Yksin pitkällä matkalla olemisesta

9.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Moni matkaa suunnitteleva varmaan miettii, lähtisikö matkaan yksin vai kaksin ja jos ei yksin, niin kenen tai keiden kanssa. Olen ollut täällä Kambodzassa nyt viisi kuukautta ja olen tänä aikana ehtinyt kokea jotain siitä, mitä ovat yksin matkustamisen haasteet ja tavannut muita matkailijoita, jotka eivät ole lähteneet matkaan yksin.

Ensimmäisenä puolena yksin matkaan lähtemisestä tulee ehkä mieleen turvallisuus. Matkailijaa varoitellaan ryöstöistä, huijauksista, taskuvarkaista, hotellihuoneisiin murtautujista ja tienvarren bandiiteista. Aasiassa turistia huijataan aina, sehän on selvä. Mutta enimmäkseen tuo rajoittuu ylihintaisiin tuotteisiin ja itse se ostopäätös kuitenkin aina tehdään. Alun outoutta lukuun ottamatta en ole tuntenut oloani turvattomaksi täällä missään. Olen asunut siisteissä – ja silti edullisissa – hotelleissa siisteillä alueilla. Käyttämissäni hotelleissa on ollut ympärivuorokautinen vartiointi tai aina joku vastaanotossa. En liiku ulkona yöaikaan, pysyttelen alueilla, jossa liikkuu paljon ihmisiä enkä hortoile ulkona päissäni. En kanna paljoa käteistä mukanani enkä käytä koruja. Näillä peruskonsteilla jo pystyy ehkäisemään harmeja, enkä ole muutoinkaan kokenut ilmapiiriä täällä mitenkään uhkaavaksi. Käsilaukkujen nappaamisista ohiajavasta moposta käsin kuulee kyllä puhuttavan. Paras on reppu selässä, sieltä sitä ei ohiajettaessa mukaan kiskaista – tai vieläkin parempi edessä, mutta täällä en ole kokenut, että asiat olisivat niin huonosti, etteikö reppua voisi selkäpuolella kantaa.

Toinen asia, joka ennen matkaa saattaa mietityttää on, että miten pärjään itsekseni. Kaikki oudot asiat, kun oletettavasti mikään ei toimi niin kuin on tottunut, pitää löytää oikeat linja-autot ja etsiä yöpymiset ja kaikki pitää hoitaa yksin. Ja entä jos sattuu jotain? Asiat selviävät kyselemällä. Esimerkiksi oikean linja-auton löytäminen täällä on paljon helpompaa kuin Suomessa. Kiitos matalan palkkatason ja sen, että tehokkuusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne asti, täällä riittää henkilökuntaa joka paikkaan ja he pitävät huolta ja muistavat minne kukakin bussin odottaja on menossa. Suomessakin on vaikeampi löytää oikea linja-auto kun kaikki aikataulut, reitit, pysäkit ja lähtölaiturit pitää selvittää itse. Täällä näytät jollekin henkilökunnasta lippuasi ja istut odottamaan. He viittilöivät sitten, kun on aika nousta bussiin ja nostavat matkatavarasi tavaratilaan.

Jos sattuu jotain? No, aina voi sattua ja se voi olla ihan mitä vaan ja kun ei sitä etukäteen tiedä, niin mahdoton ihan kaikkeen on varautuakaan. Itse kuljen sillä asenteella, että ratkotaan ongelmat vasta sitten, kun ne osuvat kohdalle ja ovat tiedossa, ei etukäteen.

Kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa kaiken kokemansa ja sitten jälkeenpäin muistella. Ei ole niin. Minä jaan (lähes) kaiken kokemani koko Suomen kansan kanssa – tai ainakin niiden heistä, jotka blogiani lukevat – mutta ei se siltikään ole sama asia kuin matkatoveri, joka on vieressä kokemassa samat tunteet ja elämykset kuin sinä sillä hetkellä kuin ne tapahtuvat. Tätä ei yksin kulkiessa saa. Piste.

