Lähes sata koiraa alkaa haukkua, hyppiä ja ulvoa ohjaajan kävellessä aitausten läpi ja alkaessa availla häkkejä. Muutamalle koirista päivän paras hetki on käsillä, kun ne saavat singahtaa häkistään ”lastausalueelle” ja valjaat päälleen. Steppailemme jännittyneinä häkkien edessä ja kurottelemme kaulojamme ulvonnan suuntaan. Kuuntelemme ohjeita valjakon ohjaamiseen ja mietimme todennäköisesti joka iikka, miten ison onnettomuuden tässä mahdollisesti saattaa aiheuttaa, jos töppää.
Lähdetään Rovaniemelle siis
Lähdimme Sisun kanssa syyslomareissulle Rovaniemelle junalla varhain eräänä lauantaiaamuna. Sisu kokeneena matkakissana ei ollut moksiskaan bussi- eikä metromatkasta, mutta jännitin vähän pitkää junamatkaa. Toisaalta Sisu oli jo tullut tuplasi pidemmän matkan Vietnamista Suomeen lentokoneella ja nyt saisimme matkustaa koko matkan yhdessä.
Matka sujui paremmin kuin uskalsin edes odottaa. Junassa otin Sisun kopasta syliini (Sisulla oli valjaat ja se oli kytkettynä koko matkan) ja Sisu tutkiskeli ensin uteliaasti molemmat istuimet ja asettui sitten unille syliini. Onneksemme viereinen paikka oli tyhjä mennessä ja tullessa koko matkan, joten saatoimme olla tällä tavalla sylitysten lähes koko ajan ja levittää tavaratkin vähän huolettomammin. Pisteet muuten VR:n ravintolavaunulle mahdollisuudesta tilata ruoka omalle paikalle tekstarilla, se helpottaa tällaisen eläimen kanssa matkaavan kassialman elämää aika tavalla.
Mökkihöperöt
Vanhempieni luona Rovaniemellä Sisu hurmasi tavalliseen tapaansa ja minä sain nauttia kaikesta siitä, mitä olen eniten ikävöinyt – mökin hiljaisuudesta, takkatulesta ja metsän tuoksuista. Minulle parasta terapiaa on, kun saan istua lattialla tulen räiskyessä vieressäni takassa ja tehdä palapeliä tuntikausia mitään ajattelematta. Sisu oli heti rohkeampi ulkoiluun kun ympärillä ei ollut liikenteen ääniä eikä satunnaisia ohikulkijoita, vaan saimme ulkoilla ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme. Vaikka olin ensin ajatellut antaa kaverin ulkoilla pihassa valvotusti mutta vapaana, laitoin yhden kokeilukerran jälkeen valjaat takaisin päälle kissaneidin pomppiessa jo pitkin metsän puskia lainkaan arastelematta. Tätä kissaa ei nimittäin hukata, se on varma.
Loman puolivälin kieppeillä juhlin syntymäpäivää ja sain ystävältäni Jenniltä ihanan yllätyslahjan, kun hän kelkkoi minut keskelle Ranuan metsiä Arctic Borealis -huskytarhalle koiravaljakkoajelulle. On oikeastaan hämmästyttävää, miten monista asioista sitä paikallisena helposti ajattelee vähän halveksivasti, että ”se on niin turistia”, ja siksi jää moni asia kokematta. Hei, turistit tekevät turistihommia, koska ne ovat hauskoja. Joulupukin Pajakylä on yksi lempipaikkojani Rovaniemellä ja SantaParkissa olen ollut töissäkin, ja luolassa on aina minulle taikaa. Ja nyt pääsin koiravaljakkoajelulle, ja se oli kyllä huikean hauskaa.
Kahdeksan koiraa edessäni, kaveri kyydissä suurirenkaisissa kärryissä ja minä ohjaamassa kädet jääkylmillä metallijarruilla. Koirat olivat niin innoissaan lähdöstä, että sain puristaa jarrua alkuun oikein hampaat irvessä. Meno kuitenkin tasaantui nopeasti ja pystyin nauttimaan kirpeästä syysilmasta ja ihanasta auringonlaskusta. Puolivälissä annettiin koirille juomatauko, ja karvakaverit antoivat monen monta suukkoa mennessäni niitä kyydeistä kiittämään. Myös perillä koirien juoksutarhassa saimme koirilta monta halausta ja koiranpusua.
Niille, jotka ovat kuulleet huskytilallisten lopettavan korona-kriisin keskellä koiriaan, voin kertoa iloisen uutisen: näin eivät suinkaan toimi läheskään kaikki yrittäjät! Husky-yrittäjä on työssään rakkaudesta koiriinsa ja yrittää ihan varmasti viimeiseen asti keksiä jonkin muun keinon. Tälläkin tarhalla vanhimpia ja vetohaluttomimpia koiria on jouduttu laittamaan eläkkeelle, mutta lopetuksen sijaan niille on etsitty harrastavat uudet loppuelämän perheet. Kuten kaikki tiedämme, tilanne on kuitenkin monelle yrittäjälle katastrofaalinen. Siksipä kannustankin tukemaan paikallisia yrittäjiä ja esimerkiksi tällainen elämys on varmasti unohtumaton kokemus.
Mukavan lomareissun jälkeen kotiin palatessa Sisu tuli jo aivan selvästi kotiin myös ja asettui sohvalle omistajan elkein. Asettuminen Suomeen on siis jo hyvässä vaiheessa, etenkin jos Sisulta kysytään.
