Joutenollen hotelli Sea Breezessä

9.11.2010 Sihanoukville, Kambodza

Ei joutenolon jalo taito mikään itsestäänselvyys ole. Sitä pitää opetella. Ennen lähtöäni puhuin joidenkin kavereideni kanssa siitä, miten alkuun haluan vain olla ja levätä tekemättä mitään. Aika moni sanoi, että ei osaisi olla niin. Jotain tekemistä pitää ihmisellä olla tai tulee hulluksi. Mitääntekemättömyydessä minua on mietityttänyt, että mitä tapahtuu ajan kanssa ihmisessä, kun olet paikassa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä. Ei ole sitä tuttua kaveriporukkaa, ei televisiota, ei shoppailumahdollisuuksia, ei kuntosaleja, leffateattereita eikä mitään minne mennä edes kävelylle. Jos tyhjentää päänsä kaikesta turhasta ja luopuu kaikesta siitä, mihin on tavannut aikansa käyttää, niin mitä tulee tilalle? Jotainhan tyhjään tilaan aina virtaa. Iskisikö nerous vai ehtisikö kenties hulluus ensin?

Reamista lähtöni jälkeen asetuin hotelli Sea Breezeen, joka sijaitsee hieman syrjässä Sihanoukvillen keskikaupungilta Independence Beachin välittömässä läheisyydessä. Ympärillä on enimmäkseen tyhjiä tontteja ja sitten paikallisten asuintaloja. Muita hotelleja ei ihan vieressä ole, joten ei ole mitään turistikamamyymälöitä eikä ravintoloitakaan. Tuktuk-kyyti tai mopotaksi järjestyy kuitenkin hetkessä, kun vain menee tien varteen seisomaan. Eli yhteydet kaupunkiin pelaavat hyvin.

Guesthouse Sea Breeze, Sihanoukville.

Olen harjoitellut joutenoloa nyt kolmisen viikkoa. Syön hyvin. Rakastan kalaa ja muita mereneläviä ja niitä on täällä saatavilla tuoreena, edullisesti ja paljon erilaisia. Ruoka-aikojen välissä piipahdan uimassa, luen, hoidan sähköpostini ja chattailen netissä tai ihan vain istun teemuki kourassa ja nautin olemisesta ja vapauden tunteesta. On melko erikoinen kokemus se, että päässä ei ole ajatuksia mistään tulevasta; tehtävistä, jotka pitää muistaa hoitaa tai tapaamisista, joissa pitää olla johonkin tiettyyn kellonaikaan. Tulevaisuudestani en mitään tiedä enkä voi sinne tällä hetkellä mitään suunnitella, joten siinä ei ole mitään miettimistä. Samalla kun olen jättänyt taakseni kaikki kiinnitykset ja velvollisuudet, näyttävät myös kaikki niin sanotut ongelmani kadonneen. Pää on ihanan tyhjä. On vain tämä nykyisyys, joka tämmöisenään on äärimmäisen yksinkertainen, miellyttävä ja helppo elää.

Annos isoja katkarapuja lisukkeineen maksaa vajaat 4€.

Ruoan lisäksi parasta tämän hetkisessä olemisessani ovat meri ja lämpö. En makaile rannalla grillaamassa itseäni, mutta seisoskelen hetken vesirajassa aina ennen ja jälkeen uimisen hankkiakseni pikkuhiljaa rusketusta aurinkosuojaksi. Annan laineiden huuhtoa jalkojani, ummistan silmäni ja imen itseeni auringon lämpöä. Kävelen rantaa edestakaisin tutkien ja poimien aaltojen rantaan huuhtomia simpukoita ja korallin kappaleita. Rannallakin on ollut mukavan rauhallista ja paljon tilaa, sillä turistisesonki on vasta aluillaan.

Independence Beach, Sihanoukville.

Alkuun oli vaikea olla mitääntekemättömänä. Tuntui siltä niin kuin muut katsoisivat, että mikä tuollainen laiskamato on, joka ei mitään tee. Mikä tietysti oli ihan puhdasta kuvittelua, omien korvien välissähän se ikuinen pitää-olla-hyödyksi ja pitää-käyttää-aikansa-järkevästi –ajattelu on. Olen nyt saanut sen takaraivossa nalkuttavan äänen aika hyvin vaimennettua. Hieman on vielä sitä, että pitäisi ottaa näistä päivistä enemmän irti, olla aktiivisempi, nähdä enemmän ja kokea enemmän. Siinä kohtaa yritän sanoa itselleni, että minulla on siihen kaikki maailman aika ja että ensimmäiset kaksi kuukautta vain lepään ja että itselleni levon antaminen ja toipuminen on tärkeintä ja parasta mitä nyt voin tehdä. Aikani ei käy pitkäksi. Päivät kuluvat nopeaan mitääntekemättäkin.

Nyt eletään sadekauden loppua. Lokakuun puolivälissä eli ensimmäisellä viikollani tässä oli melkein joka yö varsin rajuja ukkosia. Jytinältä nukkui tuskin kukaan ja salamat tuntuivat räiskivän huoneessa sisällä. Sateet ovat siitä selvästi vähentyneet, aurinkoiset tunnit lisääntyneet ja tuulet niin kuin merikin muuttuneet lempeämmiksi. Että jos tänne aikoo rantalomalle tulla, niin sanoisin oikean ajankohdan olevan marraskuun puolivälistä eteenpäin ja kuulemma ainakin tuonne tammikuun lopulle asti on miellyttävää. Sitten alkaa lämmetä ja tulla todella kuuma.

Salamat valaisevat muutoin sysimustaa yötaivasta.

Jos kenellä on matkasuunnitelmia Sihanoukvilleen, niin suosittelen lämpimästi asuinpaikaksi Sea Breezeä. Huoneet ovat isoja ja siistejä, henkilökunta puhuu englantia ja ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista. Sea Breeze toimii hotellina enää tammikuun 2011 loppuun asti, mutta vielä ehtii. Lisää tietoa hotellista löytyy Sea Breezen kotisivuilta http://www.seabreezecambodia.com ja huonevaraukset voi tehdä sähköpostilla [email protected]

Lisää kuvia Guesthouse Sea Breezestä:

Hotelli/Guesthouse Sea Breeze.

Sea Breezeä pitää kanadalais-australialainen pariskunta Robbie ja Lulu. Kuvassa mukana vanhat herrat BooBoo (Lulun sylissä) ja tuolien takana lattialla pötköttämässä BullyBear.

Boun hoitaa päivävuorossa respan ja tarjoilijan tehtävät.

Sauedille työpaikka on samalla koti ja hän on talon yleismies jantunen. Hän myös tuuraa Bounin työajan ulkopuoliset respan ja tarjoilijan vuorot.

Anie pitää hyvää huolta keittiöstä. Katkaravut ja mustekalat eivät ole koskaan sitkeiksi paistettuja eivätkä kasvikset ylikeitettyjä.

Li asuu Anien kanssa samassa huoneessa ja on apuna keittiössä ja koiranvahtina isäntäväen poissaollessa.

Po, Tao ja Nam pitävät paikat siisteinä ja pesevät pyykit.

Kulkukissa Tommy tuli Sea Breezeen viitisen kuukautta sitten. Mouruaa huomionkipeänä paikalla ollessaan, häviää sitten muutamaksi päiväksi ja tulee taas turpa ruvella takaisin reissuiltansa. Tommy toi mukanaan Sea Breezeen tyttöystävänsä Sheban, jonka olemuksesta paistaa hieno perhetausta, sekä yhden lapsukaisen. Isin ollessa kotosalla kissaperhe nukkuu yönsä kylki kyljessä. Kissoillakin on oma roolinsa tässä yhteisössä: rotat ovat hävinneet tontilta sen jälkeen, kun kissat asettuivat taloksi. Shebaa ja poikasta ei valitettavasti tavoitettu kuvauksiin.

Yläaula.

Näkymää yläterassilta merelle päin auringonlaskun aikaan.

Hotellilta rantaan on vain satakunta metriä.

Lulu on puutarhaihmisiä ja ruokailuterassia reunustavat palmut, orkideat ja monet meiltä tutut huonekasvit, jotka täällä kasvavat pohjoisia sisätiloissa eläviä lajitovereitaan huomattavasti suuremmiksi.

Tässä terassilla nautiskelen aamuteeni ja tässä on myöskin talon vieraiden välisen sosiaalisen kanssakäymisen keskus.

Kalamaljoissa on miljoonakaloja ja kultakaloja ja epäilenpä maljan reunalta silloin tällöin piiloon livahtavan sisiliskon tapaisen käyvän täällä kalassa.

Orkidea kukkii viikkotolkulla.

Sea Breezellä on oma kaivo, joten vesi on hyvälaatuista eikä lopu kuivanakaan kautena. Kaupungin käyttövesi otetaan järvestä ja kun sateita ei tule, vettä säännöstellään yksinkertaisesti pistämällä vedenjakelu poikki. Katkoksista ei luonnollisestikaan ilmoiteta etukäteen. Taloilla on kuitenkin yleensä vesisäiliö katolla. Kuvassa Sea Breezen vesisäiliö.

Sea Breezessä on öisin portti lukittuna ja vartija paikalla iltaseitsemästä aamuseitsemään.

Sea Breeze on alunperin rakennettu armeijan upseerien asuntolaksi, joten huoneet ovat normihotellihuoneita tilavampia.

Kahden hengen huone.

Minun huoneeni.

5 vastausta artikkeliin ”Joutenollen hotelli Sea Breezessä

  1. näyttää ja kuullostaa hieman eri meiningiltä! Hyvä niin. Mä muistan kanssa jännittäneeni pari vuotta sitten Krabille mennessä että loppuuko ne lokakuun tolkuttomat sateet ja marraskuun puoleen väliin mennessä ne loppui (niinku vissiin aina). Nyt sulla alkaa herkkukelit kun täällä +5 astetta, ihan pimeää ja sataa. Joogasalilla on onneks melkein +40 ja saunassa tuplat ; )

    • Ukkosia ja sateita on koko ajan harvemmassa. Eilen yöllä ukkosti ensimmäistä kertaa yli viikkoon. Ei onneksi tullut ihan päälle. Komea oli parvekkeelta katsella sen lähestymistä, kun mustalla yötaivaalla pilvien välissä horisontissa välkkyi, mutta mitään ääntä ei vielä kuulunut, kun oli niin kaukana. Sammakot vain kurnuttivat kuorossa ja lämpöä liki 30C.

    • Vähän reilulla tonnilla pääsee edestakaisin Bangkokin kautta, mikä on nopein reitti. Kiertelemällä ja käyttämällä muita kuin Finnairia pääsee halvemmallakin. Tervetuloa vaan! Selvisit ilmeisesti hengissä sieltä Afrikan maalta. Mites Pentik-porot?

      • Hengissä ollaan! Ei malariaa (tiettävästi ainakaan), vaikka joitkin stealth-hyttyset (äänettömiä olivat, perkeleet!) pääsikin puraisemaan, eikä edes turistiripulia tahi mitään Malaronesta kenties johtuvaa. Salaatitkin söin ihan kiltisti, vettä tai jäitä en sentään raakana nauttinut…

        Porot oli kovasti saajiensa mieleen, sanoikohan joku oikein, että olisivat hyvä enne (epäselväksi jäi, että miksi: siksikö, että yleensä annettiin pieni lahja, vaiko siksi, että ko. kulttuurissa tuollainen sorkkaeläin symboloi jotain). Mut kiva että kelpas, ei sellasta tokkaa olis jaksanu takaisinkaan Suomeen raijata.

        Täytyypä katsella, löytyisikö tuollaista toimintatonnia lähikuukausina (ja onko yleensäkään aikaa – täällä painetaan vielä vähän niin kuin luterilaisella mentaliteetilla ja asuntolainan ikeessä..)

        Leppoisaa jatkoa! Siellä lämmittänee myös tieto siitä, että tällä on pari astetta lämmintä, tuulista ja vettä tai jotain rännän sekaista tulee toista päivää. Kylmää sellasta, vieläpä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *