Yöbussilla Sihanoukville-Siem Reap

16.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Kambodzassa on kaksi yövuoroja liikennöivää linja-autoyhtiötä: Virak-Buntham Express Travel & Tour (VET) ja Paramount Angkor Espress Co. Kuljin VET:n yövuoroilla Sihanoukvillesta Siem Reapiin ja takaisin.

Sihanoukvillessa VET:n toimisto ja samalla linja-auton lähtöpaikka sijaitsee keskustassa pääkadulla, Ekarreach Street:llä. Auto lähtee Sihanoukvillesta alkuillasta ja on perillä Siem Reapissa kuudelta aamulla.

Yöbussi lähdössä Sihanoukvillesta.

Liput ovat paikkamerkittyjä ja sain ihan todella huonon paikan: eturivistä yläpeti. Älä ikinä mene eturiviin. Ihan takaosakaan ei kuulemma ole kovin hyvä, sillä siellä tuntuvat pomput eniten. Kun varaat lippuja, pyydä saada paikka keskiväliltä. Toiselta riviltä alkaen on ihan hyvä. Pidä myös kiinni oikeudestasi numeroituun paikkaasi. Linja-auton henkilökunta sanoo, että ei se niin väliä ole niiden numerointien kanssa, mutta jos vaihtoehdoksi sinulle jäävä peti ei miellytä, niin vaadi vain rohkeasti oma paikkasi. Matkustajat näillä yöbusseilla ovat pääsääntöisesti länsituristeja, joten mitä paikkalippuihin tulee, niin heillä on mitä todennäköisimmin sama logiikka kuin sinulla, joten saat kyllä paikkasi jos sitä pyydät.

Bussissa, jolla menin Siem Reapiin, oli 1+1+1 kerrossängyt. Tarkoittaa, että sänkyjä oli kolmessa jonossa (eli bussissa oli kaksi käytävää) ja kahdessa kerroksessa. Petejä oli limitetty niin, että hieman kohotetun ”tyynyosan” alla oli ensin itselle säilytyslokero, johon sai kengät, sitten takana olevan paikan jalkatila ynnä tilaa johon tunkea käsimatkatavarat. Tilaa tällaisessa pedissä on arviolta n. 170-senttiselle asti nukkua jalat suorina.

VET:n yövuoron nukkumapaikkoja 1+1+1 kerrossängyin.

Se mikä eturivin paikoissa on vikana, on että koska edellistä petiä ei ole, ei ole myöskään sen tarvitsemaa tyynyosaa, jolloin se pituus on pätkäisty pois. Seurauksena etupeti on muita lyhyempi, siinä ei ole mitään paikkaa käsimatkatavaralle eikä myöskään minkäänlaista päätyä jalkopäässä.

Tässä makasin päiväreppuni vatsan päällä ja ajattelin, että jos äkkijarrutus tulee, niin lennän jalat edellä sukkulana alas. Keinonahkapatja vielä oli sen verran luistava alusta, ettei olisi ollut edes pahemmin kitkaa vaatteiden ja alustan välillä jarruttamassa.

Toimiston edestä lähdettyään bussi koukkasi vielä Sihanoukvillen vanhan linja-autoaseman kautta ja siellä jäi yksi matkustajista pois ja alapeti pari riviä kauempana vapautui. Valloitin sen välittömästi ja sitten olikin hyvä pötkötellä. Ensimmäinen vessatauko oli parin tunnin kuluttua lähdöstä ja sen jälkeen nukahdin. Phnom Penhissä oli Ho Chi Minhiin meneville auton vaihto ja henkilökunta kävi herättelemässä jokaista ja tarkisti, ettei kukaan vain nukkunut vaihtonsa ohi.

Kun auto aamuhämärissä saapui Siem Reapiin, olin ihan sikiunessa ja alkuun täysin pihalla siitä, että missä olen. Auto jätti matkustajat kyydistä arviolta viitisen kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolella ja siihen en ollut varautunut laisinkaan. Jos olisin tämän tiennyt, olisin voinut pyytää varaamaani hotellia lähettämään minulle tuktukin vastaan. VET oli kuitenkin järjestänyt kuljetukset täällä päässä ihan hyvin. Linja-auto oli ajettu aidatulle pihalle ja kyytejä kalasteleva ja hänksläävä tuktuk-kuskijoukko suljettu portin ulkopuolelle. VET:ltä sai siinä ostaa tuktuk-kyydin keskustaan yhdellä dollarilla, joten koko se hässäkkä, johon sisältyy sinut ympäröivästä tuktuk-kuskiparvesta yhden kanssa kyydin hinnan kohtuulliseksi tinkiminen ynnä sen varmistaminen, että varmasti pääset sinne minne olet menossa eikä sinne minne kuski haluaa sinut viedä, oli näin eliminoitu.

Ostin jo lipun, mutta sitten portille mennessäni huomasin, että siellähän olikin kuski ”Birpi”-kyltin kanssa, jossa oli myös hotellini nimi. Soittaessani varaustani olivat kysyneet, että mihin aikaan saavun ja olin vastannut, että tulen yöbussilla Sihanoukvillestä enkä tiedä, että mihin aikaan se on perillä. Olivat sitten lähettäneet kyydin hakemaan, vaikka eivät sitä siinä puhelimessa erikseen maininneetkaan. Siem Reapissa on tapana, että noutokyyti hotellille sisältyy hintaan ja kun sekä venelaituri, lentokenttä että yöbussin päätepiste ovat kaukana keskustasta, niin tuota pick-up systeemiä kannattaa hyödyntää. Linja-autojen päivävuoroista en tiedä, että mihin jättävät matkustajansa.

Takaisinpäin ostin lipun matkatoimistosta, joita täällä joka paikassa onkin pilvin pimein. Paikkojen selvittäminen oli aikaa vievä ja hieman hupaisakin episodi, sillä ostin paikat viidelle ja halusin meidän olevan mahdollisimman vierekkäin ja jossain keskivaiheilla. Matkatoimiston tytöllä ei ollut mitään käsitystä paikkojen numerointisysteemistä ja minun käsitykseni osoittautui sittemmin vääräksi. Mutta ihan hyvin se meni ja saimme koko porukka lähekkäiset paikat. Suosittelen muuten varaamaan paikat alapedeiltä, sillä yläpedeille puhaltaa ilmastointi suoraan päälle ja siellä voi olla ikävän vetoista ja kylmää. Yläpedit ovat numeroinnissa B-paikkoja ja alapedit A, ainakin molemmissa näissä käyttämissäni vuoroissa olivat.

Siem Reapistä bussi lähti keskustasta Elephant Terrace –hotellin vierestä. Siellä on hyvä olla parikymmentä minuuttia ennen bussin lähtöä ja ”chekata sisään” eli liput näytetään virkailijalle, joka sitten merkkaa paikat vahvistetuiksi. Sama päti muuten Sihanoukvillen päässäkin, ei ainoastaan täällä. Tälläkin kerralla bussi oli ihan täynnä, joten olin tyytyväinen varattuani paikat jo muutamaa päivää aiemmin, koska meitä oli näin iso porukka matkustamassa.

Tämä auto olikin erilainen kuin millä tulin. Tässä paikat olivat 2+1 ja pedit erilaiset. Auton tila oli käytetty tehokkaammin hyväksi siten, että tyynyosa oli jyrkempi eikä kenkätavaratilaa sen alla ollut. Pedin pääpuoli oli nyt liian jyrkkä ja valuin siitä koko ajan alas. Koska kenkäkaappi jalkopäästä oli pois, jalkatila ei päättynytkään seinään, vaan kapeaan rakoon. Valuin tuota rakoa kohti koko ajan ja eikähän sinne jalat kunnolla mahtuneet, vaan joutuivat puristuksiin. Tästä johtuen en nukkunut tällä matkalla ollenkaan niin hyvin kuin tullessa.

VET:n yövuoron 2+1 pedit.

Vuorolle Siem Reapista yhtiö oli ottanut kuljettaakseen puutavaraa niin, että alas tavaratilaan ei mahtunut kuin ihan muutama reppu. Matkatavaroita oli sitten tungettu sisälle ainakin minun alapuolellani ollut petipaikka täyteen ja lisää reppuja makasi käytävällä. Phnom Penhissä pysähdyttäessä purkivat tuon kuorman: kaikki tavaratilassa olleet laukut ulos kadulle ja puutavara pihalle. Aikaa tuohon tuhraantui varmaan pari tuntia ja pääsimme jatkamaan matkaa vasta kolmelta. Hyvin onnistuivat kuitenkin aikataulunsa pitämään ja olimme kuudelta aamulla Sihanoukvillessa. Phnom Penhin tauon aikana kysyin henkilökunnalta, että missä Sihanoukvillessa on päätepysäkki ja sanoivat sen olevan siinä keskustassa toimistolla. Hyvä juttu, siitä olisi meillä kävelymatka hotellille. Sitten kun päästiin perille, niin päätepysäkki osoittautuikin olevan Sihanoukvillen uudella linja-autoasemalla, joka sijaitsee reilusti keskustan ulkopuolella. Siellä sitten kaikki ulos bussista ja tinkaamaan tuktuk-kuskien kanssa kyydeistä, joista heillä oli täällä hyvä tilaisuus pyytää törkeän korkeita hintoja, kun valinnan varaa ei ollut.

Bussilippuja myyvät paitsi kyseisen yhtiön toimistot, niin kaikki matkatoimistot ja useimmat hotellitkin.

Kaikkea mitä mainoksessa luvataan matkaan sisältyvän ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti, vaan aasialaisittain soveltaen. Viltin ja vesipullon sai. Vessa oli kyllä, mutta ei bussissa, vaan matkan varrella taukopaikoissa. Tyyny voisi tarkoittaa sitä, että pääpuoli on kohotettu ja patjassa taisi vielä lisäksi olla kohouma pään kohdalla ja ”long leg” että pedit ovat toki pitkät paikallisten mittoihin vaikka eivät sitä länsimaalaisiin pituuksiin olekaan. Elokuvia ei onneksi yön aikana näytetty, vaan valot sammutettiin ja kuskien keskinäistä pölpötystä lukuun ottamatta oli hiljaista. Suosittelen silti korvatulppia tällekin matkalle.

Yömatkan jälkeisen aamun pöllämystyneestä olosta huolimatta näin pitkän välin kulkemiseen yöbussi on hyvä, varsinkin jos on vain muutaman viikon matkalla. Siinä säästää sekä aikaa että rahaa. Sihanoukville-Siem Reap maksaa 15$ eli budjettimatkaaja saa samaan hintaan sekä matkalipun että yöpymisen. Jos jompana kumpana päätepisteenä on Phnom Penh, on järkevämpää kulkea päivävuorolla, sillä yöbussi on Phnom Penhissä klo 01-03 aikaan yöllä ja en ainakaan itse haluaisi kulkea kaupungilla siihen aikaan vuorokaudesta. Phnom Penh sijaitsee keskellä Kambodzaa ja muualta Kambodzasta matka sinne kestää puoli päivää. Sen ajan voi käyttää päiväsaikaankin, istua ja katsella maisemia ja maaseutua.

Nuo yölinjat kulkevat muitakin välejä kuin Sihanoukville-Phnom Penh-Siem Reap. Joihinkin muihinkin Kambodzan kaupunkeihin pääsee ja naapurimaista ainakin Ho Chi Minh Cityyn ja Bangkokiin. Matkatoimistojen edustalla olevista kylteistä kyllä selviävät reitit ja aikataulut.

Paramount Angkoria ei tullut kokeiltua. Käsittääkseni heidän autoissaan ei ole petejä vaan lähes makuuasentoon kaadettavat istuimet.

10 vastausta artikkeliin ”Yöbussilla Sihanoukville-Siem Reap

  1. Noista busseistä pitää vielä todeta, että kannattaa olla aika varovainen omaisuutensa kanssa. Itse menetin vastaavassa yöbussissa kaiken käteiseni laukusta, joka oli minun sylissä kun nukuin. Vakuutus onneksi korvasi koko summan, mutta eipä se tunne, mikä siitä tuli, ollut kovin kiva. Luojan kiitos varkaat eivät vieneet kameraa, passia tai edes visaa :)

    Kiitos blogistasi, luen tätä säännöllisesti ja matkakuume kohti Aasiaa kasvaa entisestään. Ostin juuri viime viikolla jouluksi reilun kuukauden reissun Vietnamiin, että pitkään saa vielä odotella. (Viime Aasian reissusta palauduin kyllä vasta 2 viikkoa sitten..)

    • Oho. Kiinnostaisi missä maassa olit ja oliko bussissa turisteja vai paikallisia. Onneksi eivät tosiaan olleet kiinnostuneita muuta kuin käteisestä. Täällä oli kyllä varsin turvallisen oloinen olo tuolla bussissa. Toki se keskellä yötä kaikkien reppujen ottaminen ulos tavaratilasta oli sellainen paikka, että niitä piti pitää silmällä, ettei kukaan ulkopuolinen tullut nappaamaan koko reppua.

      Rahavyö on käteisen ja paperien pitoon hyvä. Itselläni on siinä aina kaikki vaatteiden alla jemmassa, kun matkustan. Toki olisi iso vahinko jos päiväreppu kameroineen ja läppäreineen lähtisi kävelemään, kun torkahtaa. Mutta senkin yritän pitää aina niin, että heräisin jos joku sitä tulisi käpäilemään.

      • Kyseinen tapahtuma sattui Thaimaassa, matkalla Surathanista Bangkokiin. Ja bussissa oli kuskit pois lukien turisteja. En osaa sanoa, että onko joku neljästä kuskista, vai sitten joku turisti rahani vienyt, eroon niistä pääsin kuitenkin. Itsehäni syytän koko hommasta juuri sen takia, ettei ollut rahavyötä, tai kaulakukkaroa (tai oli, mutta sielä laukussahan se oli, eikä kaulassa..). Tyhmyydestä pitää välillä maksaa oppirahoja. Jännä juttuhan laukustani oli se, että luulin sen olevan itselläni siten, että huomasin jos joku jotain minulta vie. Mutta eipä voi mitään :)

        Ihanaa, että jaksat kirjoitella. Tänään sun innottamana googlailin Kambodzaa aivan innoissani, pitänee siirtää lentolippuja hieman. Jos vaikka ensi talven voisi viettä kokonaan Vietnam-Kambodza-Laos-kierroksella, kun toi ikuinen rakkaus Thaimaa on neljännen kierroksen jälkeen läpikoluttu..

        • Bangkokiinhan ne parhaimmat lentoyhteydet Suomesta ovat, mutta sieltä pääsee kyllä niin kätevästi Kambodzan puolelle linja-autolla ja täältä sitten Ho Chi Minhiin tai Laosiin, että tämä on kyllä ihan tosi helppo alue kierrellä ja hintataso edullisempi kuin Thaimaassa.

  2. Sus tei.Päivällä on kivempi matkustaa,kun näkee eksoottisia maisemia ja pysähdyspaikoilla löytää erilaisia pikkuherkkuja.Yöllä en koskaan pystynyt nukahtamaan bussissa.Katselin tähtitaivasta,joka on niin erinäköinen sielläpäin,eivätkä kaupunkien valot häirinneet.Kirjoitin äsken pitemmän kertomuksen siitä ,mitä meille tapahtui yöbussissa,mutta se kömpelyyttäni meni taivaan tuuliin.Voin yrittää uudestaan,jos kiinnostaa.Maisemista:Heti kun tuli Thaimaasta Kampodzeaan tuntui ,että siellä on enemmän säilytetty metsiä eikä istutettu kumipuita järkyttäviksi rivistöiksi tai palmuöljyn keitaiksi.Onko viellä näin?

    • Mustakin on kivempi mennä päivällä. Mutta silloin tekisin vain tuollaisen puolikkaan matkaa eli niin, että Phnom Penh on alku- tai päätepiste. Kerran menin Battambangista Kepiin, vaihto Phnom Penhissä. Ei ollut järkevä juttu. Tuossa valitsin yöbussin, koska oli vieraita tulossa ja heillä lyhyt loma. Testasin bussin ensin itse ja sitten toiseen suuntaan tultiin kimpassa. Kirjoita ihmeessä omastasi, jos viitsit. Ainahan niitä on kiva lukea ja saadaan enemmän kokemusta samaan pakettiin. Varmaan muutkin lukevat.

      Täällä on hakattu metsiä ihan valtavasti kuulemma viime vuosikymmeninä. Paljon salakaadettu, kun jalopuusta saa niin hyvän hinnan. Jos muistan lukuja yhtään oikein, niin 60-luvulla oli 80% metsää, nyt enää 30%. Tuota suuruusluokkaa. Taitaa olla se Thaimaan puoleinen raja olla Kambodzan metsäisintä aluetta Kardemumma-vuorineen.

  3. No niin.Reissailin poikani(37v.) kanssa Thaimaassa ja Kampodzeassa 6 viikkoa.Olimme buukanneet bussiliput hostellista Hua hinista Koh Lantalle.Yksityinen firma.Tuhat bathia per pää.Bussi tulee Bangkokista jonkin verran myöhässä ja on täyteen buukattu,siis me mukaan lukien.Useimmat menossa Phukettiin ja Krabille.Auto pysähtyy pari kertaa yöllä paikoissa,jossa voi ostaa syömistä y.m.Kolmen aikaan meidät pysäyttää joukko siviilipukuisia miehiä ja ajattaa auton jonnekin sivutielle.Kaikki ulos.Kukaan ei tiedä mistä on kyse.Paikalla oli pikku myymälöitä ja wc henkilökuntineen.Yhtäkkiä bussin kuljettaja ja muutama meidät pysäyttäneistä miehistä alkavat tapella muangthaityyliin.Lopulta yksi heistä melko hyvällä englannilla ilmoittaa,että he ovat turistipoliiseja.Bussifirmalla ei ole lisenssiä ja todennäköisesti Bangkokissa joku on kuskin tietäen ujutettu matkatavaratilaan,jossa ajon aikana käynyt reppuja läpi.Kaikkien piti tsekata onko mitään hävinnyt.Meiltä ei ainakaan,koska kaikki arvokkaat olivat pikkurepussa mukanamme.Kahden tunnin päästä paikalle tuli kolme pikkubussia ja pääsimme onnellisesti määränpäähämme.Tämän episodin jälkeen käytimme vain valtion busseja.Ihan hyviä ja paljon halvempia.No sitten myöhemmin palasimme Bangkokkiin ja samaa syssyä Ekemailta Kampodzean rajalle.Bussissa tutustuttiin yhteen englantilaiseen ja sen jenkkikaveriin,vietnamin sotaveteraaniin,joka asui Hua Hinissa ja oli useita kertoja käynyt Kampodzeassa.Lyöttäydyimme heidän seuraan.Olimme maksaneet kyydin Seam Riapiin.Meitä vietiin jonkin matkaa vanhalla minibussilla kunnes kuski pysähtyi rakenteellaolevan aseman viereen ja käski meidän odottaa.Siellä ei ollut minkäänlaista liikennettä eikä henkilökuntaa.Onneksi tää jenkkisissi osasi olla niin kovana,että jonkun puhelun jälkeen paikalle tuli nuori kaveri vanhalla japsiautolla.Lähdimme liikkeelle.Matka on kai noin 80 km.Tie oli surkein mitä eläessäni olen nähnyt.Vähän väliä piti kurvailla ojan pientareilla suurten kuoppien takia.Oli jo aivan pimeää,kun pysähdyimme pissitauolle.Auto ei käynnistykään.Kuski yrittää kännykällä soittaa jonnekin.On aivan pimeää.Sademetsästä kuuluu mitä ihmeellisimpiä ääniä ja miljoonat moskiitot hyökkäävät kimppuumme.Ei minkäänlaista liikennettä.Onneksi meillä kaikilla on ledlamput.Kuski osaa noin 20 sanaa englantia eikä thaikaan oikein luonnistu.Lopulta tää britti saa korjattua vehkeen niin että pääsemme perille.Ainakin kolme tuntia meni siihen reissuun.Taisi olla kaverin eka keikka kun ei perillä tajunnut yhtään missä ollaan.Onneksi apuun tuli tuktuk,joka sitten heitti meidät sinne haukkumaasi hotelliin.Olin yhtä soittoa matkustanut ympäri siamin lahden nukkumatta pätkääkään,niin kyllä se tuntui ihan kodilta ja sweetsellaiselta.Shroolain.

    • Onpahan kerrakseen. Hieno tarina, kiitos kun kirjoitit. Minä vuonna tuo oli? Nythän täällä ainakin päätiet ovat ihan hyväkuntoisia ja ainakin ne bussiyhtiöt, joita minä olen käyttänyt (Sorya, Capitol, Mekong Express) vaikuttavat olevan ihan oikeita bussiyhtiöitä. Hassua, että olit sattunut juuri tuohon hotelliin :). Siem Reapissa kun niitä hotellejakin on varmaan jotain parisensataa.

  4. Se oli kaksi vuotta sitten,tammi-helmikuun vaihteessa.En muista rajanylityspaikan nimeä.Kästtääkseni se oli nykyinen 6-tie.Muut kulkemamme tiet olivat ihan ok.Se hotelli oli varmaan sen tuktukkuskin lobbauslistalla.Ei siinä vaiheessa paljon huvittanut etsiä muutakaan.Nälkäkin oli melkoinen ja yleensäkin olimme tyytyneet melko vaatimattomiin mestoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *