Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Matkakertomus

Kansallispuistot

Riisitunturin Kansallispuisto 2016

lauantai, syyskuu 15, 2018

Riisitunturin Kansallispuistossa

Torstai 7.7.2016 Torstai yönä satoi kaatamalla vettä. Aamulla yhdeksän aikoihin sängynpohjalta noustessa sää näytti suosivan vaeltajia, +16 astetta ja puolipilvistä. Posiolle, Riisitunturin kansallispuistoon menemme patikoimaan tänään.
Retkikartta:Riisitunturi parkkipaikka

Vaelluksen aloitus Riisitunturin P-paikalta.

Riisitunturin kansallispuisto Riisitunturi national park

Matka kohti Riisitunturin huippua alkaa.

Säätila näyttää suosivan tänään! Parkkipaikalla on aika runsaasti autoja, seassa muutama asuntovaunu. Aloitamme vaelluksen kohti Riisitunturin huippua takit päällä. Hetken käveltyämme kohti huippua, valuu hikipisara poikineen pitkin selkämystä, nyt on aika keventää vaatetusta. Takit reppuun ja hyttysmyrkkyä iholle.

Retkikartta:Polkuristeys

Tapion pöytäkuusi on erikoinen ilmestys.

Tästä polku risteyksestä pääsee Riisitunturin autiotuvalle ja Riisitunturin huipulle. Valitsemme suunnaksi vasemman käden puoleisen polun joka vie suoraan tunturin laelle. Reitti on helppokulkuista vaikkakin nousua riittää. Sepelillä päällystetty siloiteltu polku jota voi kävellä vaikka tanssikengillä.
Retkikartta:Tapion pöytä

Tapion pöytäkuusi Riisitunturin polun varrella.

 

Erikoisen näköinen kuusi tässä polun varrella kasvaa! Tapion pöydäksi sitä kutsutaan. Kuusi jonka vyötärö on todella leveä suhteessa pituuteen. Kuusen juurella on pidetty muinoin uhrimenoja, uhraten metsän kuningas Tapiolle ensimmäisen metsästyskauden tuloksia.  Keli on vaeltamiseen mainio, vaikka tänäänkin säätiedote lupaili Posiolle satunnaisia sadekuuroja. Lämpötila kohoaa noin +18 asteeseen ja varsinkin nousuissa alkavat hikipisarat kastelemaan paidan selkämystä. Maisema ja näkymät sen kun paranee, kavutessa tunturin kylkeä kohti huippua. Täältä avautuu huikea näkymä Yli-Kitka järvelle! Tuolla taas tarkka silmä näkee Rukatunturin laskettelurinteet. Onneksi keli on muuttunut hiukan, pilvipeitteen repeillessä ja auringon ajoittain näyttäytyessä. Sään suhteen on aivan tuuri peliä kuinka pitkälle täältä maisemaa näkee. Pilvien roikkuessa matalalla, näkymä supistuu huomattavasti.

Retkikartta:Riisitunturin huippu

Matkalla kohti Riisitunturin polulla.

Maisemaa Riisitunturilta

 

Ennen laavua on Pieni pitkulan muotoinen Ikkunalampi.

465,3 metriä merenpinnasta kohoaa Riisitunturin korkein kohta. Täällä sitä taas ollaan! Päätä kannattaa pyöritellä joka suuntaan, ihailla suomalaista luontoa ja näkymää, monimuotoista metsää, suota, järviä sekä lampia. Ei mikään yleisömenestys, ainoastaan yksi pariskunta räpsii valokuvia tunturin laelta. Tästä alamme valumaan kohti Soilun laavua. Ennen laavua on Pieni pitkulan muotoinen Ikkunalampi. Osuva nimi keksitty tälle lammelle! Lammen suuntaan katsoessa näyttää siltä kuin vesi liittyisi kaukana olevaan Yli-Kitka järveen. Korkealla tunturilla sijaitseva lampi ja sen takana pudottautuva jyrkänne hämää silmää osuvasti.

Ikkunalampi- Riisitunturin Kansallispuisto

Ikkunalampi- Riisitunturin Kansallispuisto

Retkikartta:Ikkunalampi

Riisitunturin Kansallispuisto-Vaellusvideo

Kohta tulee vastaan Pikku Riisitunturin polkuristeys josta menemme vasemmalle.
Retkikartta:Pikku Riisitunturin polkuristeys

Jälleen pientä nousua Pikku Riisitunturille. Tässä kohdin on pitkälti pitkospuita laitettu polun päälle suojaamaan vaeltajan kenkää suoveden kosteudelta. Tämä on tätä ylös alas kulkua vuoron perään. Käymme ainoastaan kääntymässä Soilun laavulla. Laavun jälkeen saa kenkä maistaa kosteaa suoturpeen makuista vettä! Väkisin tässä matalavartinen perus vaelluskenkä kastuu. Ei auta valittaa, on painettava eteen päin vaikka uimalla, jos ei muuten pääse.

Pitkospuut Riisitunturin Kansallispuistossa

Riisisuon niittylato on hieno nähtävyys.

Onneksi ei kuitenkaan tarvitse uimasille ruveta vaikka polku-ura alkaa muistuttaa paikoitellen pientä puroa. Nyt ollaan tukevasti pitkospuiden selässä katse suunnattuna kohti Riisisuon niittylatoa. Metsän laidasta aukeaa suo jota on hyödynnetty aikoinaan karjan rehun keräämisen muodossa. Tällä suolla on kaksi latoa, joista toinen on lähes luhistunut kasaan. Kovasti sai tehdä aikoinaan heinämies/nainen töitä, kerätäkseen heikosti tuottavalta suoniityltä eläimille rehut. Työpäivä alkoi aamulla neljältä, loppuen vasta ilta yhdeksältä.

Tuolla näkyy Riisisuon niittylato.

Retkikartta:Riisisuo niittylato

Karhun kallo petäjä on vanha uhripaikka.

Vaihteleva maasto jatkuu. On puroja, suota ja paljon erilaista mielenkiintoista katseltavaa. Karhun kallo petäjä on paksu vanha mänty, paikassa jossa ympärillä olevat puut jäävät hopea tilalle tämän puuvanhuksen rinnalla. Metsän jumalille on tässä paikassa annettu uhrit.

Karhun kallo petäjä Riisitunturilla.

Karhun kallo petäjä Riisitunturilla.

Retkikartta:Karhun kallo petäjä

 

Riisitunturin suota

Soilun laavu-Uudensuon lampi taukopaikan välillä tulee monenmoista retkeilijää vastaan. Tällä kertaa menemme reitin ”väärään suuntaan” suositellun myötäpäivä kiertosuunnan mukaan. Käyhän se näinkin, koska polulla on tilaa väistellä vastaantulijoita. Seuraavaksi tulee Uusisuon risteys josta jatkamme matkaa suoraan Uudensuonlampi laavulle. Tässä pidämme evästaukoa.
Retkikartta:Uudensuonlampi

Käkkäräinen koivu tunturin laidalla.

Tuuripeliä, kun ei ainutkaan sadekuuro tavoita, paidan kostuessa ainoastaan hiestä. Kun nousemme takaisin Riisitunturin huipulle, tulee vastaan raikas ja vilvoittava tuulenhenki. Huipulta patikointi alas kohti parkkipaikka tapahtuu joutuisasti valmiiksi tasattua polkua pitkin. Päivän vaellus kilometrit 13 km. Ruuan jälkeen käyn vielä kuvailemassa Myllykoskella. Myllykoski sijaitsee Kuusamossa Pienen karhunkierroksen varrella.

Klikkaa tästä> Matkakertomuksia ja vaellustarinoita

 

 

 

Kansallispuistot

Salamajärven Kansallispuisto-Matkakertomus

perjantai, syyskuu 14, 2018

Salamajärven Kansallispuisto 25.8.2018 Vaellus ja patikointi.

Syksy näyttää jo ensimmäiset pienet merkkinsä vaikka lämpötila on vielä Elokuun loppupuolella ruhtinaalliset 18 astetta. Retkivalmistelut ovat käynnissä Lappajärvellä josta lähdemme
Salamajärven Kansallispuistoon retkeilemään tänään,  Lauantaina 25.8.2018. Otamme retkelle mukaan Äitini jolla on ikää 72 vuotta. Salamajärven puisto on perustettu 1982 ja pinta-alaa löytyy 62 neliökilometriä.
Salamajärven metsiä on hyödynnetty 1600 luvulta alkaen tervanpoltossa. Suuret savotta työmaat myös toivat toimeentuloa asukkaille. Retkikartta: Salamajärven Kansallispuisto

Pyydyskosken laavulla on metsäkämpän rauniot.

Vaellusreitti kartalla Gps jälki

Ajamme autolla Salamajärven Koirasalmen luontotuvalle.

Salamajärven reitit eivät ole korkeuseroiltansa vaativia mutta polut ovat suurimmaksi osaksi kivikkoisia. Pirunpeltoja elikkä kivipeltoja löytyy useita. Parhaat kivipellot löytyvät heti Ruuhipuron sillan jälkeen.

Pirunpeltoa Salamajärven Kansallispuistossa

Pirunpelto

Jos mieli katsella suuria mahtavia puita, niin sitten suuntana on salamanperän luonnonpuisto tai Koirajoen aarnialue. Muuten täällä on aika tasaista suomaisemaa lampien ja järvien seurana.
Alajärvi-Kyyjärvi-Möttönen. Tätä reittiä ajoimme autolla Salamajärven Kansallispuiston Koirasalmen luontotuvalle. Siinä oli pitkästi lopussa kapea hiekkatie osuus kuoppainen ja kivinen.

Tämä on tuttu paikka Ali Leiniö retki videoista

Hiiliniemen tulentekopaikalla kelopuun halausta.

Metsähallitus on alkanut rahastamaan retkeilijöitä viiden euron majoitusmaksulla Koirasalmen telttailupaikalla. Hiiliniemen tulentekopaikalla käymme pyörähtämässä. Komealla paikalla on taukopaikka pienessä niemenkärjessä Koirajärven rannalla.
Tästä lähdemme vasemman käden suuntaan kohti lintutornia. Seuraava etappi on Ruuhilampi tulentekopaikka. Tässä on jännän näköinen kotamallinen pieni puuvarasto jossa on suurehkoja pölkkyjä.
Tulipaikka on korkealla mäellä josta on näkymä Ruuhilammelle. Paikka oli tuttu Ali Leiniön vaellusvideosta jossa hän oli riippumaton kanssa yötä tässä paikassa.

Ruuhipuron silta

Pyydyskoskella on laavu ja metsätyökämpän raunio.

Heti Ruuhipuron sillan ylittäessä tulee näkökenttään valtavankokoinen Pirunpelto suurine kivineen. On hienon näköistä katsella tätä jääkauden aikaansaamaa luomusta. Retkikartta: Pirunpelto kivikko
Kohta saavumme polkuristeykseen josta suoraan menemällä pääsee lintutornille ja oikealle vievä polku menee Heikinjärven rantalaavulle. Laavulta nousee savua. Nuotion äärellä istuu pariskunta makkaranpaistossa. Pari naista valkomustan koiran kanssa ovat
lähdössä ja hetken päästä tänne tulee pieni naisvaeltajien ryhmä.
Meillä oli mielessä pitää taukoa tässä, mutta on liikaa hälinää ja melua. Jatkamme matkaa ja katsomme tuonnempaa jonkun hyvän paikan josssa keitellä teetä ja pannukahvit.
Taukopaikka löytyy Heikinpuron läheltä suon laidassa olevalta kangasmaastosta. Tässä tauko ja lepo on enemmän kuin paikallaan.

Pyydyskosken laavu

Levänneenä ja tankattuna lähdemme reippain askelin kohti Pyydyskosken laavua. Jalka nousee aina mukavan kevyesti tauon jälkeen. Iso ja korkea on laavu Pyydyskoskella. Täältä löytyy Vanha metsäkämpän raunio ihan laavun takaa.  Retkikartta: Pyydyskosken laavu
Tulemme kohta pitkälle suo-osuudelle jossa pitkospuut ohjaavat meidät suoran päähän. Tässä keskivaiheilla vastaan tulee kaksi miestä suurten kantamusten kanssa. Toisella on selässä Savotta 906 Putkirinkka, samanlainen kuin itselläni.
Tämän suon nimi on Pahkaräme.
Palaamme takaisin Koirasalmen parkkipaikalle Koirajärven laitaa myöten. Mukava reissu, paljon uutta nähtävää, suota ja kivipeltoja.

Vaeltajamuori 72 vuotta Salamajärven Kansallispuisto Juoksukilpailu suolla.

Salamajärven Kansallispuisto Gps jälki- vaellus ja eräretki.

Salamajärven Kansallispuisto- Pirunpelto Kivikko.

Salamajärven Kansallispuisto- Vaellus ja eräretki.

Tästä linkistä klikkaamalla pääset katsomaan matkakertomuksia, vaellus videoita ja valokuvia retkistä.

 

Kansallispuistot

Urho Kekkosen Kansallispuisto-Erämaa-Matkakertomus

perjantai, syyskuu 7, 2018

Erämaavaellus Urho Kekkosen Kansallispuistoon 4-8.7.2018 Matkakertomus.

Tätä vaellusreissua olen suunnitellut jo pitkään, puntaroinut eri reittejä ja leiripaikkoja. Kohteen valinta oli kuitenkin helppoa, koska Paratiisikuruun oli päästävä käymään.Paratiisikuruun pääsee kätevimmin Aittajärven kautta. Retkikartta: Aittajärvi

Lapin puhtaat vedet Ukk puistossa

Viikko ennen reissun alkua alan tehdä varustelistaa. Nelisen päivää lähtöön ja Savotta 906 putkirinkka ja vaimon 65 litrainen Biltemasta hankittu rinkka löytää tiensä olohuoneen lattialle. On tuossa lattialla jo aika kasa kaikenlaista kampetta kertynyt ja lienee siinä myös turhaa tavaraa. Olin kuivannut jo aiemmin 4 pakettia rotukarjan vähärasvaista (10%) naudanlihaa. Siinä kaikki kuivatut tuotteet tälle reissulle. Lisäksi mukaan tulee riisiä, makaroonia, tuoretta leipää, puuroainekset jne. Leivän paino hieman yllätti kun aloin niitä puntaroimaan. Noin 50g kpl ja yhteensä 32 kpl mukaan. On siinä aivan liikaa turhaa painoa raahattavaksi rinkassa mutta nyt ne otetaan kuitenkin mukaan.  Seuraavaan reissuun lähtee näkkileivät matkaan. Ylellisyys tuotteena otin myös kananmunia 9 kpl. Rinkka tietysti matkan aikana keventyy kun jatkuvasti syö kuormasta.

Ensimmäisen kerran, kun rinkkoja pakkailin ja puntarissa niitä käytin, huomasin, että on aika rankalla kädellä karsittava ylimääräistä tavaraa pois. Pelkkä kuvauskalusto painaa noin 6 kg ja siitä ei voi ihan mahdottomia ottaa pois. Lopullisessa ja viimeisessä rinkan pakkauksessa oma rinkkani painoi 24-25 kg. Vaimon rinkka taas heilautti puntarin lukemaan 13 kg ilman vesipulloja ( 2 kpl 0,5 litraa)

Painoa keventääkseni jätin pois teltan, makuupussien ja kamerajalustan suojapussit kotiin. Makuupussit tungin rinkkojen yläosaan tiukkaan pakettiin. Tämä on tehokas tapa saada kaikki pienet koloset rinkasta hyötykäyttöön. Gopro Hero5 action cam sai jäädä kotiin, samoin muutama vara-akku. Kahvipannu jäi matkasta myös pois turhana kapistuksena. Teet ja kahvit saa keitettyä kattilassa vallan mainiosti.

Vaimon rinkkaan ei minulla ollut täyttä luottamusta, mutta se kuitenkin kesti kohtuullisen hyvin tämän reissun, mitä nyt hiukan yläosan pussin suu taas jälleen kerran hiukan repeytyi. Olen jo aiemmin sitä neulonut ja vahvistanut. seuraavaan reissuun täytyy hankkia vaimon käyttöön luotettava ja kestävä rinkka. Omaan Savotta 906 rinkkaani taas luotin täydet 100% enkä pettynyt!

UKK puisto Sotavaaranoja-Urho Kekkosen Kansallispuisto

Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen.

 

Siinä on rinkka joka on tehty kestämään. Satuin vielä tapaamaan UKK puistossa Sudenpesän varauskammilla savotta rinkan yhden suunnittelijan ja kehittäjän. Tämä mies on kouluttanut sodankylässä sissejä työkseen ja tietää mistä puhuu. Siinä nuo rinkat nyt odottavat pulleina ja aivan täyteen pakattuina matkalle lähtöä. Nokialta lähdemme liikkeelle illalla Tiistaina 3.7.2018 määränpäänä Pohjanmaa Lappajärvi.

Lappajärvellä olemme yötä ja Keskiviikko aamuna starttaamme auton keulan kohti Lapin erämaita. Vaimo aloittaa ajo urakan ja päästelee hyvän matkaa yli puolenvälin. Saariselän kohdalla oli pelkkää sumua ja näkyvyys paikoin lähes olematon.  Retkikartta: Aittajärvelle menevä hiekkatie alkaa tästä

Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen ja auton iskunvaimentimet ei varmasti siitä menosta tykänneet. Auton nopeusmittari kävi reilusti yli 80 km/ h suorilla. Tämä meidän auto on jo käytännössä myyty autoliikkeeseen ja uusi Opel astra saadaan tämän reissun jälkeen.  Retkikartta: Aittajärven telttaleiripaikka

Aittajärvellä sitten laitettiin leiri pystyyn puron varteen. Käytiin vielä iltalenkki tekemässä Suomun Kolttakentille ja Snellmanin majalle.

Suomujoen ylitys

 

Suomujoen ylityspaikka tietysti tarkistettiin aamua varten ja kokeilun siitä mennä Sievin Light Boot saappailla, mutta ei ne varret oikein riittäneet. Hiljaista oli Aittajärvellä, ei ollut muita telttailijoita. Kylmälaukku oli matkassa ja se aamulla palautettiin auton peräkonttiin. Laukusta löytyi muutama kalja ja lonkero, jotka nautiskelimme illan aikana. Ei ollut mikään lämmin ilta +12 astetta näytti lämpömittari, mutta mukavasti siinä tarkeni iltaa istu kun laittoi sopivasti lämmintä vaatetta päälle. Nukkumaaan menimme joskus puolen yön jälkeen.

Suomujoen kolttakenttä-Lapin erämaat-#finnishnature-Lappi-Vaellus lapissa kesällä 4.7.2018.

Snellmaninmaja

Torstai 5.7.2018

Erämaassa vaeltamassa-Urho Kekkosen Kansallispuisto 2018

Aamulla heräilimme ilman kiirettä. Aamupalaa, kuvaamista ja leirin purkua. Aamu on pilvisen harmaa eikä lämpötilakaan ole kovin korkealla. Marssimme Suomujoen ylityspaikalle ja riisumme Sievin jalkineet vaihtaen ne feikki kroxeihin. Tuossa puuta vasten on ohuista kepeistä tehtyjä sauvoja.

Vaellusjalkineet Sievi Light Boot Laces 04 Red Maailman paras vaelluskenkä. Sievi Light Boot Laces/Red vaelluskengät testissä erämaassa.

 

Retkikartta: Suomujoen kahluupaikka

Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia.

Testaan ensin joen ylityksen viemällä oman Savotta rinkkani yli. Jätän lantiovyön aukinaiseksi mutta tuntuu rinkka aika huteralta ja huojuvalta tällä tavalla. Onhan tässä köysi tukena ja sauva vielä varmistamassa joen ylitystä. Päätän pitää lantiovyön kiinni ja eikun menoksi. sauvaa oikeaan käteen ja vasemman renteen ympärille pyörittelen köyden. Ylitys sujuu ongelmitta helposti. Joen keskipaikkeilla on vesi matalaa ja kääntyy virtaamaaan poikki joen. Toisella puolen rantaa on joen syvin kohta joka ulottuu minua lähes polven tasolle. Rinkan heitän selästä ja lähden hakemaan vaimon rinkkaa.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-Ukk puisto erämaa

Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia. Emme ole varanneet itse kammia vaan laitamme teltan pystyyn sinne maisemille. Hetken talsittuamme vastaan tulee vanhan kodan jäänteet. Helanderin kodan katto-osuus ja muutama ylin hirsikerta on suojattu katoksella. On se mukava nähdä näitä lapin entisaikojen rakennusperinne jäännöksiä. Retkikartta: Helanderin kota

 

Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaaranojalle.

Jatkamme Maantiekurun kivikkoista polkua eteenpäin, välillä juoden puroista ja lähteistä. Vesi on puhtaan näköistä ja juomakelpoista sellaisenaan. Kannamme kahta 0,5 litran ohutta muovipulloa mukana täyttäen niitä aina tarpeen tullen. Maantiekurun polku on melko yksitoikkoista ja samankaltaista maastoa. Vähän ennen sotapäätä avautuu rehevä kohta maastossa eteemme. Tässä on runsaasti erilaisia kukkia ja kasvillisuutta, mutkittelevan kirkasvetisen puron molemmin puolin. Poikkeamme polulta oikean käden suuntaan kohti Sotavaaranojaa.  Retkikartta: Nousu Sotapäälle

Nyt on sitten noustava 280 metriä korkealle tunturiin.

Nousu tunturiin Lapin erämaassa

 

Tunturilla kasvaa mäntymetsää ja on helppokulkuista edetä. Hikeä tietysti tämäkin nousu vaatii mutta ei täällä erämaassa auta valittaa, on vain mentävä kohti määränpäätä. Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaaranojalle. En ala tarkemmin mittaamaan matkaa, annan vain epämääräisen arvion matkasta. Mukavan näköistä kuivaa kangasmaastoa, joukossa muutamia suuria mäntyjä ja jokunen kelopuu. Tuolla edessä jo kuuluu veden pauhu ja matkaa enään reilu sata metriä. Retkikartta: Sotavaaranojan tulipaikka

Sotavaaranoja

Suomen Kansallispuistot

Sotavaaranojan tulipaikka on tämän ojan toisella puolella. saa näitä Lapin ojia, jokia ja puroja joskus hiukan ihmetellen katsella. Ei aina etelän ihminen tahdo uskoa joeksi matalaa ja muutaman metrin levyistä uomaa. Tämä Sotavaaranoja on uskomattoman hieno tällä kohtaa. Ylävirrassa oja on matala ja leveä mutta tässä kallioisessa kohdassa se kapenee pieneksi vesiputoukseksi joka jatkaa virtaamista kapeahkoa parin metrin korkuista pystysuorista seinämistä muodostunutta uraa pitkin, jatkuakseen taas hetken päästä leveämpänä ja matalana mutkittelevana uomana. Tässä on hyvä paikka hetken  levähtää ja syödä. Kuvaaja ei tietysti pysty paljon lepäilemään kun on niin runsaasti kuvauskohteita. Vaimo tuossa makaa selällään tulipaikan penkillä ja kerää voimia loppumatkan raskaalle osuudelle.

Sotavaaranoja-Ukk puisto-Urho Kekkosen Kansallispuisto

Pakkaamme rinkkoihin evästarpeet, kattilan ja keittimen jatkaaksemme taivallusta. Polku kulkee ojan vartta eteenpäin tarjoten hienoja näkymiä ja maisemia. Vajaa kolme kilometriä tässä saa tallustella ennen kuin saavutamme Maantiekurun polkuristeyksen. Retkikartta: Maantiekurun polkuristeys

Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin.

Siitä suunta vasemmalle tunturiin. GPS on kätevä laite ja helpottaa suunnistusta kun ei tarvitse paperikarttaa jatkuvasti tuijotella. Tietysti kannattaa painaa mieleen missä maaston kohdassa milloinkin ollaan, jos vaikka gepsi hajoaa kesken matkan niin voi siirtyä karttaan ja kompassiin vaivattomasti. Lähdetään nousemaan Kaarnepään kylkeä, ei kuitenkaan aivan huipulle asti. Matkan tässä vaiheessa tuntuu jaloissa nämä kävellyt kilometrit, nousun ollessa melko jyrkkää.

paratiisikuru UKK puisto Urho Kekkosen Kansallispuisto

Korkeuksiin kiivetessä alkaa puusto mataloitua ja koivikot matelevat jo aika lähellä maata. Reitin korkeimmalla kohdalla maisemaan avautuu tunturia tunturin perään joka puolella, minne vain päätänsä kääntää. Paistaa vielä aurinko ja haalea sateenkaari loistaa idän suunnassa. Tästä vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä alaspäin, sammaleiden peittämien kivikkojen ja kuoppien väistelyä. Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin. Retkikartta: Sudenpesälle vievä polku

Vaellus erämaassa-Paratiisikuru UKK puisto

Vaimo meinaa jo hermostua kun ei matka tahdo loppua ollenkaan. Kysyy matkaa määränpäähän. Katson gps laitteesta matkan noin suurinpiirtein ja näkyy sinne Sudenpesän varauskammille olevan vielä yli kilometri taivallettavaa. Kohta ollaan perillä, 600 metriä on matkaa, sanon ja yritän piristää väsynyttä vaeltajaa. Retkikartta: Sudenpesä varauskammi

Päästiin vihdoin perille. Oli aika mahtava tunne päästä heittämään painava Savotta rinkka tantereeseen pitkän ja rasittavan päivän päätteeksi. 18,4 km tuli matkaa Aittajärveltä tänne Sudenpesälle.

Leirielämää Sudenpesä varauskammilla.

Sudenpesän varauskammi

 

Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin.

 

Teltanpaikkaa etsittiin hetken ja löysimme paikan Sarvijoen varresta läheltä virallista tulipaikkaa. Tässä on hyvä nukkua veden virtaavaa ääntä kuunnellen. Tarppi vielä teltan katoksi puihin kiinni. Seuraavalle reissulle täytyy ottaa mukaan muutama pyykkipoika jolla saa kiristettyä tarpin harjanarun ja kankaan toisiaan vasten kiinni, nyt se on hiukan laskoksilla koko tarppi. Ei tuota tarpin kiristämistä nyt jaksa innostua säätämään koska ei ole luvattu mitään kovia sateita. Telttahan myös pitää vettä! Pääasia on saada tavaroille suojaa ja varjoa itse teltalle auringon paisteen varalle.

Perjantai 6.7.2018

Tuli nukuttua ihan kohtuu hyvin teltassa Sarvijoen varrella. Keli on pilvinen mutta näkyy siellä täällä myös sinistä taivasta tuntureiden päällä. Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin vuonna 2011 Maaliskuun paikkeilla hiihtelemässä. Urho Kekkosen Kansallispuisto on perustettu 1983. Puisto on Suomen toiseksi suurin Kansallispuisto. Täällä riittää tunturia tunturin perään ihailtavaksi ja kuljettavaksi.

UKK puisto-Paratiisikuru

Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa paikkaa, Paratiisikurua.

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli Aittajärvi-Sudenpesä-Muorravaarakan ruoktu varaus ja autiotupa-Pälkkimäojan laavu. Päätettiin kuitenkin että ollaan tässä kolme yötä. Raskas oli taival ensimmäisenä vaelluspäivänä ja tuntuu mukavammalta perustaa leiripaikka pidemmäksi aikaa ja tehdä päiväretkiä lähimaastoon. Turhaan väsyy kun kantaa raskasta rinkkaa jatkuvasti selässä pitkin tuntureita joka päivä. Kevyellä varustuksella pystyy paremmin kuvaamaan ja katselemaan maisemia.

Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa maisemaa. Paratiisikuru tuolla odottaa tuntureiden sokkeloissa vaeltajia. Aamupalan syötyämme heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni. Rinkkaan pakkaan kaksi pientä vesipulloa, kameravarusteet, ruokaa, sadevaatteet, keittimen ja pientä lisävaatetta. Tyhjä Savotta rinkka painaa 2,5 kg ilman ylä kaarta, tämän päivän kokonaispaino lienee noin 8 kg. Vaimo pääsee reissuun ilman rinkkaa ja on kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Kello on 11:45. Rinkka lennähtää tottuneesti ja kevyesti selkään ja matka voi alkaa. sarvijoen reunaa alavirtaan päin tallustelemme. Hieno matala kirkasvetinen joki kivikkopohjineen. Nestehukkaa ei tarvitse täällä jokien ja purojen varsilla kärsiä, senkus vaan kourakuppinsa upottaa raikkaaseen veteen ja juo janoonsa. Tuli yhtäkkiä mieleen Hero kuutosen akut! Unohdin ne vara-akustot teltalle. Ei auta kun  palata hakemaan ne leiripaikalta. Onneksi muistin tässä vaiheessa asian kun matkaa oltiin kuljettu vasta parisensataa metriä.

Sarvioja varaus ja autiotupa- Urho Kekkosen Kansallispuisto.

 

Paratiisikurulle polku vie Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta joen yli. Varaustuvan puolella oli muutama vaeltaja ollut yötä ja siinä vaihdettiin pikaiset kuulumiset. Retkikartta: Sarviojan autio ja varaustupa

Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta.

Joen ylityksen jälkeen on pientä nousua, koska menemme Paratiisikuruun tätä polkua joka kulkee korkeammalla kuin toinen puronvartta menevä polku. Kohta alkaa maisema muuttua puuston suhteen vähäisemmäksi. Matalia vaivaiskoivuja kasvaa siellä täällä harvakseen ja suurin osa koivuista matelee maanpinnassa. Muutama lyhyt mänty erottuu joukosta. Taivas repeää pilvistä ja auringon lämpö saa vaimon keventämään vaatetustansa. Paratiisikurulta virtaava puro menee tuossa vasemman käden puolella. Kohta joudumme sen ylittämään kahlaamalla matalassa vedessä. Taas Sievin Light Boot Lance kengät pääsevät maistamaan Lapin raikkaita vesiä. Hyvin nämä jalkineet toimivat vaativissa tunturiolosuhteissa.  Retkikartta: Paratiisikuru

Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta. On tämä ihmeellinen paikka! Puro virtaa mutkitellen kurusta alas kohti Sarvijokea.

Paratiisikuru-Ukk puisto

 

Vihreää ruohoa, katajapensaiden rivistöt, lumikenttä jossa käyn kävelemässä ja jättämässä kenkäni jäljet. Ainutlaatuinen paikka joka ei ole ihan jokaisen vaeltajan saavutettavissa, koska tänne on matkaa Aittajärveltä kävellen yli 20 km. Istumme puron varteen ja juomme kupposet teetä muutaman leivän kanssa. Jälkiruokana rinkasta löytyy kummallekkin pienet muffinssit, suklaata ja pähkinöitä. Näemme ensimmäiset porot vaellusreissullamme. Kaksi poroa lähes törmää taukopaikallemme. Säntäävät kuitenkin pois meidät huomattuaan. Jatkamme kohti kurun päätyä jossa virtaa pieni vesiputous suuren lumikentän sisään. Ennen tätä, polku nousee korkeammalle ja alhaalla avautuu pieni pyöreä lampi. Paratiisikurun päässä on vielä suurempi lampare jossa käymme kääntymässä.

Kiivetään vielä Ukselmapään suuntaan jokusen matkaa ihastelemaan Paratiisikurua korkeammalta. Kummasti se aika täällä menee nopeasti, nyt on vain lähdettävä takaisin päin leiripaikkaa kohti. Menemme takaisin samaa polkua jota tulimme. Laitan Hero 6 kameran kuvanvakauttajineen rinkkaan, koska se helpottaa loppumatkan kulkemista, ei tarvitse pitää kädessä kilon painoista mötikkää. 15,6 km tuli päivän matkaksi välille Sudenpesän Varauskammi-Paratiisikuru-Sudenpesä. Lämmin päivä oli! Lämpömittarista katsoin lämpötilaa ja se näytti +28 astetta. Tehdään iltasella pieni kuvaus reissu Sarvijoen toiselle puolelle kohti ylävirtaa. Käymme katsomassa kahta lampea ja palaamme takaisin telttapaikalle. Reilu kilometrin lenkki siitä tuli. Retkikartta: Illan kuvauskeikka

Lauantai 7.7.2018

Heräämme yhdeksän jälkeen aamulla Sudenpesän maisemilta Urho Kekkosen Kansallispuistosta. UKK puisto kuulostaa hiukan sateiselta teltasta käsin näin aamutuimaan. Kaivan lämpömittarin esille ja katson lukeman joka näyttää +14 astetta. Aloitellaan leirielämän perustouhut pienen tihkusateen laskeutuessa harmaalta taivaalta. Sen verran on keli viileä, että puen merinovilla kerraston housuosan jalkaan ja fleece takkia päälle. Vaimo on laittanut kevyttoppahousut jalkaansa ja huppu tiukasti päässä istuu ja syö aamiaista.

11:41 saaamme itsemme liikkeelle tänä aamuna. Vaeltelemme Sarvijoen vartta alavirtaa kohti Sarviojan autio ja varaustupaa. Mukavan näköinen on tämä jokivarsipolku. Tihkusade on loppunut vaikka taivas näyttäytyy edelleen harmaana. Vaihdoin Garmin gps laitteeseen uudet akut. Nämä ovat sitten viimeiset täydet akustot! Ladata en gps akkuja pysty täällä erämaassa, mutta virtapankista saan syötettyä laitteeseen tarvittaessa poweria.

Matkan varrella on tullut huomattua ettei kannata liikaa ahnehtia ja juosta kieli pitkällä kohteesta toiseen. Ainakin meille sopii tämä rauhallisempi siirtymätahti ja oleilu samalla leiripaikalla pidempään. Tässä Sudenpesän maisemilla olemme viihtyneet todella hyvin. Joen varressa kasvaa valtavan kokoinen mänty. On siinä petäjällä kokoa lapin puuksi. Vaimon kädet ei alkuunkaan ylety puun ympäri. sarviojan Varaus ja autiotuvalla ei ole tänään ketään.

Pikainen kurkistus hämärään kämppäään ja matka jatkuu taas jokea seuraten. Matkan edetessä alkaa tulla kuuma. Heitän päällystakin rinkkaan ja jatkan matkaa lyhythihaisella paidalla ja ohuella pitkähihaisella. Vaimo keventää myös vaatetusta. Pidämme taukoa joen varrella hiekkatörmällä istuen. Joesta raikasta vettä ja rinkasta pähkinöitä ja suklaata. Näillä pärjää ja jaksaa marssia erämaassa taas hetken. Tauon aikana tulee vilu puseroon! On taas kaivettava rinkasta takkia päälle. Ilma on viilentynyt taas äkisti, välillä pilvestä esiin tullut aurinko on taas paennut pilven taakse, pudottaen samalla lämpötilaa monella asteella. Retkikartta: Kahvi ja teetauko tulipaikalla

Pidämme tee hetken joen varren tulipaikalla, noin 7 km päässä telttapaikalta. Tässä on epävirallinen nuotiokehä ja kelopuu jossa on mukava istua. Tästä lähdemme takaisin päin suurinpiirtein samaa reittiä.

Sarviojan varrella Urho Kekkosen Kansallispuistossa.

 

Iltasella teen kuvausmatkan Sarviojan varteen alavirtaan päin. Vaimo jää telttaan lukemaan kirjaa.

Sunnuntai 8.7.2018

Leirin purkaminen alkaa kuuden jälkeen aamulla. Kahdeksan paikkeilla on leiri purettu, syöty aamupala ja rinkat pakattu. Otan suunnan kompassilla Karnepään huippua kohti.

Olemme UKK puistossa Aittajärvellä. Illalla käymme Suomun kolttakentillä ja Snellmanin majalla patikoimassa. Osa 1/5 Videon seuraavassa osassa ylitämme Suomujoen seuraavana aamuna ja lähdemme etenemään kohti Sudenpesän varauskammia. 

 

Tästä on kovaa nousua Sudenpesän takaa tunturin päälle. Pistää vähän puuskuttamaan vaikka Savotta 906 putkirinkka on keventynyt monta kiloa. Arvioin oman rinkan painoksi 20 kg. Vaimon rinkka painaa nyt noin 11 kg. Retkikartta: Kaarnepää tunturi

Näkymät paranee mitä enemmän hikoilee! Puiden pienentyessä alkaa näkymään tunturia joka puolella. Kaarnepään päältä otan suunnan Kuotmuttipäälle. Kohta tulee mutkitteleva polku vastaan ja lähdemme seuraamaaan sitä. Polku vie Kuotmuttipäälle. Kuotmuttipään huipulta suuntaamme tunturia alas päin Maantiekurun polkua kohti. Myös täältä löytyy polku jota kävelemme eteenpäin. Retkikartta: Kuotmuttipää tunturi

Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto Osa 2/5. Erämaavaellus Lapissa jatkuu Suomujoen ylityksellä. Ylitys sujui hyvin ja matkaamme tästä Sotavaaranojalle josta jatkamme kulkua Kaarnepää tunturin kylkeä Sudenpesän varauskammille. 

Vettä meillä on ainoastaan kaksi puolen litran pulloa. Ei täältä pikku lammista viitsi ottaa vettä, vaan kävelemme suoraan Maantiekurun polulle ja siellä olevalle tulipaikalle. Tästä suunta Aittajärvelle. Kaikki purot ja lähteet oli tietysti Maantiekurun polulla toiseen suuntaan, ja en viitsinyt poiketa vasemman käden suuntaan olevalle purolle täyttämään juomapulloja, jotka ovat olleet jo tyhjänä kauan. Juomme vasta Suomujoen kirkasta vettä joen ylityspaikalla. Aika moinen jano oli päässyt tulemaan! Joen ylitys sujuu ilman kommelluksia ja kuljemme sen muutaman sata metriä P-paikalle ja lastaamme rinkat autoon ja painamme Aittajärven kuoppaista tietä melkoisen lujaa. Päivän patikointi oli noin 12 km.

Sudenpesän maastossa kaikki hyvin. Heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni ja nyt siellä on vain alle 10 kg painoa. Päiväretki vie vaeltajat Urho Kekkosen Kansallispuiston parhaimmille paikoilla Paratiisikuruun. UKK puisto näyttäytyy tänään aurinkoisena ja lämpimänä. Saariselkä on mukava paikka ja vieläpä tämä erämaa osa. 3/5

Mukava oli vaeltaa Ukk puiston erämaa-alueella. Vaelluksen jälkeen peseytyminen puroissa ja jokien raikkaissa vesissä piristivät kummasti väsynyttä kulkijaa. Ruokaa oli hiukan liikaa mukana. Tuoretta leipää jäi kymmenen palasta syömättä (500g) Pähkinäpusseja 2 kpl(400g) , hiukan puuroaineita ja pieni rasiallinen voita oli myös turhaan matkassa. Hyvä on tietysti olla ruokaa mukana, vaikkapa yhden päivän annokset, mutta Sudenpesän perusleiristä ei ole kuin reilu 10 km matkaa Aittajärvelle jossa on auto parkissa, joten ylimääräiselle ruualle ei ole tarvetta rinkassa turhan painona olla. Yhden varavirtapankin olisi voinut jättää kotiin ja sittenkin olisi virtaa ollut ihan riittämiin ja tarpeeksi varastossa. Painaa se virtapankki kuitenkin 250 grammaa.

Erämaa seikkailu jatkuu! Päiväretki Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta jokea(Sarvijoki) seuraten myötävirtaan.Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto-Saariselkä. Osa 4/5. Lauantai 7.7.2018.

Sään puolesta oli tuuria kun ei suuremmin satanut. Pientä tihkusadetta yhtenä aamuna ja sekin loppui saman tien. Lämpötila oli vaeltamiseen myös sopiva. Vaelluksen lämpöisin päivä oli Perjantai 6.7.2018 kun lähdimme päiväreissulle Paratiisikuruun.

Vaellusreissun viimeinen päivä alkaa varhain aamusta. Leirin purkaminen, aamupala ja rinkan pakkaus, siinä sitä on aamun touhuja. Lähdemme Sudenpesän varaus kammin pihapiiristä oikaisemaan tuntureiden yli. Kaarnepää ja Kuotmuttipää tunturit.

Lämpö kipusi reilusti yli kahdenkymmenen, lämpömittarin näyttäessä parhaimmillaan +28. Onneksi tuuli vilvoitti matkaa tunturin laidalla. Tästä on taas mukava lähteä kotiin suunnittelemaan uusia reissuja.

Erämaata etsimässä- Urho Kekkonen National Park-Erämaavaellus.

Kansallispuistot

Isojärven Kansallispuisto-Matkakertomus

lauantai, syyskuu 1, 2018

Suomen Kansallispuistot

Kertomus retkestä Isojärven Kansallispuistoon 1.5.2017.

 

Vappu 2017 on Pirkanmaalla kylmä ja luminen. Suunnitelmissa on retki Isojärven Kansallispuistoon Vappupäivänä. Aamulla Klo 7:40 keli näyttää Nokialla ihan hyvältä. Aurinko on nousussa eikä tänään ole luvassa pilvistä keliä. Päivästä ei ole tulossa mikään lämmin mutta kun repun heittää selkään niin sen kantaminen kyllä antaa jäseniin tarvittavan lämmön.
Isojärven Kansallispuisto on perustettu 1982. Pinta alaa löytyy 22 neliökilometriä, joten puisto on varsin pieni kooltaan.

Huhtalan torpan vanha-aitta

 

Huhtalan torppa

Nokialta Isojärvelle autoiluun menee aikaa reilu tunti. Tälle reissulle vaimo lähtee matkaan. Tuli nukuttua vähän huonosti mutta unet kyllä karisee raikkaassa säässä. Repun olen pakannut jo edellisenä iltana lähes valmiiksi. Pääsemme lähtemään Klo 8:35. Huhtalan torpalle menevällä Huhtalan tiellä on lunta 5-10 senttiä. Tässä täytyy tarkasti ajella väistäen routavaurioita ja kuoppia. Pienissä ylämäissä auton kesärengas ei tahdo saada pitävää otetta liukkaasta lumisesta tienpinnasta luistonesto valon vilkkuessa kiivaasti. Lämpötila on  muutaman asteen plussan puolella(+4) eikä aurinko pääse lämmittämään varjoisia kohtia tiestä.

Retkikartta: Huhtalan pysäköintialue

Talvi yllättää retkeilijät

Auton laitamme parkkiin Huhtalan P-alueelle joka sijaitsee Huhtalan torpan lähellä. Käymme ensin katselemassa nämä vanhat rakennukset. Päärakennus on rakennettu 1850 luvulla, vanhimmat kolme aittarakennusta ovat 1700 luvun lopulta.
Tästä suuntaamme takaisin autolle ja ajamme Kalalahden parkkipaikalle vajaan kilometrin matkan. Eihän tänne perille pääse kesärenkailla! Lunta  ja jäätä riittää. On peruutettava takaisin 300 metriä kunnes pystyn tien leveämmällä kohdalla kääntämään auton ja palaamaan takaisin Huhtalan parkkiin. Lyömme reput selkään ja lähdemme patikoimaan Kalalahden risteystä kohti. Vaimo kantaa pientä reppua johon mahtuu parit vesipullot, pieni kylmälaukku ja kahvipannu. Kannan selässäni 65 litran rinkkaa jolla painoa noin 13-14 kg.

Retkikartta: Kalalahti polun alkupää

Suuntana on Kalalahden laavu (2.2.km) Reitti kiertää Kaatvuoren reunaa. Polulla on lunta viitisen senttiä joka tekee kävelystä hiukan raskaampaa. Paikoitellen joutuu väistelemään märempiä kohtia jottei goretex vaelluskenkä kastu.
Hiukan ennen laavua avautuu upea näkymä majavien vanhalle asuinalueelle jonne on muodostunut lampi patojen seurauksena.

Kalalahti- lammen rantaa

Retkikartta: Majavien patoama lampi

Majavien valtakunnassa

Majavien valtakunnassa pystyyn kuolleet puut seisovat luurankomaisina.

Pystyyn kuolleet kelottuneet kuuset seisovat luurankoina lammen reunustoilla. Majava on kaatanut kaikki lehtipuut jättäen muut rauhaan. Ravinto on loppunut lammen rannoilta ja majavan on muutettava uuteen paikkaan jossa riittää syötävää.
Nämä ovat amerikanmajavia! súomen alkuperäinen euroopanmajava on metsästetty sukupuuttoon 1800 luvun puolessa välissä.
1930 luvulla tuotiin ensimmäiset majavat Norjasta (euroopanmajava) ja Kanadasta (amerikanmajava)
Tästä jatkamme matkaa kohti laavua.
Kalalahden laavu on rakennettu korkealle kallion päälle josta avautuu näkymä Isojärvelle. Täällä on retkeilijämies tulilla, joka on yöpynyt riippumatossa tässä laavun tuntumassa.

Retkikartta: Kalalahden laavu

Kalalahden laavu

Tauon paikka laavulla

Tässä vaiheessa on aika opetella nokipannukahvin valmistusta vaikka en sitä itselleni keitä. Kahvia en juo, mutta vaimolle se kyllä maistuu. Nuotio savuaa tuossa valmiina ja kohta kahvipannusta kuuluu veden kiehumisen äänet.
Mukavan näköiset maisemat tässä laavulla auringon paistaessa. Kello näyttää 12:17. Nuotio saa vettä päällensä ja on aika jatkaa matkaa kohti Vahterjärven laavua jonne on matkaa 3,5 km. Polku seuraa pitkät matkat järven rantaa vaihtelevana nousujen ja laskujen kanssa mutkitellen juurakkoisessa  ja kivisessä polku-urassa. Matkalla ylitämme muutaman solisevan puron joiden vesi kelpaisi vaikka kahvinkeittoon.
Ennen Vahterjärven laavua mutkitteleva polku nousee korkealle kalliolle ja siitä taas kohta laskeudumme alaspäin. Uuden lumen peittämä sohjoinen polku on paikoitellen liukas ja kenkä ei tahdo aina saada pitävää otetta maasta.

Retkikartta: Vahterjärven laavu

Juuri ennen laavua tutkimme muurahaisten pesätouhuja. Ovat rakentaneet pesän kelopuun ympärille, jossa käy kauhea kuhina. Laavulta noin 100 metriä tulee polkuristeys josta käännymme oikealle kohti Lortikkaa (1,9km) Retkikartta: Polkuristeys
Parisataa metriä taivallusta ja käännymme risteyksestä vasemmalle. Tuota toista polkua pitkin pääsee myös Lortikan kämpälle.
Majavat asuvat Lepolammella ja ovat tehneet kunnon padon laskuojaan. Reitti on viitoitettu uudesta paikasta. Retkikartta: Lepolammi majavien pato

Tulva on vallannut Lortikan maisemat.

Kengät vähän kostuu tässä sohjoisessa puron vartta laskeutuvassa maastossa. Vanhalta reitiltä pääsi jatkamaan suoraan Lortikan vuorelle kunhan ylitti ensin Lortikka-Heretty polun. Nyt tämä uusi reitti on vedetty enemmän Lortikkaan päin ja emme näin ollen löydä vuorelle menevää polun päätä.

Lortikan tulentekopaikka on tulvivan veden vallassa! Ei tuosta pääse kuivin jaloin menemään joten kierrämme kauempaa tämän tulvivan kohdan. Retkikartta: Tulva Lortikan tulipaikalla

Vihdoin päästiin tulvan toiselle puolelle, opaste taululle Klo 14:20. Huhtalaan on tästä matkaa 4,7 km. Lähdemme sinne suuntaan ja suunnitelmissa on käydä vielä Kalalahden laavulla.
Lortikan vuokrakämpälle on turha yrittää ilman kumisaappaita. Samoin joudumme kiertämään vasemmalta metsän kautta tulvan alla olevaa polkua.

Retkikartta: Lortikan vuokrakämppä

Kohta voisi ajatella ruokailua! Matka alkaa tuntua jaloissa ja tauko olisi paikallansa. Tähtäämme Kalalahden laavulle ja siellä voisi tehdä ruokaa. Saavumme Kalakorven risteykseen josta on laavulle matkaa 0,7 km. Kello on 15:06 ja pohdiskelemme suuntaa! On tässä sen verran väsymystä että menemme lyhyemmän kautta Huhtalan torpalle. Kaksi kilometriä matkaa kertyy, kun valitsee vasemman polun. Laavun kautta matkaa tulee noin neljä kilometriä. Lumet ovat jo sulaneet Huhtalan torpan pihasta kun sinne saavumme väsyneinä ja kengät kosteina. Kaasukeittimellä lämmitän mukana olleen lihakeiton. Kaasu taas temppuilee eikä meinaa tulla pullosta ulos! Keitto kuitenkin kohta kiehuu ja lusikoimme sen kohti kitaa hyvällä ruokahalulla.

Isojärven Kansallispuisto- Huhtalan torppa-isojärvi National Park Youtube video.

Huhtalan torppa-Kalalahti laavu- Youtube video.

Kalalahti laavu-Vahterjärvi laavu- Youtube video.

Vahterjärvi laavu-Lortikka- Youtube video.

Lortikan kämpältä Heretyn torpalle-Youtube video.