Päivä 20: Hemmottelupäivä Siem Reapissa

6.1.2011 Siem Reap, Kambodza

Kiertomatkamme kolmas ja viimeinen päivä Siem Reapissa. Tälle päivälle oppaallamme ei ollut meille järjestettynä mitään yhteistä ohjelmaa, vaan koko päivä oli jätetty vapaaksi kunkin omille mieliteoille. Jos olisimme olleet täällä vielä yhden päivän lisää, olisin mennyt tänään takaisin temppeleille ja hyödyntänyt Angkorin pääsylippuni kaikki kolme päivää. Mutta koska lähdemme huomisaamuna taas eteenpäin, halusin tehdä tänään jotain muuta ja ehtiä näkemään vähän kaupunkiakin. En ollut ehtinyt käydä edes keskustassa asti vielä. Sitä paitsi olin jo kauan kaivannut saunaa ja täällä näkyi olevan kylpylöitä vähän joka nurkalla. Ehkä jostain löytyisi jotain saunan tapaista.

Eilisellä iltapäiväretkellämme olin matkan varrelta bongannut silkkifarmikyltin ja me ryhmän daamit vuokrasimme kimpassa tuktukin ja läksimme tutustumaan silkin valmistukseen. Opastettu kierros alkoi toukkien kasvatuksesta turisteille tehdyssä näyttelytilassa, varsinainen tuotanto sijaitsi toisaalla. Lattialla istui nuori nainen pilkkomassa mulperipuiden lehtiä ruoaksi pienen pienille matosille. Hyllyillä lehtisilppulaatikoissa möyri eri kasvuvaiheissa olevia toukkia, kukin ikäluokka omassa laatikossaan. Kierto munasta perhoseksi kestää 47 päivää, josta kotelovaiheen osuus on 10-12 päivää.

Toukat laitetaan koteloitumaan tällaisiin koreihin, jossa niillä on seinäpintaa johon kiinnittää kotelo.

Toukat tapetaan koteloihinsa antamalla niiden olla auringonpaisteessa. Kotelossa on yksi 800 metriä pitkiä silkkisäie ja jos toukan annetaan kehittyä perhoseksi ja kuoriutua kotelosta, katkaisee se tuon silkkisäikeen monesta kohtaa syödessään itselleen ulostuloreiän koteloon. Koteloista n. 80% annetaan kehittyä perhosiksi.

Kotelossa on kaksi kerrosta. Ulomman kerroksen säikeistä saadaan raakasilkki ja sisemmästä hienosilkki. Raakasilkin kehruuta varten keittopyttyyn lasketaan 80 koteloa, joista kustakin kerätään säie alkuun puuvarvulla kaapimalla. Sitten säikeet johdetaan yhteen ja kehrätään langaksi.

Tässä kehrätään raakasilkkiä. Kun kotelon ulommainen osa on kehrätty langaksi, siirretään kotelot seuraavaan vaiheeseen hienosilkin kehruuta varten.

Seuraavaksi silkki valkaistaan ja sitten värjätään. Näyttelytilassa oli esillä monia luonnosta saatavia värjäysaineksia.

Annatton siemenistä saadaan punaista väriä.

Värjäämö.

Vaikka käsityöihmisiä olenkin, niin kankaankudontaa en ole koskaan harrastanut, joten terminologia on minulla tämän suhteen heikoilla kantimilla. Mutta olin ymmärtävinäni eri työvaiheista, että kun langat on saatu valmiiksi, niin seuraavana luodaan loimilangat ja viritetään kangaspuille ja se, miten ne on laitettu määrää kankaan kohokuvion. Kuteen poikkilanka keritään sukkulalle, joka on se, jota kutoja heittelee edestakaisin loimilankojen välistä.

Kutomahuone. Kutomakoneita tällä farmilla oli arviolta reilu parikymmentä.

Haluan tässä näin amatöörimäisen yksinkertaisesti ilman syvällisempiä teknisiä yksityiskohtia esitellä erään perinteisen kambodzalaisen tekniikan, johon ihastuin aivan erityisesti.

Tässä on syntymässä perinteisellä kambodzalaisella menetelmällä valmistettu silkkihuivi. Loimilankojen väri määrää huivin perussävyn (tässä sininen) ja värikuvio tulee poikkilangoista.

Huivin jujuna on lankojen värjäysmenetelmä. Valkaisemattomaan silkkilankaan teipataan peittoon tietty kuvio, jolloin ne osat langoista jäävät värjäysprosessissa värjäytymättä.

Eri värjäysvaiheita. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen peitetään lankoja lisää. Toinen värjäys ottaa kiinni loppuihin peittämättömiin kohtiin jolloin tuloksena on kolmivärinen lanka: värjäämätön luonnon keltakultainen, punainen ja sininen.

Lankoja keritään sukkuloille. Monivärilangan sukkulat on pidettävä tarkkaan järjestyksessä, jotta kuvio asettuu valmiille kankaalle oikein.

Silkkifarmille on matkaa Siem Reapin keskustasta kymmenisen kilometriä. Sisäänpääsy ja opastus on ilmaista. Opastus päättyy farmin tyylikkääseen silkkimyymälään. Mitään halpoja löytöjä täältä ei kannata kuvitella tekevänsä, sillä hinnat näyttivät olevan samat kuin Phnom Penhin hienoissa silkkiliikkeissä. Mutta tavara on laadukasta ja tietää varmasti sijoittaneensa silkkiin eikä polyesteriin. Liikkeessä on myytävänä vain valmiita tuotteita, ei kankaita. Minulle matkaan tarttui tuollainen yllä kuvailemani kaltainen huivi ja toinenkin upea luomus. Eivät ole mitään halpoja matkamuistoja, mutta ainutlaatuisia ja laadukkaita ja uskon niistä olevan minulle iloa pitkään.

Shoppailusta tulee aina nälkä ja silkkifarmin jälkeen söin lounaan Siem Reapin keskustan turistiravintolaryhmittymässä. Yhden lounaan perusteella en vielä lähde antamaan minkäänlaisia arvioita näistä ruokapaikoista, se jääköön odottamaan seuraavaa oleskeluani tässä kaupungissa. Vasta syötyäni satuin huomaamaan keskusmarkkinoiden ruokapaikat, jotka suurin kyltein mainostivat kala- ja äyriäisruokia. Jos olisin tiennyt noiden olemassa olosta aiemmin, olisin ilman muuta kokeillut niitä. No, ensi kerralla sitten.

Siinä katuja kuljeskellessani ja kylpylää etsiessäni satuin kulkemaan parturikampaamon ohi, jonka ovessa luki Ear Cleaning. Vihdoinkin! Olin kaivannut tuota palvelua jo pitkään. Täällä pölyssä kulkiessa ja varsinkin tuktuk- ja mopokyydeissä ilman korvat peittävää päähinettä liikkuessa tuntuvat korvat mähmääntyvän jatkuvasti. Tiesin tuon käsittelyn kuuluvan täällä osana miesten kasvohoitoon, mutta en ollut lähtenyt aktiivisesti etsimään miten minä naisena pääsisin osalliseksi tuosta ihanuudesta. Sihanoukvillen markkinoilla tukkaani leikkauttaessani ja kynsiäni hoidattaessani kysäisin tuota korvien putsaamista, mutta sitä ei siellä ollut tarjolla. Toisen yrityksen tein Kratiessa, jossa käymässäni hieromapaikassa oli myös parturi ja hintalistalla korvien putsaus. Pyysin saada tuon käsittelyn, mutta englantia osaamattomat khmeeri-tytöt vain pudistelivat tirskuen päätään ja tulkitsin sen niin, että se korvien rassaaminen oli yksinomaan miesten juttu.

Mutta nyt viimeinkin. Kellistyin hoitotuoliin ja nuori nainen otti laatikosta esiin nipullisen pitkävartisia suteja kuin meikkitaitelija ikään. Ensimmäinen suti korvassa rapisi, seuraavalla vaikkua kaavittiin pois ja se kutitti ihan mielettömästi. Seuraavaksi tuli vetisen märkä suti, sitten pyörivää pulloharjarassausta. Lopuksi ulkokorvan pyyhkiminen ja koko korvalehden nopea, napakkaotteinen nykiminen kauttaaltaan. Ja sama toiseen korvaan. Käsittely kesti parisenkymmentä minuuttia ja maksoi kaksi dollaria. Hieman korvia arasti pulloharjavaiheessa, mutta puhdistuksen jälkeen koko pää oli, ah, niin ihanan paljon selkeämmän oloinen.

Kylpyläni löysin Wat Bo –sillan keskustan puoleisesta päästä: Gingkgo Spa Reviera-hotellin yhteydessä. Heillä oli vain höyrysauna, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ilmeisesti Kambodzassa on oikeitakin saunoja, sillä vastaanottorouvan mukaan heillä ei ollut saunaa, vain höyryhuone eli täällä ”sauna” ja ”steam room” ovat eri asia – niin kuin olla pitääkin. Kylpylässä ei ollut lisäkseni ketään muita asiakkaita ja höyrysauna pistettiin minua varten päälle. Sauna oli pieni kolmen istuttava koppi, höyryä piisasi kiitettävästi ja se oli kunnolla lämmintä. Koska sauna ei ollut ollut päällä, niin kivinen penkki tuntui kylmältä, mutta se asia hoitui pyyhkeillä.

Saunan jälkeen sain elämäni varmaankin parhaan hieronnan. Se on minulta paljon sanottu, sillä käyn aika paljon hieronnoissa ja hoidoissa ja olen oppinut krantuksi niiden suhteen. Mutta tämä oli loistava. Ottamani hieronta oli nimeltään Tension Relief Therapy 90 min ja hierojanani oli nuori mies nimeltä Chamreoun. Suosittelen lämpimästi. Sauna maksoi 5$ ja hieronta 28$. Olen matkani varrella nähnyt joka kaupungissa olevan runsaasti hierontapaikkoja ja niissä saa perinteisen khmer-hieronnan 4-6 dollarilla/tunti, samoin monissa seeing hands eli sokeiden hierojien paikoissa. Niihin nähden siis tämä oli todella kallis – mutta oli se todella paljon parempikin.

Illallisella tutustuin paikalliseen BBQ:hun. Homma toimii niin, että sinut ohjataan pöytään ja hetken päästä tarjoilija tuo pöytääsi BBQ-pytyn eli yhdistetyn keitto- ja paistoastian, jonka alaosassa on hehkuvia hiiliä lämmönlähteenä. Sitten lähdet hakemaan buffetista mitä ikinä haluat pytyssäsi valmistaa. Tarjolla on naudan- ja sianlihaa, lihapullia, kanapullia, simpukoita, katkarapuja, mustekalaa ja maksaa. Kasviksia erilaisia ja nuudeleita. Alkupaloina voi syödä muutaman kevätrullan (joita ei paisteta). Yhden tiskin takana on tarjoilija jakamassa erilaisia dippikastikkeita, chiliä ja valkosipulia. Jälkiruoaksi on tarjolla hedelmiä.

BBQ:ssa kypsennettävät ruoka-ainekset haetaan itse buffetista.

Paistopytyn keskelle laitetaan tirisemään kunnon vanhan ajan napakkaa sian läskiä, sellaista jota meidän nykyisissä teollisuuspossuissamme ei enää edes kasva. Siitä valuva rasva sekä voitelee pannun paisto-osan, että antaa makua liemeen ja on aivan ihana syödä sitten, kun on paistunut ruskeaksi ja rapeaksi. Lopuksi kannattaa lusikoida liemi. Siitä tulee herkullinen ja ravinteikas, kun siellä on kypsytetty kaikkia lihoja, kokonaisia katkarapuja ja kasviksia. Rasvainen kyllä, mutta sisältää paljon hyvälaatuista, luonnollista ja terveellistä rasvaa.

Pytyssä voi ruokia sekä grillata keskiosan päällä että keittää liemessä. Soppalientä lisätään joko omasta kannusta pöydästä tai tarjoilijat kiertävät ympäriinsä täyttämässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *