Olen aiemmissa artikkeleissa iskenyt tielle varoituskolmioita sinne ja tänne, heristellyt etusormea ja viitoittanut tietä Vatikaaniin. Nyt on kuitenkin aika vinkata, mitä kaikkea Vietnamissa pääsee (halutessaan) kokeilemaan. Toki täti nyt muistuttaa, että aina fiksusti ja sillä tavalla.
Mitä tänään syötäisiin?
Lähdetään liikkeelle olennaisesta, eli ruuasta ja juomasta. Vietnamissa yksi ateria juomineen maksaa katukeittiöstä 2-4 euroa, ravintolassa saattaa mennä kymppi, viisitoistakin euroa jos oikein hienosti haluaa syödä. Siispä nyt on hyvä tilaisuus kokeilla kaikkea, ja muistaa ottaa se mainitsemani matokuuri reissun lopuksi. Jos haluaa olla täysin varma hygieniasta… no, kannattanee valita toinen maa tai syödä vain Ho Chi Minh Cityn parhaimmissa ravintoloissa. Muussa tapauksessa, koska hygieniaolosuhteet ovat joka tapauksessa kyseenalaiset, antaa mennä vaan. Hyvä nyrkkisääntö on, että syömässä on paikallisia, ei se voi kovin kamalaa olla. Tai ei siihen ainakaan kuole.
Ruuista voi valita perinteisen nuudelikeiton, hotpotin (pata jossa on kaikkea: lihaa, kasviksia, kalaa, sieniä, äyriäisiä, joskus kanan pää tai jalka) tai täytetyn patongin, kevätkääryleitä tai riisiä ja nuudelia monessa eri muodossa. Eksoottisemmalle linjalle mennessä tarjolla on koiraa, kissaa, rottaa, sammakkoa, käärmettä, ötököitä, ankansikiöitä, kaikkia mahdollisia sisäelimiä, verivanukasta… näitä riittää. Koiraa ja kissaa muuten tarjotaan aika monessa ravintolassa, joten ne sanat kannattaa oppia ulkoa ruokalistan tarkastelua varten, jos ei halua tätä osastoa kokeilla. Juomista testiin tietysti kuplatee, joka on kylmää maitoteetä höystettynä hyytelöpalluroilla, kylmä maitokahvi (bac xiu), erilaiset teelaadut ja törkeän halpa olut (tarjoillaan yleensä huoneenlämpöisenä jäillä). Jälkiruuaksi voi nautiskella maailman parhaaksikin parjattua hedelmää, duriania, joka on järkyttävän hajunsa takia kielletty hotelleista ja julkisista kulkuvälineistä, ja jonka jälkimakua saa maistella koko loppupäivän. Onnea matkaan, elämyksiä riittää.
Aarteita ja roinaa
Katukaupoista saa erittäin edullisesti merkkivaatteiden, -laukkujen ja -kenkien kopioita. Jos kuitenkin haluaa oikeasti panostaa, vietnamilaiset räätälit tekevät edullisesti todella hyvälaatuisia vaatteita. Perinteinen mekko, Áo dài, on eksoottinen vieminen kotiin, mutta käden käänteessä valmistuvat myös länsimaisemmat juhlavermeet sekä kauluspaidat. Vietnamissa on myös kauniita käsitöitä ja paikallista taidetta, täysin sulassa sovussa kiinalaisen muovisälän keskellä, totta kai. Täytyy vain etsiä kärsivällisesti.
Seikkailumieltä
Vesiurheilulle Vietnam ei ole paras kohde, mutta maassa on upeita luolastoja, karstivuoria ja apinasaaria, joita pääsee tutkailemaan veneellä. Tosiseikkailija suuntaa viidakkoon, jossa voi käydä tutustumassa vaikkapa Lauri Törnin kuolinpaikkaan (tämä ei sitten ole mikään sunnuntaikävelykohde) tai syvälle luoliin, esimerkiksi ammattilaisetkin haastavaan maailman suurimpaan luolaan, Hang Son Doongiin. Luolassa on sisällä oma pienoismaailmansa kasveineen kaikkineen, ja vaikka reissu on hyvin haastava ja valmistautuminen pitkä, seikkailu houkuttaa hurjapäitä silti.
Jos kuitenkin päiväkausien luolavaellus kuulostaa liian ankaralta, on saatavilla myös oikein leppoisia pikku tutkimusretkiä joko kimppaveneellä tai yksityisbotskilla. Näille reissuille kannattaa kuitenkin aina ottaa opas, sillä luolastoissakin virtaukset saattavat tempaista aluetta tuntemattoman mukaansa. Viidakossa puolestaan on kaiken maailman möngertäjää, joten on parempi pitää paikallisopas lähituntumassa.
Monenlaista kulkijaa
Etelävietnamilaiset ja pohjoisvietnamilaiset eivät aina oikein välitä toisistaan. Etelässä ajatellaan pohjoisen asukkien olevan hitaita, vähän ehkä sivistymättömiä, tylsiä ja kovaäänisiä. Pohjoisessa taas ajatellaan etelän väen olevan Amerikan pauloissa, eivät niitä ”alkuperäisiä” vietnamilaisia, vaan löyhämoraalisia ja piittaamattomia. Kah, tässäpä tilaisuus tutustua molempiin joukkueisiin! Ja sitten ovat vielä keskiosan kaverit, jotka eivät oikein ole kummassakaan leirissä. Keskivaiheilla on muuten muutama venäläiskeskittymä, joissa pääsee oikein kunnolla itänaapurin tunnelmaan venäläisiä ollen enemmän kuin paikallisia. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Itselläni on noin yleisesti melko heiveröinen kokemus hieronnoista. Vietnamissa olen kokeillut kahdesti, enkä niiden perusteella lähtisi suosittelemaan. Kauneussalongit ovat kuitenkin erittäin suosittuja ja tekijät yleensä myös erittäin taitavia. Pikkurahalla saa kynsistä näyttävämmät kuin koskaan ja etenkin turistikaupungeissa kampaamot hallitsevat myös pohjoismaisen hiuslaadun, joten ei muuta kuin hemmoteltavaksi. Jännityselementin saa kokeillessaan rannalla kuivakuppausta, jonka seurauksena selkä on kuin seitsenpirkolla. Ja jos reissusta haluaa pysyvän muiston, Vietnamissa on nykyään tatuointien yleistyttyä todella taitavia tatuoijia. Tässä kannattaa toki seurata suosituksia, ihan joka putiikkiin ei kannata täysin huoletta lähteä leimattavaksi.
Vietnamissa on toki tarjolla monenlaista hurjaurheilua riippuliidosta benjihyppyihin ja kalliokiipeilyihin. On hyvä pitää kuitenkin mielessä, että kuka tahansa voi perustaa mitä tahansa ilman sen kummempaa koulutusta, ja varusteet saattavat olla… puutteelliset. Siispä muiden kokemuksia kuunnellen ja arvosteluihin tutustuen. Tässä asiassa minusta ei ole mitään apua, koska minä en hyppää mistään kalliolta, vaikka kuka vakuuttaisi ja mitä.
Ennen kaikkea Vietnam on paikka, jossa otetaan rennosti. Koska paikallisilla ei ole mitään aikatauluja, kannattaa matkailijankin heittää omansa odottamaan kotiinpaluuta ja nauttia riippumatosta, skootteriajeluista ja vallitsevasta kulttuurista. Kaikista pulmista selvitään (pienellä) rahalla ja lähes tulkoon minne tahansa pääsee, kun ymmärtää kysyä oikealta henkilöltä, mitä lysti maksaa.
Hyvä sarja matkaoppaista, vietnamista ei niin paljoa löydy tietoa suomeksi
Yllättävän vähän tosiaan! Kun olin tulossa tänne itse, pengoin kirjakauppoja, mutta ei löytynyt oikein mitään. Tilasin Lonely Planetin kirjan, mutta sekin oli englanniksi.
Oikeastaan Facebook-ryhmistä saisi kivasti tietoa jos osaisi parkkeerata oikeisiin ryhmiin, mutta en hoksannut tätä lähtiessä. Lisäksi hyviä ryhmiä voi olla vaikea löytää, minäkin olen sittemmin löytänyt muiden ihmisten kautta. Onhan toki netissä muutenkin jonkin verran tietoa, mutta kovasti se on keskittynyt mainossivuille.
Jotenkin näistä jutuista pitäisi koostaa ”lyhyt vietnam matkan oppimäärä” reissuun lähtijälle
Ja vielä riittäisi paljon opittavaa, en ole ehtinyt etelä- ja keskiosiin Vietnamissa pahemmin tutustuakaan.