Päivä 19: Banteay Srey ja West Mebon

5.1.2011 Siem Reap, Kambodza

Toisena Siem Reapin päivänä vuokrasimme porukalla minibussin ja aamupäivällä läksimme katsomaan kaukaisempaa temppelikohdetta, Banteay Srey:tä. Banteay Srey on pieni, mutta kaunis, sillä reliefit ovat säilyneet erittäin hyvin. Temppelin ulkorakennelmat ovat suurimmaksi osaksi luhistuneet ja makaavat palasina levällään, mutta keskirakennelma on näkemisen arvoinen kohde. Siinä missä Terrace of the Elephants:n takaisella alueella eilen kulkiessani minut valtasi käsittämätön hyvän olon tunne ja iloisuus, niin tässä paikassa puolestaan koin olevan jotain pohjattoman surullista ja hylättyä.

Tuktukille kohde on Siem Reapista vähän turhan kaukana, sillä minibussillakin matka kesti kolmisen varttia. Meille hotellilta vuokrattu minibussi maksoi 40$, mutta se oli koko päiväksi ja teimme vielä toisenkin retken iltapäivällä. Jos matkustaa yksin tai kaksin ja haluaa päästä käymään Banteay Srey:ssä pienemmillä kustannuksilla, kannattaa kysäistä mistä tahansa Siem Reapin matkatoimistoista josko heillä olisi retkeä sinne. Sisäänpääsy sisältyy Angkorin pääsylippuun.

Banteay Srey temppelin keskus.

Banteay Srey:ssä on monia hyvin säilyneitä yksityiskohtia.

Lounaan ja siestan jälkeen teimme retken järvellä olevalle West Mebonin saarelle, joka sijaitsee Siem Reapista noin kymmenen kilometrin päässä olevassa West Baray:n tekoaltaassa. Altaasta saadaan kasteluvesi lähialueen viljelmille kuivan kauden aikana. Kuivan kauden lopulla voi saarelle kulkea jalkaisin, sillä silloin järvi tyhjenee lähes kokonaan ja täyttyy sitten taas sadekaudella. Saarella on temppeliraunio, jossa ei sinänsä ollut mitään näkemistä. ”Temppeli” oli pätkä seinämuuria, jonka ranskalaiset olivat aikoinaan kasanneet uudelleen. Angkorin aikoihin seinämuuri on ollut kokonainen aitaus, jossa on pidetty pyhiä krokotiileja kuninkaalle. Saarella käy kuitenkin muutama turistiryhmä päivässä ja siitä ovat vastarannan kylän lapset löytäneet itselleen markkinaraon: he myyvät saarella rannekoruja ja postikortteja. Saari toimii myös paikallisväestön piknik-paikkana ja siellä on katetut syömä- ja istumalavitsat ja juomia myytävänä. Saarella on lisäksi pieni buddhalaistemppeli ja vanha mies, joka ennustaa sinulle tulevaisuutesi. Pidin tuosta miehestä. Hän näytti iänkaikkisen vanhalta, mutta silmät olivat eloisat ja ystävälliset ja mieli selvästikin vielä terävässä kunnossa.

”Enlightment will help you to win over all obstacles. You are on the right way. Do meditate.”

Onneksi en lähtiessäni tiennyt saaren temppeliraunion olevan niin vähäinen nähtävyysarvoltaan kuin se oli, sillä silloin en ehkä olisi lähtenyt mukaan lainkaan. Saaren anti oli kuitenkin aivan muuta kuin tuo kivikasa. Lasten kuulumisia on aina mielenkiintoista kysellä ja saada tietää miten he elävät ja mitä ajattelevat. Yksi saarella koruja myymässä olleista tytöistä halusi isona lääkäriksi ja eräs pojista opettajaksi. Toinen, jo vähän isompi nuori mies halusi oppia kunnolla englantia ja ruveta Angkorin oppaaksi ja otti kaiken irti tästä englannin kielen harjoittelumahdollisuudesta ja vähän päälle, niin että jo aivan väsyin kuuntelemaan.

Yleensä en lapsilta osta, mutta poikkeuksena pidän tällaisia ns. oman kylän hiljaisia turistikohteita, joihin kylän lapsilla on tavallaan yksinoikeus ja joista voi olla lähes – koskaan ei täysin – varma, että rahat menevät joko lapselle itselleen tai ainakin tämän perheen yhteiseen ruokakassaan. Yksi ryhmäläisistämme teki kollektiiviostoksen koko ryhmän nimissä ja koska tunsin jo antaneeni osuuteni kerjäläisille tältä päivältä, päätin tällä kertaa olla ostamatta näiltä lapsilta mitään. Sitten lähtiessämme tuo lääkärin ammatista haaveileva tyttö ojensi minulle rannekorun ja sanoi haluavansa antaa sen minulle lahjaksi. Voi. Tuo ele oli niin hellyyttävä, että siitä varmasti jää yksi matkani mieleenpainuvimpia muistoja. Joskus tekisi mieli voida kerätä noita lapsia mukaansa, viedä heidät kotiin ja katsoa, että saavat kunnolla ruokaa ja vaatetta ja antaa mahdollisuus käydä kouluja niin paljon kuin ikinä jaksavat ja tulla isona ihan miksikä tahansa haaveilevat tulevansa.

Lapsia West Mebonin saarella.

Mantereella rannassa padon kohdalla on matkamuistomyyntikojuja ja venelaituri, josta voi vuokrata veneen saarelle. Edestakainen matka maksaa kymmenkunta dollaria. Siem Reapissa ei ole rantoja ja vesi venelaiturin kohdalla on likaista, mutta keskempänä järveä voi veneestä käsin pitää uimatauon.

Venelaituri West Barayn rannassa. Korvatulpat eivät ole matkalla pahitteeksi.

2 vastausta artikkeliin ”Päivä 19: Banteay Srey ja West Mebon

  1. Kivoja kuvia taas jälleen! Ihania varsinkin nuo lapset! Heh :) Ja nuo temppelit on vaan jotenkin niin hienoja…

    • :)
      Lapset täällä ovat ihan uskomattoman sööttejä ja valokuvauksellisia. En vain viitsi niin kovin paljoa sen kamerani kanssa tungetella ihmisten yksityisyyteen, en edes lasten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *