Suomalainen opettaja maailmalla

Lähtölaskenta on alkanut

Hei vaan! Nimeni on Unna, olen 28-vuotias luokanopettaja ja tästä alkaa muuttoni Vietnamiin Hải Phòngiin. Mahtavaa, että tulet reissuun mukaan! Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen (ja kuvaamisen, jos tekniset taitoni antavat myöten) kun moni ystävä ja tuttava toivoi kuulumisia ja halusi elää mukana seikkailussa. Sitten ajattelin, että ehkäpä kokemuksen jakaminen rohkaisee jotakuta muutakin matkaan! Tai ainakin viihdyttää vähän, kun eksyn lähikaupassa, ajan päin seinää skootterilla tai onnistun jotenkin muuten munaamaan itseni. Kyllä, sitä on luvassa varmasti.

Lentoon on aikaa neljä yötä. Moni on kysynyt, jännittääkö jo. No jännittää ihan sairaasti! Tunnevuoristorata jytistää riemutanssista pakokauhuun ja pahoinvointiin yleensä hyvin lyhyellä siirtymällä. Enimmäkseen yritän kuitenkin totta puhuen olla ajattelematta asiaa liikaa ja keskittyä konkreettisiin asioihin, jotka edistävät lähtöä: hankkimaan viisumia, kansainvälistä ajokorttia, matkalippuja ja rokotuksia, pakkaamaan ja hankkiutumaan tavarasta eroon ja hoitamaan nykyisen työni kunnialla loppuun, noin muutaman mainitakseni. Opetan tällä hetkellä kyläkoulussa ensimmäisen ja toisen luokan yhdysluokkaa, ja lankojen ei auta tippua käsistä sielläkään.

pakkauskriisi

Moni on osannut sanallistaa pääni päällä leijailevan paniikin yhteen kysymykseen: mitä sinne otetaan mukaan?

Hyvä kysymys! Vaatteita? Mistään kodin tavaroista on turha edes haaveilla, sillä mukaan saan kaksi matkalaukkua ja yhden repun. Tänään ähräsin koepakkauksen valmiiksi ja tällä hetkellä kaikki tavarat menevät kahteen matkalaukkuun, kahteen reppuun ja yhteen laukkuun. Toinen reppu ja laukku sisältöineen olisi tarkoitus saada vielä niiden matkalaukkujen sisään, jotka jo nyt repeävät liitoksistaan. Hah! Juupa.

Pakkauskriisi liittyy osaltaan myös luontaiseen tapaani katastrofoida – valmistaudun tulvaan, maanjäristykseen, lumisateeseen, helteeseen ja siihen, että kohteessa ei olekaan yhtä ainutta kauppaa, mikä siis kahden miljoonan ihmisen kaupungissa on toki todennäköinen tilanne. Olen myynyt kaikki suuret huonekaluni, antanut isolla kädellä tavaraa pois ja loput tavarat menivät sukulaisten hoiviin, kiitos siitä. Nyt täytyy siis vain pärjätä näiden kamojen kanssa, koska muuttokuorma meni jo.

Olen joutunut taistelemaan tätä sisäistä katastrofoijaani vastaan, ja jättämään pois toppatakit ja -housut, kasan lämpimiä vaatteita, pipoja ja kaulahuiveja. Sääennusteen mukaan lähipäivinä kohteessa pitäisi olla lämmintä n. 30 °C ja kuumimmat kelit ovat vielä tuloillaan, joten koitan nyt selvitä ilman pulkkaa ja rukkasia.