Päivä 9: Mekong-joella

26.12.2010 Mekong-joella välillä Kratie – Kampong Cham, Kambodza

Paikoissa, joissa käy turisteja on ravintoloita, joissa tarjoillaan länkkäriruokaa eli sitä mitä länsimaisten turistien uskotaan haluavan syödä. Tämä tarkoittaa, että aamiaiseksi saa valkoista leipää, jogurttia, tomaattia ja kurkkua, että ruokalista on englanniksi ja siltä löytyy hampurilaisia, pizzaa ja ranskanperunoita ja muutama länsimaiseen makuun muokattu curry tai amok. Tällaisiin ravintoloihin on helppo mennä ja tilata, sillä henkilökunnasta ainakin joku osaa auttavasti englantia. Huono puoli näissä on se, että kun täkäläiset yrittävät tehdä länsimaalaista ruokaa, se menee auttamattomasti pieleen. Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikka Sen Moronomissa pöytänaapurini tilaama nachoannos, joka osoittautui vajaaksi kouralliseksi perunalastuja. Kratiessa tällainen länkkäriravintola on Lonely Planetinkin matkaoppaassa mainittu U Hong. Kuvottaa vieläkin, miten ruoasta voidaankin saada tehdyksi niin tyystin mautonta. Edes heidän khmer-ruokansa eivät maistuneet kerta kaikkiaan miltään. Ensi kertaa sinne mennessäni olin jo valmiiksi niin lopen kyllästynyt perunaan, sipuliin ja kaaliin, että pyysin tarjoilijalta josko annokseen voisi saada jotain muita kasviksia noiden tilalle. Kun markkinatoreilla pöydät notkuvat monenlaisista upeista tuoreista kasviksista, niin miksi ravintoloissa tarjoillaan aina vain noita. Vastaus oli, että siksi koska noita turistit haluavat syödä. Yök.

Minä en syö vehnäpulla-aamiaisia edes kotona, saati sitten täällä. Olen nyt yrittänyt tutustua paikallisiin aamiaista tarjoileviin muovituolikuppiloihin ja miten homma niissä toimii ja mitä yleensä piilee sen jättimäisen höyryävän padan kannen alla. Nuudelikeitto, jossa on kunnon rasvainen lihoista ja luista keitetty liemi muutaman sianlihapalan, maksan tai kanan(veripalan) kanssa on täyttävä aamiainen ja sitä useimmat paikalliset näkyvät aamiaiseksi syövän.

Tällaisia muovituolipaikkoja on aamuisin kadunvarsilla paljon. Päiväksi ne häviävät ja jotkut ilmestyvät paikalle taas illaksi. Kannattaa mennä tutkailemaan, mitä höyryävien patojen kannen alta löytyy.

Lounaalle ja illalliselle on parasta seurata opastamme Vuthya. Parhaat ruoat saa khmeeriravintoloista, mutta niissä ei ole ruokalistoja – ainakaan englanniksi – eikä  henkilökunnassa ole yleensä ketään englanninkielentaitoista, joten tilaaminen omin päin on vähän niin ja näin. Osaan sanoa khmeeriksi kala, keitto, riisi ja kasvikset ja ensi kerralla ollessani liikkeellä ilman Vuthya aion kokeilla miten pärjään niillä. Katsotaan miten käy. Mutta länkkäriravintoloihin en enää mene, niissä on ollut tähän asti kaikista huonoimmat ruoat.

Nyt olemme matkalla Kratiesta Kampong Chamiin pitkin Mekongia. Vene on vuokrattu vain meidän ryhmällemme ja matka tulee kuulemma kestämään koko päivän. Uuden tien myötä julkinen veneliikenne loppui, sillä linja-autolla kyseinen väli vie vain pari tuntia. Vene on pitkä, katettu rötiskö ja moottori melko äänekäs. Itse istun lattialle levitetyllä muovimatolla, osa makoilee poikki veneen viritetyissä riippumatoissa ja jotkut näin matkan alussa istuvat vielä urheasti kapeilla puisilla reunapenkeillä.

Onhan se hienoa mennä kuuluisalla Mekong-joella, mutta joki on niin leveä ja rannat niin kaukana toisistaan, että ei täällä ole juurikaan mitään näkemistä. Joen penkereillä on viljelyksiä, jotka sadekaudella jäävät veden alle, sillä Mekongin pinta nousee silloin kahdeksan metriä kuivan kauden pohjalukemista. Meidän lisäksemme muuta liikennettä joella ei näy lukuun ottamatta muutamia kalastajia.

Mekong-cruiserimme.

Konehuone veneen peräosassa.

Konehuoneen takana olevassa vessassa viemäri vetää ja ilmastointi pelaa.

Näkymää Mekongille jossain puolivälissä matkaa.

2 thoughts on “Päivä 9: Mekong-joella

  1. Olen samaa mieltä tuosta ruokakokemuksesta. Toisaalta kolmen viikon thairuokailun jälkeen tämä suomalainen ruokakin on melkoisen kuvottavaa – käsiteltyä, prosessoitua ja nahistunutta (vaikka ostaisit kasvikset ja vihannekset itse ns. ”tuoreina”). Tänään onkin varattu lapsille hoitaja ja lähdetään hoitamaan omia vieroitusoireita hesan parhaaseen aasialaisravintolaan. On niin kaukana niistä peruskinkeistä ja curry-mestoista mitä voi olla, mulla on ollut vesi kielellä jo aamusta asti. Thaikkulaan verrattuna huono puoli on se, että täällä yhden pääruoka maksaa enemmän kuin koko perheen illallinen juomineen siellä. Nauti! Mä en oikein tiedä miten täällä tätä ravintopuolta pitäisi alkaa kehittämään.

    • Minun mielestäni Suomen ravintoloissa – siis näissä ketjusellaisissa – ruoka on huonoa. Kasataan läjään jostain keskuskeittiön puolivalmisteista. Mikkelin Amarillossa kritisoin kerran kasviksia. Loppukesästä käytetään valmiita pakastekasviksia kun juuressato on juuri korjattu! ”Ei meillä ole muuta kuin näitä pakasteita, tulevat keskuskeittiöltä.” Voi vee. Onneksi on joitakin itsenäisiä ravintolayrittäjiä, jotka käyttävät vielä hyviä raaka-aineita. Ennen maksan hyvästä ateriasta vähän enemmän kuin käyn syömässä jotain puppua ja maksan siitä kuitenkin sen 10€. Mieluummin sitten syön kotona. Ongelmana on vain se, että aina ei ole kotona ja pitäisi kaupungilta jotain saada eikä mitään järkevää syötävää tahdo löytyä.

      Olen syönyt nyt viitisen vuotta niin, etten ole kotona käyttänyt mitään puolivalmisteita tai valmisruokaa, en säilykkeitä enkä valmiita maustesekoituksia. Kun olen syönyt ulkona, olen yrittänyt syödä vain ns. oikeaa ruokaa. En ole juonut muuta kuin vettä, yrtti- tai vihreää teetä ja itse puristettuja mehuja. Olen yrittänyt elää niin lisäaineettomasti kuin mahdollista. Nyt kaikki valmissooseilla liemijauheilla ja varsinkin sillä p..een natriumglutamaatilla maustetut sörsselit hyökkäävät niin pahasti makuhermoon, että se maku kuvottaa suussa vielä tunteja jälkikäteen. Ihan uskomatonta mitä kemikaaleja me ihmiset itseemme ahdamme. Makuaisti turtuu noihin aika äkkiä, valitettavasti, ja sitten luulee että ilman niitä ruoka ei maistu miltään, kun itse asiassa se raikas ja luonnollinen ruoan maku on peitetty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.