Kerro itsestäsi kolme hyvää asiaa. Kolme asiaa, joista pidät itsessäsi.
Oliko tehtävä helppo? Yllättävän moni ei pysty vastaamaan. Mikä surullisinta, edes seitsemänvuotiaista kaikki eivät pysty vastaamaan.
Annoin tämän tehtävän tänään oppilailleni ekaluokassa. Ensin piti piirtää oma kuva, sen jälkeen kirjoittaa kuvan ympärille ne kolme asiaa. Eräskin tyttö pohti pitkään ja tuli sitten luokseni tyjän paperin kanssa: En minä keksi yhtään. Otin tytön kainaloon ja kysyin missä hän on hyvä, mutta hän ei osannut sanoa. Kysyin mistä hän pitää kun katsoo peiliin, mutta siihenkään en saanut yhtään vastausta.
Onneksi kaverit saatiin apuun, sillä sen jälkeen kun lapsi oli itse kirjoittanut itsestään, saivat vielä muutkin kehua, ja kirjoitin kaikki kehut ylös. Ehkä ne näin muistuisivat mieleen seuraavan kerran kun lapsi katsoo peiliin. Katsoessani mitä lapset olivat itsestään kirjoittaneet, oli kieltämättä pakko pidätellä hetki kyyneleitä:
Olen vahva.
Olen rohkea.
Olen hyvä jalkapallossa.
Olen nopea.
Olen kaunis.
Olen hyvä matikassa.
Olen hyvä keksimään tarinoita.
Olen söpö.
Olen ihana.
Olen hyvä maalivahti.
Olen hyvä uimaan.
Olen hyvä leikkimään koiraa.
Olen huolehtivainen.
Olen onnellinen.
Ja kun lapset pääsivät sanomaan asioita opesta, yksi iski erityisen syvälle sieluun: Sinä et ikinä satuta.
Maailma jossa elämme
Tämä harjoitus sai spontaanisti tilaisuutensa, kun tänä aamuna sain tietää oppilaiden kesken kiertävästä TikTok-videosta, jossa nuori nainen tanssii paljastavissa punaisissa alusvaatteissa makuuhuoneessaan. Näin kyseisen videon erään oppilaan puhelimesta ja myöhemmin sain tietää, että lähes kaikki luokan tytöistä olivat nähneet sen.
Samaan aikaan kuulin nelosluokkalaisten käyvän käytävässä keskustelua yhdestä luokan oppilaasta, ja miten eräs toinen heidän luokaltaan ”ihan kohta dumppaa sen, sehän pettää sitä koko ajan”. Kyseiset lapset ovat kymmenvuotiaita.
Pääni helisi oppilaiden tullessa luokkaan. Taas raaka muistutus siitä, miten erilaisessa maailmassa nämä lapset ja nuoret kasvavatkaan. Sovelluksissa on kyllä toki ikärajat, mutta niiden noudattaminen taitaa olla enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja vaikka lapsi ei sovelluksia itse käyttäisikään, materiaali tulee lähes väistämättä ulkopuolelta kavereiden lähettämistä ja näyttämistä videoista. Tiesin, että on ihan turhaa paasata siitä, miten heidän ei pitäisi käyttää TikTokia. He käyttävät kuitenkin, jos ovat käyttääkseen. Sen estäminen ei ole minun tehtäväni. Minun tehtäväni on saada heidät suojelemaan itseään, ymmärtämään paremmin riskejä ja vaaroja joita he verkossa kohtaavat ja auttaa rakentamaan itsetunto, joka kantaa sen kaiken keskellä.
Minun tehtäväni on myös keskustella heidän kanssaan avoimesti ja hämmentymättä, heidän ymmärtämillään sanoilla.
Pää pystyyn ettei kruunu tipu
Englanninkielinen sanonta kuuluu ”Walk the walk, not just talk the talk”. Vapaalla suomennoksella siis tee kuten saarnaat. Ja sehän on helpommin sanottu kuin tehty. Lapset eivät ole ainoita, joiden itsetunnolle täydellisten ihmisten täydellisten elämien ja täydellisten vartaloiden tykitys lopulta käy. Ja sorrunko tähän itsekin, no sorrun! Sanoin lapsille ihan rehellisesti, että kyllä minä itken kun harmittaa ja joskus on ihan kamalan tylsää ja on riitaa ja muita murheita. Mutta eivät ne näy minun Instagram-tarinoissani näy. Eikä näy monilla muillakaan. Se ei tarkoita kuitenkaan, ettei murheita olisi.
Yritän kuitenkin noudattaa ihan samoja neuvoja, joita annan lapsille: Nähdä itsessäni hyviä asioita, ajatella itsestäni kauniisti kun katson peiliin ja ottaa vastaan kehut ilolla eikä ne kieltämällä.
