Hyvästi, Kambodza

6.4.2011 Phnom Penh, Kambodza

Muutama päivä sitten tapasin Bangkokin pikavuorolaiset täällä Phnom Penhissä. Tai ne muutamat harvat, jotka tuosta poppoosta vielä olivat jäljellä. Tänne hajaantuivat sitten loputkin porukasta ja Jani todettuaan Kambodzan olevan epäluotettava paikka bussin säilytykselle – mistä olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä – käänsi kokan hyvin pian takaisin kohden Thaimaata. Viimeisimmät pikavuorouutiset tiesivät kertoa, että nyt on bussille viimeinkin ratkennut säilytyspaikka ilman Thaimaan viranomaisten ensi alkuun vaatimia huimia veroja ja Jani saa viimeinkin huokaista helpotuksesta ja palata Suomeen. Kiva oli kuunnella poikien juttuja Bangkokin määränpään jälkeisistä matkan käänteistä ja mikä riesa on ollut yrittää hankkiutua autosta eroon tai löytää sille edes tilapäinen säilytyspaikka. Melkein kuukausihan sen asian järjestämiseen meni.

Minä olen sitä Kiinaan lähtöäni vetkuttanut ja ihan hyvin tiennyt, että tämän kuun lopussa on lähdettävä. Tarkka päivämääräkin on ollut tiedossani jo jonkin aikaa, mutta silti vain en ole saanut lentolippuja hankituksi. Onneksi en, sillä pikavuorolaisista Havaintoja matkan varrelta –bloggaaja on myöskin matkalla Kiinaan ja nyt olemme päättäneet tehdä toisillemme matkaseuraa. Hänen suunnitelmissaan on matkata Kiinaan maateitse Vietnamin kautta ja se sopii minulle hyvin. Lähdemme huomisaamuna täältä Phnom Penhistä bussilla Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) ja sieltä junalla Hanoihin. Bussimatka maksaa 12$ ja kestää 6-7 tuntia. Junamatka nettitietojen mukaan on 32 tuntia. Vietnamiin ei kummallakaan ole mitään intressejä jäädä lomailemaan, vaan aikomuksenamme on päästä tuohon junaan niin pian kuin mahdollista ja Hanoissa tarkistetaan sitten reittisuunnitelmaa, että jatkammeko yhdessä Kiinan puolelle vai eroavatko tiemme jo siellä, sillä olemme menossa aika lailla eri suuntiin Kiinaa.

Tässä kohtaa muuten iso kiitos Happiness Guest Housen omistajalle, joka muitta mutkitta purki kuukauden etukäteen maksamani vuokran ja sain rahani takaisin käyttämättä jääneiltä öiltä. Käytettyjen öiden hinta vain muutettiin kuukausialennuksesta normaalihintaisiksi, mikä olikin ihan oikein. Vaikka olin kyllä jo niin lähdössä, että ajattelin lähteväni huolimatta siitä saanko sopimuksen purettua vai en. Rahaahan se vain on ja mitä merkitys alle 300$:lla loppujen lopuksi on tässä koko konkurssissa; ei mikään.

Tämä tuli nyt vähän äkkiä tämä lähtö. Tuntuu oudolta jättää tämä ja vaihtaa uuteen maahan, kun on niin hyvin ehtinyt oppia kaikki tällaiseen kepeään turistioleiluun tarvittavat systeemit, riittävästi kieltä ja paikat ovat käyneet tutuiksi. Tässä puolen vuoden aikana olen jo ehtinyt kiintyäkin tähän maahan, ainakin joihinkin asioihin täällä.

Mitä sitten jäi päällimmäiseksi mieleen Kambodzasta? Ensin ihmiset. Herttaiset, kohteliaat, hymyilevät – ainakin kunhan itse käyttäydyt ystävällisesti, niin siten sinulle myös vastataan. Laiskan letkeä ilmapiiri: riippumatoissa, penkeillä, pöydillä, tuoleilla, missä vaan päiväunia torkkuvat ihmiset, kadunkulmissa joutilaina vetelehtivät turisteille ”tuktuk madam?”:a huikkailevat tuktuk- ja mopokuskit, ihmiset, joilla on päivittäisten askareiden lomassakin aikaa istuskella, jutella keskenään ja tarkkailla elämää ympärillä. Tässä ilmapiirissä on jotakin uskomattoman rentouttavaa, kunhan vain sallii sen viedä mukanaan ja muistaa, että kun on lomalla eikä mihinkään menossa, niin kellon ajoilla ei ole mitään merkitystä. Katukuvassa ei näy tiukkoja ja kiireisiä ilmeitä – muuta kuin länsituristeilla.

Ehkä meidän olisi hyvä omaksua omaan arkeemme jotain vaikutteita kambodzalaisesta elämänmenosta.

Pidän myös käytännön arkiasioiden helppoudesta ja joustavuudesta. Ei täällä nipoteta pienistä. Jos haluat vaihtaa ruoastasi lihan kalaan ja kala on vähän kalliimpaa, niin sitten sille annokselle keksitään uusi hinta, ei se sen vaikeampaa ole. Kukaan ei sano, että ei niin voi tehdä, koska kassassa ei ole sille hintaa. Meillä on menty siihen, että se teknologia, jonka piti olla helpottamaan työtämme, onkin monessa kohtaa tullut käytännön joustavuuden ja terveen järjen soveltamisen esteeksi. Tämä näin ottamatta kantaa siihen, minkälainen byrokratia ja korruptio täällä vallitsee niillä tasoilla, joilla isompia asioita hoidetaan ja mitä vastuksia sitten kohtaa, kun jotain pitäisi ihan oikeasti saada aikaiseksi.

Asumaan en jäisi tänne missään nimessä. Kulttuuriemme välinen kuilu on liian suuri, jotta tähän yhteiskuntaan voisi koskaan aivan sen täysipainoisena jäsenenä integroitua. En jaksaisi tätä kuumuutta ja aurinkoa vuoden ympäri, vaikka muuten lämmöstä pidänkin. Ajatus kesäkauden jatkuvasta sateesta ja kaiken nuhjaannuttavasta kosteudesta ei myöskään innosta. Kaipaan Suomen luontoa ja metsissä kulkemista, täällä ovat luontokokemukset jääneet vähiin enkä osaa nähdä kosteassa ja lämpimässä viidakossa kulkemista mieltä ja kehoa raikastavana kokemuksena. Kaipaan lumisia maisemia ja hiihtämistä, jopa synkkiä ja pimeitä myöhäissyksyn viileitä iltoja, jolloin voi istua kotona viltin sisään käpertyneenä ja polttaa kynttilöitä. Nyt tunnen todellakin saaneeni tästä lämmöstä tarpeekseni ja olen jo jonkin aikaa kaivannut raikkaampaan ilmanalaan, joten suunta kohti pohjoista on tässä vaiheessa ihan paikallaan.

Kuten sanottu, Vietnam tulee olemaan vain kauttakulkupaikka, joten sieltä en tule juurikaan kirjoittelemaan. Ehkä pistän kuulumisia Hanoista, kerron pitkästä junamatkasta ja mihin ja miten matkaa on tarkoitus siitä eteenpäin jatkaa. Kambodzaa käsitteleviä postauksia on tulossa vielä jonkin aikaa, sillä minulla oli niitä jo jokunen valmiina ja muutama idea työn alla. Muutoin istahdan kunnolla kirjoituspöytäni ääreen seuraavan kerran vasta Kiinassa. Vaikka tämä lähtö näin yhtäkkiä eteen pölähtikin, niin kovin matkafiiliksissä jo olen. Kiva on päästä uusiin maisemiin ja kiva saada matkaseuraa. Kiva myös vaihteeksi saada puhua suomea ja sitä olenkin puhunut nyt kahden viime päivän aikana enemmän kuin tähän asti koko matkalla yhteensä.

Lapsia riisipellolla, Siem Reap.

Kelluvia taloja, Kampong Cham.

Pikkupoikien uimahetki, Banteay Srey.

Lököpäivää Koh Tonsaylla.

15 vastausta artikkeliin ”Hyvästi, Kambodza

  1. Hei!

    Löysin sattumoisin blogisi ystävämme googlen kautta, taisin hakea alunperin jotain uupumukseen liittyvää… Täytyy sanoa, että olen viettänyt mukavia hetkiä kirjoitustesi parissa. Sinulla on hyvä kirjoitustyyli ja aivan mahtavia kuvia! Välität tunteesi epätoivoineen läpi, samalla ihmetellen ja kuvaten kaikkea ympärilläsi. Ehkä jos uppoutuisit vielä enemmän ympäristöösi, hankkisit vaikka lyhytaikaisiakin ystäviä, joiden kanssa retkeillä ja kokea, niin saisit uuden ulottuvuuden irtiottoosi?

    Voimia sinulle, hyvää matkaa Vietnamiin/Kiinaan! Tulen lukemaan blogiasi jatkossakin…

    • Hei ja kiitos! Onpa ihanaa saada uusia lukijoita ja uusia kommentoijia. Haluaisinkin uppoutua, päästä kokemaan ja oppimaan ja jutella ihmisten kanssa ja udella ummet ja lammet ja oppia paikallisesta elämänmenosta, miten ihmiset oikeasti elävät ja mitä kuuluu heidän arkeensa ja juhlaansa jne. Lupaan näin tehdä heti kun vain suinkin jaksan. Ja vuotaa sitten kaiken blogiini… ;)

      • Hei Virpi.Toisaalta ikävää,kun lähdet pois kampuista,koska on aina kiva kuulla ja nähdä kuvia paikoista,jossa on itse käynyt.Toisaalta taas on jännittävää heittäytyä mukaan matkaasi minulle viellä käymättömiin paikkoihin; ja olenhan mieltynyt tyyliisi raportoida.Hyvä,että saat matkaseuraa ja viellä toiselta seuraamaltani bloggarilta.Itse koin reissullani antoisana saadessani puhua kuutta eri kieltä,mutta pitemmän päälle sekin voi tuntua rasittavalta.Niistä terveysasioista: En osoitettasi ole saanut,mutta poikani luvalla tässä vinkki.www.iki.fi/vertti .Muuta-sivulta löytynee toivottavasti jotain sinulle hyödyllistä tietoa.Ei kun hyvää bussimatkaa.Ota kuvia matkan varrelta kylistä ja luonnosta.Kiinnostaisi kovasti.

        • Hei Risto. Kiitos linkistä. Kävin kurkkaamassa sivuja ja näyttää siltä, että aika samoilla linjoilla ollaan, kun ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista on kyse. Osa tekniikoista oli tuttuja, siis siten että olen kokeillut hoitoina, itse en ole juuri noita opiskellut, jotain muuta kylläkin.

          On sinulla kielitaitoa sitten. No, toisaalta olenhan minäkin puhunut täällä neljää kieltä: suomea, englantia, ruotsia ja khmeeriä ja tulipa tässä eräänä päivänä käytettyä kaikki osaamani kolme ranskan kielistäkin lausetta. Nyt pitää ruveta kaivelemaan muistista sitä vähäistä kiinan kielen sanavarastoani.

          Minäkin tykkään katsella maaseutua. Siinä vain käy aina niin, että pysähdyspaikat ovat kaupungeissa ja maaseudun läpi mennä huristetaan jollain liikennevälineellä. Yritän saada näpsittyä ikkunasta kuvia. Toivottavasti bussissa ja sitten myöhemmin junassa on puhtaat ikkunat. Tuo olikin hyvä vinkki, en itse ehkä olisi tullut ajatelleeksi muuten ottaa kuvia liikkeellä ollessa, kun ei se laatu ikkunan läpi otettuna ole mikään hääppöinen. Mutta rapotointina tässä yhteydessä ja olosuhteet huomioon ottaen, nin miksikäs ei.

          :)

          • Totta kyllä,etteivät liikkuvasta vehkeestä otetut kuvat aina onnistu,jollei sitten omista jotain superkameraa.Meillä muutamat välillä Siemriap-Phonpehm onnistui aika hyvin.Vaikka ne eivät laadullisesti olisivatkaan niin hyviä niin taatusti ne eivät ole mitään banaaleja turistifotoja.Itse jälkeenpäin jäin ihmettelemään joka paalutalon edessä olevia altaita tai lammikoita.Toisissa näkyi kasvatettavan jotain,toisissa luultavasti kait kylvettiin ja kentiesmitä.Sadeaikana ne tietenkin varautuvat.Mutta tämmöisiä mysteereitä selvitetyiksi me Virpi sinulta kaipaamme.Kiva kun luit Vertin sivut.

  2. Hienoa! Usein ne nopeat päätökset intuition pohjalta on niitä oikeita. Kiva kun pääset reissuun kaverin kanssa edes osaksi matkaa. Kuvat oli lapsista tosi hauskoja (erityisesti tietysti se jossa ne pojat oli laiturilla ja uimassa).

    • Vähän se lähtö kirpaisi, mutta nyt jo tuntuu hyvältä olla uusissa maisemissa. Olen jo Vietnamissa ja mukavasti hotellihuoneessa varhaisen illallisen päälle sängyllä pötköttelemässä ja päivän matkustamisesta toipumassa.

  3. Pikavuoron sivuilta löysin blogisi ja seuraan sitä mielenkiinnolla. Ennen kaikkea kunnioitan sinua, miten sairaudestasi huolimatta jaksat vieraassa maassa ja ihan yksin masentumatta, minusta ei varmaan olisi sellaiseen. Lähdin tosin itse nuorena maailmalle opiskelemaan ja palasin lähes 30 vuoden jälkeen Suomeen ja nautin täysin siemauksin Suomen luonnosta. Toivon jatkossa hyvää matkaa sinulle ja myös TTö:lle, jonka blogia myös seuraan…..palaillaan!

    • Kiitos! No siinä vierähti monta vuotta. Niin ne vain kuluvat nopeaan. Itselläni kahdeksas vuosi menossa. Syksyllä olin kuukauden Suomessa ja ahkerasti kävin sienessä ja marjassa. Joskus sitten taas…

  4. Hei

    Hui. Jännä, että olet nyt lähdössä. Tarkoittaa myös sitä, että me ollaan kohta tulossa! Kummallista, miten aika vierii… Noh, se nyt ei ole tietysti mitenkään uutta. Mutta odotan innolla vielä tulevia Kambodza-merkintöjä – mutta samalla tavalla myös muita matkakertomuksia. Kiina ja Nepal (samoin kuin esim. Mongolia ja moni muu Aasian maa sillä suunnalla) kiinnostavat myös, eli jatkan kyllä blogisi seuraamista varmasti vielä pitkään. Mukavan säntillisesti päivittelet, on aina muutaman päivän välein kello kahteentoista mennessä uutta luettavaa :)

    Täälla koto-Suomessa on vaalit meneillään, lauantaina saisi Kuopion torilta ilmaista soppaa. Vettä satoi usean kevätaurinkoisen päivän jälkeen, ja lumet sulavat vauhdilla – ja ehditään nauttia näistä rapasäistä ennen sinne tropiikkiin tuloa :D

    Tällaista tänne. Ajattelen aina kirjoitella kommentteja ja ajatuksia, mutta se vaan jää. Onneksi toinen meistä on vähän tuotteliaampi ;) Mukavia viimeisiä hetkiä indokiinassa, ja hyvää matkaa oikeaan Kiinaan!

    • Kiitosta. Olipa kiva saada kuulumisia Suomesta. Jos et vielä tällä kuulla lähde matkaan, niin ehdit lukemaan kaikki Kambodza-postaukset. Nyt tuntui, että valmiita juttuja ”jäi käsiin”, joten tulee vähän useamminkin kuin parin päivän ajan. Tekee kuitenkin mieli pistää näitä uusiakin kuulumisia sinne jo ennalta valmisteltujen sekaan.

      • Laita toki uusia kuulumisia, niitä kuulen (samoin kuin muutkin) yhtä mielelläni kuin vanhoja! :)

  5. vasta kambodzan reisuumme jälkeen aloin tarkemmin LUKEA sivujasi. aiemmin enemmänkin selasin ja erityisesti katselin blogiisi laittamiasi kuvia. nyt niitä vanhojakin blogeja on luettu tarkemmin. yhdyn edellisiin kirjoittajiin, että tapasi kirjoittaa on todella hyvä, kuten olen joskus tainnut mainita. se on taito – käytä sitä edelleen.
    maiseman vaihto tekee varmasti hyvää sinulle itsellesi ja sinun tapasi perehtyä uuteen kulttuuriin ja maisemiin ja kuvata ja analysoida sitä, tuo varmasti meille lukijoille monta mielenkiintoista hetkeä blogisi parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *