Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Aikaa edellisestä matkasta jo vuosia

Matkustimme vaimoni kanssa aktiivisesti useita vuosia. Kiersimme lähinnä rantalomakohteita, koska emme ole erityisen urheilullisia tai seikkailunhaluisia matkustajia. Halusimme lomaltamme vain rauhaisaa irtiottoa arjesta, lämpöä ja aurinkoa ja ihmisten kohtaamista. Me emme myöskään olleet koskaan rannallamakaajia, vaan enemmänkin kaupungilla kierteleviä käveleviä turisteja, jotka tykkäsivät kuunnella ihmisten puheensorinaa, ja välillä tutustua myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Mitä sitten tapahtui?

Jostain kumman syystä vaimolleni kehittyi sairaus, joka vaikeuttaa todella paljon matkustamista. Se ei varsinaisesti sitä estä, mutta vaikeuttaa oleellisesti, joten niin kauan kunnes keho on omassa tilassaan, ei matkustaminen tule kysymykseen. Ja kuin tasapainoittaakseen tuota tilannetta, minun oma kehoni on alkanut kehitellä erilaisia ongelmia ruoka-aineiden suhteen – siis minä, joka on aina syönyt lähes mitä vain, saa nykyään lukea kaikki ruoka-ainelistaukset tarkkaan. Enkä tee sitä vain ollakseni nirso, vaan koska muuten ruokailun jälkeen noin 6 tunnin päästä alkaa reaktio, joka pahimmillaan sulkee kurkkuni. Tämä on tarkoittanut, että viimeisten parin kolmen vuoden aikana ovat ravintolassa syömiset vähentyneet vähitellen nollaan. Sain myös diagnoosin käytyäni useammassa testissä ja lääkärin luona: minulla on kehossa sairaus, jolle ei ole lääkinnällistä ratkaisua. Lääkärit eivät myöskään pysty rajaamaan, mille ruoka-aineille kehoni reagoi. Se ei ole allergiaa, koska allergia näkyy heti – minulla se menee kudoksiin ja näkyy vasta noin kuuden tunnin päästä silmissä, käsissä, jaloissa tai siellä kurkussa. Ja koska yksi ruoka-aineryhmä jolle olen tullut reagoivaksi ovat sitrushedelmät – voitte kuvitella, että Etelässä kalan tilaaminen tai salaatin tai monen muunkan ruoan tilaaminen tuli paljon, paljon vaikeammaksi.

Haluan yhä matkustaa. Me haluamme yhä matkustaa.

Kotioloissa kehomme tilat ovat useimmiten hallittavissa. Olemme kehitelleet uusia ruokalistoja ja teemme 99 % kaikesta syömästä ruoastamme kotona, itse – sillä monet ruokavalmisteet, puolivalmisteet pitävät sisällään sellaisia ainesosioa, joita jompikumpi ei voi meistä syödä. Kuitenkin unelmoimme ja juttelemme lähes päivittäin ystäviemme kanssa eri maissa, ja näemme heidän päivityksiään ympäri Eurooppaa. Kenties kuitenkin jonain päivänä….

Kuten kerroin, emme ole mitään seikkailijoita, vaan olemme aina hakeneet matkoilta rauhaa ja tietynlaista helppoutta. Siksi meille on muodostunut kaksi tuttua saarta, joita kaipaamme. Toinen sijaitsee Kanarian saarilla, tuo ikuisen kevään Teneriffa, on meille ehkä se kaikista rakkain saari. Toinen taasen sijaitsee aivan Turkin kupeessa, pieni saari, joka kuuluu Kreikkaan – Rodos, jonne kaipaamme ihmisten vuoksi, tuttujen kreikkalaisten sekä tottakai kreikkalaisen ruoan, josta tykkäämme, ja jota teemme usein kotonakin – joskin mm. sen sitruunan pois sulkien. Mutta mikä tekee näistä kahdesta meille suosikkipaikan? Emme oikeastaan osaa sanoa, kenties koska olemme käyneet molemmissa niin monta kertaa, ja tutustuneet ihmiseen, tapoihin ja menettäneet osan sydämistämme näille paikoille. Varsinkin Teneriffan sää, läpi vuoden, on sellainen, jota kaipaamme täällä Suomen pimeydessä, talvessa ja kylmyydessä.

Kaipuulle ei löydy vielä ratkaisua

Yhteisen lomamatkailun lisäksi matkusti paljon 2000-2015 myös työreissuja ympäri Eurooppaa. Silloin matkat veivät Euroopan isoihin kaupunkeihin, mutta matkat Milanoon, Roomaan, Barcelonaan, Lontooseen yms kuulostivat hienoilta, eivät sitä kuitenkaan välttämättä olleet. Siihen aikaan työmatkat olivat työmatkoja, lento kohteeseen, hotellille, asiakkaalle/toimistolle, hotellille, lento takaisin Helsinkiin. Harvoin oli aikaa tutustua yhtään kaupunkiin, mutta kyllä matkoilta on hyviäkin muistoja monista eri kaupungeista ja kohteista. Ja koska nyt näyttää siltä, että en matkusta paljon enää edes työmatkoja – kiitos digitalisaation, on aika keksiä jotain muuta.

Vaari reissaa tulevaisuus

Ajattelinkin aloittaa kirjoittaa tänne tarinoita menneiden vuosien reissuista, ja mitä niissä on tapahtunut, ja mitä niistä on oppinut. Katsotaan mitä siitä sitten tulee.