Toinen päivä valkoisessa talossa

7.10.2010 Ream, Kambodza

Väsyneenä tein aamutoimiani ja virittelin teevettä kiehumaan. Takanaapuri heitti sirkkelin käyntiin ja etunaapurissa mekastivat lapset. Montakohan niitä oikein oli? Joka tapauksessa monta. Heittäydyin teemukini kanssa riippukeinuun ja tunsin, että tänään en jaksa tehdä mitään. Olin väsynyt, turvoksissa, pettynyt ja tunsin suoranaista epätoivoa. Hyttyset pyörivät terassilla vielä valoisan tultuakin ja kävivät selkäpuolelta pistämässä. Sekin vielä. Olin tullut tänne lepäämään, olemaan rauhassa ja kirjoittelemaan. Miten voisin tehdä mitään niistä, sillä tässä metelissä ei pystynyt edes ajattelemaan? Mihin minä olin oikein joutunut?

Telkkaria tai radiota en edes halua, pärjään ilman sähköjä ja lämmintä vettäkin, torakka silloin tällöin ikään kuin kuuluu asiaan tässä maailman kolkassa, mutta tätä meteliä en siedä. Taustalla soi sirkkeli, generaattori säksätti, vasarat paukkuivat ja naapuriaidan takaa kuuluva älämölö oli kuin ala-asteen välitunnilta. Pakko löytää toinen paikka jostakin, mutta ei millään jaksaisi ruveta miettimään ja vaihtamaan.

Päätin kuitenkin syödä aamiaista ja menin lähikauppaan ostamaan kasviksia sitä varten ja katsomaan josko siellä olisi mineraalivettä. Eipä ollut, samaa merkkiä oli kuin mitä oli jo kokonainen pakki kotona. Eipä ollut paljoa kasviksiakaan tähän aikaan aamusta. Ostin puolinahjuisen kiinankaalin ja lontustin takaisin kotiin keittelemään aamiaissoppaa.

Syötyäni makasin mikään-ei-huvita –tilassa, kunnes päätin ryhdistäytyä ja lähteä uimaan. En ollut edes uinut vielä kertaakaan Kambodzaan tuloni jälkeen. Siitä voisi tulla parempi mieli ja tiedä vaikka merivedessä lilluminen korjaisi elimistön suolatasapainoa jollain tavalla. Päästäähän se iho hikoillessa mineraaleja ulos, niin miksei se siis voisi päästää niitä sisäänkin, jos niitä sattuisi tarjolla olemaan. Rantaan ei ole pitkä matka, mutta pakotin taas itseni liikkeelle mopolla, vaikka helpompi olisi ollut kävellä.

Mielestäni vielä parikymmenasteinenkin vesi on kylmää ja kastautuminen siihen on tuskallista, mutta nyt vesi oli niin lämmintä, että ei tarvinnut paljoa kärvistellä. Lilluskelin vedessä, venyttelin ja uin edestakaisin ihan vain liikutellakseni jäseniäni kaiken makaamisen jälkeen. Olin mennyt mereen rantaravintoloiden taakse ja juuri kun suunnittelin vedestä pois tuloa, huomasin paikalle tulleen kaksi univormupukuista miestä. Toinen seisoi ravintolakojun kupeessa ja katseli uintiani. En tiedä olivatko he sotilaita läheisestä laivastotukikohdasta vaiko poliiseja. Jälkimmäisen tapauksen varalta päätin jäädä veteen uiskentelemaan niin kuin en olisikaan vielä mihinkään lähdössä. Olen nimittäin kuullut paikallisten poliisien hankkivan huomattavaa palkanlisää ulkomaalaisia sakottelemalla. Minulta löytyisi nyt yllin kyllin sakotettavaa, sillä minulla ei ollut mukanani kypärää, ajokorttia, passia eikä rahaa ja ajotaitoni on sen verran surkea, että siitä antaisin jo itsekin itselleni sakot. Katsoin siis viisaimpana pysytellä meressä enkä mennä lähellekään mopoani kunnes kyseiset herrat olisivat syöneet ja poistuneet paikalta, jotten joutuisi paikallisen poliisin kestosyynäyskohteeksi ja tulonlähteeksi. Mutta uiminen teki hyvää ja olin paremmalla tuulella palatessani kotiin.

Syödessämme lounastamme Aninin kanssa kerroin metelistä ja selitin, että haluan vuokrata jonkin toisen talon, jossa on sähköt ja rauhallista eikä generaattoreita ja tietääkö hän, että löytyisikö täältä jotain muuta paikkaa. Myös Sok tuli paikalle ja Anin kertoi edelleen hänelle, että haluan vaihtaa paikkaa. Mitään muuta ei kuulemma ole. Majatalo on, mutta siellä maksaa yö 10 USD eikä siellä asuessa ole keittomahdollisuutta. Ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta, joten se siitä sitten.

Hetken kuluttua Sok ojensi minulle kännykkänsä. Linja oli huono, minulla ei ollut aavistustakaan kenen kanssa puhuin, mutta joku mies siellä kuului puhuvan ruotsia. Hän osoittautui talon toiseksi omistajaksi, siis hänen lisäkseen jonka kanssa olin sopinut talon vuokrasta. Hän sattui olemaan juuri Kambodzassa käymässä. Viimeinkin joku pystyi selostamaan minulle tilannetta selkokielellä. Nyt on siis jokin juhlapyhä ja porukkaa pääkaupungista Phnom Penhistä lappaa tänne rannikolle lomanviettoon. Viereinen talo kuuluu pääkaupunkilaiselle lastenkodille ja he ovat tuoneet lapsia tänne virkistäytymään. Se selitti jo paljon. Mikä helpotus, Kiljusen herrasväki ei siis olekaan muuttanut tänne pysyvästi asumaan, vaan pakkaa parin päivän päästä tavaransa ja palaa kaupunkiin.

Sähköjen kanssa on niin, että aiemmin kylässä oli generaattori, josta tuli määräajan päivässä sähköä isommalle ryhmälle taloja. Nyt alueelle ollaan vetämässä sähköjä ja sen vuoksi vanhat linjat on revitty pois ja täällä nyt vain kestää aikansa ennen kuin uudet ovat toiminnassa. Kuinka kauan, sitä ei kai tiedä kukaan. Sillä aikaa jotkin alueen talouksista jauhavat sähköä omilla generaattoreillaan. Sok on palkattu talonmies ja hänen työhönsä kuuluu auttaa minua ja katsoa, että kaikki talolla pelaa. Ok, ehkäpä tässä asuminen ei loppujen lopuksi niin huono diili olekaan.

Taivaalle kerääntyi pilviä ja kuului ukkosen jyrinää. Pidimme Aninin kanssa sadetta terassilla ja kulutimme aikaa katselemalla Suomi-kuvia tietokoneelta ja minä opettelin Aninin avustuksella lukuja yhdestä kymmeneen khmeriksi. Sateen lakattua lähdimme käymään läheisellä vuorella maisemia katsomassa. Taivaalla roikkuvat synkänsiniset pilvet loivat vaikuttavan kontrastin puiden vehreyden ja meren turkoosin värin kanssa.

Näkymä vuorelta.

Pääsin juuri takaisin kotiin ja portista sisään, kun taivas aukesi. Että voi tulla vettä. Paljon. Kävin kurkkimassa päärakennuksen joka huoneeseen, että miten katto pitää ja että reikäkattoisessa huoneessa vadit olivat paikoillaan siellä missä kohdin katto vuotaa. Linnoittauduin eväineni ja läppärini kanssa hyttyssuojaan ja kuuntelin sadetta ja ukkosen jytinää. Suorastaan nautin ukonilmasta. Kukaan ei pärisyttänyt generaattoria ja Kiljusillakin oli hiljaista.

Terassilla sadetta pidellessä. Taustalla Kiljusten residenssi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *