Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

vaarireissaa

Aikaa edellisestä matkasta jo vuosia

Matkustimme vaimoni kanssa aktiivisesti useita vuosia. Kiersimme lähinnä rantalomakohteita, koska emme ole erityisen urheilullisia tai seikkailunhaluisia matkustajia. Halusimme lomaltamme vain rauhaisaa irtiottoa arjesta, lämpöä ja aurinkoa ja ihmisten kohtaamista. Me emme myöskään olleet koskaan rannallamakaajia, vaan enemmänkin kaupungilla kierteleviä käveleviä turisteja, jotka tykkäsivät kuunnella ihmisten puheensorinaa, ja välillä tutustua myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Mitä sitten tapahtui?

Jostain kumman syystä vaimolleni kehittyi sairaus, joka vaikeuttaa todella paljon matkustamista. Se ei varsinaisesti sitä estä, mutta vaikeuttaa oleellisesti, joten niin kauan kunnes keho on omassa tilassaan, ei matkustaminen tule kysymykseen. Ja kuin tasapainoittaakseen tuota tilannetta, minun oma kehoni on alkanut kehitellä erilaisia ongelmia ruoka-aineiden suhteen – siis minä, joka on aina syönyt lähes mitä vain, saa nykyään lukea kaikki ruoka-ainelistaukset tarkkaan. Enkä tee sitä vain ollakseni nirso, vaan koska muuten ruokailun jälkeen noin 6 tunnin päästä alkaa reaktio, joka pahimmillaan sulkee kurkkuni. Tämä on tarkoittanut, että viimeisten parin kolmen vuoden aikana ovat ravintolassa syömiset vähentyneet vähitellen nollaan. Sain myös diagnoosin käytyäni useammassa testissä ja lääkärin luona: minulla on kehossa sairaus, jolle ei ole lääkinnällistä ratkaisua. Lääkärit eivät myöskään pysty rajaamaan, mille ruoka-aineille kehoni reagoi. Se ei ole allergiaa, koska allergia näkyy heti – minulla se menee kudoksiin ja näkyy vasta noin kuuden tunnin päästä silmissä, käsissä, jaloissa tai siellä kurkussa. Ja koska yksi ruoka-aineryhmä jolle olen tullut reagoivaksi ovat sitrushedelmät – voitte kuvitella, että Etelässä kalan tilaaminen tai salaatin tai monen muunkan ruoan tilaaminen tuli paljon, paljon vaikeammaksi.

Haluan yhä matkustaa. Me haluamme yhä matkustaa.

Kotioloissa kehomme tilat ovat useimmiten hallittavissa. Olemme kehitelleet uusia ruokalistoja ja teemme 99 % kaikesta syömästä ruoastamme kotona, itse – sillä monet ruokavalmisteet, puolivalmisteet pitävät sisällään sellaisia ainesosioa, joita jompikumpi ei voi meistä syödä. Kuitenkin unelmoimme ja juttelemme lähes päivittäin ystäviemme kanssa eri maissa, ja näemme heidän päivityksiään ympäri Eurooppaa. Kenties kuitenkin jonain päivänä….

Kuten kerroin, emme ole mitään seikkailijoita, vaan olemme aina hakeneet matkoilta rauhaa ja tietynlaista helppoutta. Siksi meille on muodostunut kaksi tuttua saarta, joita kaipaamme. Toinen sijaitsee Kanarian saarilla, tuo ikuisen kevään Teneriffa, on meille ehkä se kaikista rakkain saari. Toinen taasen sijaitsee aivan Turkin kupeessa, pieni saari, joka kuuluu Kreikkaan – Rodos, jonne kaipaamme ihmisten vuoksi, tuttujen kreikkalaisten sekä tottakai kreikkalaisen ruoan, josta tykkäämme, ja jota teemme usein kotonakin – joskin mm. sen sitruunan pois sulkien. Mutta mikä tekee näistä kahdesta meille suosikkipaikan? Emme oikeastaan osaa sanoa, kenties koska olemme käyneet molemmissa niin monta kertaa, ja tutustuneet ihmiseen, tapoihin ja menettäneet osan sydämistämme näille paikoille. Varsinkin Teneriffan sää, läpi vuoden, on sellainen, jota kaipaamme täällä Suomen pimeydessä, talvessa ja kylmyydessä.

Kaipuulle ei löydy vielä ratkaisua

Yhteisen lomamatkailun lisäksi matkusti paljon 2000-2015 myös työreissuja ympäri Eurooppaa. Silloin matkat veivät Euroopan isoihin kaupunkeihin, mutta matkat Milanoon, Roomaan, Barcelonaan, Lontooseen yms kuulostivat hienoilta, eivät sitä kuitenkaan välttämättä olleet. Siihen aikaan työmatkat olivat työmatkoja, lento kohteeseen, hotellille, asiakkaalle/toimistolle, hotellille, lento takaisin Helsinkiin. Harvoin oli aikaa tutustua yhtään kaupunkiin, mutta kyllä matkoilta on hyviäkin muistoja monista eri kaupungeista ja kohteista. Ja koska nyt näyttää siltä, että en matkusta paljon enää edes työmatkoja – kiitos digitalisaation, on aika keksiä jotain muuta.

Vaari reissaa tulevaisuus

Ajattelinkin aloittaa kirjoittaa tänne tarinoita menneiden vuosien reissuista, ja mitä niissä on tapahtunut, ja mitä niistä on oppinut. Katsotaan mitä siitä sitten tulee.

 

Kohti seuraavaa reissua

Viimeiset pari vuotta ovat olleet kyllä tämän yli 50 vuoden oman matkani erikoisimmat. Ei tule tullut matkustettua edes työmatkoja, saatikka mitään lomamatkojakaan. Onneksi kuitenkin tähän saakka on selvitty ilman suurempia sairausosumia ja ensi viikolla pääsee kuulemma jo varaamaan itselle rokotusaikaa. Olisiko jo nyt aika katsella seuraavaa matkaa, se olisikin tällä kertaa työmatka. Matkustamiseen vain pitää vielä tulevien kuukausien aikana suhtautua sovivalla varovaisuudella. Enää ei kannata lähteä reissuun aivan samalla tavalla kuin mitä itse teki joskus silloin nuoruuden vuosina 90-luvulla, nyt pitää varmistaa moni asia ennen lähtöä.

Tämä tauko matkustamisessa on tuonut lisäaikaa myös oman itsensä ja kehonsa kuuntelemiselle ja yksi asia, mitä olen tänä aikana opiskellut, ovat erilaiset luontaistuotteet. Itse en ole aiemmin käyttänyt kuin D-vitamiineja ja ottanut joskus magnesium-tabletteja, mutta muuten on menty aika natural-pohjalta, mutta kenties nyt pitäisi jo alkaa pitää omasta kehostaan paremmin huolta. Esimerkiksi flavonolit ovat jotain, mistä lueskelein. Niillä kun kuulemma on antioksidanttinen vaikutus ja ne ehkäisevät monia sairauksia jopa tieteellisten tutkimusten mukaan. Ne tulivat vastaan kun lueskelin CBD-öljyistä ja niiden vaikuttavista aineista. Nuo CBD-öljyt olivat jo aemmin tulleet muutaman kerran vastaan eri artikkeleissa ja pitihän niistä lukea. Jos sinä haluat tietää niistä enemmän, lue lisää täältä niin ainakin tietoa löytyy sinultakin, jos joku sattuu kysymään.

Lisävitamiinien käyttö on meille suomalaisille ihan normaalia varsinkin talven pimeinä aikoina. Kesällä aurinko hoitaa  homman, mutta talvella osa meistä joutuu jopa ostamaan itselleen tietynlaiset herätysvalot, jotka simuloivat aivojamme kuvittelemaan, että aurinko on noussut, ja jaksamme siten nousta paremmin aamuisin ylös töihiin lähteäksemme. Tunnen niin hyvin tuon tunteen itse, sillä olen enemmän yöihmisiä, kuin aamuvirkku.

Vakuutukset kuntoon ja menoksi

Silloin nuorempana ei paljon ollut merkitystä miten ja koska lähti liikkeelle, kun ei ollut ketään kenestä pitäisi huolehtia, tai kenen ajatuksista ja mielipiteistä pitäisi ottaa kuunneltavaksi. Nykyään asiat ovat toisin, ja aina pidemmälle matkalle lähtiessä pitää tarkistaa, että kaikki vakuutukset ovat kunnossa. Itseasiassa minulla on jo vuosia ollut täysiaikainen matkavakuutus, joten minun ei ole tarvinnut yksittäisiä matkoja varten muistaa tuota asiaa, joskin viime vuonna ei tullut matkusteltua, joten turhaan tuli sekin maksu maksettua, mutta kyllä se raha olisi johonkin toiseen asiaan kuitenkin todennäköisesti mennyt. Tässä iässä pitää myös miettiä sitä, että matkalta ei välttämättä pääsisikään enää kotiin, joten omaisuuden hoitoo ja perimiseen liittyvät asiat on ollut myös hyvä laittaa kuntoon – sen voi aloittaa vaikka omista pankkiasioista ja esimerkiksi ottamalla erilaisia eläkevakuutuksia ja muita kuolemanturvavakuutuksia, jotta perhe sitten saa jotain, jos tapaturma iskee vaikka siellä etelän lomakohteessa ja Sveitsin Alpeilla.

Työssä matkalla

Olen jo useamman vuoden elänyt sitä elämänvaihetta, että voisimme muuttaa pois Suomesta. Viime vuodet ovat vain tuoneet siihen muuttoon mutkia matkaan sekä tämän koronan että muiden omien vaivojen vuoksi, mutta yhä se ajatus on siellä takaraivossa, että jonakin päivänä lopetamme työs Suomessa ja siirrymme pidemmälle etätöihin. Viimeinen reilu vuosi on näyttänyt, että kaikki työt ovat tehtävissä aivan paikkariippumattomasti, joten miksei tässä joku vuosi voisi muuttaa jonnekin, jossa tuntee olevansa ”enemmän” kotona. Ei Suomessa mitään vikaa ole, ja aina tänne on takaisin tullut, mutta kyllä useasti siellä reissussa oikeasti tuntee elämänsä. Varsinkin Etelä-Euroopan rauhallinen asenne elämää kohtaan on jotain sellaista, mihin ei kotimaassa pysty.

Jo useamman vuoden ajan on matkassa kulkenut tietokone ja töitä on tehty eri Euroopan maissa, joten ei siinä mitään uutta olisi, eikä edes pelottavaa. Kyse on enemmänkin ajoituksesta, koska asiat olisivat Suomessa siinä mallissa, että muutto olisi oikeasti mahdollista. Nyt keväällä 2021 on edessä vain tavallinen työmatka, koska kaikkia tapaamisia ei vain voi tehdä online maailmassa, vaan joskus on tarpeen myös henkilökohtainen tapaaminen, jonka jälkeen myös digitaaliset keinot ovat moninverroin helpompia – kyse ei tekniikasta, vaan tunteesta.

 

Vaari Reissaa – mistä on kyse

Aloitin omat reissaamiset tullessani aikuisikään ja siitä on jo muutamia vuosia aikaa. Olen reissannut paljon työkseni Euroopassa, mutta viimeiset vuodet sitten enemmän vaimon, lasten ja lapsenlapsen kanssa Etelän rantakohteissa – paitsi viimeiset kaksi vuotta. Oma elämän vaihe mahdollistaisi matkustamisen, mutta valitettavasti vaimoni tämänhetkinen terveydentila ei mahdollista meidän yhteistä matkustamista, joten tällä hetkellä vain muistellaan menneitä – ja odotellaan tulevia.

Matkustamiseni tulevaisuus

Tänä vuonna kuitenkin on tulossa jälleen työn nimissä matkustamista, ja siitä reissusta varmaan tännekin sitten kirjoittelen, aivan kuten kirjoittelen nuoremman poikani kanssa tuonne meidän reissublogi-sivustollekin, jonne sinnekään ei aivan lähiaikoina mitään uutta ole tullut, kun ei olla reissattu tämän koronan takia. Toisaalla sitten vaimoni kanssa kotona ollessamme teemme paljon ruokaa itse, ja niissä näkyy paljon omat suosikkipaikkamme, missä olemme aikaa viettäneet. Sydän on nimittäin jäänyt puoliksi Rodoksen saarelle ja puoliksei Teneriffalle, ja ruoan kautta pääsemme aina silloin tällöin makumaailman kautta takaisin etelään. Sitä varten meillä on sitten tuo reseptinurkka-sivusto, jolla on helppoja ruokaohjeita aloittelijoille. Lisäksi ne ovat vielä 99% gluteenittomia ja monesti myös kasvispainotteisia, vaikkemme todellakaan ole mitään kasvis- tai vegeilijöitä.

Minä ja rantapallo

Kerrottavaa kuitenkin on eri maista, ja kulttuureista. Tapahtumista ja kohtaamisista mitä vuosien varrella on tapahtunut, ja toivottavasti taas vähitellen myös uusista kohtaamisista. Esimerkiksi Rodoksen rakkaus näkyy omalta Rodos-sivulta, jota edellä mainittujen syiden vuoksi ei ole päivitetty pariin vuoteen, mutta tämä blogi täällä Rantapallolla on paljon yleisempi tyyliltään, joten tänne on tavoitteena kirjoitella ainakin kerran kuukaudessa jostakin aiheesta matkustamiseen tai ruokaan liittyen. Viime viikonloppunakin teimme kotona espanjalaista munakasta ja sitä ennen tehtiin japanilaisia kesäkääryleitä, niistäkin voisi kertoa joku kerta.

Tästä lähdetään ja katsotaan mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan 🙂