Kolmen, neljän viikon lomamatka on eri asia, mutta näin pitkällä matkalla ollessa ei voi olla koko ajan menossa, käydä tekemässä ne kunkin paikan turistijutut ja siirtyä sitten taas seuraavaan. Tai ainakaan minä en voi. En jaksaisi eikä budjettikaan antaisi periksi jokapäiväisiin retki- ja pääsymaksuihin. Eihän kotona ollessakaan mennä joka päivä johonkin itseään viihdyttämään, vaan iso osa vapaa-ajasta ihan vain ollaan kotona ja eletään sitä normaalia elämää. Niin täälläkin. Kun päivässä ei ole mitään ennalta määrättyä ohjelmaa kuten työ, niin on syytä viihtyä omassa seurassaan. Jos ei viihdy, niin tällainen matka on hyvä koulu opetella viihtymään. Olen tavannut sellaisiakin yksin matkustavia, jotka säntäävät paikasta toiseen tiheään tahtiin. Pitämällä itsensä toiminnassa jatkuvalla matkustamisella ja paikan vaihtamisella välttyy toki jäämästä keskenään itsensä kanssa. Itse en haluaisi vaihtaa paikkaa yhtenään senkään takia, että viipymällä pidempään yhdessä paikassa siihen pääsee eri tavalla kiinni; alkaa nähdä hieman pintaa syvemmälle, sen verran kuin se ulkopuoliselle turistille ilman ylen määrin aktiivista yhteydenottoa paikallisiin ylipäätään on mahdollista.

Kaksin matkustaville, niin kavereina kuin parisuhteessakin oleville, tällainen matka on aikamoinen haaste. Tapasin erään jo entuudestaan minulle puolitutun pariskunnan täällä alkuvuodesta. He olivat jo kolmannella pidemmällä Aasian matkallaan ja sanoivat, että tässä ehtii kyllä se toinen puolisko tulla jo varsin tutuksi, kun yhdessä huoneessa elää useampia kuukausia putkeen eikä suhteen ulkopuolisia kontakteja ole niin kuin kotona ovat ystävät ja työtoverit. Täällä kun ollaan kaksin, niin ollaankin todella tiiviisti kaksin.

Olen sivusta sattunut kuulemaan joidenkin pariskuntien keskustelua ja toisistaan eriäviä mielipiteitä rahankäytöstä, mitä tasoa hotellien pitäisi olla ja minne mennä seuraavaksi. Asioiden sujumisen kannalta on tärkeää, että matkakumppani on riittävän samanhenkinen. Että tasovaatimukset yleensäkin täsmäävät mitä tulee syömisiin ja yöpymisiin. Ihmisten välillä on suuria eroja siinä, mitä pitää riittävän hygieenisena ja minkä verran mukavuuksia vaatii, miten paljon on pöpöpelkoa ja uuden ja oudon vastustusta. Voi olla rasittavaa, jos toinen haluaisi kokeilla paikallisia katukeittiöiden ruokia ja toinen pysytellä mahdollisimman paljon jo ennestään tutuissa ruokalajeissa turisteille suunnatuissa ravintoloissa. Jos toiselle riittäisi hyvin se vaatimattomampikin huone, mutta toiselle pitäisi etsiä se vähän kalliimpi ja parempi huone. Näitäkin asioita kannattaa miettiä matkakumppania valitessa eikä vain sitä, että halutaanko käydä samoissa matkakohteissa.

Se, mitä itse kaipaan eniten täällä, on itseni kaltaista juttuseuraa, keskustelua. Kokemukseni mukaan pidempään täällä oleilevat ovat – miten sen nyt nätisti sanoisin – persoonia. Enimmäkseen miehiä, joille syystä tai toisesta kotimaan elämä ei sovi ja rahatilanne sallii elämisen täällä. Olen tavannut mukavia lomamatkailijoita, enimmäkseen pariskuntia. He ovat täällä muutaman viikon lomalla ja kiertävät ympäri maata viipyen yhdessä paikassa vain muutaman päivän. He tulevat ja menevät. Ehdit kysellä heidän matkastaan ja matkasuunnitelmistaan ja kertoa omasi ja sitten he ovat jo poissa. Lopulta olet toistanut oman tarinasi niin monta kertaa, että alat omissa korvissasi kuulostaa jo ihan papukaijalta ja menettänyt kiinnostuksesi omaa tarinaasi kohtaan siinä määrin, että se on jopa lakannut olemasta.

Paikalliset tulevat kyllä mielellään juttelemaan nähdessään sinut istumassa itseksesi jollain julkisella paikalla. Siem Reapissa tällaiset jututtajat osoittautuivat orpokotien ja koulujen vetäjiksi, jotka kymmenen minuutin jutustelun jälkeen ystävällisesti pyysivät sinulta avustusta näiden orpojen hyväksi.

Joutilaat tuktuk-kuskit tulevat myös helposti jututtamaan itsekseen ympäristöään tarkkailemassa istuvaa turistia:

– “Hello, madam. Where do you come from?”
– “From Finland”
– “Aa, Finland.” (Hymyilee koko naamallaan.)
– ”Do you know Finland? You know where it is?”
– “Yeah, yeah.” (Hymyilee ja nyökkää.)
– ”Well, where is it?”
– “Yeah, yeah.” (Hymyilee ja nyökkää.) ”What is your name?”
– ”My name is Virpi.”
– ”Where do you go tomorrow?”
– “No where.” (Kun tuktuk-kuski siinä vain istua jäkittää, niin jatkan jutustelua.) ”For how long have you been working as a tuktuk-driver?”
– “Sorry, can no engli.”

Tuon tyyppisen keskustelun kun on käynyt sen kymmenkunta kertaa, niin alkaa kadota mielenkiinto jututtaa paikallisia. Joskus toki saa vähän jotain selville paikalliseen elämänmenoon liittyen, mutta harvemmin tapaa niitä, jotka puhuvat riittävän sujuvaa englantia, jotta heidän kanssaan voisi keskustella ihan oikeasti.

Yksin matkustamisen haasteena en siis pidä turvallisuutta ja käytännön asioissa pärjäämistä, vaan sosiaalisen elämän puutteen. Toki se sosiaalinen elämä on haasteena yhdessäkin matkustettaessa, eri tavalla vain. Mutta se mitä en vaihtaisi pois, on vapaus, jonka yksin matkustaminen mahdollistaa. Voin tehdä ihan niin paljon suunnitelmia kuin haluan, muuttaa niitä joka päivä, sitten heittää ne kaikki menemään, tehdä täyskäännöksen ja seuratakin suunnitelmien sijaan sattumaa.

Minulle oli alusta asti ihan selvää, että lähtisin yksin. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja ja eikäpähän sellaista tarjolla olisi ollutkaan. Sellaisen vinkin antaisin matkaseuraa miettiville ja valitseville, että jos tuntuu, että pitää päästä menemään yksin tai jonkun ihan tietyn ihmisen kanssa, niin unohda kaikki järkeilyt ja tee niin kuin sisimmässä oikealta tuntuu. Kyllä se sitten matkan aikana selviää, että miksi juuri niin oli oikein.

16 vastausta artikkeliin ”Yksin pitkällä matkalla olemisesta

  1. Harvinaisen järkevästi pähkäilty. Jos matkustaisin niin mieluusti tekisin sen yksin. Juurikin noista julkituomistasi seikoista johtuen. Siis jos olisin nuorempi ja mikä kaikkein tärkeintä jos osaisin kieliä. En kuitenkaan koskaan ole opiskellut missään koulussa mitään kieltä, aikuisena sitten jonniin verran kreikkaa siinä kaikki. Kaikki vähät matkat joita olen tehnyt Suomen ulkopuolelle olen tehnyt jossain porukassa tai sitten miehen kanssa. Josta syystä allekirjoitan mietteesi. Mitä siitä seuraa muuta kuin kompromisseja toisensa perään. Mikäli pidät pääsi ja mielipiteesi siitä seuraa mökötystä ja eripuraa. Onhan siinä omaperäisessä matkaseurassa toki hyvätkin puolensa..Ihailen ottamiasi kuvia ja kuvailemiasi intreriöörejä…vähän kuin olisin itsekkin siellä.
    Luannikasta reissua edelleen. t Leena

  2. Hei siskonkaima

    Olen lukenut blogisi nyt päästä päähän (kesti ehkä pari viikkoa, kun oli pakko hoitaa opiskelujuttujakin pois alta) – varsin mielenkiintoinen tarina. Eksyin tänne kuukelin kautta, kun surffailin netissä hakiessani tietoa Kambodzasta, johon olen tulossa poikaystäväni kanssa reissaamaan toukokuuksi. Kiitän tässä monista vinkeistä joita olen blogistasi saanut – lisäksi on mielenkiintoista päästä aivan vieraan ihmisen pään sisälle kurkistamaan, millaisia ajatuksia siellä lienee. On upeaa nähdä, millaisen valinnan olet pystynyt tekemään – useimmat vain unelmoivat. Blogisi nimi onkin varsin osuva :)

    Oli harmillista kuulla, että Sea Breeze ei ole enää toiminnassa, kuulosti niin täydelliseltä paikalta. Olen itse harmitellut sitä, että aikaa matkaamiselle on vain kuukausi, vaikka toiset sanovat sen olevan pitkäkin aika… Mutta samaistun sinuun siinä, että haluat mielelläsi tutustua paikallisiin, ja nähdä muuta(kin) kuin turistikohteet – jopa enemmän sitä muuta.

    Olen itse terveydenhuollon ammattilainen (yksi ammatti takataskussa, toista vielä opiskelen), ja on sinänsä ikävä kuulla kokemuksistasi meikäläisten kanssa. Näitä kuulee tosin nykyisin enemmän ja enemmän, ja tuntuu, että suurin ongelma kaikessa on se, ettei ole aikaa kuunnella ja keskittyä. Sinänsä ”ihailtavan rohkeaa”, kun olet uskaltanut napsia jos jonkinmoisia pillereitä siellä vieraassa kulttuurissa – täytyy myöntää että itse en moiseen rohkenisi. Vaikka kaikki kehuvat, että sieltä saa lääkkeitä halvemmalla, meinasin kuitenkin luottaa enemmän kotisuomalaiseen apteekkiin josta hankkia matkalla mahdollisesti tarvittavat hätäapupillerit ja muut härpättimet.

    Eipä tässä oikeastaan muuta. Kaikenlaisia ajatuksia on tullut blogiasi lukiessa vastaan, mutta olen ollut niin innoissani pääsemään eteen päin ettei ole ollut aikaa kommentoida, ja niin ovat ne ajatukset jääneet jonnekin pääkopan takalaidalle josta niitä ei enää tavoita. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan uusia kirjoituksia ja seuraamaan matkasi etenemistä – Kiinakin kiinnostaa, tosin kieltä en osaa sanaakaan. Niin että kiitos vaan, sekä menneistä että tulevista :)

    • Kiitos vaan itsellesi mielenkiinnosta ja ihanasta kommentistasi. Kiva kuulla, että matkavinkeistäni on tai tulee olemaan jollekulle ihan konkreettista hyötyä.

      Sea Breezen lähelle, Independence Beachille Sihanoukvillessa minun siellä ollessani aloitettiin rakentamaan kasinohotellia. Hotelli on kuulemma aloittanut toimintansa helmikuun alusta, ihan suunnitellun aikataulun mukaisesti. Jos niillä kulmilla kiinnostaa asua, niin sitähän voisi käydä katsomassa, että minkälainen meno siellä nykyisin on. Se hotelli ei ole mikään suuri ja kun ei itse kasino ole vielä toiminnassa, niin en usko siellä vielä mitään sen kummempaa härdelliä olevan. Tosin en tiedä minkä verran kasinon rakennustyömaa häiritsee siinä asumista.

      Apteekkeja täällä on tosiaan hyvin joka puolella. Sinulla alan ammattilaisena on vielä se etu, että tunnet vaikuttavia aineita ja osaat itsekin valita oikeat. Päivän parin kuratauti taitaa tulla jokaiselle alkuvaiheessa ihan vain bakteerikannan muutoksesta. Mutta se on harmiton ja menee tosiaan nopeasti ohi. Listeria on sitten toinen juttu. Se on yleinen ja jos siihen reagoi, niin sitten lääkettä. Täällä myydään siihen Albendazole-K -nimistä lääkettä. 1 tabl/päivä kolmen päivän ajan. Kuuri maksaa 5000 rieliä (1,25$). Antibiootteja ottaisin ehkä kotimaasta varuille jos on itsellä herkkyyttä johonkin tietyntyyppisiin tulehduksiin, niin saa varmasti oikeita ja tehokkaita. Malarialääkkeitä en ole syönyt. Mielestäni niitä ei täällä tarvitse, jos ei ole menossa viidakkometsiin ja näin kuivan kauden aikana kaupungeissa on hyttysiä tosi vähän. En ole nähnyt varmaan ainuttakaan viimeiseen kuukauteen täällä Phnom Penhissä ollessani. Nämä lääkeasiat ovat tulevien juttujen listallani, en vain ole vielä ehtinyt sinne asti.

      Hyvää matkaa teille. Olisi kiva saada joskus kuulla, että missä olette käyneet ja mitä tykänneet. Ja pistä vain kommentteja, jos on jotain kysyttävää.

      • Ajattelin alun perin kirjoittaa matkalta blogia, mutta tultiin sitten siihen tulokseen että jätetään koneet kotiin – kun on vain kuukauden matkalla, läppärin pois jättäminen helpottaa ulkomaailmasta irtoamista kummasti… Törmäsin juuri blogiin parista, joka on ilmeisesti lähtenyt vuoden häämatkalle – sellaisella aikataululla omaa konetta varmasti kantaa jo mieluusti mukana, että saa välillä purkaa vähän ajatuksia.

        Pitää vielä miettiä sitä Sihanoukvilleä – ollaan enemmän ajateltu etsiytyä rauhallisiin paikkoihin, kun kuukauden matkan jälkeen odottaa Suomessa heti kesätöiden alku. Mutta eiköhän sieltä monta kelvollista paikkaa löydy!

        Tuo Listeria-tieto oli uusi, pitääpä muistaa varautua senkin kannalta :) Mutta siirryn nyt lukemaan uutta kirjotustasi, tiedä mitä vinkkejä sieltä taas irtoaa ;)

        Hyvää matkaa!

        • Kuukausi menee niin äkkiä, että kannattaa kyllä sijoittaa se aika mieluummin kokemiseen kuin raportoimiseen. Siinä ajassa ei vielä paljoa ehdi.

          Täällä ei tosiaan tule pulaa paikoista, joissa ei ole mitään tekemistä! Sihanoukville ei ole pätkän vertaa viihtyisä kaupunkina. Rauhallisia, mutta silti jollain tavalla viihtyisiä paikkoja ovat mielestäni Kep, Battambang ja Kratie. Sen Moronom, jos luontomatkailu tai Home Stay -visiitti kiinnostaa. Ja täydelliseen löhöilyyn Lazy Beach Koh Rong Saloemilla. Noiden väliä kulkiessa näkee sitten jo paljon maaseutuakin.

  3. Hei Virpi :)
    Jos joskus haluat juttuseuraa, niin laita YV’n minun mailiosoitteeseni (jos se näkyy sinulle), niin lähetän sinulle Skype nimeni.

    Terkuin KM (MSE)

    • Lämmin kiitos tästä :). Mailiosoitteesi näkyy kyllä minulle kommenteissasi ja vastaan tähän paremmin myöhemmin sitä kautta.

  4. Hieno kirjoitus, ja hyvästä aiheesta! Luin postauksesi jo eilen, mutta piti tulla oikein ajan kanssa kommentoimaan :) Itse en ole vielä sellaista henkilöä tavannut, jonka kanssa voisin kuvitella huoletta lähteväni pitkälle matkalle… Tein pari vuotta sitten vajaan vuoden mittaisen reissun, jolle oli helpointa lähteä yksin. Se ei jännittänyt, mutta kaverin kanssa lähteminen olisi jännittänyt! Vähän siinä oli itsekkyyttäkin mukana – kun tuollaiset irtiotot ovat kuitenkin suht harvinaisia, niin sitä haluaisi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa eikä lähteä toiselle puolelle maailmaa tekemään kompromisseja tai pahimmassa tapauksessa kinastelemaan matkatoverin kanssa.

    Omalla matkallani huomasin, että seuraa löytyi aina kun sitä halusi. Mutta aivan kuten sanoitkin, ei sitä normaalielämässäkään ole joka päivä touhuamassa ja suorittamassa – saati sitten tutustumassa – joten kyllä mulla ainakin oli reissussakin päiviä, jolloin ei huvittanut puhua kenellekään. Varsinkin kun se oman (pintapuolisen) elämän ja matkareitin toisteleminen alkoi tosiaan jossain vaiheessa tympiä. Samoin jokaiselle pitkälle matkalle mahtuu yleensä ne pakolliset sairastelut ja paremmat ja huonommat fiilikset.

    Nauti matkastasi, omilla ehdoillasi! Reissuasi on kiva seurata!

    • Kiitos, nautitaan. Blogin seuraajat ovat ihan parasta matkaseuraa :D.

      Hienoja kommentteja kaikilta, täydentävät mukavasti kirjoitustani. Seurantatyökalustani sanahauista näen, että moni pohtii uskaltaako lähteä matkaan yksin.

  5. Kiitos Virpi hienosta jutustasi.Olin itse paikan päällä 2 vuotta sitten.Tuttuja paikkoja monet kuvaamistasi.Mitä minä jäin kaipaamaan Kambodista on patongit tonnikalasalaatilla.Kun oli kuukauden herkutellut Thaimaassa ,kaipasi jo leipää ,mitä sieltä ei oikein saa.Toki khmeriruoka oli ihan fantastista mutta aamulla kaipasi jotain muuta.Shinakvillessä,itäpäässä oli hieno ranta eikä liikaa turisteja.Maailman paras barrakudakeitto.Seuraisin mielelläni matkablogiasi tulevaisuudessakin.Laittaisit vaikka vinkin emailiini.Kiinassa varmasti löydät pätevän lääkärin vaivoisihin.Lii Hai.

    • Kiitos Risto ja tervetuloa vaan seuraamaan. Aikomukseni on kyllä pitää tätä blogia ainakin kotiipaluuseeni saakka ja tarvittaessa vielä sen verran päällekin, että saadaan tietää sainko taloni maalta ja niitä kirjavia kanoja pihaa kupsuttamaan ;).

      Minulla ei ole keinoja linkittää tulemaan ilmoituksia blogipäivityksistä kenenkään sähköposteihin. Useampaa blogia jos seuraa, voi olla hyvä kirjautua Blogilistalle (www.blogilista.fi) käyttäjäksi ja ”tilata” seuraamansa blogit. Sieltäkään ei tosin sähköpostiinsa ilmoitusta päivityksistä saa, mutta blogilistan sivulla omaan profiiliin tulee ilmoitus päivityksistä seurattavaksi merkityissä blogeissa. Yhden tai kahden blogin seuraajalle tuosta ei sen vähempää vaivaa ole kuin käydä kurkkaamassa kyseisten blogien sivuillakaan, mutta jos on useampia luettavana, niin sitten siitä on apua.

    • Ristolle ja muille: Sivun alalaidassa on linkki: Tilaa blogin RSS-syöte, jonka kautta voit saada otsakepäivitykset esim. Google Readeriin ja vastaaviin. Näin pysyt ajan tasalla kaikista uusista blogi otsakkeista. Minulla avautuu iGoogle automaattisesti jossa yhdessä ikkunassa on GR. Näin pysyn kärryillä kaikista blogeista joita seuraan.

  6. Hei, mukava nähdä että maassa on sitten toinenkn suomalainen pitempään. Itse olen ollut yksinäni liikkeellä nyt noin vuoden, 9 kk Filippineillä ja 3 kkm Macaussa, 1 kk Thaimaassa. Ensi viikolla tarkoitus siirtyä Siem Reapiin, ja jos viisumit saa OK niin enköhän ainakin vuoden vietä Kambodzassa. Lähdin Ruotsista lopullisesti 2010 helmikuussa, tarkoitus elellä säästöillä tiukalla budjetilla kunnes eläke alkaa juosta – meitti on nyt 55. Alkaa melkein näyttää siltä että työnteko on taakse jäänyttä elämää.

    Lol en tiedä olenko vielä ollut reissussa tarpeeksi pitkään, mutta ehkä ajan mittaan tulee sitten meitistäkin ’persoona’ – miehiähän me pitkänmatkan matkaajat useimmiten ollaan. Käy se aika välillä tietysti yksinäiseksi, mutta vuosien karttuessa näyttää kyllä luonnekin muuttuvan enemmän ja enemmän sellaiseen yksinäisen suden suuntaan. Grumpy old man… No, oli mukava lukea kirjoituksiasi ja filosofointia, itsellänikin joskus tuo tapa polttaa keskiyön öljyä. Tsemppiä PP:iin, J.

    • Ei kai tänne muut jääkään hortoilemaan tai notkumaan kuin ”persoonat”. Niitäkin on vain erilaisia ja kaikenlaisia. Toisten kanssa on mielenkiintoista jutella, toisten vähemmän.

      Vai sinäkin olit Ruotsissa. En tiedä miten tarkkaan olet blogiani lukenut. Minä olin Göteborgissa ja läksin sieltä viime elokuussa. Aion kyllä takaisin koti-Suomeen ennen eläkeikää, minulla on siihen reilut 10 vuotta kauemmin kuin sinulla. Säästöt eivät niin pitkälle riitä ja on tekemistä…

      Tiedäthän viisumikäytännöt tänne? Hae heti rajalta bisnes (E) viisumia. Saat ensin kuukaudeksi ja sitten helppo uusia täällä, ei tarvitse matkustaa maasta pois välillä.

      Jos tulet PP:iin, niin ota yhteyttä jos olet juttuseuraa vailla. Olen täällä näillä näkymin 27.4. asti. Kiva kun kirjoitit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *