Sain huikean rohkealta reissubloggaaja Hennalta haasteen listata matkailuun liittyen kymmenen asiaa, joita en ole koskaan tehnyt. Never have I ever. Tässäpä olikin vähän pohtimista kun on tullut pölhöiltyä niin monessa.
1) En ole koskaan käynyt sukeltamassa
En laitesukeltamassa, enkä itse asiassa muutenkaan ole edes räpylöiden ja snorkkelin kanssa suostunut syvälle mereen. Pelkään syvää vettä ja jyrkästi jonnekin katoava merenpohja ja mustaksi muuttuva vesi saavat pulssini nousemaan paniikista kattoon. Pikkulikkana polskin iloisesti kalojen seassa ja esimerkiksi Israelissa en juuri muuta tehnytkään kuin snorklailin, nyt kuolemanpelko on saanut minusta vallan tässä asiassa. Kreikassa Leroksen saarella yritin urheasti snorklata, mutta nähdessäni ensimmäisen kalan, jonkin kyynärvarren kokoisen turskanpoikasen, uivan vastaani pimeydestä, kiskaisin säikähdyksestä keuhkot täyteen vettä ja räpiköin takaisin rantaan. Jos hai tulisi vastaan, se nauraisi itsensä kuoliaaksi minun hukkuessani sen eteen silkasta säikähdyksestä.
Koska en usko pelkoihin (en voi sietää että joku irrationaalinen pelko estää minua tekemästä jotakin), aion ottaa tätäkin asiaa niskasta kiinni. Vielä minä sukellan. Ihan kunnolla. Ja näen kaloja ja koralleja ja haistatan pitkät meduusoille ja rauskuille.

2) En ole koskaan tullut ryöstetyksi
Voi, sopivia tilanteita on kyllä riittänyt, ja itse asiassa yrityksiäkin on ollut jokunen, mutta koskaan en ole menettänyt oman muistini mukaan mitään. Ja toivottavasti en menetäkään! Huijatuksi olen kyllä tullut.
3) En ole koskaan nähnyt valaita
…luonnossa. Haluan nähdä! Eläimet ovat lähellä sydäntäni ja niiden suojelu on myös minulle tärkeää. Vietnamissa asuessani haluan ehdottomasti osallistua johonkin vapaaehtoistyöhön eläinten parissa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, yhden karhuja koskevan johtolangan olen jo saanutkin.

4) En ole koskaan ajanut autoa ulkomailla
Olen kyllä ollut paljon auton kyydissä ja ulkomailla auto on joskus vuokrattu, itse en kuitenkaan koskaan ole ollut kuskina. Tykkään ajaa autolla Suomessa pitkiä välimatkoja, mutta (etenkin vieraat) kaupunkien keskustat stressaavat ihan hirveästi jos niissä joudun ajamaan. Ulkomailla ei ole toivoakaan että ajaisin kaupungissa. Täällä Vietnamissa olen joutunut opettelemaan ajamaan skootterilla, mikä on itse asiassa yllättävän kivaa, vaikka liikenne onkin ihan hullua. Autolla en täälläkään ajaisi ikipäivänä, jos en onnistuisi rusentamaan itseäni niin jonkun toisen sitten. Ei kiitos!

5) En ole koskaan käynyt suomibaarissa tai -ravintolassa
Karaoke ja lihapullia. Ei kiitos. Kun minä matkustan, tutustun paikalliseen kulttuuriin. Toki nyt ulkosuomalaisena on ihanaa saada vierailijoiden mukana kotimaan herkkuja ja täällä en syö pelkästään paikallista ruokaa. Suomibaareja ei ole, mutta ne eivät kyllä kiinnostaisi vaikka niitä olisikin. Suomalaista baarikultturia ei yleisestikään ole yhtään ikävä.

6) en ole koskaan viihtynyt suosituissa turistikohteissa
Ei siksi, että olisin jotenkin hirvittävän ”underground”. Suosituissa turistikohteissa on usein valtavan kauniita ja historiallisesti merkityksellisiä tai huikean siistejä juttuja. Toki näitä kaikkia löytyy myös paikoista, jotka eivät pursua turisteja. Ei, kyse on siitä, etten voi sietää väkijoukkoja pitkään. Minua alkaa hermostuttaa tuuppiminen ja töniminen, olen allerginen huutamiselle ja jos ja kun näen ihmisten käyttäytyvän sikamaisesti – kuten suurissa turistilaumoissa usein on havaittavissa ihmisten käyttäytyvän – näen punaista ja sisäinen diktaattorini haluaisi alkaa taluttaa jengiä käsiraudoissa kasvatuslaitokseen. Meuhkaavat turistilaumat oppaan perässä ovat puistattavia.


7) En ole koskaan ostanut all inclusive -matkaa
Veljeni tykkää näistä. Hän on matkustanut kolmen pienen mukulan kanssa ja osaa ottaa ilon irti siitä, että lapset saavat ruokaa helposti aina kun on nälkä ja saavat kiskoa jäätelöä kitusiin viikon ajan hengästyttävään tahtiin. Itse olen oppinut vanhempieni tavoille, eli syömään ei mennä koskaan loman aikana kahta kertaa samaan paikkaan (ellei se paikka ole todella hyvä, siinä tapauksessa voidaan tehdä kunniakierros) ja hotellilla ei käydä juuri muuta kuin nukkumassa.
8) en ole koskaan harrastanut extreme-lajeja
Moni kokeilee ulkomailla riippuliitoa, benjihyppyä tai päätähuimaavaa kalliokiipeilyä. Minulla ei ole minkäänlaista kuolemanhalua ja olen kiertänyt tällaiset aktiviteetit kaukaa. Ulkomailla vieläpä turvallisuustaso saattaa olla toisinaan varsin kyseenalainen. Ehkä vielä joskus rohkaistun kokeilemaan jotakin hurjaa… muutakin kuin muuttoa Vietnamiin, mikä monella mittarilla on jo aika hurjaa.

9) en ole syönyt koskaan extreme-ruokia
Mikä nyt kenellekin on extremeä. En ole syönyt aivoja, silmiä, kieltä, jalkoja, nokkia, päitä, sydämiä… Täällä suosittu juttu on puoliksi kehittynyt kananpoika, muna otetaan pesästä ennen tipun kehittymistä valmiiksi ja se syödään höyhenineen jalkoineen päivineen. YÄK. Myöskään vaikkapa jonkin myrkyllisen, kuten pallokalan, syöminen ei kiehdo yhtään.

10) En ole koskaan ollut onnettomuudessa
Ja toivottavasti en koskaan tule olemaankaan! Ulkomailla tai kotimaassa. Tässä liikenteessä on kyllä melko epätodennäköistä selvitä täysin ilman rysäyksiä. Olen katastrofoija ja ennen jokaista lentoa tai merimatkaa tai mitä hyvänsä pidempää matkaa mietin tarkasti miten pelastaudun jos tarve tulee. Sairaalassa olen kyllä ollut ainakin Kuubassa ja täällä Vietnamissa. Tai no, Kuubassa se oli jonkun olohuone jossa oli sairaalasänky.
Olipas ihan rehellisesti vaikeaa keksiä juttuja mitä ei ole tehnyt. Samalla tosi hauskaa, koska tuli ajateltua läpi niin monta typeryyttä mitä on tullut tehtyä. Uskon sanontaan, että ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan asioita joita ovat jättäneet tekemättä paljon enemmän kuin asioita jotka ovat tehneet. Vaikka kaikki kokemukset eivät ole olleet ruusuisia, eivät sinne päinkään, on niitä aika mahtavaa kelata jälkeenpäin.
Haastan mukaan Thaimaahan vastikään muuttaneet Hannen ja Markuksen, jotka kirjoittavat seikkailustaan blogia Hop Into My Boots.
Onko sinulla jotain mikä on ulkomailla reissattua jäänyt kaduttamaan?
Rick Gates sanoisi, että olet sukellellut kymppikiloisten krokodiilien (haukien) kanssa Törmänkijärven 17asteisessa vedessä. Mutta sehän tapahtuikin kotona eikä matkalla. Ja Jäämeressäkin pulikoitiin vain kampeloiden ja pikkumeduusojen kanssa.
Heh, mahtaisiko kotijärvessäkään riittää rohkeus syviin vesiin… en usko. 🙂