Oman pesän sotkemisesta

15.11.2010 Sihanoukville, Kambodza

Mitä enemmän täkäläisestä elämänmenosta opin, sitä enemmän tuntuu siltä, etten oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin. Pidän ja en pidä tästä paikasta. Täällä on samanaikaisesti ihanaa ja epämiellyttävää ja kaunista ja ällöttävää. Kaikissa yhteiskunnissahan on hyvät ja huonot puolensa. Omassa maassaan niihin on niin sisään kasvanut, että ei niitä kaikkia edes huomaa eikä kyseenalaista tai edes koe mitenkään positiivisina tai negatiivisina. Ne vain ovat osa normaalia elämää. Vieraassa kulttuurissa eroavaisuudet pistävät silmään ja ovat niin matkan kompastuskiviä kuin myös sen suola.

Koen Kambodzan päällisin puolin ystävällisenä, mutta pinnan alla piilevän raakuutta. Ehkä lehdistö tekee täällä samaa kuin meilläkin eli hakee sensaatiouutisilla lukijakuntaa ja jättää kertomatta kaikista pienistä hyvistä asioista siinä uskossa, että ne eivät ketään kiinnosta, mutta esimerkiksi viimeisin lukemani Phnom Penh News kirjoitti, että maaseudulla viisivuotias tyttö löytyi puusta roikkumasta hirtettynä ja raiskattuna vain muutaman sadan metrin päästä kotitalostaan. Jotenkin en ollut mielessäni liittänyt tämän tyyppistä väkivaltaa buddhalaisiin maihin ja mentaliteettiin.

Lähempänä esimerkkinä kerrottakoon, että minua varoitettiin kulkemasta tämän hotellin ja kaupungin välistä tietä pimeän tultua. Tienvarsi on pusikkoinen joten siellä on helppo piileskellä ja tuolla tienpätkällä on kulkijoita ryöstetty ja tapettukin. Käyvät kuulemma mopolla liikkuvienkin kimppuun. Länsimaalainen turisti on rahakas saalis sellaiselle, jonka kuukausipalkka jää alle 50 USD:n ja niin se monella jää. Jotta tätä olisi helpompi suhteuttaa paikalliseen elintasoon, niin bensiinilaadut maksavat 1,1-1,5 $/litra, 20 litran vesikanisteri 75c, riisi- tai nuudelikeittoaamiainen markkinatorilla 0,5-1$ ja kilo tuoreita katkarapuja 5$. Reamin kyläkaupassa sen kokoinen kala, josta riitti kahden syödä ja joka ei ollut mitään ns. parempaa sorttia, maksoi noin 2$.

Talo kaupungin laidalla.

Tavan poliisit tienaavat tuon vajaan 50$ kuukaudessa ja leventävätkin sitten leipäänsä sakottelemalla liikenteessä kulkijoita milloin mistäkin syystä. Turistin on vaikea tietää milloin sakolla on peruste ja milloin ei. Hyvä on kuitenkin muistaa, että jos sakko on yli viisi dollaria, siitä on oikeus saada kuitti ja jos poliisi joutuu kirjoittamaan kuitin, hän ei voi pistää sakkorahaa omaan taskuunsa. Eli viittä dollaria enempää ei joudu maksamaan mistään epäselvästä tai pikkusyystä, jos osaa vaatia kuittia. Paikalliset autoilijat kuulemma vain jatkavat matkaansa jos poliisit yrittävät pysäyttää heitä ilman syytä. Samaa taktiikkaa kertoi käyttävänsä tämän hotellin isäntä: jos hän tietää tehneensä rikkeen, esimerkiksi ajaneensa päin punaista, hän pysäyttää ja maksaa, mutta jos poliisit eivät ole aseistettuja ja ilman syytä yrittävät pysäyttää, niin hän vain jatkaa ajamista. Siellähän sitten turhautuneina paukuttavat nyrkeillään peräpelteihin.

Isommilla poliisiherroilla menee tietenkin katupoliisia paremmin. He käyvät hakemassa kuukausittaiset maksut paikallisilta yrittäjiltä ja en lähde edes arvailemaan miltä muilta tahoilta. Tämän hotellin poliisilla on vain yksi kenraalintähti, joten hän ei ole kovin vaikutusvaltainen – eikä kallis – poliisi. Jonkun poliisiviranomaisen kanssa suhteet on oltava tai muutoin on turha poliisien taholta mitään apuja odottaa jos jotain sattuu. Riitatilanteissa voittaa se, jonka poliisilla on enemmän natsoja virkapuvun kauluksissa.

Muutama päivä sitten kävimme ajelulla keskustan eteläpuolella Otres-beachillä. Siellä on vielä rakentamatonta rantaa ja nykyisellään vain pieni rivi ravintoloita ja muutama matalan budjetin majoituspaikka. Kolmisen vuotta sitten siellä oli myöskin kalastajakylä, kunnes joku kenraali tuli ja kertoi kyläläisille näiden olevan yksityisellä maalla ja hääti heidät pois. Paikalle tulisi puisto. Nyt, kolme vuotta myöhemmin paikalta on kaadettu puut ja taloista on jäljellä enää joitakin yksittäisiä tiiliä maassa siellä täällä. Näin se kuulemma toimii: kun joku ostaa maan, vedetään siitä ensimmäisenä puusto sileäksi, sillä polttopuukin on arvokasta ja lähenee uhanalaisuutta, rakennuspuusta puhumattakaan. Sitten saakin odotella pitkään ennen kuin tontilla tapahtuu sen enempää.

Kalastajakylä on poissa ja jonain päivänä tilalle rakennettaneen paremman luokan hotelleja.

Kyläläiset päätyivät tähän tienvarteen Otres-beachin taakse. Kalastajilta lähti venepaikkojen myötä elinkeino. Nyt tuloja hankitaan myymällä rannalla turisteille hedelmiä, hierontaa ja turistirihkamaa.

Henkilökohtaisesti minua kirpaisee eniten roskaaminen. Ehkä siksi, että se on lähinnä ja helpoin havaita. Kaikki roska vain heitetään käsistä siihen, missä satutaan olemaan. Joitakin päiviä sitten paikallisia tuli veneineen meidän rantapoukamaan viettämään juhlapyhää ja sen jälkeen sai uida nuudelipakkausten ja kertakäyttömukien keskellä. Muovipullot ja metallitölkit täällä kerätään talteen, mutta ei lasia.

Roskaaminen on ihan tuntematon käsite täällä.

Sihanoukvillessä on iso ja komea vedenpuhdistamo. Japanilaiset sen kuulemma tänne rakennuttivat. Se ei vain ole millään lailla kytköksissä kaupungin viemäriverkkoon. Ajettiin sen ohi tässä eräänä päivänä ja komiat olivat altaat kyllä. Pojat sinne näkyivät verkkojaan heittelevän, jotta ihan käyttämättömänä laitos ei seiso. En halua edes ajatella, että mihin kaupungin jätevedet sitten näin meren äärellä johdetaan.

Pistän toivoni turismiin. Se on ala, joka on vasta alkuvaiheissaan täällä, mutta kuitenkin tulonlähteenä jo noteerattu. Monelle köyhälle maalle se on tärkeä, jollei jopa pääelinkeino, joten miksei se siis tulisi sitä olemaan Kambodzallekin. Turistit eivät tule roskien sekaan rypemään eivätkä likavedessä uimaan ja näen mahdollisena, että se voisi herättää motivaatiota ympäristöstä huolehtimiseen.

Palanen paratiisia: Saracen Bay Sihanoukvillen edustalla Koh Run Sanleumin saaressa. Hienoa, valkoista hiekkaa ja lämmintä, kirkasta vettä. Saaren toisella puolella on kuulemma hotelli ja/tai bungalow-majoitusta.

5 vastausta artikkeliin ”Oman pesän sotkemisesta

  1. Heippa! Yksi innokas, uusi lukija ilmoittautuu. :)

    Kovin kuulostaa samanlaiselta meno kuin Ghanassakin. Erityisesti tuon roskaamisen osalta. Pahimmalta tuntuu, kun opettajat nauttivat koulupäivän ajan pussivettä lasten juodessa likaista kaivovettä. Opettajat tiputtavat nuo pussit maahan samantien kun viimeinen vesipisara on juotu ja sitten seuraavana aamuna lapsilta menee ensimmäinen tunti siihen, että lakaisevat pihan lehdistä, roskista ja erityisesti noista pusseista – opettajien lyödessä näitä samalla kepeillä.

    Tuo turismin kasvun myönteinen vaikutus oli kyllä hyvä pointti ja saattaisi siellä päin toteutua jo melko piankin? Länsi-Afrikka taitaa joutua odottamaan turismin saapumista vielä jokusen tovin pidempään, mutta eiköhän se sinnekin löydä. Toivottavasti nuo turismin hyvät puolet sitten vain nousisivat huonoja merkittävämmiksi. :)

    • Hei Emma ja tervetuloa!

      Lueskelin eilen blogiasi ja ajattelin, että nuori vaalea nainen matkustaa yksin Afrikassa. Huh. Sitten pitävät minua rohkeana, kun olen uskaltautunut yksin matkustavana Aasiaan. Minä en uskaltaisi Afrikkaan itsekseni lähteä, pidän sitä monin kerroin vaarallisempana – vaikken sille mantereelle ole koskaan jalallanikaan astunut. No joo, oikeastaan tämä kommentti olisi kuulunut sinun blogiisi eikä minun :).

      Niin, en tiedä. Lapset myyvät rannalla rihkamaa sen sijaan, että kävisivät koulua, koska rantamyynnistä saa rahan käteen heti. Koulunpenkin kautta raha tulee vasta vuosia myöhemmin. Kyliä vedetään sileiksi ja ihmisiä häädetään kodeistaan, jotta saadaan paikalle luksushotelli. Muutenkin täällä tunnutaan tekevän asioita ihan hölmösti. Toisaalta turismi tuo maahan rahaa ja antaa ihmisille töitä. Onko sillä turismilla sitten enemmän huonoja vai hyviä puolia. Tuntuu, ettei tuohon ole yhtä oikeaa vastausta. Ei minulla ainakaan. Jatkan ihmettelyä ja tarkkailua.

      • Heh, mä en osaa oikeen sanoa tosta vaarallisuudesta itäisessä taikka eteläisessä Afrikassa, mutta toi länsiosa on kyllä ihan mielettömän ystävällistä seutua. Ja matkavaiheessa mulla oli kaveri mukana, eli meitä oli yhden sijasta kaksi blondia reput selässä ja ilman ranskan taitoa. Heh. Hyvin kuitenkin pärjättiin vaikka reitillä oli vallankaappausta, miinakenttiä ja vaikka mitä. Ihmiset kuitenkin on jotakin ihan mieletöntä tuolla päin. Aina löytyi jonkun serkku, täti tms. jonka luokse pääksi yöksi, jos reitti vaihtuikin äkisti siitä, mitä couchSurfingin kautta hosteja etsiessämme oltiin suunniteltu. Suosittelen noita maita kyllä todella isosti jos vaan vähääkään kiinnostaa. :-)

        Mm, turismi on kyllä monipiippuinen juttu. Meidän reitillä ehdottomasti upein maa oli Guinea-Bissau juurikin sen vuoksi, että se oli pysynyt kulttuurinsa osalta hyvinkin alkuperäisenä, vaikka Portugalin siirtomaana onkin ollut. Edes islam ja kristinusko eivät ole jyränneet luonnonuskontoja alleen siellä. Ja ihmiset ovat aidon ystävällisiä ja kiinnostuneita valkoisista, ihan toisella tavalla kuin vaikkapa naapurimaa Senegalissa (Gambiasta puhumattakaan) jossa turismin lisääntyminen on saanut aikaan turisteihin suuntautuvan rikollisuuden ja ainakin huijausten kehittymisen. Sitten taas toisaalta Guinea-Bissau on yksi maailman köyhimmistä maista, vaikka resursseja olisikin vaikka mihin ja asukkaat itse toivoivatkin, että sinne tulisi turisteja, jotka toisovat kehityksen mukanaan. Tuntee itsensä lähinnä vain mielettömän itsekkääksi, kun huomaa toivovansa, ettei yksikään aurinkoturisti sinne löytäisi, jotta maan kulttuuri ja ihmiset säilyisivät ennallaan.

        Vaikeita asioita, jään myöskin tarkkailemaan. :-)

        • Mä kanssa mietin tuota, että mikä turismissa ja turisteissa tuhoaa paikallisten ystävällisyyden. Miten se lähtee kehkeytymään niin pieleen? Ilmeisesti mitä isommat varallisuuserot turistien ja paikallisväestön välillä on, sitä ”tulehtuneemmat” välit. Täällä Sihanoukvillessä ainakin on ystävällistä porukkaa. Siem Reap (Angkor Wat) on kuulemma toisenlainen. Jään pohtimaan asiaa ja tekemään havaintojani enemmän ja vähemmän turistoituneista paikoista.

  2. Kyllä mäkin kannatan turismia, onneks nykyään on alettu puhua entistä enemmän eettisestä ja ekologisesta matkailusta joka itse asiassa tukee ja kehittää sen sijaan että riistää paikallisia ihmisiä ja raiskaa luonnon & kuluttaa luonnonvarat. Melko hurjalta kuullostaa touhu näissä vasta kehittyvissä maissa. Voi olla, että mä en ihan noin paljon haluaiskaan nähdä rantakohteiden taakse, joskus on vaan helpompi olla kun ei tiedä tai näe ihan kaikkea kun sille ei mitään kuitenkaan voi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *