Joskus se horjuu

3.4.2011 Phnom Penh, Kambodza

Joku sanoi, että eihän se uskoa olisikaan, jos ei se välillä horjuisi. Se olisi tietoa. Päivät ovat niin toistensa kaltaisia ja mitään tapahtumattomia, että ajantaju häviää. Montakohan viikkoa nyt on mennyt niin, etten ole juurikaan jaksanut liikkua pidemmälle kuin kulmakuppilaani syömään ja takaisin. Muutoin olen viettänyt aikani huoneessani. En oikein tiedä mihin olen sen ajan käyttänyt, kun en ole jaksanut pahemmin kirjoitellakaan. Paljon vain makaan. Joskus nukahdan, enimmäkseen vain olen.

Siinä ehtii päässä pyöriä jos jonkinlaisia kauhuskenaarioita. Mitä jos en ikinä tervehdykään? Millä jaksan edes tästä kaupungista pois ja eteenpäin? Tämän kuun loppupuolella olisi lähdettävä, muutoin palaa hakemani Kiinan viisumi umpeen. Eipähän sen kai niin suurta väliä olisi, toisaalta. Mutta tekisi mieli lähteä. Kun vain jaksaisi. Kiinassa saan olla vain 30 päivää tuolla viisumillani. Sekin rassaa. Tiedän, että toisille 30 päivää on kokonainen kesäloma ja siinä ajassa ehditään kiertämään monta paikkaa, mutta minulle se tarkoittaa sitä, että sitten pitää melkein saman tien jo vaihtaa maata ja entä jos en meinaakaan jaksaa. Olin lähdössä jo kesäksi Suomeenkin, mutta peruin sitten kuitenkin sen idean. Tuntuu, että ei sekään tätä asiaa mihinkään edistä.

Toisinaan saatan voida aika hyvinkin ja silloin jaksan liikkua ja toimia ihan normaalisti. Sellaisia yksittäisiä päiviä on. En tiedä sitten, mikä ne aina lässäyttää. Yleensä se johtuu siitä, että teen itse jotain typerää, tietämättäni. Parin viikon takainen typeryyteni oli kortisoni-testi lisämunuaisten vajaatoiminta –diagnoosini varmistamiseksi. Otin aamulla kortisonitabletin ja kyllä, koko päivän ja pitkälle seuraavaankiin päivään oli ihan erilainen olo. Tein reippaan kävelylenkin ja nautin olostani ja kyvystäni liikkua. Kunnes sitten tabletin jälkeinen ”krapula” koitti.

Lisämunuaisten oma kortisolituotanto lakkaa, jos kortisolia tulee muualta. Tabletin annos kun oli loppu, niin sitten se oli loppu koko kehosta. Mutta se hyöty tuostakin kokeilusta oli, että nyt osaan paremmin eritellä oireistani ne, jotka johtuvat nimenomaan lisämunuaisten vajaatoiminnasta. Ensinnäkin siitä johtuu se tunne, että jalat ovat niin kuin niitä ei olisikaan. Elimistön neste- ja mineraalitasapaino ovat sekaisin. Kaikki tulee läpi: virtsaamassa saa käydä noin tunnin välein ja kun elektrolyytit (natrium, kalium) tulevat pihalle, solujen sisäinen nestetasapaino ja jännitys eivät ole kohdallaan. Siitä tuo lihasheikkous. Verenpaine laskee ja päässä huippaa. Tulee ihan sumuinen olo. Yöllä ei saa nukuttua, sitä herää pikkutunneilla ja valvoo aamuun asti vessassa rampaten. Aamulla ei meinaa saada itseään liikkeelle sitten millään. Heräämisestä ylösnousuun menee tunti, kaksi ja koko aamukäynnistely kestää kaikkinensa sellaisen viisi tuntia. Ajatus pätkii, pää ei toimi. Mitään et jaksa, mihinkään ei jaksa tarttua tai mistään innostua. Pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi joku asia hoitaa tai jotain ajatella saa ihan uuvuksiin ja stressaantuneeksi.

Tuosta toipuminen kesti viikon päivät. Paitsi opetusmielessä, niin siitäkin tuo oli hyvä, että nyt näen juuri lisämunuaisten toiminnassa jotain edistystä tapahtuneen. Minulla oli noita oireita enemmän vielä muutama vuosi sitten ja koska viime syksyn levon aikana palautuivat jalkani, niin on tässä jotain edistystä tapahtunut. Mutta on tuo kortisoni kamalaa myrkkyä. Erona tuon kortisonitabletin tuoman hyvän fyysisen voinnin ja normaalin hyvän päiväni välillä oli henkinen vointi. Tuona kortisonipäivänä olin todella itkuinen ja niin ei ole silloin, kun minulla on tavallinen tarmokas päivä. Eli jollain lailla tuo keinotekoinen yksipuolinen hormonilisäys sekoitti kokonaishormonitasapainoa ja sai henkisen vointini ihan keturalleen. Oli minun annoksenikin kyllä liian suuri, neljännes siitä mitä otin olisi riittänyt, joten silläkin saattoi olla osuutta asiaan.

Tuosta on toivuttu, mutta jokin vain vielä mättää. Etsin nyt syyllistä vakiaamiaiseni kalapullista tai tuoreista kookospähkinöistä. Ehkä niissä kalapullissa kuitenkin on munaa, vaikka olenkin sitä jo kahteen kertaan kysynyt ja vastaus on ollut ei, tai sitten kookosmehun suuri natriumpitoisuus tekee jotain häikkää. Tai sitten syön liikaa hiilihydraatteja. Tai liian vähän. Marginaalit ovat kovin pienet. Syömisistäni olen yrittänyt olla nyt todella tarkka. Olen oppinut, että mustekalat eivät sovi minulle. Niitäkin olen pitkin tätä alkuvuotta syönyt ennen kuin osasin niitä alkaa epäillä. Nyt epäilen myös katkarapuja ja olenkin niitä vältellyt. Tähän asti kala on toiminut hyvin, mutta toissa-aamuna silmäni olivat aivan turvoksissa, mikä on aina sen merkki, että nyt on tullut syötyä jotain sopimatonta. Olin syönyt edellisenä iltana höyrytetyn kalan illalliseksi. Tuo on kyllä paha, jos kalakaan ei enää sovi. Sitten alkaa proteiinin lähteet olla vähissä, kun en pysty linssejä enkä papujakaan syömään. Samoin raudan ja B12-vitamiinin lähteet. Chlorellaa olen alkanut syömään, sillä siitä saa noita kaikkia, mutta ei sitä niin paljoa voi syödä, että se kattaisi päivän kokonaistarpeen.

Että ei ole ollut hääppöinen tämä viimeinen kuukausi. Aika katkeria itkuja on tullut itkettyä, kun on oikein tuntunut siltä, että ei tästä elämästä enää kalua saa. Ja kun näin on mennyt jo niin monta vuotta. Elämä vain valuu käsistä ja menee ohi. Yritän etsiä paranemisen merkkejä, mutta välillä tuntuu, että hullummaksi tämä vain on menossa. Silti on minulla muutama oljenkorsi, joihin uskoni paremmasta perustan. En vain jaksa käsittää, että kuinka tästä muka sinne vielä päästään. Vaikea on jaksaa uskoa. Kertomani uni on yksi noista uskoni kannattelijoista. Mietin sitä vieläkin, sillä en ole tyytyväinen tulkintaani linnoista. Ne eivät ole sitä, mitä ensin ajattelin. Jotain muuta, en tiedä vielä mitä. On minulla siitä sellainen teoria, että se liittyy Nepaliin, jonne minulla on tarkoitus syksyksi päästä.

Nyt kahden kalapullattoman ja kookoksettoman päivän jälkeen olo on hieman kohentunut. Eilen kävin jo ruokapaikastani parin korttelin päässä markkinoilla pedikyyrissä ja kasvohoidossa. Tosin sen reissun jälkeen piti levätä tunti sängyllä pötkötellen. Nyt tänään tuntuu siltä, että haluan lähteä kävelylle. Pitää vain odottaa muutama tunti, jotta päivän kuumin hetki ehtii mennä ohi. Täällä on nyt todella paahtavan kuumaa silloin, kun aurinko pääsee täysillä porottamaan. Väliin sattuu mukavia, hieman viileämpiä päiviä, kun taivaalle kerääntyy pilviä ja tuulesta voi sanoa sen olevan jopa hieman vilvoittavaa. Sitten nuo pilvet ropisevat muutamassa minuutissa sateena alas ja aurinko hohkaa taas. Kambodzalaista kevättä.

13 vastausta artikkeliin ”Joskus se horjuu

  1. Heippa Virpa!

    On ollut monta kertaa tarkoitus kommentoida sitä untasi, mutta aina on jäänyt. Kokeillaan nyt :)
    Vihreä väri unessa tarkoittaa tosiaan parenemista. Myös edustaa kasvua ja kaikkea uutta.
    Höyhenet kuvaavat viestiä korkeuksista, mahdollisesti joltakin edesmenneeltä läheiseltäsi. Kulje siis avoimin mielin ja ota viesti vastaan… Höyhenet tarkoittaa myös keveyttä, helppoutta elämässä.
    Vaaleanpunainen väri tarkoittaa rakkautta ja paranemista rakkauden avulla.
    Vapaana lentävä lintu tarkoittaa mielikuvitusta.
    Kaikenkaikkiaan siis hyvin positiivinen uni. Kamerasta tai linssistä tuli sellainen ajatus, että ehkä yrität katsella elämääsi turhan tarkasti. Ehkä mietit liikaa kaikkea. Ja kun mietit liikaa kaikkea niin nuo ”vapaana lentävät linnut” pääsevät valloilleen. Itselläni pääsee ainakin, jos miettii liikaa jotakin asiaa :)
    Toivottavasti edessä on paljon vihreää ja vaaleanpunaista :)

  2. Hei Virpi.Ikävä kuulla vaivoistasi.Itse kärsin masennuksesta,mutta se johtunee muunlaisista syistä.Noista fysiologisista ja ravintoaineellisista seikoista voisit todennäköisesti saada hyviä vinkkejä pojaltani.Lähetä email-osoitteesi minulle niin asia lähtee liikkeelle.Päivärutiiniesi variaatioksi etkö saanut kontaktia pikavuorobussimatkaajiin?

    • Kiitos Risto. Olen aika paljon tämän sairauteni myötä opiskellut fysiologiaa, nimenomaan ruoansulatuselimistön ja sitä ohjaavien rauhasten toimintaa sekä etsinyt toimivia ruoka-aineita ja aktiivisesti kokeillut ja muuttanut ruokavaliotani. Jatkan siitä. Toisen on niin vaikea sanoa, että millekä joku toinen on allerginen, kun en sitä aina tiedä itsekään ennenkuin rupean jotain epäilemään ja sitten kokeilen jättämällä pois ja katsomalla, että korjaantuuko olo. Nyt olen ollut jo muutaman päivän ihan toimintakuntoinen, kun jätin kookokset ja kalapullat pois. Tosin en tiedä kumpi oli syyllinen vaiko molemmat. Tapasin tosiaan pikavuorolaiset eilen – ne muutamat, jotka vielä olivat jäljellä. Tänään olen puhunut enemmän suomea kuin koko matkani aikana tähän mennessä. Mukavaa vaihtelua.

      • Hei taas.Käytyäsi jo noinkin pitkän ajan läpi lääkäreiden testejä y.m. itseanalyyseja mieleen tulee sekin vaihtoehto,että se olisikin pelkästään psyykkistä.Älä nyt kauhistu.Ei sua kukaan hulluna pidä.Älykkäät,herkät ja noin luovat ihmiset kuten sinä vaan jostain kummasta syystä saavat psykosomaattisia oireita,joista viisaimmatkin lääkärit ovat ihan pihalla.Toisaalta myös mainitsit,että läksit etsimään itseäsi.Vanha sanonta :merta edemmäksi ei kannata lähteä kalaan,pitänee nyt ainakin toistaiseksi paikkansa.Ei silti.Teit upean ratkaisun,josta me vähemmän rohkeatkin saamme blogisi kautta nauttia.Viellä on on yksi keino,joka on aina viimeiksi auttanut ainakin minua:rukous.

        • Lääkäreiden testeissä en pitkälle päässyt, kun eivät lähettäneet jatkotutkimuksiin. Lisämunuaisten toimintaa ei tutkittu, ei myöskään aivolisäkeperäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olisivat ne sieltä varmasti löytyneet jos olisi osattu katsoa.

          En kauhistu ajatuksesta, että se on psyykkistä. Psyykkiset tekijät aiheuttavat fyysisiä vikoja ja siitähän tämä on lähtenyt. On olemassa myös käsite tunnelukko ja aikomuksenani on jossain vaiheessa jutella niistä ja menetelmistä niiden purkamiseksi. Luulen, että itselläni on pitkälti siitä kysymys tässä.

          Tuskin olen käyttänyt termiä ”etsiä itseäni”, kun kerroin lähtöni syistä. Rivien välistä luettuna se varmaankin siltä kuulostaa. Siitäkin tässä varmaan on kyse, osittain. Muistaakseni postauksessani ”Pakko lähteä” kerroin syyt siihen, miksi tunsin että minun on tehtävä juuri näin. Itseään voi kyllä etsiä ihan kotonakin ollen ja sen tavallisen arjen keskellä ja siihen normaalielämäänhän se oma itse on löydettävä ja parasta sopeuttaa. Arjessa ja jokapäiväisessä ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä ne todelliset haasteet piilevät. Syrjään vetäytyneen on paljon helpompi olla ns. oma itsensä. Todellisen oman itsensä voi löytää ja oppia tuntemaan vain suhteessa muihin.

          Kyllä minäkin rukoilen. Useinkin. Kyllähän apua tulee. Sitä ei vain aina ole helppo avuksi tunnistaa, kun ei saa sitä mitä haluaisi. Mutta saa sitä mitä tarvitsee, vaikka ei haluaisikaan.

          • Kävin eilen lääkärissä ja sain sieltä ”terveen paperit” eli munuaistoiminnot ovat lähes tulkoon normaalit. Verenpainelääkitys on nyt historiaa :)

            Tähän tilanteesen olen päätynyt vuosien omakohtaisen tutkimuksien ja kokeiluiden tuloksena.
            Vuosikymmeniä minulle on annettu vaikka mitä selityksiä vaivoistani, vaivautumatta tutkimaan tarkemmin. Uskomatonta, mutta totta! ADPKD on kaikista yleisin munuaistaudeista. Jopa rotukissat kärsivät siitä! Silti sen diagnosoinnista ei olla kiinnostuneita. Yksi vaivainen geenitutkimus paljastaisi sen.
            Tähän mennessä siihen ei ole lääkitystä, joskin joitain lupaavia lääkkeitä on jo kliinissä testeissä, mutta niiden tuomat hyödyt tuovat tullessaa myös sivuvaikutuksia.

            Ainoan kiitoksen annan nykyiselle lekurilleni hänen positiivisesta suhtautumisesta kokeiluihini. Olen todistanut hänelle, että tästä taudista kärsivä voi parantaa elämisensä laatua kotikonstein. Hänkin on oppinut jotain uutta kanssani :D

            Nyt ainoastaan seuraamme yrttien mahdollisia sivuvaikutuksia säännöllisillä tutkimuksilla. Niitä ei pitäisi olla, mutta 3 kk välein 20 euron kulut tutkimuksiin on mielestämme hyvä sijoitus.

            Tsemppiä sinulle Virpi. Jos tulet tälle puolelle rajaa, niin ota yhteyttä :)

          • Voi miten hienoa! Onneksi olkoon! Mitä se nyt tarkoittaa? Oletko parantunut vai onko niin, että noiden yrttien varassa kehosi toimii normaalisti, mutta ei ilman yrttejä?

            Miten muuten on noiden yrttien kanssa, tottuuko kroppa niihin ajan myötä niin, että niiden teho hiipuu?

            Kiitos. Otan. Tosin kohta on suunta poispäin teidän nurkilta, mutta ei sitä koskaan tiedä minkälaista mutkaa sitä myöhemmin tulee tehtyä. :)

        • Ai niin, yhdestä asiasta en ollut samaa mieltä kanssasi: tuosta etteikö kukaan pitäisi minua hulluna. Luulenpa, että aika monikin. Toisinaan minä itsekin. :)

  3. En sentään ole kokonaan parantunut, vaan ainoastaan munuaistoiminnot ovat palautuneet normaaleiksi. Yrttejä toki joudun nauttimaan loppuelämäni. Parempi niin, kuin kalliiden sivuvaikutullisten lääkkeiden popsinta.

    Lukemissani tutkimuksissa ei ole mainintoja yrttien tehojen vaikutusten muuttumisesta kehon tottuessa niihin. Annosteluohjeissa on toki mainittu aika laaja skaala, ennen myrkytysoireita, joten pelivaraa on jäljellä. Ainahan voin tehdä niistä tiivisteitä, niin ei tarvitse nauttia niitä kilokaupalla. Siihen löytyy tieto-taitoa ja laitteistot.
    Olen tutkinut nauttimani yrtit erittäin tarkkaan mahdollisten sivuvaikutusten varalta ja hyvältä näyttää. Joitain oireita saatta esiintyä, muttei mitään vakavaa. Ainoa oire minulla tällä hetkellä on nenän limakalvojen kuivuminen. Täytyneekin laittaa ilmankostutin ja HEPA suodatin pyörimään kuivina päivinä. Sadekautena tuleekin olemaan helpompaa.

    Tsemppiä reissuusi ja parempaa onnea Kiinassa lääkeyrttien ja hoitojen etsimisessä. Jos tarvitset apua yrttien kanssa, niin meilaa YV’nä. Autamme minkä voimme :)

    • Hyvä kuulla ja kiitos tarjouksesta. Pidän sinua lähimpänä ja parhaana yrttiexperttinäni ;). Aivan varmasti olet ensimmäinen henkilö, jonka puoleen käännyn, jos on yrteistä jotain kysyttävää. Nyt on vähän hässäkkää, kun olen näin matkan päällä, mutta kunhan asetun johonkin Kiinan puolella, niin lähden metsästämään yrttejä. Mikähän rauhoittaisi noita ruoka-allergioita? Vaikuttaisivat vaan ärhäköityvän koko ajan. Ilman niitä olo saattaisi olla itse asiassa ihan hyvä.

  4. Moi, tekee mieli kommentoida tuota B12 vitamiinin saantia. Sitä ei valitettavasti muodostu kasvikunnan tuotteita syömällä. Vitamiinin syntyprosessi kun on sellainen, että B12-vitamiini muodostuu ihmisen elimistössä, jos hän saa siihen tarvittavat raaka-aineet eläinkunnan tuotteista. Kun sanotaan, että jokin elintarvike sisältää B12-vitamiinia, se ei tosiasiassa sisällä sitä lainkaan vaan sen esiastetta, josta elimistömme itse valmistaa tuota vitamiinia. B12-vitamiinin esiastetta on kahta lajia. Toista löytyy eläinkunnasta mm.maidosta, kananmunista ja lihasta. Kasvikunnasta saatava B12-vitamiinin esiaste ei käynnistä elimistössämme sitä reaktiota, jossa esiaste muuttu B12-vitamiiniksi, joten sillä ei ole myöskään B12-vitamiinin vaikutuksia. Tämä on tutkittua tietoa. Valitettavasti liikkeellä on kaikenlaisia huhuja aiheesta jopa niin pitkälle meneviä, että ihan myyntipakkauksiin asti niitä joku laittaa. Oma osaamisalueeni on elintarvike kemia ja ravitsemus, joten tiedän mistä puhun. Ethän siis ihmeessä jätä B12-vitamiinin saantiasi tuon chorella levän varaan. B12-vitamiini varastot kestävät noin seitsemän vuotta, jonka jälkeen tulee hankalia puutosoireita, jos vitamiinin toimivaa esiastetta ei saada. T.Essi

    • Hei ja kiitos tästä. Kävin lukaisemassa, että mitä olinkaan tuolloin kirjoittanut ja ihan oikeassa olet. Olen sittemmin oppinut, että näin on asia.

      Ai seitsemän vuotta varastoja. Hyvä tietää. Olen ollut siinä uskossa, että viisi.

      Luulen, että minulta lähtivät maksan varastot elimistöön kiertoon, kun sairaalassa ollessani syksyllä 2011 B12-arvoni huitelivat korkealla ylärajan yläpuolella. Joitakin kuukausia myöhemmin bioresonanssilaite (olkoonkin analyysi sarjassa uskokoon_ken_tahtoo) näytti, että on pulaa. Eli olen jo parin vuoden ajan käyttänyt Solgarin nestemäistä B-complexia ja hyvin on toiminut. Huonovatsaisen tuleekin käyttää suun limakalvoilta imeytettävää B12:a, sillä nieltynä se ei imeydy kuitenkaan.

      Hyvä yhdistelmä sinulla. Olisinpa minäkin aikanani opiskellut pelkän kemian lisäksi ravitsemustietoutta. No, oppiihan sitä näinkin, kantapään kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *