavan hiljaista. Yhden hengen huone maksoi 15$ ja sijainti oli erittäin hyvä ajatellen junan varhaista lähtöaikaa.

Saigon jäi siis kokematta, mikä oli harmi, sillä sen vähän perusteella, mitä bussin ikkunasta ehdin nähdä, niin se vaikutti ihan siistiltä ja sivistyneeltä paikalta. Mutta junamatkalla sain nauttia maisemista senkin edestä. En tiedä mitä lentolippu Hanoihin olisi maksanut, mutta jos aikaa on, niin suosittelen lämpimästi tätä junamatkaa. Ostimme liput soft sleeper –osastoon, mikä tarkoittaa makuuvaunua, jossa sängyissä on pehmeät patjat. Soft sleeper-hyteissä on neljä vuodepaikkaa, hard sleepereissä kuusi. Olen aiemmin mennyt tuollaisessa hard sleeper –vaunussa ja sellainen pikku vinkki, että kyllähän siinä makaa, ei se sentään mikään puulaveri ole, mutta sieltä kannattaa pyrkiä saamaan ala- tai vähintäänkin keskipeti. Yläpedillä ei ole montaa kymmentä senttiä tilaa laverin ja katon välissä. Tässä soft sleeperissä ei ole niin väliä; kummillakin paikoilla on ihan hyvin tilaa ja ylhäälläkin on oma säilytystila matkatavaroille.

Soft sleeper –osasto.

Nukuttanut on kyllä ihan uskomattoman hyvin tällä matkalla. On tullut nukuttua koko pimeän aika ja vielä muutamat päiväunetkin. Mutta niin ovat tehneet hyttikaveritkin. Onneksi sattui niin rauhallista matkaseuraa. Viereisissä hyteissä näkyy – ja kuuluu – olevan huomattavasti isompiakin kuin vain nelihenkisiä seurueita ja perheitä. Ruokaa täällä on saanut riittävästi ja riittävän usein. Juomakärry kulkee ohi vähän väliä ja lämmintä ruokaa tarjoillaan kolme tai neljä kertaa päivässä. Lämpimänä ruokana on riisiä, johon saa sitten valita mukaan lihaa, kasviksia ja kevätkääryleitä. Ruoka maksaa 30 000 – 80 000 dongia (1USD = n. 21 000 dong), riippuen siitä, ottaako lihaa ja minkä verran. Ilmastointi vaunussa on keskipäivän paahteeseen ihan sopiva, mutta yöllä tuli kylmä. Lämpömittarini mukaan käytiin alle 20°C:ssa. Kannattaa siis varata lämmintä vaatetta helposti saataville.

Vietnamilaista junaruokaa.

Ihan etelän hieman kuivien seutujen jälkeen maisema on ollut todella vehreää. Vuorten reunustamia jokilaaksoja ja viljelyksiä viljelyksien perään, säntillisesti rajattuja palstoja ja kasvisrivistöjä, riisiä, talonpoikia töissä pelloillaan, vesipuhveleita, lehmipaimenia, ankkoja ja valkeita pieniä haikaroita. Ihmettelen, miten täällä voi olla näin vihreää tähän aikaan vuodesta, joka pitäisi olla kuivan kauden loppupuolta. Joko vuoristo pysäyttää mereltä tulevan kostean ilman ja antaa sen sateena alas, jolloin tämä puoli Kaakkois-Aasia saa sateita nytkin tai sitten täällä on niin hyvät kastelusysteemit, että jopa riisin viljely on mahdollista tähän vuodenaikaan. Kambodzassahan odotetaan sateiden tuloa, jotta päästään kylvämään riisiä ja pelloilla ei näyttänyt nyt kasvavan suurimmaksi osaksi yhtään mitään. Täällä vaikuttaisi olevan ihan eri meininki kuin tuossa laiskemmassa naapurissa ja Kambodza tuokin huomattavan osan elintarvikkeistaan Thaimaasta ja Vietnamista.

Katsellaanpa kuvia matkan varrelta:

Phnom Penhin ja Kambodzan kesantopeltojen jälkeen vihreän maiseman pelkkä katselukin oli sielua virkistävä elämys.

Moottoripyöräilymaisemaa.

Talonpojat tekivät töitä pelloillansa vielä hämäränkin tultua.

Aamu valkeni sumuisena ja vuoret olivat käyneet yön aikana korkeammiksi ja terävämmiksi.

Taloja maaseudulla.

Tämä ankkafarmilammikko oli varsin harvaanasuttu. Joissakin oli ihan kunnon ryysis.

Vesipuhveleiden ja lehmien kanssa kulkevat paimenet olivat tavallinen näky.

Vinhin kaupungin liepeillä. Junamatkasta reipas vuorokausi takana ja enää kuusi, seitsemän tuntia jäljellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *