Suomen suurin matkablogiyhteisö

Gorah Elephant Camp – luksusta kansallispuiston keskellä

Parhaita ovat ne safarimajoitukset, joista on näköyhteys eläimiä puoleensa vetävälle juomapaikalle. Addon kansallispuistossa sijaitseva yksityisomisteinen Gorah Elephant Camp on ehdottomasti sen suhteen yksi parhaista, joissa olen käynyt. Paikan tunnelma on aivan uskomattoman ihana, eikä sinun tarvitsisi edes lähteä safariajelulle nähdäksesi eläimiä. Päärakennuksen terassin edustalla oleva juomapaikka vetää eläimiä magneetin lailla puoleensa. Voit istuskella mukavasti juoma toisessa kädessä, kamera toisessa ja vain nauttia eläinten ihastelusta. Ensi hetkestä lähtien tuntui siltä, että Gorah oli täydellinen valinta safarikohteeksi. Lähdimme sieltä monia kokemuksia rikkaampina, vaikkakin majoituksen hinnan puolesta euroissa mitattuna köyhempinä. Mikään budjettikohde Gorah ei missään nimessä ole, mutta se oli joka sentin arvoinen.

Sakaalit Gorgahin juomapaikalla

Sakaali ja seepra Gorahin edustalla

Lehmäantilooppeja

Kuten aiemmassa blogipostauksessa kerroinkin, vietimme ensin puoli päivää ajellen omatoimisesti Addon kansallispuistossa. Sen jälkeen ajoimme yleiseltä tieltä vajaan tunnin matkan huomattavasti pienempää ja pomppuisempaa, yksityistä tietä pitkin Gorahiin. Maisemat muuttuivat tuolla pätkällä dramaattisesti. Siinä missä yleisellä puolella maisema oli suureksi osaksi tiheää pensaikkoa, avautui nyt joka puolelle aukeaa savannityyppistä maastoa. Se mahdollisti eläinten näkemisen kauempaakin. Saimmekin myöhemmin kuulla, että Gorahin alueet olivat kauan sitten olleet viljelykäytössä ja siksi puusto oli sieltä kokonaan raivattu. Myöhemmin alue oli palautettu jälleen eläinten elinalueeksi ja osaksi kansallispuistoa.

 

Luksusta ja turvallisuutta telttamajoituksessa

Gorahissa majoitutaan hulppeissa safariteltoissa. Ne on sijoiteltu siten, että jokaisesta on näkymät aukealle alueelle, jossa eläimet liikkuvat. Alue on aitaamaton, joten teltan edustalla voi nähdä periaatteessa mitä tahansa eläimiä, joita alueella asustaa. Tämän vuoksi itsekseen saa liikkua vain valoisan aikaan. Pimeällä mukana on saattaja. Petoeläimet eivät tule ihmisasutuksiin sisälle, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta ulkona teltan terassilta liikkeelle lähtiessä on toki hyvä vilkaista joka suuntaan, ettei ole mitään isompaa tai pienempää näkyvissä.

Teltoista löytyy kaikki mukavuudet vesivessaa ja suihkua myöten. Jääkaappia ei ole, mutta hyvin varusteltuun, majoituksen hintaan kuuluvaan baarikaappiin tuodaan pari kertaa päivässä jäitä, joilla saa juomat viilennettyä. Hyvästä huolenpidosta kertoo sekin, että iltaisin oli yöpöydille tuotu vesipullot ja juomalasit sekä tohvelit oli aseteltu sängyn vierelle. Teltasta löytyy tallelokero, jonne voi laittaa arvotavarat säilöön, mutta muuten safariteltassa ei ole lainkaan lukkoa. Sisältä päin oven saa laitettua kyllä hakaseen, mutta pois lähtiessä sitä ei voi laittaa lukkoon. Se on tasokkaammissa safaripaikoissa hyvin tavallista ja kertoo siitä kuinka turvallisia lomakohteita ne ovat. Etelä-Afrikalla on vaarallinen maine, mutta kun pääset perille tällaiseen paikkaan, olet täysin turvassa. Sen verran kannattaa kuitenkin pitkäkyntisiä varoa, että oviaukkoa on hyvä tarkkailla teltassa ollessa (jos pidät ovea auki) ja sulkea se kunnolla sieltä lähtiessä. Vihermarakatit ja paviaanit vievät muuten kaiken mikä irti lähtee.

Gorah Elephant Camp telttamajoitus.

Luksustelttailua

Maisemat teltasta eläinten kulkureitille.

Päivisin telttojen ja päärakennuksen välillä voi liikkua vapaasti. Pimeällä saattajan kanssa.

 

Opastetut safariajelut

Aamut ja iltapäivät kuluivat Gorahissa opastetuilla safariajeluilla, kuten aina tällaisissa paikoissa. Meidän kanssa samaan autoon tuli sveitsiläinen pariskunta. Leuka loksahti auki, kun kuulin, että he olivat olleet Gorahissa jo kymmenisen kertaa aiemmin ja halusivat tulla sinne takaisin aina uudelleen ja uudelleen. Kertonee jotain siitä, miten mahtavasta paikasta on kyse. Me yövyimme Gorahissa kaksi yötä ja olimme mukana neljällä safariajelulla. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki niistä olisivat olleet jotenkin erityisen upeita ja täynnä uskomattomia eläinhavaintoja. Ei se niin koskaan mene. Välillä ajellaan pitkiä aikoja ja matkoja näkemättä mitään kovin mielenkiintoista ja välillä taas osuu jackpot kohdalle ja koko aamu/ilta on yhtä luonnon ilotulitusta. Me toki olemme melko vaativia asiakkaita, kun olemme molemmat olleet lukuisia kertoja ennenkin safareilla. Petrin edellisestä safarikerrasta tosin oli päässyt kulumaan välissä jo yli kymmenen vuotta.

Gorahin safariajeluilla oli selkeitä kohokohtia. Ensimmäinen niistä oli hyeenaäiti kahden pienen poikasensa kanssa. Ne olivat arviolta 5-6 viikon ikäisiä ja todella suloisia. Oppaamme tiesi niiden pesäluolan sijainnin, joten saavuimme sinne auringonlaskun aikoihin. Odottelimme ja odottelimme aikamme, mutta turhaan. Tuijottelimme pesän suuaukkoa, kunnes yhtäkkiä näimme hyeenan liikkuvan kauempana olevan juomapaikan lähellä. Oppaamme käynnisti auton ja ajoimme lähemmäs hyeenaa. Se kävelikin suoraan meitä kohti ja opas totesi sen olevan poikasten emo. Hetken aikaa tapittelimme hyeenan kanssa toisiamme silmiin ennen kuin se jatkoi matkaansa poikasten luokse. Tuossa vaiheessa olisimme muuten kääntäneet auton nokan samaan suuntaan hyeenan kanssa, mutta samaan aikaan juomapaikalle oli ilmaantunut myös melkoinen harvinaisuus. Suippuhuulisarvikuono oli saapunut puiden suojasta juomapaikalle ja ryysti nyt vettä nopealla tahdilla. Kun se oli sammuttanut janonsa, häipyi se saman tien takaisin pusikkoon. Siinä missä leveähuulisarvikuonot (joita on moninkertaisesti jäljellä) ovat hyvin rauhallisia ja niitä pääsee näkemään läheltäkin, ovat suippohuulet aivan toista maata. Ne ovat arkoja ja voivat olla aggressiivisia ja lähteä haastamaan autoja.

Sarvikuonon kadottua näkymättömiin palasimme takaisin hyeenoiden pesälle ja nopeasti meitä onnistikin jo. Pyöreäkorvaiset, suloiset pennut ryhtyivät kurkkimaan pesäkolostaan. Ne kurkkivat ensin ujoina pesäkolon suulta, tulivat sitten äidin helmoihin turvaa hakemaan ja lähtivät pikkuhiljaa seikkailemaan myös hieman autoamme kohti. Niiden ihastelu oli oikein hyvä päätös ensimmäiselle iltasafarille.

 

Mahtavat mangustit

Yksi syy miksi intoilin Gorahista etukäteen niin paljon, oli mangustit. Olin nähnyt niistä kuvia heidän instagram-tilillään ja suurena mangustifanina toivoin tietenkin kovasti, että mekin pääsisimme niitä näkemään. Toisena aamuna oppaamme vei meidät mangustien pesäkolon lähelle, kaivoi safariauton takaosasta jokaiselle kyytiläiselle penkit ja ohjasi meidät istumaan niille ihan hipihiljaa. Siinä me sitten istuimme aamukuudelta Afrikan luonnon keskellä katsomassa kuinka luonto heräili ja toivoimme mangustiperheen olevan päätyneen yöksi juuri siihen kyseiseen pesäpaikkaan. Samalla toivoimme, ettei alueella asuva leijonaperhe olisi liikkeellä ja tulisi paikalle…

Odotuksemme palkittiin ja pikkuhiljaa jonkin matkan päässä alkoi pieniä päitä nousta maasta ylös. Ensin kolosta tuli tiedustelija, joka tuli pesän suulle tähystämään. Sen tehtävä oli varmistaa, että tienoo oli turvallinen. Ettei näkyvissä olisi haukkoja, kotkia, sakaaleja tai mitään muutakaan epäilyttävää. Aiemmin myös ihmiset olisivat kuuluneet tähän epäilyttävien kastiin, mutta korona-aikana, turistien puuttuessa, oli Gorahin henkilökunnalla ollut aikaa totuttaa mangusteja ihmisten rauhalliseen läsnäoloon. Me saimme nyt nauttia tuon työn tuloksista ja ihastella pian kokonaista mangustiyhdyskuntaa, jossa oli mukana myös pieniä poikasia.

Aikansa mangustien tähystellessä ympäristöään, tapahtui porukan jakaantuminen. Suurin osa aikuisista pinkoi hämmästyttävällä nopeudella päivän ruoanhakureissulle, kun taas pari aikuista jäi pesäkololle lapsenvahdiksi poikasten kanssa. Niillä oli selvästikin täysin selvät sävelet siitä kuka tekee mitäkin. Pian mekin jätimme mangustit rauhaan ja hyppäsimme auton kyytiin. Vaikka mangusteja oli mahtava ihastella, oli seuraava eläinkohtaaminen kyllä vieläkin vaikuttavampi.

 

Leijonalauman kanssa aamukävelyllä (autolla)

Uskoisin kaikkien haluavan nähdä safareilla kissapetoja. Leijona on Afrikan eläinmaailman kuningas ja niiden näkeminen sykähdyttää aina. Totuus on kuitenkin, että suurimman osan ajasta niiden näkee nukkuvan, vaihtavan paikkaa varjoisempaan auringon siirtyessä ja vain satunnaisesti liikkuvan tai metsästävän. Niinpä aamun leijonakohtaaminen olikin todella mahtava. Toinen Gorahin safarioppaista oli löytänyt leijonalauman lepäilemästä ja meidän saapuessa paikalle, ne olivat juuri lähtemässä liikkeelle. Kahdesta uroksesta ja kolmesta naaraasta koostuva porukka jaloitteli kukakin vähän missä suunnassa.

Liikuimme niiden kanssa yhtä matkaa ja välillä leijonat olivat niin lähellä autoa (auton ollessa pysähdyksissä), että olisin voinut kurottautua rapsuttamaan urosleijonan mahtavaa harjaa. Sitä en tietenkään tehnyt, koska se olisi voinut hyvinkin olla itsemurha. Leijonat eivät ole kiinnostuneita autoista. Niin kauan kuin ihminen pysyttelee auton sisäpuolella, leijonat ajattelevat meidän olevan yhtä auton kanssa eli niin valtavan suuri ”jokin”, ettei sitä voi saalistaa. Auton ulkopuolella ihminen muuttuu saaliiksi.

Näiden edellä mainittujen kohokohtien lisäksi näimme luonnollisestikin paljon mm. seeproja, norsuja, strutseja, pahkasikoja, lehmäantilooppeja ja apinoita. Aamupalat aamusafarin jälkeen olivat mielettömiä, kun ne tarjoiltiin lodgen terassilla, josta oli näköyhteys juomapaikalle. Pahkasiat tulivat syömään ruohoa vain metrien päähän ja kauempana muut eläimet kävivät tankkaamassa vettä kuumana päivänä.

Keskipäivän kuumuden aikaan rentouduimme omassa telttamökissämme ja lodgen terassilla kylmä juoma kädessä. Ainoa miinus oli uima-allas. Se oli kyllä houkuttelevan näköinen, mutta valitettavasti ampiaiset pitivät sitä yhtä houkuttelevana. Emme uskaltautuneet veteen, kun altaan reunat olivat niin täynnä ärhäkän oloisia otuksia. Muuten allasalue oli kyllä oikein viihtyisä, mutta lämpötilan huidellessa reippaasti yli 30 asteessa, ei ilman vilvoitusta tehnyt mieli olla auringossa yhtään kauempaa kuin oli välttämätöntä.

Illallinen tarjoiltiin lodgen ravintolassa sisällä kynttilän valossa. Lodgella ei käytetty lainkaan sähkövaloa, vaan se oli iltaisin valaistu vanhojen aikojen muistoa kunnioittaen pelkästään kynttilöin. Netti toki toimi silti moitteettomasti eli sähköt oli kyllä olemassa. Illalliset valittiin listalta ja vaihtoehtoja oli mukavasti. Kolmen tai neljän ruokalajin illallinen oli tunnelmallinen. Se tosin keskeytyi toisinaan hetkeksi, kun valaistulle juomapaikalle saapui hieman erikoisempia vieraita, kuten sarvikuono, norsu tai hyeena. Ihastelimme hetken niiden siluettia ja palasimme taas syömään. Tällaisista hetkistä on hyvät lomapäivät tehty. Palaisin Gorah Elephant Lodgeen koska tahansa.

Aamupala ja seeprat taustalla juomapaikalla.

 

Päärakennuksen terassi ja mukavat muhkeat sohvat.

Uima-allas ja aurinkotuolit.

Previous Post

No Comments

Leave a Reply