Suomen suurin matkablogiyhteisö

Upea jäätikköristeily

Tasan viikon päästä olemme jo Kanadassa. Rakastamme lämpöä, mutta taas kerran huomaamme suuntaavamme vuorille sekä myös jäätikölle. Niihin ei kyllästy koskaan. Kun edellisen kerran kävimme Kanadassa, Tomi hehkutti minulle käyntiään Norjan jäätiköllä. Silloin jo olisimme halunneet ajaa pidemmälle Jasperin kansallispuistoon ja käydä jäätikköretkellä. Aikaa ei kuitenkaan ollut. Ensimmäisen kerran ihastelimme yhdessä jäätiköitä Alaskassa. Sillä reissulla tulikin nähtyä useampi jäätikkö niin mereltä kuin maistakin. Yksi Alaskan jäätikkö- ja valasristeilypäivä onkin edelleen mielessäni yhtenä parhaimpana päivänä ikinä. Jos jossain, niin suuren jäätikön edessä sitä tuntee itsensä todella pieneksi.
Silversean 17 vuorokauden Etelä-Amerikan kiertoristeilyllä näimme joitain jäätiköitä Silver Spiritin lipuessa vuonojen välissä. Emme kuitenkaan menneet suurella laivalla kovin lähelle niitä. Sen sijaan yksi päivä oli risteilyohjelmassa pyhitetty kokonaan Chilessä Laguna San Rafaelin kansallispuiston jäätiköllä vierailemiselle. Se tapahtui erillisellä kolmen tunnin retkellä. Silver Spirit ankkuroitiin paikalleen ja pienempi alus kävi hakemassa matkustajia kolmen tunnin retkelle. Ensimmäinen ryhmä lähti liikkeelle aikaisin aamulla. Tuhansia matkustajia vetävällä laivalla moinen järjestely ei olisi toiminut, mutta Silversealla homma pelitti, koska matkustajia on vain satoja. Yleensä retki tuolle San Valentinin jäätikölle tehdään Puerto Chacabucosta, jossa monet risteilijät pysähtyvät. Silloin se vie kuitenkin koko päivän, kun nyt tuon jäätikköretken teki kolmessa tunnissa.
Me olimme jättäneet retken varaamisen viime tippaan. Olimme arponeet kannattaisiko maksaa jäätikön näkemisestä 179 dollaria per nuppi. Olihan niitä nähty. Hinta oli mielestämme kallis. Päätimme kuitenkin pistää visan vinkumaan ja buukkasimme paria päivää ennen paikalle saapumista itsemme päivän viimeiselle retkelle. Se oli ainoa, jolla oli tilaa. Kaikki olivat halunneet jäätikköristeilylle mahdollisimman aikaisin, eikä illallisen aikaan tapahtuvalle retkelle ollut tunkua. Se sopi meille, vaikka toisaalta mietimme olisiko valoa tarpeeksi ja alkaisiko iltaa kohden kerääntyä paljon pilviä. Toisaalta elättelimme toiveita kauniista auringonlaskusta.

Laguna San Rafaelin kansallispuisto

Aamulla herätessämme oli vielä utuista. Ensimmäisiä retkeläisiä oltiin jo saavuttu hakemaan. Päivän mittaan sää kirkastui ja vietimme aikaa omalla parvekkeella sekä laivan kannella päivää paistatellen. Muuta laivaliikennettä ei ollut näkyvissä. Vain meidän laivamme ja El Chanten, joka kävi tuomassa ja viemässä kanssamatkustajiamme. Sitten yhtäkkiä bongasin merellä jonkin toisen aluksen. Päivän ainoan. Hihkuin Tomin paikalle ja ryntäsimme katsomaan, kun chileläinen vene lipui ohitse lentokone kyydissään. Sellaista näkyä ei ihan joka päivä näe.
Sitten tuli meidän vuoro hypätä El Chantenin kyytiin. Meitä oli vastassa tuon noin 100 henkeä vetävän aluksen henkilökunta. Mukaan tuli myös Silversean henkilökuntaa, koska meillä oli asianmukaisesti mukana all-inclusive tarjoilut myös tällä pienemmällä laivalla. Hetkeksi kun ehti istahtaa, tuotiin jo tarjottimella jos jonkinlaista coctail-leipää ja juomia. Me olimme kuitenkin jo nauttineet yltäkylläisestä risteilemisestä niin runsain rinnoin, että keskityimme ennen kaikkea maisemiin. Ne olivat nimittäin hienot! Toisella puolella kohosivat Andit ja välillä meidän ja vuorten välissä oli erikoista metsikköä. Jäätikköristeilyn oli sitäpaitsi pakko olla hyvä, koska eräs mukana oleva nainen kertoi olleensa siellä jo aamulla ja ihastuneensa niin ikihyväksi, että tuli iltaretkelle uudelleen mukaan.
Kun sitten noin tunnin jälkeen mutkan takaa tulivat ensimmäiset jäälautat vastaan, oli tunnelma laivalla innostuneen jännittynyt. Meidän silmiimme jäälauttoja näytti olevan aika vähän. Aivan ensimmäiset fiilikset San Valentinin jäätiköstä olivat myös sellaiset, että tuossako se nyt sitten on. Melko mitäänsanomaton. Ympärillä ei ollut lumihuippuisia vuoria. Missään ei näkynyt hylkeitä tai muita eläimiä. Jäätikkö itsessään näytti vaatimattomalta. Tiedostimme tulleemme melko vaativiksi matkailijoiksi nähtyämme jo niin paljon. Toki jäätikkö kuitenkin hienolta näytti ja otimme paljon kuvia. Jopa yhteisselfien, kun me kerran olimme menneet selfiekepin hommaamaan!

Mutta sitten tapahtui jotain!

Yhtäkkiä paikalle ilmestyi pieni punainen lentokone ja jäätikön valtava koko aukeni meille aivan uudelle tavalla.

 

 

Emme olleet uskoa silmiämme, kun näimme tuon aiemmin ohitsemme veneen kyydissä menneen lentokoneen lentelevän jäätikön editse ja ylitse. Se todella toi aivan uutta ulottuvuutta jäätikkökokemukseen ja ilman tuon lentokoneen tarjoamaa perspektiiviä jäätikön valtava koko olisi jäänyt meiltä hahmottamatta.
San Valentinin jäätikkö kuuluu niin sanottuihin poikiviin jäätiköihin eli se murtuu mereen, pienenee ja vetäytyy kauemmas. Täällä oli viereiseen kallioon kirjoitettu vuosilukuja sen mukaan missä kohtaa jäätikkö milloinkin oli ollut. Oli aika hurjaa nähdä miten paljon jäätikkö oli pienentynyt vuosien kuluessa. Saimme todistaa nytkin suuren jäänlohkareen murtumista. Se on aina mereen laskeutuvilla jäätiköillä vieraillessa ”ohjelmanumero”, jota odotetaan kovasti. Eikä ihme, näkymä on vaikuttava. Alla olevassa kuvassa näkyvä etummainen seinämä on ehkä kuusikerroksisen kerrostalon korkuinen, joten pärskeet todella ovat kovat ja ihan kunnolliset aallotkin mereen putoava lohkare synnyttää. Sen vuoksi laivoilla ei voi mennä kovin lähelle jäätiköitä.
Illasta muodostui sään puolesta todella kaunis. Matalalta paistava aurinko valaisi jäätikön juuri oikeasta suunnasta. Aamulla kuvien ottaminen olisi ollut vastavalossa hankalaa. Meillä kävi siis mahtava tuuri, kun aamupäivän jäätikköristeilyt olivat täysiä. Myös paluumatka takaisin Silver Spiritille oli yhtä maisemanautintoa, emmekä malttaneet mennä edes sisälle lämmittelemään.
Takaisin Silver Spiritille ja hyttimme luokse päästyämme järkytimme hovimestariamme ja kieltäydyimme illallisesta. Olimme saaneet niin paljon silmänruokaa, ettei napakaan vetänyt enää mitään.
Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa.
Pysy matkassa mukana:

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, 1 syyskuun, 2016 at 18:52

    Olipas kaunista! Mulla on vähän sama homma, että vaikka tykkään lämmöstä niin arktisemmat tienoot vetävät puoleensa. Mulla olisi vähän haaveena päästä tuonne nurkille, Chileen tai Argentiinaan, bongaamaan jäätiköitä. Nyt niitä varmaan kannattaisi mennä katselemaan, ennen kuin ihminen tuhoaa ilmaston lopullisesti…

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 15:21

      Chile ja Argentiina on molemmat ihania maita ja voin suositella lämmöllä! Vaikka sitä lämpöä ei tuolla ihan etelässä niin olekaan. 😀 Siinä vaiheessa, kun jäätiköt on sulaneet, ei varmaan "tarvitse" enää matkustaa mihinkään, koska siitä seuraa sen verran pahoja ongelmia kokonaisuudessaan. :/ Toivottavasti sitä päivää ei tulisi, mutta pahaltahan tuo näyttää. Joten kyllä, kannattaa sinne mennä nyt, vaikka se omalta osaltaan toisaalta edesauttaakin niiden jäätiköiden sulamista.

  • Reply Jasmin torstai, 1 syyskuun, 2016 at 19:02

    Mä kirjaimellisesti mietin että no eipä ole ihmeellinen jäätikkö ton ekan kuvan perusteella, mutta leuka loksahti kyllä auki noiden lentokone kuvien kohdalla. Toihan on ihan järjettömän suuri! Älyttömän kauniita kuvia taas 🙂

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 15:28

      No niinpä! 😀 Samalla tavalla meilläkin leuat loksahti tuolla paikan päällä auki, kun se lentokone ilmantui paikalle. On se jännä miten vaikea mittasuhteita on joskus hahmottaa. Kyllä tuolla jäätiköllä kokoa riittää. 😀

  • Reply Anna / 270 Degrees perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 05:12

    Aika sanattomaksi vetää, niin älyttömän kaunista! Mä en ole koskaan reissaillut jäätiköillä, mutta näiden sun postauksien jälkeen houkuttelisi kyllä ihan hirveästi 🙂

  • Reply Teija perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 05:46

    Muistankin tuon lentokoneen teidän Insta-kuvista. Aikamoista, miten pieneltä jäätikkö näin kuvistakin ensin näyttää, ennen kuin se kone on pikkiriikkisenä siinä edessä. Ja taas täältä ruudun takaa voi vaan ihmetellä, miltä se on mahtanut oikeasti näyttää! Wau!

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 15:33

      Niinpä, se mittasuhteiden hahmottaminen on yllättävän vaikeaa! Meillä kävi hillitön tuuri, että tuo lentokone oli paikalla samaan aikaan. 🙂

  • Reply Heidi / Maailman äärellä perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 06:06

    Vau näyttää niin upealta! Täytyykin ottaa harkintaan jokin jäätikköretki, kun Chileen vihdoin joulukuussa pääsemme. Niin kauniita kuvia. Ah <3.

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 15:37

      Kannattaa ehdottomasti käydä joku jäätikkö tsekkaamassa. Jos ja ilmeisesti kun olette menossa Torres del Painen kansallispuistoon, niin siellähän niitä näkee. 🙂 Se paikka on meillä edelleen haaveissa. Chile on tosi monipuolinen!

  • Reply Matkatar perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 06:57

    Kyllä on eksoottista tuolla! Aivan huikeat kuvat. Kanadan kuvia odotellessa… 😀

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 15:37

      Kiitos! 🙂 Kanadan kuvia ei toivottavasti kauaa tarvitse odotella, kun lähtö lähestyy huimaa vauhtia!

  • Reply Risa perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 12:20

    Voi miten komeaa. Täytyy lukea vielä ihan ajan kanssa. Hienoa että löysin tänne. 🙂

  • Reply Sami Niilola perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 18:12

    Moi. Kiitos vierailustasi. Mahtavia kuvia. Jäätikkö on upea ja lentokone on hyvä vertailu kohde. Ei ole tullut tuollaisia risteilyjä tehtyä mutta haaveissa olisi Norjassa vuono risteily.

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 4 syyskuun, 2016 at 06:35

      Kiitos! 🙂 Norjan vuonoristeily olisi varmasti mahtava kokemus. Toivottavasti pääset toteuttamaan sen. Itsekin haluaisin käydä myös siellä vuonoja ihailemassa.

  • Reply Rva Kepponen lauantai, 3 syyskuun, 2016 at 08:53

    Hyvä, että lentokone lensi, niin sai käsityksen mittasuhteista 🙂
    Upeita kuvia. Teidän Alaskan risteilyn kuvien perusteella alkoi jäätikköretki kiinnostamaan ihan uudella tavalla. Ja nämä vaan lisäsivät vettä kiukaalle 😉

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 4 syyskuun, 2016 at 06:36

      Mukava kuulla, että ollaan saatu tälläinen kiinnostus heräämään. 🙂 Jäätiköissä riittää ihmeteltävää.

  • Reply Maarit Johanna lauantai, 3 syyskuun, 2016 at 13:33

    Voihan jäätiköt! Upeimmat näkymät ikinä on tarjonnut aina laskeutuminen kirkkaalla säällä Islantiin. Silloin lennetään Vatnajökullin yli ja huh niitä maisemia <3 Risteilyllä olen käynyt Huippuvuorilla, mutta silloin ei nähty jäätikön poikivan. On tuo lentokone kyllä kärpäsen kokoinen kun vertaa jäätikköön!
    Huippua. Mieki haluan <3

    • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 4 syyskuun, 2016 at 06:37

      Oih, voin uskoa, että Islantiin laskeutuessa on varmasti upean näkymät! On ne jäätiköt vaan niin mielettömän kokoisia.

  • Reply Elina / Vaihda vapaalle sunnuntai, 4 syyskuun, 2016 at 06:35

    Kiitos! Oli kyllä ja nyt ollaan monia kokemuksia rikkaampia. 🙂

  • Leave a Reply