Päivä 13: Suolaa ja pippuria

30.12.2010 Kep, Kambodza

Tämä päivä kului Kepin ympäristöä kierrellessä. Kävimme katsomassa luolia noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kepistä. Vuoret, joiden pohjissa luolat sijaitsevat, ovat aikanaan olleet meressä. Luolastot ovat meren muovaamia ja siellä voi nähdä jäänteitä koralleista.

Luolavuoria Kepin lähistöllä.

Loppumatka luolille oli pomppuinen hiekkatien pätkä, joka kulki pienen kylän läpi. Saimme saattueekseemme vinhasti pyörällään polkevia lapsia,jotka yrittivät pysyä auton vauhdissa tai kipittivät juosten perässämme. Päästyämme parkkipaikalle he ympäröivät meidät taskulamppuineen. Hyvä bisnes, ei meille ollut kellekään tullut mieleen, että luolissa tosiaankin tarvitaan taskulamppuja.

Kylkeeni lyöttäytyi 10-vuotias Nang, joka osoittautui aivan ihanan huomaavaiseksi ja ammattitaitoiseksi luolaoppaaksi.

Luolissa asui monenlaisia otuksia: oli lohikäärmeitä, krokotiileja, elefantteja, kotkia ja mystisesti kalliosta esiin pistäviä jalkoja. Tunnistatko tämän?

Nang tunsi kaikki luolissa piilevät eläimet ja ”mind your head” –paikat.

Luolien jälkeen menimme sinne missä pippuri kasvaa. Kampotin pippuri on, jos ei maailmankuulua, niin ainakin maankuulua. Kuivattuna pippuria on saatavina valkoista, mustaa ja punaista (joka kuitenkin väriltään on lähinnä mustaa) ja tuore pippuri myydään vihreänä. Eri laatuja saadaan, kun pippuri korjataan eri kypsyysvaiheissa ja näistä punainen on pisimpään kypsynyttä. Punaisen pippurin kilohinta tässä suoraan viljelijältä ostettuna oli 15 USD, mustan 13 USD.

Pippuri alkaa tuottaa satoa vuoden kuluttua istuttamisesta ja hyvin hoidettuna kestää ikuisesti. Selvittämättä jäi, että kuinka pitkä tuo ikuisuus on.

Kun pippuri on väriltään punaista, on se valmista korjattavaksi. Tuoretta pippuria näkee myytävän markkinoilla näin vihreänä tertuissaan.

Kampotin pippuri tarvitsee erityisolosuhteet ollakseen juuri Kampotin pippuria.

Seuraavana pysähdyimme katsomaan, miten merisuolaa saadaan. Tasangolla oli valtavat alueet pengerrettyjä altaita. Merivesi johdetaan altaisiin sulkuporttien avulla ja sitten veden annetaan haihtua. Jäljelle jää suola valkeana kerroksena maan pinnalle. Maa suolan alla kovettuu kivikovaksi, joten kun suola siitä varovaisesti käsin kerätään, ei mitään erillistä puhdistusprosessia enää tarvita. Suolaa voidaan tuottaa vain kuivan kauden aikana.

Täältä siis tulee se mielestäni niin hyvä suola, jota olen koko Kambodzassa oloni ajan käyttänyt. Hmmm… tosin kaikki meriveden epäpuhtaudet ja saasteet jäänevät tuohon suolaan??

Illansuussa pistäydyimme vielä naapurikaupungissa Kampotissa.

Kampotissa on viehättäviä siirtomaatyylisiä taloja.

Kampot sijaitsee joen suussa lähellä rannikkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.