Suomalainen opettaja maailmalla

Siis mikä joulu? Koska se oikein oli?

Minulla oli tiistai ja keskiviikko. Töitä ihan normaalisti, opetin eka- ja tokaluokkalaisille enkkua. Sen verran livettiin opetussuunnitelmasta, että katsottiin YouTubesta lasten kanssa pari pätkää Joulupukista. Lapset kysyivät, miksi Pukki ei käy Vietnamissa. Totesin vähän varovasti, että ehkä täältä ei kirjoiteta Pukille kirjeitä ja Pukki muuttaa suuntaa, jos tarpeeksi moni kirjoittaa.

Bingo-pelissä joka ikinen mukula huijasi, ja mieleni teki sanoa, että TÄMÄ on se syy, miksi Joulupukki ei käy! Nielaisin kuitenkin sanottavani ja moitin muuten vaan pelin sössimisestä.

 

No ni, nyt on lokakuu, missä joulukamat?

Joulu ei tosiaankaan tule tänne samalla tavalla kuin Suomeen. Ehdin jo hätääntyä, että eihän tänne tule yhtään mitään jouluista. Olin kuitenkin väärässä – joulukamat ja -laulut ilmestyivät katukuvaan kyllä, mutta vasta noin viikkoa ennen joulua. Järkyttävää, Suomessahan hössötystä riittää lokakuusta asti. Joulukuuset eivät kuitenkaan saaneet aikaan joulun tunnelmaa, kun on kaikki joulut elämän aikana ovat olleet oikeaa tunnelmalla lotraamista.

Tuntuu oudolta seurata sivusta Suomen kuulumisia tähän aikaan. Herkkiä kynttiläkuvia, lumisia maisemia, hilpeitä pikkujouluja. Joulupöytiä, paketteja, perheitä. Tuntuu kuin puhuttaisiin toisesta maailmasta. Ehkä puhutaankin. Välillä ikävä kouraisee syvältä, mutta enimmäkseen kokoasia on niin kaukainen, että sitä osaa hädin tuskin ikävöidä. Kuin Suomessa puhuisi keskitalvella Karibian kimmeltävästä merivedestä ja hohtavista hiekkarannoista – kyllä ne ovat siellä, mutta niin kaukana, etteivät ne oikeastaan ole oikean elämän kanssa tekemissä.

 

Yritys hyvä

Toivotimme suomalaisten kanssa toisillemme hyvää joulua aattona, tiistaina, töihin tullessamme. Ja nauroimme. Tuntui niin päälleliimatulta. Kotona avasimme jouluvieraiden tuomat konvehtirasiat ja kello viideltä iltapäivällä katsoimme sekä joulurauhan julistuksen että Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan. Joimme Suomesta diilattua glögiä. Hetken tuntui kotoisalta, mutta ei vieläkään joululta.

Illalla lähdimme Suomesta vierailemaan saapuneen ystäväni kanssa syömään kaupungille ja samalla katsomaan keskustan hulinaa. Täällä joulu ei ole niinkään perhejuhla, vaan kuin Halloween; lupa pukeutua hassusti, soittaa teemamusaa ja hillua kaupungilla. Tonttuasuihin puetut lapset vilistivät kaduilla joulupukki-ilmapallojensa kanssa ja väkeä riitti joka puolella. Koteja ei koristella jouluksi, mutta liiketilat saavat joulukuusensa, koristenauhaa ja lippunauhoja. Joulu on yhtä kuin bileet.

 

Toisesta maailmasta

On hankalaa selittää suomalaista joulua paikallisille. Yritän maalailla tunnelmalla ja perinteillä, kynttilöillä ja lämpimällä perhejuhlan tunnelmalla. Lappilaisena omaan kuvaani kuuluu tähtitaivas tai pehmeä lumisade ulkona, lumella kuorrutettu piha ja puut. Pimeään loistavat kodin valot. Hiihtoladut järven jäälle. Miten tämän voisi selittää sellaiselle, jolla ei vastaavaa tunnelmointijuhlaa ole ollenkaan? Joka ei ole koskaan nähnyt lunta?

Täällä kaupat alkavat täyttyä vietnamilaisen uuden vuoden, tet-juhlan, tavaroista. Tet-laulut ovat jo korvanneet joululaulut ja hyllyt notkuvat kultaa ja punaista. Ehdin jo napista, että onhan siihenkin juhlaan vielä kuukausi, mutta ihan turhaan – juhla on täällä se suurin mahdollinen, kuin joulu meillä. Sitä fiilistellään huomattavasti etukäteen, eikä kukaan halua kyseisen juhlan alla tehdä yhtään pakollista enempää töitä tai opiskella. Tetin aikaan järjestelmä (hehheh, kuin täällä joku järjestelmä olisi) sortuu täysin.

Missasin joulun Suomessa, missaan valitettavasti tetin Vietnamissa. Silloin nimittäin meillä on pidempi vapaa, ja minä käytän tuon vapaan sujahtamalla erittäin hyvin ansaitulle lomalle Suomeen, missä saan ihan oikean joulun, vaikkakin vähän jälkijunassa. Enkä voisi olla asiasta onnellisempi.