Ruususen uni

14.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Monesti mietiskelen tätä matkalla oloani ja miten aikaani täällä vietän. Hiljaiseloa, lepäämistä, kulutan aikaani enimmäkseen hotellihuoneessani. Mietin miten paljon enemmän matkasta voisi ottaa irti, kiertää ja nähdä paikkoja, tehdä erilaisia juttuja. Tuntuu siltä, etten kunnolla hyödynnä tätä mahdollisuutta kokea ja elää ja toistekaan tänne tuskin tulen. En ainakaan samalla tavalla, vapaana ja ajan kanssa. Sitten yritän puhua itselleni järkeä ja sanoa, että tämä on minun mahdollisuuteni tervehtyä enkä voisi tehdä itseäni kohtaan mitään paremmin kuin olla tekemättä mitään. Ainutlaatuinen mahdollisuus saada olla ilman virikkeitä ja antaa aivojen levätä rauhassa ja antaa olla pakottamatta kehoa sellaiseen, mihin sillä ei ole voimia. Kuinka monella uupuneella ja pidempiaikaista lepoa tarvitsevalla on mahdollisuus tähän? Määrättömän pitkään lepoon vailla ahdistavan pakottavasti lähenevää sairasloman viimeistä päivämäärää, jonka jälkeen on palattava takaisin siihen samaan, johon kerran väsähdit ja vain alettava jaksaa taas?

Luin suomenkielisiltä CFS-sivuilta (Chronic Fatigue Syndrome) krooniseen väsymysoireyhtymään liittyvistä oireista ja siihen sairastuneiden tarinoita. Varsinkin lääkärikokemukset olivat surullista luettavaa. Omasta kokemuksestani tiedän, että kun on uupunut ja takki niin tyhjä kuin olla voi, silloin ei jaksa enää kuin itkeä. Eikä siihen tarvita mitään sen kummempia masennuksia vaan siihen riittää, että energia on yksinkertaisesti loppu ja se loppuu, kun ihmisen ruoansulatus ei toimi kunnolla, maksan toiminta ja sitä myöten energiantuotanto ravinnosta on heikentynyt, veren sokeri on alhaalla, solujen energiantuotanto on häiriintynyt ja erinäisten rauhasten vajaa- tai liikatoiminnoista johtuen hormonit ovat ihan sekaisin. Tämä tuntuu olevan lääkärille kuin lääkärille liikaa. Potilasta pompotetaan milloin mihinkin, kun tämän oireet eivät rajoitukaan vain siihen yhteen selkeään osa-alueeseen, jonka erikoisasiantuntija kyseinen lääkäri on. On ihan uskomatonta, miten hukassa meidän korkeasti koulutetuilta lääkäreiltämme on ihmisen perusfysiologia kokonaisuutena.

Potilas leimataan helposti luulosairaaksi ja kun se nyt näyttää noin surkealta ja tuossa itkeskelee, niin depressiohan sillä on eikä mitään muuta. Lähetetään psykiatrille, jolta sitten saa nappeja ja keskusteluterapiaa. Oletteko koskaan kuulleet autokorjaamolta annettavan korvatulpat ja kehoituksen jatkaa ajamista, kun joku on vienyt sinne autonsa sanoen sen pitävän omituista ääntä? Eipä taitaisi sellainen korjaamo kauaa pysyä pystyssä. Silti tämä on juuri sitä, mitä lääkärit tekevät. Depressiolääkkeet eivät korjaa näitä fyysisiä vaivoja mihinkään suuntaan, mutta niiden avulla voi turruttaa kuulemasta oireita ja jatkaa vielä hetken matkaa eteenpäin. Minulla ei ole kokemusta psyykelääkkeistä. Olen periaatteesta niitä vastaan, mutta myönnän, että niilläkin saattaa paikkansa olla. Mutta ei niin paljoa kuin niitä tänä päivänä määrätään.

Vuoden 2005 joulukuussa kävin lääkärillä omassa terveyskeskuksessani. Silloin minulle sattui ihan fiksu naislääkäri – joka sittemmin lähti Afrikkaan vapaaehtoistyöhön eikä siten ollut enää myöhemmin tavattavissa. Kirjoitti minulle ensimmäisen kuuden viikon burn out –sairaslomani ja kysyi, että haluanko masennuslääkkeitä. Sanoin, että en ja hän vastasi, että ”No niin minä vähän arvelinkin.” Loman loputtua palasin töihin. Muutamaa kuukautta myöhemmin menin työterveyteen henkilöstövastaavan kehoituksesta ja sen seurauksena tein vielä kuusi viikkoa 50% työviikkoa. 2007 syksystä 2009 loppuun otin osa-aikaista opintovapaata tehden nelipäiväistä työviikkoa. Oireeni alkoivat vuoden 2006 aikana, mutta lääkärille en mennyt, sillä ajattelin jo silloin, että he eivät tällaisten päälle kuitenkaan mitään ymmärrä. Lopulta helmikuussa 2010 menin lääkäriin omaan terveyskeskukseeni, kun tuntui, että en kerta kaikkiaan jaksa enää. Tunsin, että halusin vain nukkua enkä jaksa käydä töissä ja kroppa tuntui säröilevän rikki. Toistuvien migreenikohtauksien takia muutaman päivän poissaoloja töistä oli ainakin kerran kuukaudessa.

Ensimmäisestä lääkäristä näin jo heti, että häntä eivät oireeni olisi voineet vähempää kiinnostaa. Lähetti verikokeisiin ja sanoi ottavansa yhteyttä jos niissä näkyisi jotain. Ja? Entä sitten jos niissä ei näy mitään, olenko sitten muka terve ja asia jää siihen? Entä oireeni? Eikö niille tarvitse tehdä mitään? Sain muutaman viikon kuluttua kirjeen kotiin, jossa sanottiin, että rauta-arvoni olivat alhaiset ja lääkäri oli kirjoittanut minulle reseptillä rautavalmistetta, jonka voisin käydä hakemassa apteekista. En käynyt. En minä ollut lääkäriltä tullut rautatabletteja hakemaan. Niitä minä osaan ostaa ihan ilman lääkäreitäkin. Otin uudelleen yhteyttä terveyskeskukseen ja vaadin päästä toiselle lääkärille. Tämä oli hyvin sympaattisen oloinen vanha herra, joka näytti kuuntelevan, mutta ei sitä, mitä minä sanoin, vaan mitä hän itse halusi kuulla. Noin viidessä minuutissa hän oli päättänyt, että minä olen masentunut ja sanoi kirjoittavansa minulle masennuslääkkeitä. ”No mutta miksi et halua? Nykyisin on kuule todella hyviä valmisteita.” Niin varmaan. Läksin tuolta tyhjin käsin. Vähän lisää verikokeita, joissa yksi ja toinen arvo oli äärilaitamilla, mutta ei mitään yksittäistä hälyttävää. Ei jatkotutkimuksia, ei sairaslomaa. Försäkringskassan eli Ruotsin Kela on poistanut työuupumuksen maasta. Koska sitä ei enää ole, ei siihen saa myöskään myöntää sairaslomaa. Myöhemmin pyysin saada potilaskertomukseni. Siellä ei ollut sanaakaan ruoansulatusvaikeuksistani ja allergiaoireistani. Siellä luki, että potilas vaikuttaa masentuneelta ja haluaa sairaslomaa ja että tämä on mitä ilmeisimmin jo pidempään jatkuneen prosessin seurausta. Kieltäytyy kuitenkin mielialalääkityksestä.

Olisi pitänyt ja olisi pitänyt. Mutta kun väsyneenä ei jaksa. Ei silloin jaksa yrittää uudestaan, sanoa vastaan, vaihtaa terveyskeskusta, lähteä hakemaan asiantuntijaa yksityiseltä puolelta. Kahden vuorokauden kuluessa tuosta jälkimmäisestä käynnistä kypsyi päätökseni irtisanoutumisesta, asunnon myynnistä, kaiken jättämisestä ja matkalle lähdöstä. Johan olin sitä melkein kolme kuukautta pohtinut ja suurempaa elämän muutosta yleensäkin viimeiset viisi vuotta kaavaillut, vain odottaen että missä muodossa se eteen aukeaisi. Tässä se nyt näytti olevan. Ainakaan en kykenisi jatkamaan samaa kuin tähän asti. Jos halusin, että jokin muuttuisi, niin siinä tapauksessa minun oli jotain muutettava. Itse.

