Päivät 14-16: Phnom Penh

2.1.2011 Phnom Penh, Kambodza

Tulimme Phnom Penhiin Kepistä minibussilla toissapäivän iltapäivällä. Nämä kuluneet kaksi ja puoli päivää ovat olleet omaa ohjelmaa, mikä tuli ainakin minulle todella tarpeellisena lepotaukona. Phnom Penhiin tultuamme saatuani ruokaa ja sen jälkeen päästessäni hotellihuoneeseeni halusin vain pysyä siellä ja levätä koko lopun päivää, enkä lähteä yhtään mihinkään ennen illallista. Ei ollut pienintäkään hinkua lähteä juoksemaan nähtävyyksien perään, shoppailemaan tai katselemaan kaupunkia. Tai no joo, oli minulla yksi asia ostoslistalla, jonka hoidin saman tien lounasreissullani: kroma. Vietnam-hattuni osoittautui epäkäytännölliseksi matkakumppaniksi, joten halusin vaihtaa sen khmeerien perinteiseen ruudulliseen huiviin, kromaan. Vietnam-hattu on aivan ihanteellinen suoja auringolta, mutta sitä ei voi pitää päässä, jos on rinkka selässä ja sitten sitä pitää roikottaa kädessä kun käsille olisi tärkeämpääkin tekemistä ja se vie liikaa tilaa ahtaissa busseissa istuessa. Hattu sai jäädä Kepiin hotelliin ja nyt minulla on Takeon maakunnan naisten käsin kutoma puuvillainen kroma-huivi.

Uuden vuoden vaihtumista en jaksanut seurata, sillä olin todella väsynyt ja simahdin jo hyvän aikaa ennen puolta yötä. Luulin, että täällä ei länsimaista uutta vuotta vietetä, mutta joen rannassa olikin kuulemma ollut hieno ilotulitus. Khmeerit ovat onnistuneet poimimaan kalenteriinsa pyhiä yhdestä sun toisestakin kulttuurista; on heidän omat pyhänsä ja niiden lisäksi ainakin kiinalaisten ja länsimaiden pyhät, joten täällä kalenterissa piisaa pyhäpäiviä. Tosin taitaa olla vain ylempi keskiluokka, joka näistä hyötyy vapaapäivien muodossa.

Vaan enpä päässyt sängystä ylös vielä aamullakaan. En kerta kaikkiaan jaksanut nousta. Annoin väsymykselle periksi ja itselleni luvan maata sängyssä ihan niin kauan kuin siltä tuntui. Makasin jonkinlaisessa horteen tapaisessa kolmeen asti iltapäivällä väliin nukahdellen, väliin hereillä ollen. Sitten oli pakko lähteä etsimään syötävää.

Matkaohjelma on ollut minulle liian rankka ja on tullut syötyä liikaa sellaista, mitä en kestä. Vaikka olen vältellyt kaikkea sokeria sisältäävää, niin on kuitenkin tullut syötyä liian paljon hiilihydraatteja – eli sokeria – riisin ja hedelmien muodossa. Välillä ruoissa on yllättäen ollut munaa vaikka siitä ei ole ollut listalla mitään mainintaa ja enkä sitten ole ruvennut siitä valittamaan, vaan kiltisti syönyt annokseni, vaikka olen nyt huomannut reagoivani aika ärhäkkäästi munaan. Lisäksi olen yrittänyt syödä vähän lihaa, jotta elimistö oppisi taas lihan syöntiin. Ei näköjään toimi vielä. Kun reagoin väärään ruokavalioon, niin väsähdän täysin. Kaikki voima tuntuu valuvan kropasta pois ja keskittymis- ja reagointikyky huononee. Ajatustoiminta pätkii ja minun on vaikea tuottaa puhetta, varsinkin vieraalla kielellä. Sitten kun tällaisessa voimattomuuden tilassa sängyn pohjalla makaa, niin elämä tuntuu ihan suoraan sanottuna aika paskalta. Olin niin iloinen toipuneesta olotilastani Sihanoukvillessä oloni loppuaikoina ja ajattelin, että nyt tämä elämä tästä taas lähtee käyntiin, mutta ei näköjään tarvittu kuin kaksi viikkoa sen notkauttamiseksi taas. Onneksi tällä kertaa sentään vältyin migreeniltä ja lihaskivuilta. Tätä kiertomatkaa on vielä viikon verran jäljellä ja sen jälkeen asetun taas jonnekin kalapatojen ääreen lepäämään.

Palaan helmikuun lopulla Phnom Penhiin ja silloin minulla on aikaa olla siellä ihan niin kauan kuin huvittaa, joten jätin nyt tällä kertaa kaikki nähtävyydet suosiolla väliin. Ei huvittanut lähteä katsomaan kidutusvankiloita tai pääkalloja Killing Fieldsillä tai pällistelemään patsaita museoon, Kuninkaallinen Palatsi oli pyhien vuoksi suljettu ja temppeleitä on nähty kyllääntymiseen saakka. Eilinen meni petissä pötkötellessä – onneksi tämä sattui nyt, kun olimme hotellissa, jossa oli langaton verkko huoneessa, niin saatoin käyttää tuon ajan kuitenkin hyväkseni laittamalla valmiiksi kirjoittamiani blogijuttuja nettiin – ja tämän päivän olen vain kuljeskellut kaupunkia ristiin rastiin. Olen istuskellut blogia ja sähköposteja kirjoitellen kahviloissa ja ruokapaikoissa, joissa on ilmainen langaton verkko ja tarkkaillut ihmisiä ja katuvilinää, joka onkin kuin elävää historiaa ja siten paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin museon pystit.

Phnom Penh vaikuttaa paljon mukavammalta kaupungilta kuin mitä olin ennen Kambodzaan tuloani kuvitellut. Siinä on vanhan ajan charmia pyörätakseineen, vaunujaan kiskovine romunkerääjineen ja kiertävine kärrykeittiöineen. Kellot kilkkuttavat ja töötät soivat. Silti katukuhina ei ole hermoille käyvän kaoottinen, vaan siinä on rennon kiireetön rytmi. Autot, mopot, polkupyörät, tuktukit, kaikenlaiset kärryt ja jopa jalankulkijatkin kulkevat toistensa lomitse puikkelehtien ajoväylillä, sillä jalkakäytävät eivät ole jalankulkijoille, vaan niille parkkeerataan autot ja mopot, niillä kokkaillaan ruokaa tai ne toimivat liiketilan jatkeena vaikkapa pikkuruisille konepajoille, joissa korjataan mopoja tai hitsataan kasaan rautasängyn kehikoita. Katukäytävälle sopii näppärästi myös mobiili parturiliike, johon ei tarvita kuin peilipöytä ja tuoli ja terävä veitsi parranajoon. Nämä ihmiset osaavat saada uskomattoman paljon aikaan uskomattoman vähillä tarvikkeilla.

Täällä voi antautua parturin vanhan ajan partaveitsi -käsittelyyn ilman mitään etukäteisajanvarauksia.

Nämä naiset pitävät ruokapaikkojaan kotinsa edustalla. Kärryssä on broilereita vartaissa paistumassa.

Ruokapadat höyryävät ympäriinsä kuljeskelevien myyjien kärrykeittiöissä.

Näinkin pienillä resursseilla voi harjoittaa ravintolatoimintaa.

Lopuksi muutamaa paikkasuositus. Ensiksi suosittelen hotelliani Happiness Guesthousea. Huoneet ovat viihtyisimmät, missä olen tämän matkani aikana tähän mennessä ollut. Patjat ovat mukavan napakat ja tyynyt keskivertoaasialaismallia matalammat, joten niitä voi pitää pään alla jopa nukkuessakin. Hotellissa on langaton verkko, ei sieltä kaikista nopeimmasta päästä, mutta toimii kuitenkin. Happiness Guesthousella on tässä kaksi toimipistettä vastapäätä toisiaan ja toisessa on tietokoneita, joita hotellin asiakkaat saavat  käyttää veloituksetta. Joen rantaan on vajaan vartin kävelymatka, Central Markets on ihan vieressä ja ympäristössä on paljon pieniä mukavia ruokapaikkoja. Kahden hengen huone maksaa 17$ ja yhden hengen 15$. Huoneissa on lämmin suihku, ilmastointi ja jääkaappi. Vähän meluistahan siellä on, varsinkin kadun puolen huoneissa ja ensimmäisessä kerroksessa, johon kaikuu respasta kaikki kailotukset ja teeveen mölinä, mutta meteli lienee enempi vähempi sama kaikissa tämän hintatason hotelleissa kaupungin alueella. Osoite katujen 51 ja 130 kulma, puh. + 855 (0)23 212 356 ja sähköpostiosoite [email protected]. Henkilökunta puhuu kohtuullista englantia.

Uuden vuoden aattoa tuli juhlistettua kuitenkin sen verran, että kävimme muovituolipaikkaa hienommassa ravintolassa syömässä. Ravintola Khmer Surim tarjoaa maukasta ja kohtuuhintaista khmer-ruokaa. Pääruoat maksavat 4-6$. Ruokalistasta löytyy mukavasti valinnan varaa ja pöytäseurueeni mukaan listalla oli laadukkaita viinejä. Miljöö oli viihtyisä ja söimme illallistamme ulkoterassilla suihkulähteen vieno solina taustamusiikkina. Osoite on 57. katu, nro 11.

Leipä täällä on joka puolella valkoisista valkoisinta vehnäpatonkia ja uskon monen leipäkulttuurilaisemme kaipaavan kunnon leipää täälläpäin matkatessaan. Eilen näin ensimmäistä kertaa Suomesta lähtöni jälkeen tuota vehnäpatonkia karkeampaa leipää. Siinä näkyi olevan jotain ryynejä ja siemeniä seassa. Paikka oli Cafe Living Room 306. kadulla, nro 9. Kahvilassa on viehättävän rauhallinen ja varjoisa sisäpiha ja nopein langaton verkko, jota tähän mennessä olen täällä käyttänyt. Menu on kahvilatasoa ja hieman hintavaa, mutta jos tekee mieli leipää taikka muffinsia kahvin kera, niin kannattaa pistäytyä. Listalla oli useita kasvisvaihtoehtoja ja salaatteja ja saatavilla oli jopa gluteenitonta (tattari)pastaa.