Herkku nimeltä kookospähkinä

8.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Täällä maistoin ensimmäistä kertaa tuoretta kookospähkinää – ja jäin koukkuun. Mikäpä siinä, kookospähkinä on terveellinen, monipuolinen ja edullinen välipala ja niitä myydään joka kadunkulmaputiikissa, muovituolibaarissa, rannoilla ja onpa kiertäviäkin myyjiä, jotka kulkevat vetäen kookospähkinöillä lastattua kärryään ja myyvät suoraan siitä.

Kookospähkinä on suurmyyntiartikkeli. Tässä läjä jo lähes tarjoiluvalmiiksi leikattuja pähkinöitä.

Ensin kookospähkinästä juodaan mehu. Se ei maistu kovinkaan paljoa kookokselle. Jollekin se kyllä maistuu, mutta en oikein osaa kuvailla, että mille. Ei se ole kovin makeaa eikä kitkerää eikä hapantakaan, mutta raikasta se on. Mehua pähkinässä on yli puoli litraa, isommissa helposti litrakin. Myyjät avaavat kookospähkinän sinulle valmiiksi ja antavat pillin mukaan.

Tämä vanhempi nainen pysähtyi ohikulkeissaan näyttämään nuorelle myyjättärelle, että kuinka se kookospähkinä oikein kuuluu leikata.

Tapoja leikata kookospähkinä auki on monenlaisia, mutta aina se hoituu sillä Kambodzalaisella yleisveitsellä. Se pää, josta kookospähkinä roikkuu palmussa kiinni, leikataan tasaiseksi ja toisesta päästä avataan. Jos et juo pähkinääsi heti, on parasta antaa olla tasoittamatta pohjaa, sillä leikattu pinta alkaa aika pian päästää nestettä läpi alaspäin ollessaan. Siistein avaus on sellainen, joka leikataan pähkinän lihan ja kuoren välistä, niin että voit sitten korkata sen tökkäämällä pillin maltokerroksen läpi. Tässä rannalla avaavat niin, että lyövät pähkinään kolme lujaa iskua ja sitten nostavat irti leikatun kolmion kuin kannen auki. Pähkinän sisällä on monesti pieni ylipaine ja törsöimmät avaajat vain iskevät päädyn rikki ja antavat mehun roiskua.

Independence Beachin rantabaarin taidonnäyte kookospähkinän avaamisesta.

Ihan siististi avattu on tämäkin.

Kun mehut on juotu, pähkinä halkaistaan ja syödään valkoinen malto. Ihan nuoressa pähkinässä ei ole sitä valkoista vielä ollenkaan, vanhassa taas malto on paksu ja kova. Itse pidän eniten siltä väliltä olevista, kun malto on vielä sen verran pehmeää, että sen voi lusikalla kaapia irti.

Nuorehko kookospähkinä, johon on jo alkanut kehittyä maltoa, mutta joka on vielä lusikoitavan pehmeää.

Vanhemman kookospähkinän malto on paksu ja kiinteä.

Miten sitten valita haluamansa kypsyinen pähkinä? En tiedä. Kaikki ovat suurin piirtein yhtä vihreitä ja suurin piirtein samankokoisia. Jos pähkinä on kellertävä, silloin se on reilusti kypsä ja kovamaltoinen ja sen mehu on voimakkaamman makuinen, ehkä aavistuksen kitkerä. Sain sellaisen neuvon, että nuori kookospähkinä on painavampi kuin vanhempi. Mutta on se pähkinän valinta minun osaltani vielä enimmäkseen  arpapeliä ja avaamiseen sisältyy se pieni jännitysmomentti, että saanko haluamani kaltaista kookosta vai jäänkö kokonaan ilman.

Onnistuneen kookospähkinävalinnan syön hedelmäsalaattina. Tässä kookoksen kaverina omenaa, mangoa ja kaakaonibsejä.

Vanhemmista, kovamaltoisista kookospähkinöistä jauhetaan kookospähkinä­hiutaleita. Tuoretta jauhettua kookospähkinää voi ostaa markkinoilta. Kookospähkinä halkaistaan lekalla, neste kaadetaan pois ja sisusta jyrsitään pöpperöksi. Sopii sekaan sotkotettavaksi esimerkiksi jälkiruokiin ja jogurtin kanssa ja totta kai ruoanlaittoon.

Meillä oli vähän nolo ajoitus kookospähkinäostostemme kanssa, sillä jouduimme herättämään myyjättären kesken lounastorkkujen.

Kookosta viljellään ihan kookosfarmeilla, mutta kasvaa noita kookospalmuja vähintään joka toisella takapihallakin. Olimme eräänä päivänä Lulun ja yhden toisen hotellivieraan kanssa kävelyllä katsomassa, että miltä näyttääkään kylänraitti tässä Sea Breezen takana, kun tapasimme miehiä korjaamassa kookospähkinöitä. Yksi heistä kiipesi köysi vyötäisillään ja veitsi köydessä roikkuen ylös palmuun, sitoi köyden terttuun pähkinöitä, leikkasi tertun irti ja hissasi alas. Tarjosivat sitten meillekin pähkinät naiseen.

Minulta jäisivät kyllä kookospähkinät hakematta. Odottelisin, että tipahtavat itseksiään alas.

Mutta onneksi on niitäkin, jotka sinne ylös palmuun pääsevät. Kävelyretken iloinen yllätys oli vastapoimittu kookospähkinä ja mukava juttutuokio, kun löytyi yhteinen kieli. Se toinen hotellivierasseuralaisemme ja pähkinät avannut mies puhuivat kumpikin thaita.

Sitten opin, että on toisenlaisiakin kookospähkinöitä. Makeita ja oikein oikein kookoksen makuisia. Rupesin nimittäin kerran hedelmäkaupassa ihmettelemään, että mitä nämä vaaleat pallerot ovat, jolloin myyjä kertoi niiden olevan eri lajin kookospähkinöitä. Hän kertoi, että nämä ovat niitä, joita käytetään antamaan kookoksen maku pirtelöihin ja kookosjuomiin ja että nämä pähkinät olivat ”cooked”. Minulle jäi epäselväksi, että millä tavalla niitä oli kypsennetty, mutta kuoren pinnan tummista jäljistä päättelisin, että niitä on hetken aikaa kuumennettu avotulella. Myyjällä oli samoja myöskin kylmäboxissa ja kylmä, makea tuore kookosmehu siinä auringonporotuksessa oli todellinen makunautinto. Siitä lähtien olen ostanut näitä aina, kun olen sattunut myynnissä näkemään. Niitä ei vain ole läheskään niin saatavilla kuin noita tavan kookoksia.

Vaaleat, oudot hedelmät osoittautuivat kookospähkinöiksi.

Se makeampi kookosherkku.

Kookospähkinä on melko hyvä kalsiumin lähde ja sisältää mukavasti muitakin mineraaleja ja etenkin B-ryhmän vitamiineja. Hiilihydraattipitoisuus on alhainen. Kypsän kookospähkinän malto sisältää 80% rasvaa. Vaikka kookospähkinän rasva onkin tyydyttynyttä, on se silti erittäin hyvälaatuista rasvaa. Tätä ei pidä sekoittaa kaupoissa foliopaketissa myytävään uppopaistokookosrasvaan, jonka rasvahappojen laatu sen valmistusprosessista johtuen on paljon huonompi kuin tuoreen pähkinän tai kylmäpuristetun kookosrasvan. Lisää kookospähkinästä, sen monipuolisista käyttöominaisuuksista ja terveysvaikutuksista voit lukea tältä englanninkieliseltä sivulta.

7 vastausta artikkeliin ”Herkku nimeltä kookospähkinä

  1. Terve Virpi,

    Suomessa ollaan, kuka milläkin aikataululla, jättäytymässä pikkuhiljaa joululomille. Kookosten sijaan täällä pähkitään lumen kanssa – olet varmaan kuullutkin, että tällä hetkellä Helsingin seutu on Suomen lumisinta aluetta, paria senttiä vaille 70 cm on lunta! Kaikkien aikojen lumiennätys olisi kai jo rikki, jollei hanki olisi hieman ehtinyt painua kasaan..

    Ennen kuin itsekin kirmailen hieman pohjoisemmaksi vähäisemman lumen (ja toivottavasti vähäisemmän sähköpostin yms. tietotulvan) keskelle, ajattelin toivotella oikein rentouttavan mukavat Joulun ajat ja hyvät uudet vuodet – miten niitä nyt siellä sitten vietetäänkään!

    t. Pasi

    • Heippa Pasi,
      Hyvat joulut sinnekin ja paukkuvan pirskahtelevaa uutta vuotta! Tanaan saavuin Kratieen. Joulua ei taida tulla vietettya mitenkaan. Uusi vuosi Phnom Penhissa. Saa nahda nakyyko se mitenkaan katukuvassa. Taalla suuremmat uudet vuodet ovat kiinalainen helmikuussa ja khmeerien uusi vuosi huhtikuussa.
      Lampimat halit sinne pakkasen ja lumen keskelle!

  2. Herkullista! Tekstiä lukiessa tuli mieleen ensimmäinen kokemukseni kookospähkinän syömisestä parinkymmenen vuoden takaa Espanjasta. Tai enpä syömisestä paljoakaan muista – pähkinän epätoivoiset rikkomisyritykset sen sijaan jäivät mieleen. Yritin lyödä pähkinää hotellihuoneen lattiaa vasten, tuloksetta. Veitsi ei kovaan kuoreen pystynyt – keksimme sitten pudottaa pähkinän 2. kerroksen parvekkeelta kadulle. Halkeama saatiin kuin saatiinkin aikaan!

    • Kyllä hätä keinot keksii. Ilmeisesti kyseessä ei ollut tuore kookospähkinä ja mahtaako niitä Espanjan korkeudella kasvaakaan? Täällä mitä olen nähnyt naisten markkinoilla kookospähkinöitä rikkovan, niin ottavat käteensä ja lekalla pari napautusta ja halki on. Se on helppoa kun sen osaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *