Koh Rong ja Broken Heart Guest House

13.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Suomalaisiin en ollut täällä törmännyt enkä suomea puhunut kotoa lähtöni jälkeen, ennenkuin läksin käymään Koh Rongin saarella katsomassa millainen majoituspaikka on Broken Heart Guest House. Idean asua jonkin aikaa saarella sain, kun olin päivän veneretkellä, jossa pysähdyimme tauolle Koh Rongin naapurisaarelle Koh Rong Samlemille. Siellä oli upeat valkoiset rannat ja vesi paljon kirkkaampaa kuin tässä kaupungin edustalla ja kun en koskaan ole niin sanotulla paratiisisaarella ollut, niin nythän se mahdollisuus on ihan tässä nenän edessä. Tuon veneretken jälkeen surffailin aikani netissä selvitellen millä saarilla majoitusta on saatavilla ja minkälaista ja niistä sitten valitsin ottaa yhteyttä BHGH:n Mr. Jonesiin, joka osoittautuikin ihan suomalaisittain Joneksi.

Koh Rongilta käy kalastajia mantereella muutaman kerran viikossa. He tuovat kalansaaliitaan tänne kaupunkiin myyntiin, ottavat mukaansa tarvikkeita ja toimittavat niitä saaren kyliin ja samalla kyydillä voivat bungalow-kylän vieraat kulkea saarelle ja takaisin. Matka kestää tuollaisella kalastajaveneellä noin 2,5 tuntia. Tykkään mereilystä yleensäkin ja matka sinänsä oli jo hieno kokemus. Oli mielenkiintoista seurata lastin purkua auringonlaskun aikaan yhteen saaren kalastajakylistä; kuinka kylän väki oli laiturilla vastassa ja auttoi purkamaan. Riisiä 50 kilon säkeissä, olutpakkeja, energiajuomaa, ainakin kymmenkiloisia jäälohkareita jääkaapin virkaa toimittaviin kylmälaatikoihin ja mitä muuta lie. Loppumatka tehtiin pimeässä rauhallisella merellä, tähtitaivas näkyi kerrankin selkeästi ilman sitä ainaista kaupunkien valosaastetta, kuunsirppi antoi hieman valoa pimeyteen ja yksi miehistä hyräili khmeeriksi jotain surumielistä melodiaa.

Vene Koh Rongille Broken Heart Guest Houseen lähtee Sihanoukvillen kalasatamasta.

Kun pääsimme perille, oli siis jo pimeää ja alueesta ja mökkien sijainnista sai kunnolla käsityksen vasta seuraavana aamuna. Bungalowit ja ravintolamajat ovat siroteltuna alueelle jonkin matkan päähän toisistaan. Taskulamppu on täällä yöpyjällä oltava ehdottomasti mukana. Muutoin ei näe paitsi polkua, niin ei myöskään mitä polulla mahdollisesti voi olla. Tämä on viidakkoa ja viidakossa on termiittejä, muurahaisia, käärmeitä, liskoja ja skorpioneja – muun muassa. Siksi on syytä pysyä poluilla ja katsoa mihin jalkansa laittaa.

Bungalow-alueella risteilee polkuja yhdistäen mökit ja ravintolarakennukset toisiinsa. Välissä on pöpelikköä ja pimeällä todella pimeätä.

Bungalowit on rakennettu tolpille, mutta siitä huolimatta pieniä vieraita voi tulla. Sen bungalowin raput, johon ensin tavarani laitoin, valloittivatkin termiitit pian sen jälkeen. Kaiteita peitti tumma termiittimatto ja vaihdoin viereiseen bungalowiin. Aamulla termiiteistä ei näkynyt jälkeäkään. Seuraavana iltana kävin uteliaisuuttani katsomassa, että ovatko termiitit tulleet takaisin, mutta ei näkynyt ensimmäistäkään. Eli näitä tulee ja menee. Täytyy vain muistaa tehdä aina tupatarkastus ainakin nukkumaan käydessä ja tarkistaa, ettei sängyssä köllötä jo valmiiksi joku.

Bungaloweja on yksiöitä sekä tällaisia paritalomallisia.

Näkymä bungalowini terassilta rannalle päin.

Jos yöpyjiä on enemmän kuin yksi pedillinen, on hyvä olla itsellä lisäksi toinen hyttysverkko.

Saarella on saatavissa makeaa vettä pesuvedeksi. Vessat ovat vesivessoja ja sijaitsevat samanlaisissa rakennuksissa kuin tämä suihkukin ja toimivat samalla periaatteella: vettä otetaan tynnyristä kuupalla ja kaadetaan päälle. Lämmintä vettä ei ole.

Hyttysiä ei ollut riesaksi asti, mutta rannalla on rantakärpäsiä (sandfly). Vähän meikäläisten mäkäräisten kokoisia -tai pienempiä-  ja näköisiä verenimijöitä. Niiden purema ei tunnu puremahetkellä, mutta jälkeenpäin nousee kutiseva paukama. Olin aivan kauttaaltaan syöty sen yhden rantapäivän jälkeen. Luulen, että puremat eivät tulleet niinkään keskellä päivää, vaan toisella rantakeikallani myöhemmin iltapäivällä, kun auringon paahde oli jo hellittänyt hieman. Tämä tapahtui kolme päivää sitten ja puremia kutittaa vieläkin. Jonen suosittelema konsti suojautua rantakärpäsiä vastaan oli vauvaöljy ja laitoin sitä päivällä. Nyt en osaa sanoa, että auttaako se vaiko ei, sillä en ole vielä ehtinyt tekemään vertailevia testejä.

Rantaa BHGH:n edustalla.

Vesi oli kirkkainta missä ikinä olen uinut ja lämmintä ja vielä lämpimämmäksi käy, kunhan tämä talvi ja kylmä kausi on ohi.

Öljyn lisäksi muuta saarelle mukaan otettavaa ovat hattu, aurinkolasit ja hyttysmyrkky. Omat snorklausvälineet on hyvä olla mukana, jos sellaista haluaa harrastaa. Kauempana saaren kupeessa on riutta ja sinne tuovat sukellusfirmatkin asiakkaitaan, mutta katseltavaa löytyy jo heti hiekkarannan päädystä alkaen. Nettiyhteyksiä saarella ei ole, mutta kännykät toimivat. Bungaloweissa ei ole sähköä, mutta ravintolarakennukseen tulee generaattorista sähkö ja siellä voi ladata kännykkänsä. Lakanat, pyyhkeet ja hyttysverkot ovat talon puolesta.

Taustalla ravintolan keittiörakennus ja edessä yksi ruokailukatoksista.

Baari.

Näkymä baariterassilta.

Olin saarella kaksi yötä ja aikaisin kolmannen päivän aamuna läksin kalastajakyydillä takaisin Sihanoukvilleen. Istuin siinä veneen keulassa, aurinko paistoi ja meri oli tyynehkö ja niin sininen. Miehiä oli kaksi ajamassa. Kun toinen oli ruorissa, niin toinen otti torkut. Välillä syötiin riisiä ja sitten vaihdettiin ajovuoroa. Mukana ollut pikkupoika kaatoi aina välillä vettä lattialla sumpussa makaavien haiden päälle, jotta nämä pysyisivät hengissä ja tuuppi takaisin laatikkoon sieltä vapauteen pyrkiviä rapuja. Yhteistä kieltä kommunikointiin meillä ei ollut juurikaan muuta kuin hymy, mutta se riitti hyvin.

Matkalla kaupunkiin. Sama vene ja sama miehistö kuin mennessäkin.

Mietiskelin näiden ihmisten tapaa tehdä työtänsä. Toisaalta työpäivät ovat pitkiä, mutta työ on integroitu osaksi elämää. Ei ole erikseen työaikaa ja vapaa-aikaa, vaan kaikki sulautuu yhteen. Työssä hankitaan toimeentulo, mutta myöskin eletään; syödään, nukutaan, seurustellaan ja ollaan perheen kanssa. Meidän kulttuurissamme kaikki tuo muu tapahtuu työajan ulkopuolella ja elämä ja työ ovat eriytyneet toisistaan yhä enemmän ja enemmän. Pahimmillaan vain työajan ulkopuolinen aika koetaan elämäksi. Itse etsin ehkä jotain tuolta väliltä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että työ on niin iso osa ihmisen elämästä ja ajasta, että kyllä senkin täytyy olla sitä täyttä elämää eikä niin, että vain käydään töissä ja elämä on sitten sen ajan ulkopuolella.

Tällä hetkellä suunnitelmissani on palata saarelle kiertomatkani jälkeen ja viipyä siellä kuukauden päivät eli tammikuun puolivälistä helmikuun puolivälille. Sen jälkeen lisää juttua Koh Rongista, mutta tämä nyt näin ensiesittelyksi, jotta ehtii tämän sesongin matkaajille matkavinkiksi. BHGH:n kotisivuilta löytyvät yhteystiedot ja lisää kuvia.

Osa päivän saaliista...

...päätyi minun lautaselleni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.