Maahan kuin maahan voi reissata takki auki tietämättä koko maasta tai sen kulttuurista sen kummempia. Paikan päällä saa varmasti omakohtaista kokemusta molemmista. Itse kuitenkin kuulun leiriin, joka heti reissun lukitessaan alkaa herkutella historialla, kulttuurilla ja ravintola-arvosteluilla (harvemmin näihin ravintoloihin kuitenkaan onnistun eksymään) niin netin kuin kirjojenkin välityksellä. Tarjoan tässä artikkelissa kanssahihkujilleni vinkkejä siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä matkallaan Vietnamiin. Jaa ihmeessä omat vinkkisi kommenttikenttään!
Kirj. huom. No niin, eiköhän tämä artikkeli levinnyt käsiin siinä määrin, että tässä osassa käsitellään vältettävät asiat ja seuraavassa suositeltavat asiat.
Iisisti uskontojen kanssa
Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 81% vietnamilaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Tutustuessani Vietnamiin kirjojen kautta, tämä yksityiskohta pisti silmääni, ja olin kiinnostunut näkemään, mikä on tämä ateismin ihmemaa. Nyt tiedän olleeni hyvin väärässä.
Vietnamilaiset ovat uskonnollisia. Esi-isien kunnioittaminen on äärimmäisen tärkää ja erilaisiin jumaliin ja traditioihin suhtaudutaan vakavasti. Turisteille annetaan moni asia anteeksi, mutta on silti suositeltavaa toimia kunnioittavasti paikallisille tärkeiden asioiden suhteen.
Temppeleitä on sikin sokin pitkin kaupunkeja ja maaseutua. Niitä löytyy yllättäen kujien päästä tai keskeltä asuinkorttelia. Temppeleihin ei tulisi mennä paljastavasti pukeutuneena, kädet ja jalat olisi hyvä peittää. Temppeleissä, kuten muuallakaan sisätiloissa, ei yleensä käytetä kenkiä. Jokaisessa talossa ja liiketilassa on pieni alttari, jota ei parane mennä sörkkimään. Kuvan voi yleensä ottaa, mutta kannattaa pyytää lupa, jos kyseessä on yksityinen alttari.
Kuolleilta ei oteta mitään. Esi-isille annettuihin lahjuksiin ei tietenkään kosketa, mutta on parasta olla hipelöimättä mitään, mikä on lähelläkään temppeliä. Otin kerran erään muistomerkin lähellä olevasta runsaasti kukkivasta puusta pikkuisen valkean kukan, ja paikalliset ystäväni saivat melkein sydänkohtauksen – puu on kuolleiden puu, kukat ovat kuolleiden kukkia. Jos hengiltä ottaa jotakin ja kyseessä on paha henki, saa siitä maksaa myöhemmin kalliisti. Hipsuttelin takaisin puun luokse ja asettelin kukan pensaaseen sen alla. Täällä ollaan vielä, joten ilmeisesti rikkeeni annettiin anteeksi, mutta paras pitää käpälät jatkossa taskussa.
Syy ”uskonnottomuuteen” on usein poliittissävytteinen, mutta palaan tähän toisen kerran.
Leppoisa kuori, tulinen sielu
Vietnamilaiset ovat yleensä todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta leppoisan ulkokuoren alla kuohuaa kuuma veri. Siispä kannattaa suosiolla pysyä hyvissä väleissä jengin kanssa, suuttuessaan paikalliset ovat nimittäin paitsi äkkipikaisia, usein myös kostonhimoisia. Kannattaa jättää väliin uskonnon, perinteiden ja politiikan kritisointi. Jälkimmäinen on myös lailla kiellettyä ja etenkin paikallisille siitä rapsahtaa äkkiä sakko, mutta yhteiskunnan arvostelua ei katsota hyvällä myöskään ulkomaalaisten osalta. Onneksi, kuten on tullut mainittua, virkavallan edustajat harvemmin puhuvat englantia. Kun sanon, että veri kuohahtaa, en liioittele – olen nähnyt prostituoidun juoksevan miehen perässä baarista kadulle lihaveitsi kädessään, kun mies käski naista olemaan hiljaa naisen valittaessa siitä, ettei saanut päättää jokaista baarissa soitettua kappaletta. Samana iltana näin myös yhden heitetyn pullon ja yhden rikotulla pullolla tehdyn uhkauksen. Oli muuten kiinnostava reissu.
Etenkin vanhemmat miehet ovat usein kovanaamoja, jänteviä ja sotilaallisen näköisiä. Nuoremmat ovat aika eri puusta veistettyjä, ja vanhempi väki sanookin ”vanhat tekevät työtä, nuoret vain syövät ja istuvat”.
Ratissa ja radalla
Aloittelijan kannattaa pysyä skootterilla pois raskaasta liikenteestä ja ihan jokaisen pois vuoristoteiltä. Vuoristossa tiet ovat todella mutkaiset, usein huonokuntoiset ja koskaan ei tiedä, mitä kaarteen takana on. Välillä tiet ovat niin kapeita, että hiljaa ajaessa taas on vaarana keikahtaa kokonaan tieltä ja löytää itsensä vuoren juurelta. Raskaassa liikenteessä taas on hyvä huomioida, että rekkakuskeilla ei todellakaan ole niitä rajoituksia mitä meilläpäin harrastetaan, vaan samoilla silmillä ajetaan matka kuin matka ja hereillä pysytään kuulemma usein sellaisten aineiden avulla, jotka eivät varsinaisesti paranna tieturvallisuutta.
Aineista puheen ollen, täältä löytyy mitä vain ja helposti. Kovien huumeiden hallussapidosta tuomio on kuitenkin pahimmillaan kuolema, joten en suosittele ihan kevyin mielin kokeilemaan. Kaikki huumausaineet ovat lailla kiellettyjä, mutta esimerkiksi baareissa on hyvin tavallista nähdä porukan hengittelevän suurista ilmapalloista ilokaasua. Kukin tyylillään. Apteekista muuten saa myös lähes mitä tahansa reseptivapaasti ja lääkärit määräävät lähes joka asiaan antibioottikuurin tai kolme. Kehotan käyttämään harkintaa.
Mölliäisiä
Viidakossa riittää kaiken maailman vaarallisia mölliäisiä, joita en lähde luettelemaan. Kosteikoissa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä osa käärmeistä on todella myrkyllisiä. Viidakossa hortoilu ilman opasta olisi hyvä jättää väliin. Oppaan kanssa mikä ettei, kunhan muistaa pitkät lahkeet teipattuna saappaiden varteen kiinni, sillä lihavat iilimadot tykkäävät nilkkalihoista. Etelän kosteilla alueilla suositellaan myös malarialääkitystä.
Vietnamissa hanavettä ei kannata juoda ja pidemmällä reissulla on hyvä huomata, että vesi turmelee hampaiden kiillettä ja hiusten kuntoa. Pesen kyllä itse hampaat ja hiukset hanavedellä, mutta suodatettu vesi on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Jääpaloja tyrkätään joka juomaan, myös olueen. Jääpalat ovat yleensä liikkeeseen ostettuja, mutta myös jääpalatehtaalla tarkoitukseen käytetään joskus jokivettä. Tämä tieto ei ole urbaani legenda, vaan tulee seuraan tehtailijalta. Namnam. Kotiin palatessa voi olla syytä ottaa loishäätökuuri. Onneksi apteekista saa niitäkin!
Ensi kerralla toinen vinkkeli Vietnamiin, eli mitä Vietnamissa KANNATTAA tehdä ja kokeilla.
Kiitos taas aivan ihanasta matkakertomuksestasi. Parempaa kuvausta sikäläisistä olosuhteista saisi hakea, – löytämättä!
Pidä itsesi terveenä!
Voi miten ihana palaute, kiitos Laila! Terveyttä ja iloa sinne myös!
Lauri Tornin, John Thorpe, helikopterin tuhoutumispaikalla kannattaa käydä, kun muistaa Unnan ohjeen: teipillä lahkeet kiinni maastokenkiin, sillä kohde on hikisen ja iili yms matojen matkan päässä. Mutta kannattaa käydä. Saa tuntuman lähihistoriaan ja viidakkosotaan.
Kiitos viestistä ja kokemuksesta!
Tarmolle (ja muille sotahistoriasta kiinnostuneille) semmoiset terveiset, että Lauri Törni tunnetaan myös nimellä Larry Thorne, ei suinkaan John Thorpena.
Kiitos tarkennuksesta, itsekään en ole kuullut Törnistä nimeä Thorpe vaan juuri Thorne.