Päivä 17: Veneellä Phnom Penhistä Siem Reapiin

3.1.2011 Siem Reap, Kambodza

Tänään oli aikainen herätys, ennen kuutta ylös. Oli oikeastaan aika mukava tallustella aamiaiselle siinä aamuhämärissä, nälkäisenä ja vielä hieman unisena ja nähdä kaduilla jo höyryävät ruokapadat ja tulet keittojalustoissa. Kulmakuppilassa kalapulla-nuudelisoppa naamariin ja riisiannos äyriäisillä mukaan lounasevääksi pitkälle venematkalle Phnom Penhistä Siem Reapiin.

Phnom Penhin ja Siem Reapin väliä liikennöivä vene. Vene oli täynnä turisteja. Paikalliset kulkevat tämän välin bussilla, joka on sekä halvempi että nopeampi.

Vene lähtee Phnom Penhin keskustasta joen varresta puoli kahdeksalta aamulla ja matka kestää reilut kuusi tuntia. Oppaamme hankki meidän lippumme, mutta ainakin joenvarren matkatoimistot näkyivät myyvän lippuja. Matka maksaa turisteilta 35$, paikallisilta 25$. Hienojen näköalojen toiveessa ei kannata tätä matkaa veneessä tehdä, sillä veneen matkustamotila muistuttaa lentokoneen matkustamoa eikä välttämättä edes ikkunapaikoilta näe ulos, sillä jotkut ikkunalaseista ovat aivan sameina. Mitään kuljeskelukantta veneessä ei ole, mutta kyllähän siellä laidoilla ja katolla jotkut näkyivät keikkuvan. Vene kulki sen verran kovaa vauhtia, että minua ei huvittanut lähteä kaiteettomille reunoille kuljeksimaan. Ovelta kurkkasin ulos, mutta pidemmälle en uskaltautunut. Matkan varrella näkyy tasaista joenvartta ja lisää joenvartta ja muutamia floating village –taloja. Tonlé Sap on niin iso järvi, että rannat hävisivät hetkeksi näkyvistä ja onhan sekin omanlaisensa nähtävyys nähdä, että ei näy mitään. Harvemmin sitä tulee niin aavalla vesillä oltua, että ei näy maata missään. Venekyyti on linja-autoa tasaisempaa, mutta muutoin suosittelen kyllä bussia tämän veneen sijaan. Bussi maksaa alta kymmenen dollaria ja tulee tuon välin tunnin, pari nopeammin.

Floating village Tonlé Sap joen varrella. Näitä on lisää ja enemmän lähempänä Siem Reapia ja paikalliset matkatoimistot järjestävät niihin päiväretkiä.

Jos nyt kuitenkin veneen valitsee, niin muutama varoituksen sana rannassa odottavissa tuktukeista. Ajurit tarjoavat kyytiä Siem Reapiin yhdellä dollarilla. Siem Reapiin on tuktukilla reilu puolen tunnin ajomatka, joten onhan se ihan selvää, että eivät he dollarilla aja. Heillä on sopimushotellit, jonne he asiakkaansa tuovat eli päädyt ehkä toiseen hotelliin kuin olit ajatellut. Toinen mitä voi tapahtua on, että he haluavat kyyditettävänsä kanssaan jonnekin minne lie, jonne maksaakin huomattavasti enemmän kuin yhden dollarin ja jos et suostu, rupeavat rähjäämään ja jättävät kyydistä matkan varrelle. Paras on varata hotelli etukäteen ja pyytää hotellia järjestämään tuktuk veneelle vastaan. Soveltaisin tätä samaa myös kyytiin lentokentältä kaupunkiin.

Varo yhden dollarin kyytejä – ne ovat vieläkin harvinaisempia kuin ilmaiset lounaat.

Pikkuisen kerkisin käydä kaupungilla kävelyllä tultuamme. Nälkäisenä etsin ruokapaikkaa ja paluumatkalla saatoin taas todeta kävelleeni monenkin ohi. Mutta onnittelen itseäni hyvästä valinnasta. Khmeeritarjoilijatar vastaili yes yes kaikkiin kysymyksiini kuten ”Mitä vihanneksia tässä on?” ja ”Mitä muuta tässä on kuin kalaa?”, mutta hyvin se meni. Söin vihertävän paksuhkon kookoskermaisen keiton, jossa oli paljon kasviksia ja vähän kalaa ja joka oli hyvää ja täyttävää ja jollaista en ollut aiemmin syönyt ja joka maksoi kokonaiset kaksi dollaria. Varsin onnistunut ateria siis.

Siem Reapin halki virtaa joki ja sen molemmin puolin kulkevat rantakadut. Kaupunki näyttää siistimmältä ja modernimmalta kuin muut Kambodzassa tähän asti näkemäni.

Hotelliamme vastapäätä on häät. Tänään on joikinapäivä eli kuten olen oppinut, häiden ensimmäinen päivä, jolloin soitetaan perinteistä kambodzalaista häämusiikkia. Musiikkia soitetaan tietysti kovaa, olipa se mitä hyvänsä. Jos häät jatkuvat vain kaksi päivää, niin siinä tapauksessa huomenna soi poppi. Jos häät ovat pidemmät kuin kaksipäiväiset, niin siinä tapauksessa tulen oppimaan jotain uutta kambodzalaisten häiden musiikkijärjestyksestä. Osa vieraista näkyy pukeutuneen farkkuihin ja t-paitoihin, mutta osa on todella upeissa asuissa. Onnistuin näkemään sulhasen ja morsiamen kauniissa perinteisissä asuissaan. Voi sitä kiiltoa ja kimallusta. Taitavat asua tässä samassa hotellissa ainakin itse juhlakalut ja heidän lähipiirinsä. Sulhanen tästä pihaterassin poikki tepasteli silkkipolvihousuissaan ynnä muissa kiiltokomistuksissaan ja puoleen sääreen ulottuvissa mustavalkoisissa adidaksen urheilusukissa. Täällä piisaisi Lenitalle työsarkaa.

Hääjuhlat ovat noin kahdenkymmenen metrin päässä huoneestani, joten osuuteni niistä saan minäkin.

2 vastausta artikkeliin ”Päivä 17: Veneellä Phnom Penhistä Siem Reapiin

  1. Tosi jänniä nuo veden päällä kelluvat kylät! Olen kyllä nähnyt niistä ohjelmia, mutta olisi varmasti tosi jännä päästä ihan itse katsomaan, olet onnekas! Luulin aluksi, että kampozha on jokin todella köyhä ja törkyinen, no niinhän se onkin, mutta löytyy sieltä näiden kuvien perusteella ihan hienoja ja hyviä paikkojakin varmasti.

    • Kelluvia kyliä on tulossa myöhemmin lisää venematkalla Siem Reapin ja Battambangin välillä.

      Joo, ei tämä pelkkää kurjuutta ole täällä, ollenkaan. Köyhyyttä olen nähnyt paljonkin, mutta suoranaista kurjuutta hyvin vähän, vaikka varmasti sitäkin löytyisi, jos menisi syvemmälle maaseudulle katsomaan. Ehkä kurjinta mitä olen nähnyt, ovat jotkin kerjäläisistä ja muutamat imppaavat katulapset. Mutta niitä nyt on meillä länsimaissakin, ja pahempaakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *