Ensimmäinen päivä valkoisessa talossa

6.10.2010 Ream, Kambodza

Yön nukkumiset eivät olleet parhainta mahdollista laatua ja aikaerokin näyttäisi vaivaavan, vaikka se ei ole kuin vaivaiset neljä tuntia. Se ilmenee siten, että olen väsynyt koko päivän, mutta piristyn, kun olisi aika käydä nukkumaan ja valvon sitten puolille öin asti. Eilen kävin petiin jo heti pimeän tultua eli kello kuuden jälkeen. Mutta silloinpa naapuri päräytti generaattorinsa päälle ja huudatti sitä kymmeneen asti. Kun se vaimeni, oli koirien vuoro. Ulinaa ja haukkua kesti ties kuinka kauan. Kai minä lopulta siihen nukahdin.

Heräsin johonkin omituiseen ääneen. Se tunkeutui tietoisuuteeni pikkuhiljaa läpi unen. Munkkien rukous läheisestä temppelistä. Mitä, onko aurinko jo noussut? No ei siltä kyllä näyttäisi sikäli kuin saatoin seinän raoista nähdä. Katsoin kelloa: 04:40. Voi ei. Tuntuu vähän vilpoiselta, mikä mahtaa olla lämpötila. Katson uudestaan kelloani: 25,5°C. Hyvä, kuumuudesta siis en ainakaan kärsi. Kömmin silkkilakanoineni päivineni makuupussin sisään ja yritin saada uudestaan unen päästä kiinni.

Munkkien joilotus lakkasi aikanaan ja nukahdin uudelleen. Kello soi. Olin laittanut sen herättämään seitsemältä, jotta pääsisin pikkuhiljaa järkevään päivärytmiin. Painan torkkua ja haluan vain nukkua. Naapurin vasaroinnin pauke sai kuitenkin minut luovuttamaan varsin pian ja ryömin ulos hyttysverkkoluolastani aamutouhuihini. Lämmitän kaasukeittimellä vettä sekä aamupesua varten, että pyykkeihin, jotka jätän likoamaan siksi aikaa, kun lähden etsimään jotain syötävää.

Rantaravintoloille ei ole ollenkaan pitkä matka, mutta ajoharjoituksien kannalta ajaa nytkyttelen sinne mopolla. Pihatie on varsinainen painajainen ajaa. Kurainen ja lilluinen, töyssyinen ja upottava. Siinä ei voi ajaa kovaa, mutta jos ajaa liian hiljaa ja varovasti, niin ei pääse mihinkään.

Reamin rantaravintolat.

Aamiaissoppani jälkeen menen tutkimaan lähikaupan antimia. Teen ruokaostokseni ja palaan pyykkini pariin. Mietiskelen talon siivoamista, mutta koska en tunne olevani pirteimmilläni, päätän että onhan se päivä huomennakin ja että pyykinpesu saa luvan riittää tämän päivän työpanokseksi. Alan väsätä lounassoppaani, jonka päälle aion heittäytyä riippumattooni, jota en ole vielä ehtinyt edes testata.

Sok tulee lounasaikaan ja kysyy olenko syönyt. Näytän keittimellä olevaa kattilaa ja että ruoka on juuri valmista ja olen rupeamassa syömään. Hän sanoo ei kiitos ruoalle ja näyttää jo syöneensä. Sitten hän ottaa siivousvälineet esiin ja rupeaa kuuraamaan lattioita. Glups. Nielaisen nopeasti soppani ja riennän mukaan siivoamaan. Ei minulla anna luonto periksi katsoa toimettomana vieressä, kun toinen tulee auttamaan siivoamaan kotiani.

Niin iltapäivä menee siivotessa. Aloitan kenttäkeittiön siivoamisesta ja säikähdän hyllyn nurkassa kököttävää sammakkoa, jota en huomaa ennen kuin huitaisen sitä harjalla. Sammakko-parka. Se saa lisää kyytiä, kun siirrän hyllyn pois paikaltaan voidakseni pyyhkiä lattian sen alta.

Siivoustalkoisiin osallistunut sammakko.

Makuuhuoneestani siirrän ylimääräiset ja rikkinäiset rottinkituolit toiseen huoneeseen varastoon. Myös patja lentää pihalle. Lakaisen pölyt ja hämähäkinseitit makuuhuoneestani ja luuttuan lattian. Huone on paalujen päällä ja siinä on lautalattia. Roskat on kätevä lakaista ulos lautojen raoista. Sijaan lattialle uuden pedin: kolme muovimattoa päällekkäin pehmusteeksi, sitten makuupussi ja lakana ja päälle hyttysverkkoviritelmät. Kuumassa ja kosteassa ajatus patjalla nukkumisesta ja siihen kuitenkin joka yö hikoillessa tuntuu varsin epähygieeniseltä. Näissä olosuhteissa patjoissa elävät varmasti kaiken maailman kirput ja luteet varsin makoista elämää. Sitä paitsi tällainen peti on hyvä selälle. Kivilattialla kahden muovimaton makuualusta ei toimi, mutta lautalattialla toimii.

Sillä välin Sok on kuurannut patioiden laatat puhtaiksi niihin kasvaneesta sammalkerroksesta ja yhdessä kuuraamme vielä molemmat portaat. Hiki valuu kummaltakin. Yksi huone on vielä siivoamatta ja Sok menee lattiamopin kanssa sinne. Ryntään perään khmer-englanti fraasisanakirjavihkonen kourassani ja selitän, että minä siivoan täällä huomenna, nyt saa riittää.

Sanakirjan avulla kysyn, mistä voi ostaa kalaa. Menemme yhdessä mopolla samaiseen kauppaan, jossa jo tänään kävin. Lattialla on pesuvati, jossa on verkko päällä. Kaupan nainen ottaa verkon pois ja vadissa uiskentelee madetta muistuttavia kaloja. Valitsen niistä yhden ja pyydän naista ottamaan siltä nirrin pois. Näytän, että avaisi myös mahan ja antaisi sisälmykset vieressä tilannetta tarkkaan seuraavalle koiralle. Hän perkaa ja suomustaa kalan minulle valmiiksi. Kala maksaa 1,5 USD ja annan muutaman sata rieliä vielä perkauspalkaksi. Nainen ilahtuu ja oletan perkauspalvelun pelaavan seuraavallakin kerralla.

Lähikaupasta sai joka päivä tuoreita vihanneksia ja tuoretta kalaa, pattereita, kaasupatruunoita, juomavettä ym.

Mutta, nyt tuli kalan kanssa sellainen ongelma, että illalliseen on vielä aikaa ja tässä kuumuudessa kala mätänee nopeammin kuin pian. Kysyn, että olisikohan jäitä saatavana. Kumpikaan ei tunne sanaa ’ice’. Miten kuvailla jäätä elekielellä? En keksi mitään, joten luovutan ja sanon kiitos.

Ajamme takaisin talolle ja siihen tulee myöskin Anin. Kysyn häneltä, että saako jostain jäitä. Niitä myy toinen kauppa vähän kauempana. Sok lähtee jäänhakumatkalle ja tulee muutaman minuutin kuluttua takaisin ison jääkimpaleen kanssa. Laitamme jään ja kalan kylmälaukkuun illallisaikaa odottamaan. Anin sanoo haluavansa opettaa minulle ruoanlaittoa ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin. Sovimme yhteisestä lounaasta seuraavalle päivälle.

Tee-se-itse-jääkaappi. Jäämönkäleestä riitti jääkaapiksi vielä koko seuraavaksi päiväksikin.

Hienoa. Tänään olen oppinut mistä saan kalaa ja vihanneksia ja vaihtopatruunoita kaasukeittimeen. Olen myös tehnyt päivittäiset mopoharjoitukseni ja pakottanut itseni liikkeelle mopolla, sillä minun on opittava ajamaan niin, että voin lähteä sillä kolmen viikon päästä kaupunkiin. Talokin alkaa näyttää viihtyisämmältä nyt, kun on saatu siivottua ja mielialani kohenee.

Nyt pitäisi ottaa selville, että miten jätehuolto toimii. Sok jo viritti minulle ison jätesäkin keittonurkkaukseen ja sanoi hoitavansa sen sitten, kun se on täysi. En ole laittanut sinne biojätteitä, koska niistä on päästävä eroon päivittäin. Olisipa koira, joka söisi kaiken ylijäävän. Ympäriinsä kuljeskelevat koirat vaikuttavat aroilta ja alati nälkäisiltä. Syötyäni laitan kalan ruodot kuppiin ja kupin talon alle, jossa eilen näin koiran käyvän. Oli tullut tontille takanurkan aidanraosta.

Illallisen aikana on jo tullut pimeä ja hyttyset alkavat kiusata. Istun hetken korituolissa hyttysverkon sisällä katsellen kynttilää ja juoden teetä, mutta päätän sitten mennä nukkumaan. Eipä tässä muutakaan tekemistä ole, kun ei mitään näe ja sitä paitsi väsyttääkin jo, vaikka kello ei ole vasta kuin seitsemän.

Terassilla oli niin paljon hyttysiä, että siellä pystyi oleskelemaan vain hyttysverkon suojissa. Eikä vain iltaisin, vaan sama oli myöskin aamuisin ja päivisin.

Etunaapuriin on ilmestynyt uusi suurperhe ja nyt generaattoreita on kaksi räksyttämässä. Laitan korvatulpat, mutta nukkumisesta ei silti meinaa tulla mitään.  Pyörin kyljeltä toiselle aikani ja käyn muutamaan otteeseen vessassa. Säikähdän vessan lattialla vipeltävää kotitorakkaa ja kotitorakka säikähtää minua varmaan ihan yhtä paljon ja piiloutuu pytyn taakse. Silmät tuntuvat kummallisilta. Tunnustelen niitä ja totean niiden olevan aivan turvoksissa. Vessan peili vahvistaa asian. Huomaan myöskin käsieni ja säärieni olevan turvoksissa. Menen katsomaan mitä vesipulloetiketeissä lukee: käänteisosmoosilla valmistettua. Ei sanaakaan mineraaleista, eipä niitä taida osmoosivedessä pahemmin olla. Ehkä iso pönttö on tislattua vettä? Aikani mietiskelen juomavesiä ja suoloja ja että täytyy löytää mineraalivettä jostain ja korjaantuukohan tämä suolatasapaino itsestään ja tottuukohan keho tähän lämpötilanmuutokseen ja kauankohan se kestää.

Lopulta nukahdan hetkeksi. Havahdun hereille ja otan toisen korvatulpan pois ja kuulen generaattorin säksättävän edelleen. Epäuskoisena katson kelloa: vähän yli yksitoista. Uusi naapuri ei ole vieläkään sammuttanut generaattoriaan. Sama toistuu kello kolmelta generaattorin huutaessa ja harkitsen jo ylösnousua, mutta nukahdankin vielä pariksi tunniksi.

2 vastausta artikkeliin ”Ensimmäinen päivä valkoisessa talossa

  1. Löysin blogisi onnekkaan sattuman kautta. Ahmin nyt ilolla kirjoituksiasi. Kirjoitat ihanan perusteellisia ja upeasti. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää sinulle!

    • Tuossa juuri risto49:lle vastasin viimeisimpään postaukseen, että vähän harmittelen, kun en ihan niin syvällisiä jaksa kirjoitella kuin toivoisin ja mitä välillä päässä liikkuu. Toivottavasti myöhemmin sitten. Ja kiitos, eteenpäin mennään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *