Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2010

Kalaa Amok

, kirjoittanut
Vastaa

Kalaa Amok kuuluu khmeeri-keittiön herkkuihin ja raaka-aineita saa jo meidänkin kaupoistamme, ainakin kaupungeista missä on etnisiä ruokakauppoja.

Keltainen kroeung tahna:

200 g sitruunaruohon varsia hienoksi pilkottuna

1 rkl inkiväärinjuurta kuorittuna ja ohueksi viipaloituna

1 tl raastettua kaffir-limen kuorta

1 tl raastettua kurkumaa (tai jos ei ole tuoretta saatavilla, niin sitten jauheena)

5 kpl valkosipulinkynsiä hienoksi pilkoittuina

2 kpl salottisipuleita hienoksi pilkoittuina

Survo sitruunaruoho, inkivääri ja limen kuori huhmareessa. Lisää valkosipuli ja salottisipulit ja jauha tasaiseksi tahnaksi.

3 rkl kroeung-tahnaa

1 tl hienonnettua kiinalaista inkivääriä (fingerroot/temu kunci/kra chai), sekoitetaan kroeung-tahnaan

600 g valkoista, kiinteälihaista kalaa suikaleina

2 sekoitettua munaa (ei vatkattua)

2 rkl thai kalakastiketta

½ tl suolaa

½ tl palmusokeria

150 ml kookoskermaa

Kaada kasariin muut ainekset paitsi suola, sokeri ja kookoskerma. Sekoita hyvin. Lisää suola ja palmusokeri. Lisää kookoskerma ja hämmennä, kunnes ainekset ovat sekaisin. Anna kiehua hiljalleen 5-8 min, kunnes kala on kypsää. Tarjoile riisin kanssa.

Sihanoukvillen parhaan Fish Amokin saa kuulemma Small Hotellista. Oli todella hyvää ja täyttävää ja se tarjoiltiin oikeaoppisesti kookoksen kuoresta. Olin maistavinani siinä myös maapähkinää.

Kuvagalleria: Rannalla

, kirjoittanut
2

Jotta saavuttaisimme suuria asioita, ei riitä että vain teemme vaan meidän pitää myös uneksia; ei riitä että vain suunnittelemme vaan meidän tulee myös uskoa. - Anatole France

Elinvoima ei ilmene ainoastaan sinnikkyytenä vaan myös kykynä aloittaa kaikki alusta. - F. Scott Fitzgerald

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille. - Alexander Graham Bell

Jos ajattelet että kykenet tai jos ajattelet ettet kykene, olet aina oikeassa. - Tuntematon ajattelija

Istuen hiljaa mitään tekemättä kevät tulee ja ruoho kasvaa itsekseen. - Zen sanonta

Moni asia elämässämme näyttää meistä kiertotieltä, mutta katsoessamme taaksepäin näemme suoran reitin, jota Jumala kanssamme noudatteli. - Otto Borchert

Ennemmin kuolisin seisaallaan, kuin eläisin elämäni polvillani. - Ernesto ’Che’ Guevara

On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä. - Albert Einstein

Onnellisuus älykkäissä ihmisissä on harvinaisinta mitä tiedän. - Ernest Hemingway

Kun sinulle annetaan kyky toivoa jotakin, saat aina samalla voiman toteuttaa toiveesi. - Richard Bach

Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.

Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa, kannattaa kädessään loputtomuutta ja viettää ikuisuutta tunnissa. - William Blake

Älä pelkää sitä, että elämäsi eräänä päivänä päättyy. Ennemmin pelkää sitä, että jätät käytämättä tilaisuuden edes aloittaa sitä kunnolla. - Kardinaali Newman

Sihanoukvillen markkinatori

, kirjoittanut
Vastaa

8.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Markkinatori on niin mielenkiintoinen paikka, että se ansaitsee tulla esitellyksi ihan omana aiheenaan. Tori on katettu, suuri alue Sihanoukvillen varsinaisessa keskustassa ja katon alta löytyy vaikka mitä: vaatteita, kenkiä, taloustavaroita, pesuaineita, elintarvikkeita ja valmista ruokaa, kultaa, suitsukkeita, ompelupalveluita, parturi- ja kampaamopalveluita sekä kerjäläisiä ja turisteja kohtuullisessa määrin.

Käyn ostamassa torilta pääasiassa kalaa ja äyriäisiä ja jonkin verran hedelmiä. Noiden lisäksi vakiokulutan paikallista karkeaa merisuolaa, jota käytän aamiaiskeitossani hotellin pöytäsuolan sijaan. Suola on väriltään harmahtavaa, joten uskon sen sisältävän muutakin kuin pelkkää natriumkloridia. Koska täällä tulee hikoiltua niin runsaasti, on hyvä tankata reilusti suoloja. Aurinkolasini sain kätevästi korjautettua markkinoilla. Niistä oli toinen nenänvarsinypykkä irronnut ja hukkunut. Muutamassa minuutissa sain uudet nypykät tilalle. Eivät yhtä fiinit kuin alkuperäiset, mutta paremmat kuin ei mitään ja eipähän tuo kustantanutkaan kuin puolitoista dollaria.

Torin tekee minulle mielenkiintoiseksi se, että se on paikallisten ostospaikka eikä siellä myydä mitään turistirihkamaa tai matkamuistoja. Sen vuoksi kaupankäynti on myöskin normaalia ja mukavaa. Myyjät eivät tyrkytä mitään, ei ole sitä turistirysille tyypillistä aggressiivisuutta eikä kiskurihintoja. Jos turisteilta pyydetään kovempaa hintaa kuin paikallisilta, niin se on siinä tapauksessa niin hillittyä, ettei sitä edes huomaa. Olen verrannut kaloista maksamiani hintoja Lulun ja Annien kanssa ja todennut ostaneeni ihan normaalihinnoilla. Minä olen ainakin kokenut tämän torin myyjät ystävällisiksi ja tunnelman ylipäätään reippaaksi ja iloiseksi.

Tori aukeaa seitsemältä aamulla. Käyn siellä yleensä Lulun ja Annien kanssa samalla kyydillä ja aikaisimmillaan olemme olleet torilla kahdeksan maissa. Siinä on suuri ero iltapäivään verrattuna. Tuoretavaraosastolla myyntipisteet ovat täynnään tavaraa, meno on vilkasta ja ihmisiä paljon. Iltapäivällä on rauhallisempaa, hinnat saattavat olla hieman tippuneet aamupäiväisistä ja valikoimaa ei ole enää niin paljoa; myydään sitä mitä on tähdellä. Kalan hajua ei tunnu niinkään, mutta lihat alkavat jo haista happamalle, sillä mitään kylmäsäilytyskalusteita ei ole. Ravut säilyvät elävinä hyvin altaissaan ja katkarapu- ja mustekalavateja yritetään pitää viileinä suurilla jääkimpaleilla.

