Kambodzalainen tyttöystävä

31.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Onhan kai siitäkin puhuttava. Seksiturismista nimittäin. Tai oikeammin sanottuna: kun en minä asiasta mitään tiedä, niin puhun sen vierestä.

Kirja Off The Rail in Phnom Penh on mielenkiintoinen kuvaus joidenkin länsimaisten elämästä Phnom Penhissä vuosina 1996-1998. Kirjan on kirjoittanut amerikkalainen journalisti ja se perustuu hänen omiin kokemuksiinsa hänen useamman kuukauden mittaisilla käynneillään Kambodzassa ja varsinkin Phnom Penhissä noina vuosina. Kirjan henkilöt ovat todellisia, niin myös tapahtumat. Siihen aikaan satunnainen ammuskelu – yleensä ilmaan, khmeeri-miesten machoilua – kaduilla on ollut ihan arkipäivää. Raskaasti aseistetut henkivartijat, torilla avoimesti myytävä kannabis ja 24h ilotalot ovat olleet kaikkien silmien edessä. Naisen – jos 13-vuotiasta voi sellaiseksi kutsua – sai alkaen 2$:lla ilotalojen pikaruokalasta, jossa työskentelivät pääosin vietnamilaiset. Hintahaitarin yläpäässä olivat paremmassa yökerhossa itse itsensä hinnoittelevat khmeeri-naiset. Huumeet, alkoholi ja seksi olivat naurettavan halpoja ja kuka tahansa muutamankin sanan englantia osaava länsimaalainen sai opettajan paikan ja palkan, jolla itsellensä noita huveja kustantaa ja meno oli sen mukaista.

Noista ajoista on Kambodza siistinyt kasvojaan huomattavasti. En yhtään kuvittelekaan, etteikö tuota kaikkea vielä olisi jos sitä etsimään lähtisi, mutta ei se näin sitä hakemattoman turistin silmille hyppää. Se, mikä sen sijaan näkyy, ovat lukuisat länsimaalainen mies – kambodzalainen nainen –pariskunnat.

Monenlaisia pariskuntia näkee, mutta tyypillisintä näyttäisi olevan, että mies on huomattavasti naista vanhempi. Siis paljon. Paljon. Nyt tuohon näkyyn alkaa jo tottua. Olen yrittänyt ajatella sitä niin, että jos tuo nainen tulisi ja kysyisi minulta, mitä hänen minun mielestäni sen sijaan pitäisi tehdä ansaitakseen elantonsa, niin ei minulla olisi siihen yhtään hyvää ehdotusta antaa. Mennä tarjoilijaksi? 60$:n kuukausipalkalla? Josta 50$ menee asunnon vuokraan ja lopun pitäisi riittää sähköön, vaatteisiin ja ruokaan – niin kuin eräs nuori miestarjoilija minulle hiljattain kertoili omasta elämästään. Joskus vaan vaihtoehdot näyttävät olevan vähissä.

Länsimaalainen miesystävä on täällä tavoiteltu. Tuollainen suhde on kahden aikuisen kauppa: siinä osapuolet pitävät huolta toisistaan niillä keinoin, mitkä itse kullakin on käytettävissä. Suhde voi olla vain parin viikon loman mittainen, mutta tavallista on, että naisen asuessa täällä ja miehen kotimaassaan mies lähettää naiselle kuukausittain rahaa elämiseen ja silloin tavataan ja nainen on käytettävissä, kun mies tulee maassa käymään. Miehen tulee muistaa tuossa, että kun hän ottaa itselleen tällaisen tyttöystävän, sitoutuu hän elättämään paitsi tämän, myös tämän mahdolliset lapset – olivatpa ne tämän miehen omia tai jonkun muun – ja myöskin naisen vanhemmat ja muun perheen. Eräs kolmekymppinen, todella viehättävä khmeeri-nainen kertoi minulle entisestä länsipoikaystävästään (joka kuvasta päätellen oli oikeasti komea, aikuinen mies) näin: ”Hän kosi minua ja halusi minun muuttavan kanssaan maahansa. Mutta kieltäydyin, koska näin hänen haluavan vain minut, ei minun perhettäni.”

Eräs täällä tapaamani tuttava kertoi minulle seuraavan tapahtuman, jonka silminnäkijäksi oli viime syksynä joutunut. Hänellä itsellään on asunto Sihanoukvillessä ja hänen naapurissaan asui 56-vuotias länsimaalainen mies. Tämä mies seurusteli itseään puolta nuoremman khmeeri-naisen kanssa. Tuttavani sanoi, että tästä suhteesta hän oli ajatellut, että se voisi toimiakin, sillä he näyttivät oikeasti viihtyvän toistensa seurassa ja pitävän toisistaan. Naisen suku oli hyvin ystävällistä, halailivatkin tervehtiessään ja kaikki näytti toimivan. Mies maksoi asunnon ja siellä asui naisen lisäksi tämän äiti ja joitakin sisaruksista. Heille kullekin mies antoi kuukaudessa välttämättömien kulujen lisäksi 50$ käyttörahaa ja jokaisella oli asunnossa oma makuuhuone.

Äiti halusi kuitenkin enemmän. Hän oli pyytänyt miestä ostamaan hänelle talon. Kyse ei ollut mistään pikkumökistä, vaan todella hulppeasta talosta. Mies kieltäytyi. Eräänä päivänä miehen tullessa normaalia aiemmin töistä kotiin, löysi hän kotoaan kolmisenkymmentä naisen sukulaista tyhjentämässä asuntoa ja kaikkiin tavaroihin oli kiinnitetty hintalappu. Tässä vaiheessa tuttavani tuli mukaan seuraamaan tapahtumia. Hänen kuvauksensa mukaan heillä kahdella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin astua sivuun. Ylivoima oli suuri, tunnelma aggressiivisen uhkaava ja yksi sukulaisista korkeassa virassa paikallisessa poliisissa, joten poliisia olisi ollut ihan turha hätiin kutsua. Niistä ennen niin ystävällisistä hymyistä ei näkynyt merkkiäkään. Mies sai mukaansa vaatteitaan ja joitakin henkilökohtaisia tavaroitaan. Tämän tapahtuman jälkeen äiti alkoi lähestyä tätä tapahtuman nähnyttä tuttavaani ja ystävällisesti tehdä tälle tytärtään tykö.

Yksittäistapaus – ehkä – mutta kannattaa muistaa, että kun näitä pariskuntia näkee, niin ei se nainen ole sen enempää hyväksikäytetty kuin mieskään, ainakaan oletusarvoisesti.

Lainsäädännöllisesti Kambodza on muuttanut paljon asioita sitten tuon 90-luvun lopun. Huumeet ovat lailla kiellettyjä, myös niiden hallussapito edes omaan käyttöön. Kannabiskin on rangaistavaa, mutta kovista huumeista seuraa huomattavasti ankarammat rangaistukset ja niitä kytätäänkin aktiivisemmin. Pedofiliaa vastaan taistellaan. Olen kuullut, että on olemassa organisaatio, jonka jäseniksi hotellit voivat liittyä. Tällöin hotelli raportoi kyseiselle organisaatiolle, jos epäilee jotain vieraistaan pedofiliasta, esimerkiksi pariskunnasta toisen osapuolen olevan alaikäinen ja tällöin organisaatio lähettää tarkastajan paikalle. Aseista sen verran, että eräs täällä asuva suomalainen minulle hiljattain mainitsi, että ei enää kaduilta kuulu ammuskelua niin kuin vielä pari, kolme vuotta sitten. Meno on siistiytynyt.

Arviolta noin kolmemetrinen naga-patsas Battambangissa. Naga on seitsenpäinen käärme, joka on kuvattu jo Angkorin-ajan temppeleissä.

Patsas on tehty vuosien 2005-2007 aikana Battambangin alueen kotitalouksista kerätyistä aseista.

Teksti kyltissä patsaan edessä:

Naga for Peace and Development
This peace monument commemorates the commitment, efforts and hopes of the Cambodian people in breaking away from the violent past in this province, and in establishing a peaceful, non-violent society.
The monument was created with weapons collected from or with the residents in Battambang Province under the joint cooperation of Government Offices, Police, Cambodia NGOs and JSAC (Japan Assistance Team for Small Arms Management in Cambodia). These weapons were destroyed in public destruction ceremonies held in this province. All of these activities were conducted under the ‘Peace Building and Comprehensive Small Arms Management Programme in Cambodia’, from Sept 2005 to Sept 2007, funded by the Government of Japan.
This monument was created by artists: Toun Thorneakea, Ou Vanndy, Ouk Chim Vichet and Kim Samdy, with the artistic support and coordination from Sasha Constable and technical support from Development Technology Workshop (DTW) and JSAC.

September 30, 2007

4 vastausta artikkeliin ”Kambodzalainen tyttöystävä

  1. Sus Tei.Otitpa jänniä asioita esille.Tuo seksiturismi on Thaimaasivustoilla käyty niin iljettävälläkin tavalla loppuun piste…Me länsimaalaiset emme pysty ymmärtämään kaukoaasialaista moraalietiikkaa ,emmekä myöskään sitä köyhyyden sanelemaa valmiutta tehdä melkein mitä vain ,kunhan vanhemmat voivat hyvin.Meillähän vanhuksista huolehditaan hyvin !!!? Ymmärrän kuitenkin vanhempien,miksei nuorempienkin miesten sokean ihastumisen näihin ihanasti hymyileviin kaunottariin,vaikka kommunikointi tärkeistä asioista olisi huonoa.Kirjoitit molemminpuolisesta hyväksikäytöstä.OK.Mutta kun lapset tulevat mukaan ,niin tulee mieleen itse Jeesuksen sanat :myllyn kivi kaulaan ja mereen.Josssain matkan varrella oli iso kyltti,jossa oli kuva käsiraudoissa olevasta miehestä ja teksti oli jotain :Who ever you are or how rich but…Tietääkseni YK on satsannut tähän mainoskampanjaan.Hyvää vointia;sadekausi alkaa,täällä kesä kohta.

    • Kiitosta. En tiedä, en ole ajatellut, että lapset ainakaan tuollaisista pidempiaikaisista suhteista kärsisivät (yökerhotytöt sitten asia erikseen). Ajattelen näin, että ensinnäkin lapsista pidetään täällä hyvää huolta, niitä rakastetaan ja saavat elää isoissa perheissä. Kaikki huolehtivat toisistaan. Kun isä on länsimaalainen ja jos ja kun hoitaa huoltovelvollisuutensa, niin tuolla lapsella on mahdollisuus käydä kouluja ja olla yksi niistä, jotka tätä maata kehittävät ja vievät sivistykseen päin. Sikäli kuin se sivistys nyt mikään itseisarvo on, mutta kuitenkin. Ovat toivottavasti niitä tulevaisuuden lääkäreitä ja opettajia tai jotain, jotka sitten auttavat muita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *