Tyhjä paperi
Istun Pariisissa Bois de Vincennesin puistossa nurmikolla puuhun nojaten, avojaloin ja järven väreilevää pintaa katsellen. Ohi taapertaa sorsia ja jokin toinen tunnistamattomaksi jäänyt vesilintu, kauempana ui joutsen. Sylissäni on tietokone, jonka näytön tyhjää sivua olen vältellyt katsomasta jo parisen kymmentä minuuttia.
”Lomalla menen Pariisiin ja kirjoitan”, ei nyt ole oikein pitänyt paikkansa. Pariisiin asti pääsin, ja välillä mielessäni käy päivien kuluessa mitä kirjoittaisin mistäkin tilanteesta tai tapahtumasta, mutta illalla asunnolle palatessani en ole kuitenkaan kirjoittanut riviäkään. Olen urheasti kantanut läppärin mukanani puistoihin, ja sen kummemmitta seremonioitta kiikuttanut sen päivän jälkeen takaisin kotiin suomatta laitteelle ajatustakaan.
Näin pitkää taukoa en ole pitänyt blogin parissa kertaakaan, itse asiassa satunnaisia venähdyksiä julkaisuajoissa lukuun ottamatta tämä on ensimmäinen pitämäni tauko koskaan. Se näyttäytyi täysin varoittamatta ja yllättäen kyvyttömyytenä laittaa yhtäkään ajatusta paperille. Koska olen huomannut tiedostamattoman puoleni olevan usein tietoistani viisaampi, päätin, että tällekin pysähdykselle lienee tarpeensa, ja annoin myöten. Ollaan sitten lomalla kuin Ellun kana, tekemättä yhtikäs mitään produktiivista.
[Toim. huom. Urbaanin sanakirjan mukaan ”Ellun kana on Suomen kansan laajasti tuntema huoleton eläin, joka on yleensä humalassa tai muuten vaan viettää vetelää, toimetonta elämää. Sanontaa ovat käyttäneet muun muassa Mika Waltari, Lauri Viita ja Väinö Linna.”]
Tien päällä taas
Pariisiin kuitenkin pääsin kuten suunnittelinkin, vaikka tietysti vallitsevan maailmantilanteen tuomat hankaluudet matkustamisessa arveluttivat. Ajoitukseni oli kuitenkin kaikin puolin onnellinen, sillä saapuessani Pariisissa aiemmin annettu ulkonaliikkumiskielto oli siirretty kello seitsemästä illalla kello yhteentoista ja vain muutama päivä myöhemmin kielto poistettiin kokonaan. Samalla poistui maskipakko ulkoilmassa oleillessa, vain julkisissa sisätiloissa ja tapahtumissa on käytettävä maskia. Rajoitukset poistettiin musiikin juhlan, Fete de la Musiquen, päivänä, ja ihmiset menivät tietysti onnesta tolaltaan ja bailasivat myöhään yöhön tanssien ja laulaen kadut täyttäneiden yhtyeiden soiton tahtiin. Lienee sanomattakin selvää, että turvavälit eivät monella olleet päällimmäisenä mielessä.
Myös lentokoneella matkustaminen oli yllättävän helppoa. Lensin Finnairilla Helsingistä Pariisiin ja kentälle saapumisestani puolen tunnin päästä olin jo portilla odottamassa koneeseen pääsyä. Matkalaukut jätettiin itse ja boarding passin sai täytettyään lomakkeen, jossa vakuutti, ettei ole sairas. Myös negatiivinen testitulos piti näyttää tässä vaiheessa. Kunnan kautta saadut rokotetodistukset saa muuten Omakannasta ja testitulokset tarvittaessa myös englanniksi koronatietoni.fi -sivulta.
Ranskassa passintarkastuksen yhteydessä tarkastettiin taas nopeasti testitulos ja matkalaukkujen saavuttua hiljaisen tuloaulan läpi tie kävikin kuin liukuhihnalla. Ennen kuin ehdin huomatakaan, olin istumassa autossa matkalla kohti Pariisin keskustaa mumistuani kauhistuneena muutaman sanan ranskaa tulijoita ohjaavalle kenttähenkilökunnalle.
Ulkomaalaisia turisteja on ymmärrettävästi aika vähän, mutta paikalliset sen sijaan liikkuvat jo hyvinkin vapaasti, ja kotimaan matkailijoita on selvästi liikkeellä runsaasti. Suosituimpien kohteiden ja tapahtumien kävijämäärää on rajoitettu, ja liput pitää hoksata varata etukäteen netistä – harvoihin paikkoihin pääsee enää noin vain spontaanisti kävelemään sisään. Onneksi viiden viikon matkalla on aikaa suunnitella ja ottaa välillä uusi yritys, jos hauskaan löytyneeseen paikkaan ei ollutkaan pääsyä saman tien. Samoin on aikaa nukkua pitkään, istua puistossa tai kahvilassa katselemassa ihmisvirtaa, eksyä, seikkailla ja joskus jäädä kotiin katsomaan hömppää kesäsarjaa vaikka ihan koko päiväksi.
Toisin sanoen, vaikka en olekaan täyttänyt tavoitteitani, olen saanut mitä tarvitsin: loman.
Pysähtyminen on usein hyvä asia. Jatkuva suorittaminen voi aikalailla vääristää ajatusmaailmaa ja jopa estää kehittymistä. Hyvää jatkoa sinulle! Aila
Kiitos, nyt juuri se tuli selvästi tarpeeseen. Terveiset Pariisista!
Oi, olisipa ihanaa viettää joskus pidempi aika yhdessä kaupungissa ja elää ikään kuin paikallisten arkea, kuitenkin lomaillen ja tutustuen itselle uuteen ympäristöön. Ehkä vähän saatoin jo haaveillen kurkata Airbnb:stä, mitä kuukauden majoitus esimerkiksi juuri Pariisissa kustantaisi 😀 Vielä kun sähköpostissa odottaa Finnairin lahjakortti viime kesältä perutuista Lontoon lennoista, niin tässähän on melkein jo suunnitelman poikanen kasassa. Enää puuttuu kissoille hoitaja vähän pidemmän rupeaman ajaksi!
Ei muuta kuin menoksi, voin lämpimästi suositella! Juuri tuota itsekin etsin, että saa vähän erilaista näkökulmaa kaupunkiin kun siellä joutuu asumaan ja asioimaan, mutta kuitenkin loman merkeissä. Kuherruskuukausi ei ehdi päättyä. 😁
Mainio tuuri sinulla noiden rajoitusten kanssa. Jotenkin itseäni mietityttää matkustaminen tällä hetkellä kovasti, kun yhtkkiä rajoitusten suunta voi olla myös täysin päinvastainen eikä sitä oikein voi ennustaa. Aion kyllä itsekin lähteä reissuun todennäköisesti siinä vaiheessa, kunhan olen saanut toisen rokotuksen.
Totta, olet ihan oikeassa. Tällä hetkellä ei merkitse mitään jos jossakin ei ole rajoituksia, ihan kohta niitä saattaa taas olla. Rokotustodistuksilla onneksi pääsee ainakin tällä hetkellä pitkälle!