Itse olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut, että mistä ruoasta tulen kipeäksi ja mikä toimii. Ihan kaikki ei ole selvillä vieläkään, mutta ihan ehdottomat nounout tiedän jo. Hankalaksi kokeile-ja-katso-mitä-tapahtuu -menetelmän on tehnyt se, että oireet tulevat vuorokauden tai jopa kahdenkin viiveellä. Alkuun minulla ei ollut aavistustakaan, että migreeni ja sänkyyn asti painostava uupumus voisi tulla sellaisesta ruoasta, jota olen aina ennenkin syönyt. Noiden selvittäminen ja totutuille ruokatavoille vaihtoehtojen löytäminen vei aikansa. Ajattelen usein nykyistä oloani verraten parin, kolmen vuoden takaiseen ja mietin, että olenko toipumaan päin vai johtuuko nykyinen parempi vointini siitä, että osaan paremmin vältellä niitä ruoka-aineita, joihin reagoin.

Monet tuolla CFS-verkossa kertovat sairastuneensa jonkin infektion tai antibioottien, useimmin fluorokinonien, seurauksena. Heidän oireensa ovat todella moninaiset ja vaikuttavat vain pahenevan ja uusia ilmaantuvan ajan myötä. Stressi saattoi olla yhtenä osatekijänä sairastumisessa, mutta ainakaan näin päällisin puolin lukemalla en löytänyt itseään loppuun stressanneiden tarinoita. Erona noiden ihmisten sairauskertomuksiin koen omat oireeni melko selkeästi rajautuneina koskemaan juuri hypotalamuksen ja sitä kautta aivolisäkkeen ohjaamia toimintoja. Kilpirauhasen vajaatoiminnan totesinkin jo aiemmin ja nyt totesin, että totta kai jos aivolisäke ei pelaa, niin sehän vaikuttaa myös lisämunuaisten toimintaan.

Lisämunuaisten vajaatoiminnan oireista parhaiten tunnistan omalla kohdallani hitaan käyntiin pääsemisen aamuisin ja huonontuneet kognitiiviset toiminnot. Aamuisin heräämisen jälkeen minulta kuluu vähintään tunti ennen kuin jaksan nousta ensimmäisen kerran ylös ja mennä vessaan. Kunhan vain olen ja makaan. Joskus saatan torkahtaakin uudestaan pieneksi hetkeksi. Pirteänä päivänä saatan lähteä kerran noustuani aamiaiselle, mutta monesti menen takaisin sänkyyn ja käynnistelen itseäni vielä muutaman tunnin.

Päässä ei kehuttavasti raksuta ja muistan huonosti asioita, erityisesti sellaisia, että mitä joku toinen sanoi. Liikenteessä olen huomannut olevani täysi palikka enkä kykene lukemaan tilanteita ja reagoimaan nopeasti. Vähän tarkkaavaisempi osaan nykyisin jo olla – eikä täällä muutoin kauaa säilyisi hengissäkään! – mutta yhä vieläkin saatan yllättää itseni ylittämästä risteystä ilman, että muistaisin olenko yhtään katsonut ympärilleni ennen ajotielle astumistani.

Ensin lukiessani lisämunuaisista tuntui, että tämä alkaa olla jo liikaa että nämäkin reistaavat, mutta sitten se tuntui ihan loogiselta. Totta kai, lähdehän on se sama hypotalamuksen tai aivolisäkkeen aliaktiivisuus, joka aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminnan eli eihän tässä tavallaan ole mitään uutta tai mitään lisää. Sitten tuli pientä toivonkipinää, kun ajattelin näitä lisämunaisten oireita ja miten ne ovat viime vuosien aikana muuttuneet. Ajattelu on työlästä vieläkin, väsähdän jos kovasti keskityn johonkin vaikka pariksi tunniksi. Sudokun täyttämisen jälkeen pitää hetki huilata – mutta: uutta on, että nyt minulla on taas mielenkiintoa moiseen. Aiemmin ei huvittanut edes aloittaa. Lisämunuaiset säätelevät elimistön neste- ja suolatasapainoa ja niiden vajaatoiminta lisää janon tunnetta ja virtsaamistarvetta. Muutama vuosi sitten oikein kiinnitin huomiota siihen, miten paljon join. Ainakin 4-5 litraa päivässä. Nykyisin ehkä vain 2-3 litraa riippuen siitä olenko kävellyt ulkona tuolla helteessä vai en. Enää en ole niin turvoksissa kuin ennen, enkä herää joka yö vessaan tai muuten vain valvomaan aamuyöstä. Molempia sattuu kyllä vieläkin, mutta ei enää niin usein. Siedän paremmin ääniä enkä enää väsy pelkästä metelistä tai puheensorinasta ja viime aikoina olen jopa ruvennut kaipaamaan hieman viileämpään ilmastoon.

Että vielä ainakin olen kovasti siinä toivossa, että tuo keskusyksikkö tuolta heräisi toimimaan normaalisti, kunhan on saanut levätä tarpeekseen. Siihen asti minulla ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa iisisti ja odotella. Odotellessani tarkkailen hissuksiin näkymiä, mietiskelen elämää ja maailmaa ja kirjoittelen niistä pieniä tarinoita.

18 vastausta artikkeliin ”Ruususen uni

  1. Lääkäreistä mä en voisi olla enempää samaa mieltä. En tiedä onko lääkärin työ muuttunut siitä vanhan ajan perhelääkärimallista liikaa liukuhihnahommaksi vai mikä on vikana. Lääkärissä on järkeä käydä lähinnä silloin kun tietää että vaivaan tarvitaan antibioottihoito ja sitä varten lääkäriltä resepti. Elikkä siis silloin kun osaa itsekin tehdä diagnoosin. Kun olo on sairas tai ehkä paremminkin kun olo ei ole terve niin sitä on turha lähteä lääkärille avaamaan. Menee liian monimutkaiseksi ja hankalaksi eikä mahdu siihen vartin vastaanottoaikaan. Tuo psyykelääkkeiden syömisen kasvu on äärimmäisen huolestuttava ilmiö ja yhtä huolestuttavaa on se, ettei näitä perimmäisiä syitä yritetä ymmärtää riittävän hyvin (ruoka, kemialliset tekijät, eri elinten väliset suhteet jne.). Toivottavasti sä saat siellä itsesi kuntoon – ehkä Kiinasta löytyisi hyvä kokonaisvaltainen lääketieteen kokenut harjoittaja, jolta saisi apua?

    • Niin olen ajatellut, että jos en jaksa täällä enää yrittää sitä kiinalaista naislääkäriä tavoittaa, niin Kiinassa sitten viimeistään uusi yritys.

      Terveyskeskukseen en tosiaan enää mene kuin siinä tapauksessa, että itse ihan tasan tarkkaan tiedän mikä mun on ja mitä reseptiä mun pitää se lääkäri pyytää mulle kirjoittamaan. Muuhun ei noista terveyskeskuslääkäreistä ole. Ei kai niille oikein anneta mahdollisuuksiakaan enempään.

  2. Hassua miten asiat ovat lähteneet rullaamaan tässä päässä monien postitusteni jälkeen.
    Olen taas ruvennut aktiivisesti etsimään uutta tietoa sairauteeni ja sitä on löytynyt, josta johtuen olen viimeksi tänään keskustellut lääkärini kanssa tilanteestani ja olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että minulla saattaa, kaiken todennäköisyyden nojalla olla lisämunuaisten liikatoiminta. Tämä johtunee luultavimmin laajentuneiden munuaisten painaessa rauhasia muita sisäelimiä vastaan. Vaivaan löytyy, kaikeksi onneksi, lääkitys, joten nyt vain sormet kyynärpäitä myöten ristiin tämän päiväisten kokeiden tuloksista. Arpa on heitetty ;)

    Kaiken analysoinnin jälkeen olen myös patistanut vaimoni tutkimuksiin hänen jatkuvan väsymyksen, huonon ruoansulatuksen y.m. takia. CFS on jo pois suljettu, joten syy on jossain muualla. Tästä johtuen vaimoni on menossa huomenna koko päiväksi tutkimuksiin lisämunuaisten vajaatoiminnan takia! Siellä tehdään CFS-sivuillakin mainittu n.s. kyypakkaustesti, eli hän saa pienen annoksen hydrokortisonia ja sen jälkeen tehdään verikoe, jota verrataan aamulla otettuun. Kilpirauhas ym. testit on jo tehty aikaisemmin, joten tällä testillä joko pois suljetaan tai varmistetaan mahdolliset vaivat.

    Testin voit tehdä myös itse. Jos haluat pitempiaikaisen vaikutuksen, niin otat esim. 2.5 mg tabletin Prednisone (DELTASONE). Noin pieni annos on muuten vaaraton, mutta sillä saattaa olla joitain pieniä sivuvaikutuksia. Googleta se ensin, niin et pelästy turhasta jos jotain ilmaantuu.
    Jos huomaat positiivisen vaikutuksen, niin syntipukin löytyminen on jo lähempänä. Siihen ei enään verikoetta tarvita ;) Tarkemmat tutkimukset kuitenkin kannattaa tettää jossain hyvässä sairaalassa. Kiinassa sellaisia löytynee, eivätkä ne käsittääkseni vie sinua vararikkoon.
    Jos ei siellä onnistu, niin voit aina tulla tänne pikavisiitille ja minä voin ohjata sinut osaaviin (englantia puhuviin ja ymmärtäviin) käsiin paikalliseen yliopistolliseen keskussairaalan, jota minä ja kuningasperhe käytämme ;) http://www.si.mahidol.ac.th/siriraj_online/eng_version/
    Noilla sivuilla voit myös saada konsultointia ilmaiseksi: Post your question here-napin takaa löytyy on-line lomake.

    Voit myös kokeilla itsehoitoa ensihätään: http://cfs.gehennom.org/?itsehoito
    Näiltä kulmilta saa halvalla m.m. Ginsengiä, lakritsijuurta, Ginkgo bilobaa, joita kannattaa kokeilla mahdollisen lisämunuiaisten vajaatoimminan takia. Kaikkia noita voidaan nauttia teenä. Joko keität niitä vedessä n. 20 min (astian kansi päällä) tai jos ovat jauhemuodossa, niin 5-10 min. haudutus riittää. HUOM! Lakritsijuuri on diureettinen. Sitä voi myös pureskella sellaisenaan (nielaisematta kuituainesta). Puinen, mutta hyvän makuinen :)

    Onnea kokeiluihin :)

    • No on teidänkin perhettä kaikella riesalla siunattu! Ei voi kuin ihmetellä, että mistä nämä kaikki vaivat tulevat. Muistan, että sinulla se alkuperäinen vaiva oli synnynnäinen, mutta silti. Ja sitten kun yksi paikka reistaa, niin pitää jo kohta viereisenkin ruveta. Kummallista joskus tämä elämä, että ihmisen on tarkoitus tällaisten kanssa elää.

      Katselin noita itsehoitoja tuolta CFS-sivuilta ja mietin ginsengiä ja ashwagandaa. Mitä mieltä olet tuosta jälkimmäisestä? Keittomahdollisuutta minulla ei ole, mutta minulla on kannellinen termospönttömuki ja hotellista saa vesiautomaatista kuumaa vettä. Riittääkö sellainen haudutukseksi jos valmiste on jauheena? Miten noiden eri rohdosten yhtaikainen käyttö vai onko parempi käyttää vain yhtä tuotetta kerrallaan? Taidanpa tehdä uuden excursion sinne kiinalaisten rohdoskauppojen kadulle. Ja hyvä, nyt tiedän millä nimellä lähteä tuota hydrokortisonia etsimään.

      Onneksi te olette siellä parhaissa mahdollisissa käsissä. :o) Olen kuullut puhuttavan paljon hyvää Bangkokilaisten sairaaloiden hoidon tasosta. Kiitos avuntarjouksesta. Pistän tuon korvan taakse vastaisuuden varalle, jos rupeaa tuntumaan siltä, että en tästä ilman lääkitystä rupea tokenemaan enkä Kiinastakaan onnistu lääkäriä löytämään.

      • Näin sitä voi käydä kelle tahansa. Vaimon vaivat johtuvat todennäköisesti Polion jälkitautina. CFS on erittäin yleistä poliota sairastaneiden keskuudessa. Tänään sitten jännätään miten kokeissa on käynyt.

        Ashwaganda onkin mielenkiintoinen yrtti. Eipä ole tullut eteen aikaisemmin. Täytyneepä käydä Intialaiskaupunginosassa ostamassa sitä ja kokeilla.
        Koska Ashwaganda on neutraali ja Ginseng on lämmittävä ei niitä kannatane sekoittaa yhteen. Voit nauttia niitä eri aikoina esim. Ginsengiä syömisen aikana ja/tai jälkeen ja Ashwagandaa kahvitauoilla. Hauduttaminen onnistuu erittäin hyvin termoksessa. Yrtit voivat olla joko jauheena tai lastuina. Hautomisen jälkeen ne voi syödä.
        Voit myös lisätä Ginseng jauhetta keittoihin tai kastikkeisiin. Paras tulos kuitenkin saadaan aikaiseksi pitempiaikaisella haudutuksella. Mitä pidempään haudutetaan, sen paremmin vaikuttavat aineosaset erottuvat kuituaineesta ja ovat paremmin elimistön käytettävinä.

        Suositteln myös lakritsijuuriteen nauttimista päivittäin. Kuppi päivässä riittänee, koska se on laksatiivinen. Et halunne roikkua jatkuvasti pöntöillä :D

        Kun testaat hydrokortisonia älä nauti yrttejä samana päivänä! Tämä helpottaa testin vaikutusten havaitsemista.
        Nyrkkisääntönä pidetään 3 tunnin väliä steroidien ja yrttien ottamisessa samana päivänä. Jotkut yrtit saattavat vähentää tai lisätä steroidien vaikutusta.

        Onnea kokeiluihisi :)

      • Hei taas :)
        Tässä olisi hieman lisää tietoa ”yrttikokoelmiisi”
        Hyvä yrttisivusto: http://www.henriettesherbal.com/faqs ja http://medicinalherbinfo.org/herbs/Herb-index.html

        Olemme vaimon kanssa hieman kaivaneet esiin tietoa Ashwaganda’sta ja näyttää hyvältä myös meidän käytettäväksi. Sen kanssa otettavaksi suositellaan mm. INDIAN GOOSEBERRY (Phyllanthus emblica), jonka sesonkin on juuri täällä menoillaan. Lisäksi GUDUCHI (Tinospora cordifolia). Nämä viimeksimainitut lisäävät kokonaistehoa.

        Nautinnollisia yrttihetkiä toivotellen :)

        • No hyvä, että löytyi teillekin siitä apuja. Ja kiitos tiedoista taas :). En ole vielä yrttikauppaan asti jaksanut, mutta kirjoitan nuo kaikki kolme ostoslistalleni.

        • Mitenkähän olenkin ollut niin lapaannuksissa, etten ole edes tullut ajatelleeksi, että olisin voinut selvittää vähän enemmän tuosta ashwagandasta..? Olen vain ajatellut, että mitä iloa on nauttia yrttejä, jotka stimuloivat noita rauhasia, kun vika ei ole rauhasissa vaan aivoissa. Mutta nyt inspiroiduin guuglettamaan ja tässähän tätä ashwagandasta:

          ”Tutkimus on osoittanut, että kasvin juuri ja kuori ovat yleisesti vahvistavia ja että ne palauttavat elinvoimaa. Niiden arvellaan vaikuttavan vaikuttavan hermostollisiin häiriöihin ym.”

          Siinä se. Tuota kannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla. Huomenna jos vain suinkin jaksan, niin lähden pienelle kaupunkikierrokselle ja metsästämään tuota yrttiä. Kiitos, kun taas potkaisit minua vähän hereille!

          • Kuinka pärjäsimme aikoinaan ilman Googlea :D

            Kiva jos minusta on ollut tukea. Sitähän varten ”isoveli” on olemassa ;)

            Olen itse huomenna menossa kiinalaiskaupunginosaan ostoksille.Aashwaganda ja Guduchi löytynee Intialaisilta maustekauppiailta tai viimeistään apteekkarilta. Indian Gooseberry eli Makham Pom löytyy jauheena hintaan U$ 6.5/kg, joten ei ole hinnalla pilattu. Tuoretta ei ole saatavilla, kun sen sesonki on syksyllä eikä nyt, niin kuin virheellisesti kirjoitin. Sekoitin sen samaan sukuun kuuluvaan, jonka sesonki on meneillään. Ihan hyvää syötävää sekin, muttei samat ominaisuudet. Säilöttynä ja kuivattuna sitä on myös tarjolla, mutta jauheesta on helpompi uuttaa vaikuttavat aineosat. Sopii myös kapseloitavaksi, mitä teemmekin kotona.

            Onnea ”metsästysretkelle” :)

          • Hei vaan. Pitikin jo kirjoittaa ja kysyä, että onko tuolla ashwagandhalla jokin kiinalainen nimi. Kävin nimittäin tänään metsästysretkellä, mutta kovin laihoin tuloksin. Kiinalaiskaupat eivät tunne ashwagandhaa, sanoivat että ei kuulu kiinalaiseen lääketieteeseen. Intialaisia täällä ei ole. En tiedä olisiko jossain päin Phnom Penhiä intialaisia kortteleita, mutta epäilen. Ostin sitten Panax Ginseng -uutekapseleita (Song Shu Pai). Kokeilen niillä. 2$/30kpl, joten ei ole paha hinta noillakaan.

            :)

  3. Näin vähän epäilinkin. Ginseng uute onkin paljon parempaa kuin jauhe. Kaiken lisäksi siellä on puolet halvempaa kuin täällä :(

    Kokeileppa jos tämä paikka on vielä toiminnassa:
    Punarnava Ayurveda Centre – a center for authentic Ayurveda and Yoga – in the Hotel Cambodiana, Phnom Penh. The centre provides authentic Ayurveda and Yoga treatments, services, and herbs & medicines from India. For more info contact Dr. Jinesh at Hotel Cambodiana, Daun Penh, Preah Sisovath, Phnom Penh, Tel. (0)23 218 189.

    Täältä voisit myös yrittää: Ourn Heng Srun Spices Shop, Nº. 212AEo, Charles de Gaulle (St. 217)
    Phnom Penh, Tel 023 224 789, Mobile 012 817 232
    ja täältä
    House of Spices, Nº. 467, Sisowath, 12207 Phnom Penh, Mobile 011 978 516

    Sitten voit myös ottaa yhteyttä paikalliseen Intian Suurlähetystöön. Siellä tietävät varmasti. Intialaiset ovat yleisesti ottaen erittäin avuliaita, ainakin täällä :)

    • Vihdoin sain käsiini Aashwaganda’a. Little India’nissa sitä löytyi yhdestä kaupasta valmiiksi kapseloituna U$ 3/60 kpl. Toisessa paikassa lupasivat hankkia huomiseksi pulveria, jonka pitäisi olla halvempaa. Saas nähdä…
      Kokeilin jo kahdella 250 mg kapselilla ja hyvin humahti päähän :D

      Indian Gooseberry (Anmole 庵摩勒 tai yuganzi 余甘子) olikin helpompi löytää kuivattuna. 1 kg apteekissa jauhettuna maksaa U$ 5 eli ihan sopivissa hinnoissa liikutaan. Tässä linkissä tietoisku: http://www.toddcaldecott.com/index.php/herbs/learning-herbs/397-amalaki
      Siellä on monet muutkin mielenkiintoiset yrtit luettoloituna.

      Tsemppiä reissuiluihisi :)

        • Hei taas :)

          Neljäs päivä menossa uusien yrttien kanssa ja vaikutus on mullistava. Tuo Anmole/Amla/Amalaki tuntuu olevan tosi tehokasta tavaraa. Vaimo valitteli tänä aamuna ettei pystynyt nukkumaan enään kuuden jälkeen :D Itse olin ylhäällä jo ennen viittä ja rupesin leipomaan sekä tekemään jogurttia kaikkien muiden pikku askareiden myötä. Puutarhassa on myös tullut möyrittyä sekä pihaa putsattua. Ennen ei moinen olisi tullut kuuloonkaan samana päivänä. Nyt ei meinaa riittää hommia kaiken uuden energian kuluttamiseksi. Paino on myös ruvennut putoamaan, kiitos lisääntyneen liikunnan.
          Myöskin verenpaineeni on pudonnut niin paljon, että piti jättää tabletti väliin kun rupesi putoamaan liian alas :o
          Makean nälkä on kuin myrskyn viemää. Enään ei tee mieli päivittäisiä sokeriannoksia vaan päinvastoin.

          Saas nähdä ensi viikolla miltä labratulokset näyttävät :)

          Tsemppiä :)

          • Kuulostaapa hienolta! Voi, kun olisikin kiva päästä aamulla aikaisin ja vauhdilla sängystä ylös… Anmole/Amla? =Ashawagandha?

            Makean nälkä on ihan syvältä. Itse pääsin siitä eroon lisäämällä runsaasti rasvaa ruokavaliooni. Rasva+proteiini ja minimaalisen vähän hiilihydraatteja toimii ainakin mulla. Samaa ovat sanoneet monet sellaiset, jotka ovat sanoneet olleensa sokerikoukussa ja sitten vähentäneet rajusti hiilareita tai jopa ruvenneensa karppaamaan. Mutta sulle ei taida olla yhtään ylimääräisen proteiinin syönti hyväksi, koska munuaisesi eivät ole ihan kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *