Tänään on viimeinen kokonainen päiväni Hai Phongissa – ainakin toistaiseksi. Huomenna lennän Sisu-kissa kainalossa (no, Sisu joutuu valitettavasti ruumaan, mutta mukana on kuitenkin!) Saigoniin, ja paluumatka Suomeen on virallisesti alkanut.
Kotimaa kun taakse jäi
Olin kirjoittamaisillani kotimatka, mutta pyyhin sen pois, ja korvasin sanan paluumatkalla. Olen miettinyt viime päivinä kodin käsitettä paljon. Suomi on toki synnyinmaani ja siellä juureni tulevat aina olemaan, mutta kotimaani se ei ole ollut vähään aikaan. ”Home is where your hat is”, koti on siellä, minne hattusi lasket. Muistan ajatelleeni tätä lähtiessäni Suomesta, istuessani kyytiä odottaen myydyn asuntoni portailla, ja tajuten, että olen koditon. Ettei minulla ole avaimia mihinkään osoitteeseen maailmassa. Minun tapauksessani ajatus oli toki hätkähdyttävä, mutta myös jännittävä, sillä en joutunut kuitenkaan kadulle. Olin avaimeton ja hevoseton nainen ihan vapaasta tahdostani.
Käydessäni tammi-helmikuussa pikaisen mutkan Suomessa, tunsin hämmentävästi käyväni lomalla ulkomailla. Koneen laskeutuessa Vietnamiin olin taas kotona, jossa odottivat oma sänky, levälleen jätetyt tavarat ja paluutani odottaneet ystävät.
Nyt olen palaamassa Suomeen, mutta en samaan osoitteeseen, enkä edes samaan kaupunkiin kuin mistä lähdin. Helsinki on minulle toki vierailuilta tuttu, mutta en ole koskaan asunut siellä, ja Lapin likalle 00-alkuinen postinumero tuntuu aika vieraalta. Samalla jätän taakseni kaiken sen, mitä olen yli vuoden aikana rakentanut Vietnamissa. Tämä kai on juuri sitä expat-elämää, alkuja ja loppuja. Uusia tuulia ja hyvästejä.
Hajaantunut kissaperhe
Sisun pesä on nyt pennuista tyhjä. Kolme lasta, Vega, Buzz ja Orion, matkasivat Hanoihin eräänä aurinkoisena päivänä. ja vaihtoivat kukin yhden kyynelehtivän ihmisen toiseen tai jopa useampaan. Yksi lähti yksinhuoltajaperheeseen, toinen sokean kissan kaveriksi nuorelleparille ja kolmas opettelemaan skeittausta kahdella varhaisteinillä varustettuun talouteen. Olen saanut jokaisesta pennusta kuvia, videoita ja kuulumisia, ja raastavaa ikävää helpottaa, että kaikilla kisuilla on hyvä uusi koti.
Pahnan pohjimmaiset, Luna ja Otava, saivat asua äitinsä kanssa pisimpään, aina tälle viikolle asti. Siskokset muuttivat kaksi päivää sitten ystäväni vanhempien suureen taloon, joten sain pitää ne luonani viime metreille asti, ja tulla auttamaan uuteen taloon sopeutumisessa. Asuntoni tuntuu nyt uskomattoman tyhjältä noiden kahden uteliaan, leikkisän ja hellän tytön jätettyä minut ja Sisu kaksin. Rohkea seikkailija Luna alkoi nopeasti tutkia paikkoja uudessa kodissaan, mutta arempi Otava tarvitsi vielä paljon aikaa olkapäälläni, josta se on tottunut turvallisesti seurailemaan maailmaa.
Kuulemma ainakin yksi internet-modeemi on jo kokenut kohtalonsa touhukaksikon kynsissä.
Sisu-poloinen huhuili pentujaan erityisesti ensimmäisenä yönä, mutta vaikuttaa nyt hiljalleen toipuvan pesän tyhjenemisestä. Ja kohta meitä molempia odottavatkin aivan uudet seikkailut. Tosin aivan selvästi nyt on tarve ylimääräisille rapsutuksille ja muille hellyyksille. Viihdytyspartiokin saa olla taas paljon aktiivisempi, kun kissalapset eivät ole hätyyttämässä äitiään.
Yksi erityisimpiä asioita elämässäni Vietnamissa oli seurata tämän mielettömän kissaperheen elämää, kuljettaa pikkupennut syntymästä uusiin koteihin saakka. Jos se olisi mitenkään ollut mahdollista, olisin ottanut kaikki kuusi mukaani Suomeen. Valitettavasti vain pikkuisten matkavalmistelut voisi aloittaa vasta nyt, ja prosessi kestää kokonaiset neljä kuukautta. Lisäksi jo yksin Sisun tuominen tuliaisina Suomeen on osoittautunut niin pöyristyttävän kalliiksi prosessiksi, että koen oman mielenterveyteni kannalta olevan tärkeää, etten juuri laskeskele kokonaiskuluja.
Matka alkaa
Blogini vaikenee nyt matkani ajaksi, sillä tämän bändin organisoimisessa täältä etelään ja etelästä pohjoiseen on oma työnsä. Lisäksi haluan nauttia viimeisistä hetkistäni Vietnamissa ilman yhtäkään ajatusta deadlineista. Matkaa voi kuitenkin seurata sekä Facebook-sivullani että Instagramin stoorissa, joten missään radiohiljaisuudessa emme toki elä. Seuraava blogipäivitys, jos kaikki nyt rullaa kuten toivomme, onkin siis Suomesta käsin.