Säilytyskaluston puuttumisella on hyvätkin puolensa: tuoreosastolle tulevat joka päivä uudet tavarat. Koska mikään ei säily, on kaiken oltava koko ajan tuoretta. Tämä pätee niin kaloihin ja lihoihin kuin kasviksiinkin. Kalastajat suuntaavat merelle paatteineen auringon laskun aikaan ja aamusta saalis on jo torilla myynnissä. Eli lounaalla syömäni katkaravut on pyydetty ehkä vasta noin 12 tuntia aiemmin. Lihojen logistiikkaa en tunne, mutta kanat ovat tuoreimpia kaikista, sillä ne teurastetaan vasta paikan päällä.

Katsellaanpa sitten torikuvia.

Markkinatorin pääsisäänkäynnin edessä on maksullinen parkki. Parkkivalvoja osoittaa paikan, mihin parkkeerata ja siirtelee tarvittaessa pois tieltä vaihde vapaalle parkkeerattuja autoja ja tuuppaa taas parkkiin takaisin. Lähtiessä valvojalle maksetaan parkkimaksua tonni autosta ja viisisataa moposta. Parkkiaika ei vaikuta maksun suuruuteen.

Torikierroksensa voi aloittaa vaikkapa vaihtamalla US dollareita paikalliseen valuuttaan eli rieleihin. Rahanvaihtokojut tunnistaa seteleiden kuvista myyntitiskissä. Muutoin ne ovat kuin mitä tahansa sekatavaramyyntipisteitä. Hinnat ilmoitetaan säännöllisen sekalaisesti joko rieleinä tai dollareina tai sekä että ja kaikkialla voi maksaa dollareillakin, mutta isot setelit eivät käy joka paikassa. Vaihtorahoina dollareilla maksaessa saa aina rielejä.

Hyörinää torialueen keskuskäytävällä.

Torin ruokapaikat sijaitsevat pääkäytävän varrella. Täältä saa niin kunnon ruokaa kuin makeita herkkujakin. Sen lyhyen keskustassa asumani ajan kävin täällä perinteisellä riisivelliaamiaisella.

Siirreltävät tulisijat ovat mielestäni näppärä keksintö ja niiden avulla voi kokkailla periaatteessa ihan missä vain. Huono puoli on, että ne syövät maan rajallisia puuvaroja. Metsiä hakataan polttopuuksi ja hiilen tuotantoon.

Perinteiset paikalliset makeat syötävät on tehty riisistä. Kokeilin noita kuvan oikeassa yläkulmassa: riisitäytteistä kurpitsaa. Mukaan pussiin tuli kauhallinen litkua monesta eri pytystä. Hyvää oli.

Kalaosasto on ihan ehdottomasti minun lemppariosastoni. Olisipa kotonakin kalatiskeissä edes jotakin tähän suuntaan sen iänikuisen pussilohen sijaan.

Tonnikalaa ostamassa. Hyvin tuolla leveäteräisellä paikallisella yleisveitsellä sujuu niin kookospähkinöiden avaaminen, kasvisten pilkkominen kuin kalan perkaaminen ja fileointikin ja fileestä poistetaan vielä nahkakin. Perkauspalvelu kuuluu hintaan. Tuollaiset pienet tonnikalat maksavat 2$/kg.

Tässä otetaan hailta selkäevät talteen. Pitihän sekin kokeilla, että miltä hai maistuu. Rausku osoittautui olevan broilerimaista sekä maultaan että koostumukseltaan ja odotin hailta jotain samantapaista, sillä ovathan nuo samansukuisia kaloja. Mutta hai olikin pöpperömäisen mureaa ja ensimmäisestä suupalasta tuli déjà vu jonkin kotimaisemme kalan makuun, mutta se meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt saamaan siitä kunnolla kiinni. Olisikohan ollut ahven.

Vähän eksoottisempia meren antimia.

Yleisnäkymää lihaosastolta. Myytävä liha on pääasiassa sianlihaa ja elimiä.

Hyvin sillä samaisella leveäteräisellä veitsellä saa myöskin tehtyä ohuita porsaanleikkeitä. Näytti hurjalta, mutta mikäs on tehdessä, kun osaa. Itse en kuvittelisikaan siivuttavani lihaa tuolla lailla kämmenen alla.

Elävinä tiput säilyvät parhaiten tuoreina.

Seurasin jonkin aikaa tämän naisen työskentelyä ja ihailtavan ammattitaitoista oli tämäkin. Kanalta oli henki pois muutamassa sekunnissa. Ihmettelin, mikseivät kanat pyristele vastaan ja metelöi, mutta ne saa kuulemma shokkiin riiputtamalla niitä jaloista ylösalaisin. Siksi siis kanat nököttävät kiltisti hiljaa paikoillaan myyntitiskeissä.

Kanojen veri valutetaan talteen. Minulle ei ole vielä selvinnyt, miten tuo laitetaan syötäväksi.

Kanat höyhennetään lingossa.

Myyntivalmista tuli. Tipuista käytetään kaikki. Päitä ja jalkoja olen nähnyt omalla soppalautasellanikin. Suoletkin käytetään johonkin, sillä iltapäivisin kananteurastajat putsaavat aamupäivän aikana teurastamiensa kanojen suolia.

Kun on kanoja, niin on tietysti muniakin.

Perunaa ja sipulia käytetään paljon, samoin erilaisia vihreitä vihanneksia. Maustamiseen käytetään natriumglutamaatin lisäksi limeä, chiliä ja yrttejä. Minttu on osoittautunut olevan aika ärhäkkää ja sitruunaruohoa on ruoissa usein.

Jos ravintolassa tilaa "vegetables", niin todennäköisesti saa sekoituksen keitettyä porkkanaa, kukkakaalia ja kaalia.

Isommat hedelmät saa perattuina tai syömävalmiiksi annospaloiksi pilkottuina.

Kuivatussa kalassa on sekä hajua että makua.

Riisiä lienee eri sortteja, mutta kaikki ovat kuitenkin valkoista. Tummaa riisiä ei ole.

Lähes kaikki syötävä myydään irtotavarana.

Inkivääriä, siemeniä, kuivattuja sieniä, kuivattuja epämääräisiä mökylöitä, kuivattuja mitä lie. Veikkaisin, että tässä pisteessä myydään rohdoksia ja muita terveellisyyksiä.

Sitten astioita...

...ja muuta kotitalousrompetta.

Kännykät, keittiövimpaimet ja muun kodin pienelektroniikan saa myöskin hankittua torilta.

Torilta löytyy vaatteita ja jalkineita niin pienille kuin - noh, paikallisten kokojen mukaan - isoillekin.

Ja jos valmiista ei löydy, niin aina voi teettää. Mutta oma malli on syytä olla mukana, jonka mukaan tehdä.

Tarvikkeet löytyvät ihan vierestä: kankaat, vetoketjut, napit, nauhat, langat, paljetit, helmet, neulat jne.

Torimyyjän päivä on pitkä ja lounaan jälkeen on päivätorkkujen aika. Useimmilla on riippumatto myyntipisteessään, mutta petiviritelmiä näkee monenlaisia muitakin.

Hiukset kannattaa käydä leikkuuttamassa joskus muulloin kuin lounastauolla.

The end – vaikka paljon uutta ja outoa jäi vielä esittelemättäkin.

Herkku nimeltä kookospähkinä

, kirjoittanut
7

8.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Täällä maistoin ensimmäistä kertaa tuoretta kookospähkinää – ja jäin koukkuun. Mikäpä siinä, kookospähkinä on terveellinen, monipuolinen ja edullinen välipala ja niitä myydään joka kadunkulmaputiikissa, muovituolibaarissa, rannoilla ja onpa kiertäviäkin myyjiä, jotka kulkevat vetäen kookospähkinöillä lastattua kärryään ja myyvät suoraan siitä.

Kookospähkinä on suurmyyntiartikkeli. Tässä läjä jo lähes tarjoiluvalmiiksi leikattuja pähkinöitä.

Ensin kookospähkinästä juodaan mehu. Se ei maistu kovinkaan paljoa kookokselle. Jollekin se kyllä maistuu, mutta en oikein osaa kuvailla, että mille. Ei se ole kovin makeaa eikä kitkerää eikä hapantakaan, mutta raikasta se on. Mehua pähkinässä on yli puoli litraa, isommissa helposti litrakin. Myyjät avaavat kookospähkinän sinulle valmiiksi ja antavat pillin mukaan.

Tämä vanhempi nainen pysähtyi ohikulkeissaan näyttämään nuorelle myyjättärelle, että kuinka se kookospähkinä oikein kuuluu leikata.

Tapoja leikata kookospähkinä auki on monenlaisia, mutta aina se hoituu sillä Kambodzalaisella yleisveitsellä. Se pää, josta kookospähkinä roikkuu palmussa kiinni, leikataan tasaiseksi ja toisesta päästä avataan. Jos et juo pähkinääsi heti, on parasta antaa olla tasoittamatta pohjaa, sillä leikattu pinta alkaa aika pian päästää nestettä läpi alaspäin ollessaan. Siistein avaus on sellainen, joka leikataan pähkinän lihan ja kuoren välistä, niin että voit sitten korkata sen tökkäämällä pillin maltokerroksen läpi. Tässä rannalla avaavat niin, että lyövät pähkinään kolme lujaa iskua ja sitten nostavat irti leikatun kolmion kuin kannen auki. Pähkinän sisällä on monesti pieni ylipaine ja törsöimmät avaajat vain iskevät päädyn rikki ja antavat mehun roiskua.

Independence Beachin rantabaarin taidonnäyte kookospähkinän avaamisesta.

Ihan siististi avattu on tämäkin.

Kun mehut on juotu, pähkinä halkaistaan ja syödään valkoinen malto. Ihan nuoressa pähkinässä ei ole sitä valkoista vielä ollenkaan, vanhassa taas malto on paksu ja kova. Itse pidän eniten siltä väliltä olevista, kun malto on vielä sen verran pehmeää, että sen voi lusikalla kaapia irti.

Nuorehko kookospähkinä, johon on jo alkanut kehittyä maltoa, mutta joka on vielä lusikoitavan pehmeää.

Vanhemman kookospähkinän malto on paksu ja kiinteä.

Miten sitten valita haluamansa kypsyinen pähkinä? En tiedä. Kaikki ovat suurin piirtein yhtä vihreitä ja suurin piirtein samankokoisia. Jos pähkinä on kellertävä, silloin se on reilusti kypsä ja kovamaltoinen ja sen mehu on voimakkaamman makuinen, ehkä aavistuksen kitkerä. Sain sellaisen neuvon, että nuori kookospähkinä on painavampi kuin vanhempi. Mutta on se pähkinän valinta minun osaltani vielä enimmäkseen  arpapeliä ja avaamiseen sisältyy se pieni jännitysmomentti, että saanko haluamani kaltaista kookosta vai jäänkö kokonaan ilman.

Onnistuneen kookospähkinävalinnan syön hedelmäsalaattina. Tässä kookoksen kaverina omenaa, mangoa ja kaakaonibsejä.

Vanhemmista, kovamaltoisista kookospähkinöistä jauhetaan kookospähkinä­hiutaleita. Tuoretta jauhettua kookospähkinää voi ostaa markkinoilta. Kookospähkinä halkaistaan lekalla, neste kaadetaan pois ja sisusta jyrsitään pöpperöksi. Sopii sekaan sotkotettavaksi esimerkiksi jälkiruokiin ja jogurtin kanssa ja totta kai ruoanlaittoon.

Meillä oli vähän nolo ajoitus kookospähkinäostostemme kanssa, sillä jouduimme herättämään myyjättären kesken lounastorkkujen.

Kookosta viljellään ihan kookosfarmeilla, mutta kasvaa noita kookospalmuja vähintään joka toisella takapihallakin. Olimme eräänä päivänä Lulun ja yhden toisen hotellivieraan kanssa kävelyllä katsomassa, että miltä näyttääkään kylänraitti tässä Sea Breezen takana, kun tapasimme miehiä korjaamassa kookospähkinöitä. Yksi heistä kiipesi köysi vyötäisillään ja veitsi köydessä roikkuen ylös palmuun, sitoi köyden terttuun pähkinöitä, leikkasi tertun irti ja hissasi alas. Tarjosivat sitten meillekin pähkinät naiseen.

Minulta jäisivät kyllä kookospähkinät hakematta. Odottelisin, että tipahtavat itseksiään alas.

Mutta onneksi on niitäkin, jotka sinne ylös palmuun pääsevät. Kävelyretken iloinen yllätys oli vastapoimittu kookospähkinä ja mukava juttutuokio, kun löytyi yhteinen kieli. Se toinen hotellivierasseuralaisemme ja pähkinät avannut mies puhuivat kumpikin thaita.

Sitten opin, että on toisenlaisiakin kookospähkinöitä. Makeita ja oikein oikein kookoksen makuisia. Rupesin nimittäin kerran hedelmäkaupassa ihmettelemään, että mitä nämä vaaleat pallerot ovat, jolloin myyjä kertoi niiden olevan eri lajin kookospähkinöitä. Hän kertoi, että nämä ovat niitä, joita käytetään antamaan kookoksen maku pirtelöihin ja kookosjuomiin ja että nämä pähkinät olivat ”cooked”. Minulle jäi epäselväksi, että millä tavalla niitä oli kypsennetty, mutta kuoren pinnan tummista jäljistä päättelisin, että niitä on hetken aikaa kuumennettu avotulella. Myyjällä oli samoja myöskin kylmäboxissa ja kylmä, makea tuore kookosmehu siinä auringonporotuksessa oli todellinen makunautinto. Siitä lähtien olen ostanut näitä aina, kun olen sattunut myynnissä näkemään. Niitä ei vain ole läheskään niin saatavilla kuin noita tavan kookoksia.

Vaaleat, oudot hedelmät osoittautuivat kookospähkinöiksi.

Se makeampi kookosherkku.

Kookospähkinä on melko hyvä kalsiumin lähde ja sisältää mukavasti muitakin mineraaleja ja etenkin B-ryhmän vitamiineja. Hiilihydraattipitoisuus on alhainen. Kypsän kookospähkinän malto sisältää 80% rasvaa. Vaikka kookospähkinän rasva onkin tyydyttynyttä, on se silti erittäin hyvälaatuista rasvaa. Tätä ei pidä sekoittaa kaupoissa foliopaketissa myytävään uppopaistokookosrasvaan, jonka rasvahappojen laatu sen valmistusprosessista johtuen on paljon huonompi kuin tuoreen pähkinän tai kylmäpuristetun kookosrasvan. Lisää kookospähkinästä, sen monipuolisista käyttöominaisuuksista ja terveysvaikutuksista voit lukea tältä englanninkieliseltä sivulta.

Muutoksia

, kirjoittanut
Vastaa

15.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Sheba koisii kerällä tuossa viereisellä tuolilla. Pesi välillä tassujaan, venytteli selkä köyryssä ja pyörähti sitten toiselle kyljelleen jatkamaan unia. Kovin on muuttunut Sheban elämä näiden muutamien viikkojen aikana. Poikaystävää Tommya ei ole näkynyt enää moneen viikkoon, taisi olla mungon vuoro voittaa se viimeinen tappelu. Sheban pentu annettiin pois toiseen kotiin ja Shebasta itsestään teki eläinlääkäri kiltin kotikissan. Mitäpä siinä kissalla enää on muuta tekemistä kuin huilailla, mouruta ruokaa ja kytätä lintuja silloin harvoin kun niitä sattuu tässä omalla tontilla näkymään. Ja lisää muutoksia on luvassa. Helmikuun alusta lähtien kaikki Sea Breezen huoneet vuokrataan uuden kasino-hotellin toimihenkilöille. Lulu ja Robbie muuttavat pois tästä ja suurin osa henkilökunnasta joudutaan luonnollisesti irtisanomaan, osa seuraa mukana kotiapulaisiksi uuteen paikkaan. Sheballa on edessään sopeutuminen uuteen kotiin.

Ei ole kissanpäiviäkään aina kadehtiminen.

Taisin jo mainitakin siitä, että kun tulin tähän kaksi kuukautta sitten, niin tien toisella puolen oli vain tyhjää tonttia. Viikossa yhdelle tontille nousi työleiri ja nyt rakennuksella naputtelevat kattoa jo kolmanteen tönöön. Tässä ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan majoitustiloja, jotta saadaan hotellitoiminta käyntiin. Kahden vuoden kuluessa on tarkoitus rakentaa itse kasino, josta kuulemma tulee rannan toista päätä hallitsevaa 7-kerroksista Independence-hotelliakin korkeampi.

Rakennustyömaan alkuvaiheita. Huomaa generaattorikäyttöiset paalutuskoneet.

Tältä näytti työmaalla eilen. Kaksi kuukautta sitten paikalla oli pelkkää pusikkoa. Puut oli toki pistetty rahoiksi jo aiemmin.

Joillakin on koti muualla ja siellä vaimo ja lapset, toiset työläisistä asuvat leirillä perheinensä. Kun täällä tulee valmista, siirrytään toiseen leiriin toiselle työmaalle.

Viime viikon alkupuolella hyöri toisella tontilla porukkaa mittanauhojen kanssa. Oli pukuäijää kuin pipoa ja citymaasturia jonossa parkkeerattuna tien reunaan. Aikovat kuulemma aidata alueen ja pistää lukollisen portin. Käynti rantaan tästä menee suoraan tuon alueen läpi. Sea Breeze saa yhden avaimen ja rannalla nuudelibaaria pitävä perhe toisen. Aitauksen sisällä alkavat sitten rakennustyöt aikanaan. Ei ole ensi turistisesonkina tämä ranta enää sellainen kuin nyt. Tuskinpa täällä enää kalastajat kulkevat verkkoinensa rantavedessä ja lehmät laiduntavat, kun niiden laitumet on muutettu hotellin pihaksi. Tulee lisää turisteja ja turistien perässä kaupustelijoita ja kerjäläisiä – elleivät sitten nuo uudet hotellit sulje rantansa yksityisiksi. Olen iloinen siitä, että sain nähdä tämän kodikkaan uneliaan rannan, ennen kuin se häviää ja muuttuu samanlaiseksi kuin kaupungin muutkin rannat.

Eilisiltana rannalla oli monenmoista väkeä.

Minä olen elänyt jonkinlaisessa euforiassa viime päivät. Voimattomuuden tunne on ensimmäistä kertaa vuosiin ollut poissa yhtäjaksoisesti ainakin jo pari viikkoa. Tunnen, että haluan tehdä kaikkea. Elää, kokea ja nähdä, hyppiä, pomppia ja tanssia, ottaa takaisin kaiken sen, mitä vaille koen viime vuosina jääneeni, kun en ole jaksanut. Kaikki on mahdollista, mitä vain voi tapahtua ja tunnen, että paitsi että olen ja saanut kaiken, niin lisää on vielä tulossa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani olla mukana tässä kaikessa ja onnellinen siitä, että saan olla olemassa. Elämä on Suuri Mahdollisuus. Pakahdun ja halkean.

Kahden kuukauden lepo ja erittäin ravitseva ruokavalio olivat siis tarpeen. Tullessani tähän en halunnut muuta kuin saada olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Nyt olen innoissani tulevasta kiertomatkasta, tuntuu hyvältä lähteä liikkeelle. Vasta nyt siihen vaikuttaa olevan riittävästi virtaa. Lauantaiaamuna siis hyppään bussiin ja matkustan Phnom Penhiin, jossa tapaan kolmeviikkoisen kiertomatkani matkakumppanit ja oppaan. Minun osaltani matka päättyy 8.1. Battambangiin. Kertoilen tämän matkan kuulumisia sitten vasta jälkikäteen, sillä oletan päivien olevan niin intensiivisiä, että siinä ei juttujen hieromiseen ja nettiin laittamiseen jää aikaa. Mutta muita juttuja on ajastettuna tulemaan sillä aikaa eli blogi päivittyy koko ajan. Kommentteihin en myöskään uskalla luvata ehtiväni tai aina edes pääseväni vastaamaan ennen kuin taas asetun muutamaksi päiväksi taloksi johonkin netilliseen hotelliin.

Haikeaa vaihtaa meren vilvoittava läheisyys sisämaan oloihin. Onneksi kookospähkinöitä saanee kaikkialta.

Mietiskelin tuossa eilen, että kaksi kuukautta on liian pitkä aika olla paikallaan. Siinä ajassa muodostuu rutiineita, ihminen alkaa tottua eli sokeutua ympäristöönsä nähden eikä enää näe niin paljon uutta. Mutta kuukausi on sopiva. Siinä ehtii tutustua hieman pintaraapaisua syvemmälle paikallisiin systeemeihin; ehtii kokeilla erilaisia juttuja ja niiden joukosta löytää mielipaikkansa syödä ja tehdä ostoksia, tulee lempimyyjiä ja ihmiset, joiden kanssa asioit alkavat tervehtimään kuin tuttua eivätkä kuin ketä tahansa satunnaista turistia. He alkavat muistaa mistä pidät, miten haluat salaattisi ja miten kookospähkinäsi leikattavan. Toisaalta sitten lähtiessä voi tulla vähän ikävä. Haikein mielin ajattelen nyt eroa Sea Breezen henkilökunnasta, joistakin heistä vielä enemmän kuin toisista. Lämmöllä muistelen lempihedelmämyyjääni markkinoilla, joka opetti minulle niin paljon minulle ihan oudoista hedelmistä, eri makulajikkeista, kuinka tunnistaa oikean kypsyiset ja erottaa hyvät huonoista. Ikävä tulee myös rantabaarin rouvaa, joka aina tervehtii niin iloisesti hymyillen ja englantia osaamattomana khmeeriksi päivitteli saarireissulta saamieni rantakärpästen puremien paljoutta ja aina muistaa, että minun bok lahongiini ei tule sokeria eikä tomaattia.

Koh Rong ja Broken Heart Guest House

, kirjoittanut
Vastaa

13.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Suomalaisiin en ollut täällä törmännyt enkä suomea puhunut kotoa lähtöni jälkeen, ennenkuin läksin käymään Koh Rongin saarella katsomassa millainen majoituspaikka on Broken Heart Guest House. Idean asua jonkin aikaa saarella sain, kun olin päivän veneretkellä, jossa pysähdyimme tauolle Koh Rongin naapurisaarelle Koh Rong Samlemille. Siellä oli upeat valkoiset rannat ja vesi paljon kirkkaampaa kuin tässä kaupungin edustalla ja kun en koskaan ole niin sanotulla paratiisisaarella ollut, niin nythän se mahdollisuus on ihan tässä nenän edessä. Tuon veneretken jälkeen surffailin aikani netissä selvitellen millä saarilla majoitusta on saatavilla ja minkälaista ja niistä sitten valitsin ottaa yhteyttä BHGH:n Mr. Jonesiin, joka osoittautuikin ihan suomalaisittain Joneksi.

Koh Rongilta käy kalastajia mantereella muutaman kerran viikossa. He tuovat kalansaaliitaan tänne kaupunkiin myyntiin, ottavat mukaansa tarvikkeita ja toimittavat niitä saaren kyliin ja samalla kyydillä voivat bungalow-kylän vieraat kulkea saarelle ja takaisin. Matka kestää tuollaisella kalastajaveneellä noin 2,5 tuntia. Tykkään mereilystä yleensäkin ja matka sinänsä oli jo hieno kokemus. Oli mielenkiintoista seurata lastin purkua auringonlaskun aikaan yhteen saaren kalastajakylistä; kuinka kylän väki oli laiturilla vastassa ja auttoi purkamaan. Riisiä 50 kilon säkeissä, olutpakkeja, energiajuomaa, ainakin kymmenkiloisia jäälohkareita jääkaapin virkaa toimittaviin kylmälaatikoihin ja mitä muuta lie. Loppumatka tehtiin pimeässä rauhallisella merellä, tähtitaivas näkyi kerrankin selkeästi ilman sitä ainaista kaupunkien valosaastetta, kuunsirppi antoi hieman valoa pimeyteen ja yksi miehistä hyräili khmeeriksi jotain surumielistä melodiaa.

Vene Koh Rongille Broken Heart Guest Houseen lähtee Sihanoukvillen kalasatamasta.

Kun pääsimme perille, oli siis jo pimeää ja alueesta ja mökkien sijainnista sai kunnolla käsityksen vasta seuraavana aamuna. Bungalowit ja ravintolamajat ovat siroteltuna alueelle jonkin matkan päähän toisistaan. Taskulamppu on täällä yöpyjällä oltava ehdottomasti mukana. Muutoin ei näe paitsi polkua, niin ei myöskään mitä polulla mahdollisesti voi olla. Tämä on viidakkoa ja viidakossa on termiittejä, muurahaisia, käärmeitä, liskoja ja skorpioneja – muun muassa. Siksi on syytä pysyä poluilla ja katsoa mihin jalkansa laittaa.

Bungalow-alueella risteilee polkuja yhdistäen mökit ja ravintolarakennukset toisiinsa. Välissä on pöpelikköä ja pimeällä todella pimeätä.

Bungalowit on rakennettu tolpille, mutta siitä huolimatta pieniä vieraita voi tulla. Sen bungalowin raput, johon ensin tavarani laitoin, valloittivatkin termiitit pian sen jälkeen. Kaiteita peitti tumma termiittimatto ja vaihdoin viereiseen bungalowiin. Aamulla termiiteistä ei näkynyt jälkeäkään. Seuraavana iltana kävin uteliaisuuttani katsomassa, että ovatko termiitit tulleet takaisin, mutta ei näkynyt ensimmäistäkään. Eli näitä tulee ja menee. Täytyy vain muistaa tehdä aina tupatarkastus ainakin nukkumaan käydessä ja tarkistaa, ettei sängyssä köllötä jo valmiiksi joku.

Bungaloweja on yksiöitä sekä tällaisia paritalomallisia.

Näkymä bungalowini terassilta rannalle päin.

Jos yöpyjiä on enemmän kuin yksi pedillinen, on hyvä olla itsellä lisäksi toinen hyttysverkko.

Saarella on saatavissa makeaa vettä pesuvedeksi. Vessat ovat vesivessoja ja sijaitsevat samanlaisissa rakennuksissa kuin tämä suihkukin ja toimivat samalla periaatteella: vettä otetaan tynnyristä kuupalla ja kaadetaan päälle. Lämmintä vettä ei ole.

Hyttysiä ei ollut riesaksi asti, mutta rannalla on rantakärpäsiä (sandfly). Vähän meikäläisten mäkäräisten kokoisia -tai pienempiä-  ja näköisiä verenimijöitä. Niiden purema ei tunnu puremahetkellä, mutta jälkeenpäin nousee kutiseva paukama. Olin aivan kauttaaltaan syöty sen yhden rantapäivän jälkeen. Luulen, että puremat eivät tulleet niinkään keskellä päivää, vaan toisella rantakeikallani myöhemmin iltapäivällä, kun auringon paahde oli jo hellittänyt hieman. Tämä tapahtui kolme päivää sitten ja puremia kutittaa vieläkin. Jonen suosittelema konsti suojautua rantakärpäsiä vastaan oli vauvaöljy ja laitoin sitä päivällä. Nyt en osaa sanoa, että auttaako se vaiko ei, sillä en ole vielä ehtinyt tekemään vertailevia testejä.

Rantaa BHGH:n edustalla.

Vesi oli kirkkainta missä ikinä olen uinut ja lämmintä ja vielä lämpimämmäksi käy, kunhan tämä talvi ja kylmä kausi on ohi.

Öljyn lisäksi muuta saarelle mukaan otettavaa ovat hattu, aurinkolasit ja hyttysmyrkky. Omat snorklausvälineet on hyvä olla mukana, jos sellaista haluaa harrastaa. Kauempana saaren kupeessa on riutta ja sinne tuovat sukellusfirmatkin asiakkaitaan, mutta katseltavaa löytyy jo heti hiekkarannan päädystä alkaen. Nettiyhteyksiä saarella ei ole, mutta kännykät toimivat. Bungaloweissa ei ole sähköä, mutta ravintolarakennukseen tulee generaattorista sähkö ja siellä voi ladata kännykkänsä. Lakanat, pyyhkeet ja hyttysverkot ovat talon puolesta.

Taustalla ravintolan keittiörakennus ja edessä yksi ruokailukatoksista.

Baari.

Näkymä baariterassilta.

Olin saarella kaksi yötä ja aikaisin kolmannen päivän aamuna läksin kalastajakyydillä takaisin Sihanoukvilleen. Istuin siinä veneen keulassa, aurinko paistoi ja meri oli tyynehkö ja niin sininen. Miehiä oli kaksi ajamassa. Kun toinen oli ruorissa, niin toinen otti torkut. Välillä syötiin riisiä ja sitten vaihdettiin ajovuoroa. Mukana ollut pikkupoika kaatoi aina välillä vettä lattialla sumpussa makaavien haiden päälle, jotta nämä pysyisivät hengissä ja tuuppi takaisin laatikkoon sieltä vapauteen pyrkiviä rapuja. Yhteistä kieltä kommunikointiin meillä ei ollut juurikaan muuta kuin hymy, mutta se riitti hyvin.

Matkalla kaupunkiin. Sama vene ja sama miehistö kuin mennessäkin.

Mietiskelin näiden ihmisten tapaa tehdä työtänsä. Toisaalta työpäivät ovat pitkiä, mutta työ on integroitu osaksi elämää. Ei ole erikseen työaikaa ja vapaa-aikaa, vaan kaikki sulautuu yhteen. Työssä hankitaan toimeentulo, mutta myöskin eletään; syödään, nukutaan, seurustellaan ja ollaan perheen kanssa. Meidän kulttuurissamme kaikki tuo muu tapahtuu työajan ulkopuolella ja elämä ja työ ovat eriytyneet toisistaan yhä enemmän ja enemmän. Pahimmillaan vain työajan ulkopuolinen aika koetaan elämäksi. Itse etsin ehkä jotain tuolta väliltä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että työ on niin iso osa ihmisen elämästä ja ajasta, että kyllä senkin täytyy olla sitä täyttä elämää eikä niin, että vain käydään töissä ja elämä on sitten sen ajan ulkopuolella.

Tällä hetkellä suunnitelmissani on palata saarelle kiertomatkani jälkeen ja viipyä siellä kuukauden päivät eli tammikuun puolivälistä helmikuun puolivälille. Sen jälkeen lisää juttua Koh Rongista, mutta tämä nyt näin ensiesittelyksi, jotta ehtii tämän sesongin matkaajille matkavinkiksi. BHGH:n kotisivuilta löytyvät yhteystiedot ja lisää kuvia.

Osa päivän saaliista...

...päätyi minun lautaselleni.

Veneretki Bamboo Islandille (Koh Russei)

, kirjoittanut
Vastaa

9.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Kambodzassa voi rantalomaa viettää Sihanoukvillen lisäksi saarilla. Saaria ei ole vielä valjastettu turismille eikä niille rakennettu mitään nykyajan mukavuuksia, mutta joillakin saarilla on kuitenkin jonkinlaista majoitusta saatavilla. Vuokrasimme yhdessä muutaman muun hotellivieraan kanssa oman veneen päiväksi. Toiveenamme oli päästä päiväksi merelle, snorklailla ja saada jossain välissä vähän jotain purtavaa. Venevuokrausfirmalla näytti olevan etukäteen suunniteltu ohjelma, johon kuului lounastauko Sihanoukvillen eteläpuolella sijaitsevalle Bamboo Islandilla eli Koh Russeilla ja se sopi meille ihan hyvin.

Tällä long boat -mallisella veneellä olimme päivän retkeilemässä. Vene haki meidät omasta rannasta aamulla ja toi iltapäivällä takaisin.

Henkilökuntaa veneessä oli kuski ja yksi englanninkielentaitoinen yleispäällystömies. Aikamme eteenpäin putputeltuamme pysähdyimme erään saaren kupeeseen snorklaamaan. Talon puolesta saimme maskin, mutta räpylöitä ei ollut. Olen täysin tottumaton snorklaaja eikä minulla siten ollut mitään intressejä ruveta sukeltelemaan, joten laitoin ylleni pelastusliivit, joiden kanssa voisin sitten mukavasti kelluskella vatsallani ja katsella pohjan elämää.

Muitakin ryhmiä pysähtyi samalle snorklauspaikalle.

Ensimmäinen snorklauskertani täällä osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Vesi oli sameahkoa, ilmeisesti tuuli oli sekoittanut pohja- ym ainesta veteen. Ei näkynyt kirkkaita värejä ja joitakin pieniä kaloja ja hurjan pitkäpiikkisiä merisiilejä lukuun ottamatta pohja vaikutti melkoisen elottomalta. Aurinko ei ollut vielä ehtinyt kiivetä korkealle ja koska olimme varjon puolella saarta, niin minulle viluiselle tuli snorklaustarve aika äkkiä tyydytetyksi.

Maisemat olivat lähinnä taivasta ja avomerta. Menomatkan suurin tapahtuma oli veneen keulan editse viipottava lentokala.

Jatkoimme matkaa etelän suuntaan ja nousimme maihin Bamboo Islandin suojaisella eli mantereen puolella, jossa sijaitsee khmeerien pitämä bungalow-kylä. Tai se mitä siitä oli jäljellä. Pystyssä oli vessa, ravintola ja kolme bungalowia. Näytti siltä kuin alueella olisi joskus riehunut tulipalo ja rakennusten rauniot ja rojukasat retkottivat jäljellä sen näköisinä, että siellä ei kukaan ollut palon jälkeen harrastanut minkäänlaista raivaustoimintaa.

Bungalow-majoitusta Koh Russeilla hintaan 15$ per yö.

Bungaloweja lienee joskus ollut useampikin.

Bungalow-kylän ravintola.

Ranta on roskainen koko bungalow-kylän alueella.

Samassa paikassa piti taukoa moni muukin samantyyppinen venekunta. Meidän käyttämältämme veneyritykseltä oli toinenkin vene tullut tänne lounastauolle ja miehistömme kokkailivat meille lounasta yhteisvoimin. Syötyämme sekä meidän venekuntamme että naapuriveneen pääluvultaan huomattavasti suurempi ranskalaisryhmä läksimme kävelylle saaren läpi avomeren puoleiselle rannalle. Siellä sijaitsee englantilaisten isännöimä bungalow-kylä, Koh Ru resort.

Lounaaksi saamamme folionyyteissä avotulella grillattu kala oli todella herkullista. Lisukkeina kaalipohjainen tuoresalaatti ja vehnäsämpylä.

Saaren läpi bungalow-kylästä toiseen kävelee vajaassa vartissa.

Mitä siisteyteen tulee, niin tämä puoli saarta olikin sitten jo ihan eri luokkaa. Tässä Koh Ru Resort:ssa bungalowin vuokra on sama kuin toisellakin puolen saarta eli 15$/bungalow/yö. Juuri tuolloin käydessämme siellä kaikki mökit olivat kuulemma varattuina. Tältä sivulta löytyy Koh Ru:sta lisäinfoa ja yhteystiedot. Rantaa tässä on huomattavasti enemmän kuin vastapuolella. Aikuisille ranta sopii kyllä ihan hyvin, mutta ei ole ihanteellinen pikkulapsille, sillä se syvenee nopeasti ja on avoimesta sijainnistaan johtuen tuulinen ja laineet ihan kohtalaisen kokoisia.

Koh Ru:ssa on kymmenen bungalowia rivissä rannalla.

Koh Ru:n ravintola.

Englantilaisten bungalow-kylä vaikutti kaiken kaikkiaan siistiltä paikalta.

Kovin rauhallista ei tälläkään puolella ole, sillä samat turistivenejoukot, jotka rantautuvat retkillään saaren toiselle puolelle, tulevat käymään ja kuikkimaan ympäriinsä myöskin täällä. Tosin se on varsin lyhyt hetki päivästä.

Riippumaton sijainti oli varsin virkistävä. Laineet pyyhkivät yli juuri sopivasti.

Paluumatkalla pysähdyimme snorklaamaan toisen saaren edustalle ja nyt viihdyin vedessä vähän pidempään. Mutta täytyy sanoa, että ainakaan tässä kaupungin edustalla ei snorklaaminen ole mikään elämys. Pohja näyttää enemmänkin kuolleelta kuin elävältä. Muutamaa sorttia pieniä kaloja näkyy ja merisiilejä on paljon. Ihan muutaman elävän näköisen ja väreiltään puhtaan jonkin sortin merivuokon onnistuin bongaamaan, mutta enimmäkseen korallit näyttivät olevan jonkinlaisen samean kasvuston peittämiä. Veden sameudesta en tiedä, että johtuiko se vain tuulisten päivien myllerryksestä vai onko vesi tässä kaupungin edustalla jo noinkin likaista.

Kaiken kaikkiaan olin tähän vaatimattoman skaalan veneretkeemme varsin tyytyväinen. Henkilökunta oli ystävällistä, pienellä porukalla tunnelma veneessä oli rauhallisen leppoisa ja kaikilla yllin kyllin tilaa. Ei poppikoneita eikä party-boat –meininkiä. Nautin matkasta merta ja horisonttia katsellen ja moottorin tasaista putputusta kuunnellen. Jo iltapäivästä olimme kaikki mukavan väsyneitä ja ihan valmiita palaamaan hotellille. Meri-ilma ja aurinko olivat tehneet tehtävänsä.

Tyytyväisen väsyneenä matkalla kotiin.

Veneretken hinta riippuu hieman osallistujamäärästä. Meiltä viideltä hengeltä se maksoi 20$/henk. Päivään sisältyi lounas ja juomat (vesi koko matkan ajan, lounaalla virvoitusjuomat) ja snorklausvarusteet ja liivit. Kuulemma kahdelta hengeltä ottaisivat 30$/henkilö. Vene on varattava ja osallistujien määrä ilmoitettava vähintään edellisenä päivänä. Tässä yhteystiedot:

Aika aktivoitua

, kirjoittanut
4

2.12.2010 Sihanoukville, Kambodza

Tympäisee. Eilen ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana rupesi tuntumaan siltä, että nyt ei mikään enää huvita. Tänne tullessani halusin vain saada olla rauhassa ja olla tekemättä mitään ja olen tuntenut itseni todella onnelliseksi ja vapaaksi voidessani tehdä niin. Mutta nyt kaipaan jotain muuta elämääni. Takana on kuusi viikkoa täydellistä nollaamista ja nytkö se sitten on tehnyt tehtävänsä? Loistavaa. Tämä Sea Breezessä vietetty aika, lepo ja terveellinen ruoka, on tehnyt minulle todella hyvää. En mitenkään suoranaisesti pursua energiaa, mutta tunnen kuitenkin toipuneeni paljon. Ehkäpä nyt viimeinkin olen levännyt riittävästi jaksaakseni ruveta tekemään jotakin muutakin kuin vain joutenolla. Tunnen, että tarve aktivoitua ja saada elämään jotain säpinää lähtee sisältäpäin eikä ole vain mieleni sanelemaa halua siitä, että ihmisen tulee kyetä muuhunkin kuin velttoiluun. Ollakseen kestävää ja voidakseen johtaa johonkin pidemmälläkin tähtäimellä, niin siitä sisäisestä halustahan kaiken on lähdettävä, eikä siitä että pakottaa itsensä johonkin vaikkei oikein jaksaisikaan. Täytyypä muistaa muistuttaa itseäni tästä aina kun harmittelen sitä, etten saa aikaiseksi harrastettua liikuntaa. Minun tekisi mieleni joogata ja treenata itseni taas hyvään kuntoon, mutta kun kropassa ei tunnu piisaavaan voimia sen vertaa, että jaksaisi edes aloittaa.

Tämä fiilis tulikin varsin sopivaan aikaan, sillä olen suunnitellut lähteväni Sea Breezestä ja Sihanoukvillesta vajaan kolmen viikon kuluttua. Valitsin sen helpon tavan nähdä maata ja osallistun ruotsalaisen matkatoimisto Läs och Res:n kolmiviikkoiselle Kambodzan kiertomatkalle. Kuljetukset ja yöpymiset on järjestetty ja tulee nähtyä paikkoja, joihin ei itse olisi niin helppo löytää tai ei tulisi mentyä lainkaan. Ryhmämme on määrä kokoontua Phnom Penhissä 18. joulukuuta ja tästä löytyy matkareitti. Matkaohjelmasta laskeskelin, että tulen viettämään joulun Kratiessa ja uuden vuoden Phnom Penhissä.

Näkymä Sihanoukvillen kaupungin yli.

Vuosi sitten tekemäni kuukauden matka Kiinaan, Vietnamiin ja Laosiin oli ensimmäinen matkani Läs och Res:n kanssa. Heidän toiminta-alueenaan ovat ei-länsimaisen kulttuurin maat ja toiminta-ajatuksenaan katsoa maata ja sen kulttuuria vähän pintaa ja tyypillisimpiä turistipaikkoja syvemmälle. Matkan vetäjänä toimii aina paikallinen opas (eli ihan sama osaako ruotsia vai ei, käytännön asiat keskustellaan kuitenkin englanniksi), yöpymiset ovat siistiä keskitasoa olevissa hotelleissa ja siirtymiset matkoilla tehdään mahdollisuuksien mukaan julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Viime matkallani ohjelmaan kuului muutaman päivän patikkaosuuksia viidakossa, jolloin yövyimme viidakkokylissä paikallisten kodeissa. Siinä pääsi todella kokemaan jotain sellaista, jota ei yksikseen tavan turistina matkustaessaan olisi pystynyt löytämään.

Kuva vuoden takaiselta matkalta vierailullamme h'mong heimon kylässä Pohjois-Laosin viidakossa. Lapset seurasivat meitä uteliaina kulkiessamme kylän raitilla.

Läs och Res:n kotisivuilta voi lukea lisää heidän toiminnastaan ja muusta matkatarjonnasta. Sivut ovat saatavilla sekä ruotsiksi että englanniksi. Koska konseptiin kuuluu, että lennot eivät sisälly matkan hintaan, mukaan voi lähteä mistä päin maailmaa tahansa.

Olen silmäillyt heidän muutakin tarjontaansa ja erityisesti Nepalia ja Tiibetiä ensi kesälle. Eniten kiinnostaa tämä kuukauden mittainen Tiibetin kiertomatka kesä-heinäkuussa. Siihen mennessä tulisi siis olla taas fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta jaksan patikoida noissa korkeuksissa. Juttelin pari päivää sitten erään hotellivieraan kanssa, joka oli juuri Tiibetistä tulossa. Hänen mukaansa sinne ei saa viisumia jos ei tule jonkun matkatoimiston ryhmän mukana. Ryhmän mukana sisään – ja ryhmän mukana myöskin ulos. Harmi, jos asia todellakin on näin. Olin ajatellut oleilevani siellä jonkin aikaa ihan omin päinkin, katselevani Lhasan elämää ja jos suinkin mahdollista, tutustuvani sen buddhalaiseen kulttuuriin. Mutta ehkä Tiibet ei juuri nyt ole paras paikka tutustua buddhalaisuuteen, vaan se on jossain muualla. Sitä paitsi tuo kiertomatka alkaa Pekingistä ja päättyy Nepaliin Kathmanduun ja se pistää kaavailemani kuviot ihan uusiksi. Olin nimittäin ajatellut viettää kevään Nepalissa ennen Tiibetiin menoani, mutta nyt järkevämpää olisi jäädä Nepaliin vasta tuon matkan päätteeksi. Kambodzan viisumini menee toukokuun alussa umpeen enkä viitsi enää hakea uutta ja noihin aikoihin täällä tulee liian kuumaa ja kosteaa ollakseen enää miellyttävää. Kevääseen on vielä joitakin kuukausia, joten minun ei tarvitse päättää mitään vielä nyt. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Matkahattu päähän ja matkaan.

Muutama viikko sitten veneretkellä Sihanoukvillen saaristoon minuun iski halu saada nököttää tuollaisella paratiisisaarella jonkin aikaa. Siellä on niin uskomattoman upeat rannat, kirkas vesi ja ihanan rauhallista. Vaikka sanonkin kaipaavani jotain säpinää ja aktiviteettia, ei se tarkoita, että kaipaan mitään kaupungin hälinää. Kaipaan jotain omaa toimintaa, vaikka en vielä tiedäkään, että mitä se sitten olisi. Olen nyt kuitenkin ottanut selvää majoitusmahdollisuuksista noilla saarilla ja siellä on saatavilla yksinkertaista bungalow-majoitusta. Tämän Kambodzan kiertomatkan jälkeen minulla on viisi viikkoa ennen seuraavaa kalenterissani jo varattua ohjelmaa ja sen ajan olen ajatellut viettäväni jollain saarella.

Matkasuunnitelmia on kiva tehdä. Varsinkin, kun ne eivät ole vain pelkkää haaveilua, vaan tiedän voivani ne ihan oikeasti toteuttaa. Voin lähteä tästä koska vain minne vain haluan. On vain löydettävä kaikista vaihtoehdoista se, joka tuntuu oikeammalta ja puoleensavetävämmältä kuin kaikki muut.

Tekipäs hyvää sanoa, että tympäisee. Nyt ei tympäise enää yhtään, vaan on matkakuumeen tuntua ja innostunutta odotusta. Tuntuu siltä, että kohta tämä matkani vasta alkaa. Lähdenpä tästä kävelylle purkamaan intoani. Kipaisen tuon rantakaistaleemme edestakaisin päästä päähän ja palkitsen sen jälkeen itseni kookospähkinällä.

Tuore kookospähkinä on raikas ja ravitseva välipala.