Suomen suurin matkablogiyhteisö

Nukarinkoski – Uudenmaan tuntemattomampi retkikohde

Aika usein käy niin, että koirien kanssa tulee tallailtua niitä muutamia samoja polkuja viikosta ja kuukaudesta toiseen. Olen vähän huono lähtemään yksin lähimetsiä pidemmälle. Varmastikin juuri siksi Nukarinkoskikin on pysytellyt vieraana paikkana, vaikka olen asunut siitä vain parinkymmenen kilometrin päässä jo vuosia. Pari viikkoa sitten sain ystävästäni ja kummipojastani lenkkiseuraa ja päätimme treffata kaikille aivan uudessa paikassa. Retkipaikka.fi otettiin taas käyttöön ja tapaamispaikaksi ja sieltä valittiin Nurmijärven Nukarinkoski.
Epäilimme etukäteen hieman pääsisikö siellä tekemään kunnollista lenkkiä koirien kanssa. Lähdimme ottamaan asiasta selvää ja erittäin hyvä niin. Paikka ylitti kaikki odotukset ja täytyy sanoa, että oikein harmittaa, kun en ole tiennyt paikan olemassa olosta aiemmin. Syksyinen Vantaanjoen koskialue ja sitä reunustavat lehtipuut tarjosivat todella kauniit maisemat ulkoiluun. Niin kauniit, että palasin paikalle uudelleen heti seuraavana viikonloppuna, tällä kertaa Tomin kanssa. Nämä kuvat ovat sekoitus molemmilta reissuilta. Kummallakaan kerralla ei käynyt sellaista tuuria, että aurinko olisi paistanut, mutta toisaalta oli kuitenkin ihan kuiva, mukava syyskeli.
Parkkipaikalta lähtiessä oli vastassa kaunis lehtipuiden reunustama polku.
Nukarinkoskelta löytyy laavu ja se on lähellä parkkipaikkaa. Viime kerralla sieltä tuli nenään niin houkutteleva makkaran tuoksu, että jouduimme menemään Tomin kanssa kotiin kaupan kautta ja grillaamaan makkaraa kotona. Ehkä seuraavalla kerralla olemme kaukaa viisaita ja käymme kaupassa jo ennen tänne saapumista.
Joen vartta kulkee jonkin verran pitkospuita, mutta suurimmaksi osaksi vain helppokulkuinen polku.
Nukarinkoski on Nurmijärven kunnan sivujen mukaan 1300 metriä pitkä ja Vantaanjoen kotisivujen mukaan 2000 metriä. Oli pituus sitten kumpi vain, molemmat sivustot ovat yhtä mieltä pudotuksesta, sitä on tuolla matkalla 25 metriä. Vantaanjoessa ei ole toista yhtä suurta koskijaksoa. Lähestyttäessä kosken keskivaiheilla olevaa patoa, kivutaan rappusia ensin ylös ja sitten alas padolle. Maisemat ovat komeat ja täällä on mukava pysähtyä hetkeksi ihastelemaan maisemaa ja kuuntelemaan kosken kuohuntaa.
Kun rappuset kipuaa uudelleen ylös ja kääntyy vasemmalle, löytää itsensä Nukarin pallokentän reunalta. Tämä on toinen mahdollinen paikka jättää auto. Jos haluat nähdä kosken vain padon kohdalta ja kävellä mahdollisimman vähän, kurvaa autosi tänne ja olet heti perillä.
Me jatkoimme pallokentän kohdalta joen varren seuraamista ja kosken kuohunnan kuuntelua. Tällä puolella voi valita kulkeeko kivikkoista polkua pitkin aivan joen varrella vai käveleekö hieman sivummalla leveää kuntopolkua pitkin. Päästäksesi ihastelemaan koskea ihan kunnolla, kannattaa kuitenkin välillä poiketa rantaan.
Myöhemmin eteenpäin kuljettaessa tulee vielä yksi silta ennen kuin löysimme itsemme kulkemassa omakotitaloalueen reunamaa. Kosken ympäri pääsee siis tekemään luupin, mutta läännyimme kuitenkin takaisin, ja palasimme samaa reittiä kuin mistä tulimme. Joen vartta nimittäin kävelee mielellään useammankin kerran edes takaisin. Teini-ikäinen kummipoikanikin viihtyi siellä hyvin. Vinkkivitosena, että pallokentän kulmalla on myös pokestoppi.

 

 

Tulen varmasti vierailemaan jatkossa silloin tällöin Nukarinkoskella. Odotan jo innolla miltä siellä näyttää ensin talvella ja sitten keväällä paikan alkaessa vihertää. Kesällä paikan päällä on todennäköisesti jonkin verran kalastajia, sillä Vantaanjokeen istutetaan vuosittaan parituhatta kiloa kirjolohia. Näin syksyllä kosken varrella näkyi vain muutamia pariskuntia ja perheitä. Ruuhkaksi asti ei ollut ihmisiä, mutta aivan yksinkään siellä ei viikonloppupäivänä ruska-aikaan saanut vaellella.Perille löysin kirjoittamalla google mapsiin Nukari. Se ohjasi minut suoraan perille oikealle parkkipaikalle.

Oletko sinä käynyt Nukarinkoskella? Mitä Uudenmaan kohdetta suosittelisit seuraavaksi? Paikkoja varmasti riittää!
Pysy matkassa mukana:

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 23 lokakuun, 2016 at 07:53

    Uudellamaalla on paljon kivoja luontoretkikohteita, joista ei välttämättä ole juuri koskaan kuullut! Mekin kävimme esimerkiksi Uutelassa reippailemassa viikko sitten, enkä tiennytkään, miten kiva ulkoilualue löytyykään niin läheltä kotia. 🙂 Kivoja kuvia tuolta Nukarista, ehdotonta plussaa noista koirakuvista, niitä ei ole ikinä liikaa matkablogeissa! 😀

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 23 lokakuun, 2016 at 13:07

      Tästä matkablogista taitaa löytyäkin keskimääräistä enemmän koirakuvia. 😀 Mukava, että suhtautuminen niihin on ainakin sinun kohdallasi positiivista! Uutela on tosiaan kiva paikka, mutta edellisestä reissusta sinne on jo tosi pitkä aika, täytyisi mennä pian uudelleen!

  • Reply aNNiKa sunnuntai, 23 lokakuun, 2016 at 08:04

    Näyttää upealta päiväretkikohteelta, täytyy laittaa paikka korvan taakse 🙂

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 23 lokakuun, 2016 at 13:09

      Laita ihmeessä! Ja muista, että me asutaan sitten lähellä eli saa pyytää mukaan tai tulla käymään. 😉

    • Reply aNNiKa maanantai, 24 lokakuun, 2016 at 19:29

      Loistavaa! 🙂

  • Reply Rva Kepponen sunnuntai, 23 lokakuun, 2016 at 20:19

    Kaunis paikka!

  • Reply Veera maanantai, 24 lokakuun, 2016 at 08:38

    En ole tuolla käynyt koskaan, vaikka Uudenmaan kohteita on tullut kierrettyä aika paljon. Vakiopaikkoja on pääkaupunkiseudulla esim. Suomenojan patoallas, Uutela, Ruutinkoski, Pitkäkoski ja Vanhankaupunginlahti.

  • Reply Henna /suurin onni tiistai, 25 lokakuun, 2016 at 18:24

    Komeat on sekä maisemat että sinun lenkkiseuralaisesi! 🙂 En ole käynyt Nukarinkoskella ja hävettävän vähän olen muutenkaan kolunnut näitä pk-seudun upeita ulkoilualueita. Sitä niin herkästi jumiutuu omiin nurkkiin, tällä hetkellä se minun kohdallani tarkoittaa Töölönlahden kiertämistä (kuten instatilistäni näkyy…), vaikka kieltämättä tunnelmat ovat aika erilaiset kuin jossain, missä eivät käy lenkillä sekä presidentit että samanaikaisesti about puoli Helsinkiä.

    Koski näyttää erityisen upealta, ja olen huomannut sen pitävän paikkaansa, että luonnossa on tiettyjä asioita, joita ihminen voisi tuijottaa vaikka loputtomiin, esim. virtaava vesi ja tuli.

  • Reply Rami Rajakallio torstai, 27 lokakuun, 2016 at 20:55

    Ompas kivannäköinen paikka! Täytyisi nyt ladata tuo retkipaikka.fi kännykkään, kun sen saa kuulemma ihme kyllä myös Windows phonelle…

    Itsellä on tällä hetkellä menossa ajatus, että käyn katsastamassa kaikki Suomen kansallispuistot. Vaikea sanoa, että kauanko siihen menee aikaa, mutta kumminkin. Viime viikonloppuna olin Torronsuolla ja huomenna olisi tarkoitus mennä Isojärvelle. Voi olla kuitenkin, että jää väliin, kun on luvannut niin umpisurkeaa ilmaa 🙁 Ei oikein nappaa kaatosateessa patikoida 4-5 h. No katsotaan, sanoi lääkäri…

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net lauantai, 29 lokakuun, 2016 at 07:08

    Se mitä juuri Suomessa ja pääkaupunkiseudussa on alkanut yhä enemmän arvostamaan on se, että luonto on läsnä ja lähellä kaikkialla. Mistään ei ole pitkä matka metsään tai veden äärelle. Se on itseasiassa harvinaista, ja siitä huomauttaa myös ulkomaille muuttaneet ystävät.

    Vaikka mekin asumme kantakaupungissa, tästä on 5-10 minuutin pyörämatka metsään, ihan luontopolullekin. Helsinki ja sen ympäröivät aluee ton todella asuttava paikka, 'livable'.

    Tämäkin paikka näyttää ihanalta, erityisesti tuossa syksyn väriloistossaan. Mukavaa, että teini-ikäinenkin viihtyy noin mukana vielä ja koirat on mahtisöpöjä. <3 Sekin on mukavaa että vielä vuosienkin jälkeen löytyy kotikulmilta ihan uudenlaisia paikkoja!

  • Reply jjannah sunnuntai, 30 lokakuun, 2016 at 10:35

    En oo koskaan käynyt, vaikka ollaan aika paljon uudellamaalla kierrelty, joten kiitos vinkistä. Näyttää todella upealta!
    Sulla on tosi kauniita kuvia täällä sekä instagramin puolella. 🙂
    http://mekahdestaan.blogspot.fi/ käy kurkkaamassa jos vaellusaiheinen blogi kiinostaa!

  • Reply Kettu maanantai, 7 toukokuun, 2018 at 10:05

    Vuosia sitten Nukarinkoski oli kiva paikka käydä kalassa, sai olla melko rauhassa, muihin kalastajiin törmäsi mutta muuten kiva luonnonläheinen tunnelma. Laavullekkin pääsi paistamaan makkaraa. Nyt siellä on kamala ruuhka, juurikin tälläisten blogien takia, laavu aina varattu näiden ”retkeilijöiden” toimesta. Miksi joka paikasta pitää tehdä näitä blogeja ja kirjoituksia, Nukarinkoski on kalastuskohde jonne ostetaan luvat ja ne palvelut laavut yms olisi suotavaa jättää kalastajien käyttöön.

    • Reply Elina | Vaihda vapaalle sunnuntai, 13 toukokuun, 2018 at 21:33

      Ymmärrän kyllä tuonkin näkökulman, koska nautin liikkua koiran kanssa paikoissa, joissa ei ole niin paljon muita ihmisiä ja koiria. Kuitenkin nämä tälläiset Nukarinkosken kaltaiset paikat kuuluu kaikille, ja jos ne vain saavat ihmiset innostumaan luonnossa liikkumisesta, niin tottakai näistä paikoista pitää kertoa ihmisille! Tänä some-aikakautena ei vaan valitettavasti enää hienot paikat pysy salassa ja ymmärrän, että toisia se voi harmittaa, mutta samaan aikaan huomattavasti isompi määrä ihmisiä ilahtuu.

  • Reply Seppo Suikkari sunnuntai, 9 syyskuun, 2018 at 12:50

    Kalastajat tuovat lupatuloja Nukarinkoskelle, itse olen ostanut lupia jo vuosia ja vuosia. En osta enää, aivan kamalaksi on paikka mennyt. Siellä sitä roskataan ja poltetaan kaikki puut laavulta, kalastajille ei jätetä mitään. Ennen siellä kalastajat morjesti toisiaan ja oli kiva käydä. Nyt kävin pyörähtämässä, paljon porukkaa ja varsin epäystävällisiä ihmisiä, koiria juoksi joka paikassa. Yep, its pilalla.

  • Reply Luonnonystävä sunnuntai, 5 toukokuun, 2019 at 17:07

    ”Kuitenkin nämä tälläiset Nukarinkosken kaltaiset paikat kuuluu kaikille, ja jos ne vain saavat ihmiset innostumaan luonnossa liikkumisesta, niin tottakai näistä paikoista pitää kertoa ihmisille! Tänä some-aikakautena ei vaan valitettavasti enää hienot paikat pysy salassa ja ymmärrän, että toisia se voi harmittaa, mutta samaan aikaan huomattavasti isompi määrä ihmisiä ilahtuu”.

    Aivan mahtavaa, ajetaan helsingistä henkilöautolla joku 60km parkkipaikalle, kävellään muutama sata metriä ja niinkun liikutaan luonnossa, että saadaan koira ulkoilutettua. Luonto todella kiittää ja onhan hyvä, että kerrot nistä paikoista, ettei vaan pieni porukka pääsisi nauttimaan kalastuksesta. Niin ja varataan sitä laavun nuotioipaikkaa tuntitolkulla, ihan koska #tääkuuluukaikille. Sinä et tiedä luonnosta yhtään mitään, olet ympäristön pilaaja, matkailija joka on matkoillaan tuhonnut ilmastoa niin paljon, että pitäisi jo rangaista. Menisitten nukarille edes polkupyörällä.

  • Leave a Reply