”Täällä oli viime kesänä kummitustutkijoita ja tästä rakennuksesta havaittiin eri tasoisia energioita eri huoneissa. Kellarissa saatiin esiin jopa miehen ääni, joka vastasi nimeen Hans.”
Outoja ääniä, karmaisevia juttuja, askelia ja isot kolkot huoneet. Selviäisinköhän itse täällä oppaana? Niskavillat nousevat pystyyn oppaan kertoessa Louhisaaren kartanon historiaa opastetulla kierroksella. Eivät oppaan jutut ole kuitenkaan pelkästään mitään kummitusjuttuja, mutta niihin liittyviä kysymyksiä nousee luontevasti esiin kohteen ollessa 365 vuotta vanha aateliskartano.
Louhisaaren upea kartanolinna sijaitsee Askaisissa. Sinne johtava tie lähtee Askaisten kirkon kohdalta suoraviivaisena kunnes tekee 90 asteen kulman ja jatkaa suoraan kartanolinnan pihaan upean jalopuu- ja koivukujan läpi. Olen kuullut, että linnasta olisi kaivettu salakäytävä suoraan Askaisten kirkolle täydentämään tämä tiekolmio ja oppaamme kertoo, että villeimmät huhut väittävät käytävän johtaneen aina Naantalin luostariin asti. Mitään todisteita salakäytävän olemassaolosta ei kuitenkaan ole koskaan löydetty.
Louhisaaren hollantilaista myöhäisrenessanssia edustava kartano valmistui merenrannalle, vilkasliikenteisen laivareitin varrelle vuonna 1651. Päheän kartanolinnan rakennuttaja oli muuan Herman Fleming. Flemingien suku oli merkittävässä asemassa kautta Ruotsi-Suomen historian 1500-1600 -luvuilla. Suku oli kuninkaan suosiossa, sen edustajat tärkeissä asemissa ympäri kuningaskuntaa ja tästä syystä erittäin rikas.
Flemingit asuttivat Louhisaarta aina vuoteen 1791, kunnes viimeisen rikkaan vesan, nimeltään niin ikään Herman Fleming, perikunta joutui myymään kartanon herran velkojen vuoksi. Tämä viimeisin Herman oli historian kirjojen mukaan vaikealuontoinen ja mustasukkaisuuteen taipuvainen mies. Hänellä oli elämänsä aikana kolme vaimoa ja yhdestä hän oli kerrassaan niin kateellinen, että matkoilleen lähtiessään lukitsi tämän pieneen koppiin, jonne palveluväki sai pienen ikkunan kautta toimitettua ruokaa. Tarina kertoo, että erään kerran Herman ei ollut muistanut kertoa palvelusväelle, että rouva oli taas kopissa ja niinpä tämä oli nääntynyt nälkään miehensä ollessa matkoillaan. Liekö tämä väritettyä historiaa, mutta totuuden nimissä yksi Hermanin vaimoista on todella kuollut Louhisaaren kartanossa.
Louhisaaren kartanolinna siirtyi Flemingien jälkeen Mannerheimien suvulle ja muun muassa Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi kartanossa kesäkuussa 1867. Mannerheimien hallussaan kartano oli aina vuoteen 1903. Museoviraston omistuksessa tämä ainulaatuista palatsiarkkitehtuuria edustava linna on ollut vuodesta 1961 ja se on restauroitu vuosina 1962-1967, minkä jälkeen se on avattu yleisölle museona.
Louhisaaren linna on hätkähdyttävän upea ilmestys keskellä kaunista maaseutua. Se on jylhä, valkoinen ja niin täysin aatelisuutta henkivä rakennus, että en voi kuin suositella siihen tutustumista. Louhisaareen pääsee ainoastaan oppaan seurassa ja linna on avoinna kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin. Opastukset alkavat tasatunnein ja kierroksella käydään kolmannesta kerroksesta alaspäin kaksi eri aikakautta edustavaa kerrosta läpi.
Ylin kerros on ollut aikoinaan juhlakerros, joka on restauroitu ja sisustettu 1600-luvun tyylin mukaisesti. Siellä pääsee ihastelemaan muun muassa vuonna 2015 entisöityä juhlasalin kattoa, jonka puupaneeleissa on upeita barokkityylisiä maalauksia eri kartanoista. Mukana on myös kuva Louhisaaresta! Kiehtovan vanhoista kuvista tekee sen, että niihin kuvitettu merenranta on ollut linnan takapihalla ja aallot melkein nuolleet kivijalkaa. Nykyään meri on vetäytynyt useita satoja metrejä kauemmaksi ja Louhisaaren laivasatamasta ei ole enää tietoakaan.
Toinen kiinnostava huone on Pirunkammari, joka on saanut nimensä maalauksesta, joka esittää satyyrihahmoa. Entisajan lukutaidoton ja kouluttamaton palveluskunta on nähnyt sarvipäisen hahmon ja tulkinnut sen tietenkin itse piruksi, josta kammarin nimi juontaa juurensa.
Kolmannesta kerroksesta johtaa kapea palveluskunnan kierreportaikko kartanon keskikerrokseen, joka on sisustettu 1700-1800 -lukujen tyylisuuntausten mukaan. Värimaailma on paljon keveämpi ja huoneiden tarkoitukset vieraiden vastaanottosalista ja ruokailutilasta aina synnytyskamariin asti värittävät kuvaa menneen ajan elämästä aateliskartanossa.
Opastus on mielenkiintoinen ja täynnä jännittäviä yksityiskohtia. Linnaan on muun muassa rakennettu kuulutusjärjestelmä, jonka putkisto kulkeen toisesta kerroksesta palveluskunnan tiloihin. Opas demonstroi äänen kuuluvuutta ja vastaus tulee alakerrasta kristallinkirkkaana. Samassa huoneessa on myös peili, josta kuulemma oma sielu alkaa katsoa takaisin, kunhan siihen tuijottaa tarpeeksi pitkään.
Oppaamme kertoi meille myös, että viime kesänä linnassa oli viettänyt aikaa Aavedatan yliluonnollisien ilmiöiden tutkimusryhmä. He olivat havainneet eritaisoisia energioita ja saaneet esiin muutamia ääniä eri kerroksista. Hans-niminen henkilö oli osunut sensoreihin kellarissa ja oppaamme spekuloi, että kyseessä olisi mahdollisesti aikoinaan Louhisaaressa ruukinpatruunana vaikuttanut Hans Henrik Kijk.
Meidän oppaamme ei ollut itse kokenut mitään yliluonnollista, mutta myönsi linnan vaikuttavan aika karmivalta paikkoja iltaisin sulkiessa. Samaan hengenvetoon hän lisäsi, että kerran erään oppaan kierroksella joku nainen oli tuntenut aivan selvän läpsäisyn takalistollaan. Kyseessä ei ollut kuitenkaan ollut kukaan irstas kierroslainen, sillä naisen takana ei ollut seissyt juuri silloin ketään. Lieköhän se itse Herman Flemingin haamu uuden vaimon perässä?! Onneksi tämä pikku tarina kuultiin vasta opastuksen jälkeen ja tosiaan tervemenoa vaan Louhisaaren kartanon kierrokselle!
Louhisaaren pihalla pääsee vielä omatoimisesti tutustumaan ulkorakennuksiin, linnan takanan avartuvaan puistoon kylpylärakennuksineen sekä kalmilaiseen hyötypuutarhaan, jossa kasvaa monenmoista mielenkiintoista kasvia. Mikäli nälkä pääsee kaiken kulttuuriannostuksen jälkeen yllättämään, linnan läheisyydessä sijaitsevasta kahvilasta saa lounasta sekä pientä suolaista ja makeaa. Lisää tietoa Louhisaaren kartanonkahvilan nettisivuilla.
Louhisaaren kartanon aukioloajat ja lippujen hinnat Kansallismuseon sivuilla.
Hui vitsi, mulla nousi oikein karvat pystyyn tätä lukiessa! 😀 Rakastan kaikkia aavemaisia paikkoja ja tää on pakko päästä testaamaan 😉
Hei ja kiitos kommentista! Louhisaari on tosiaan ihan huikea paikka, kannattaa käydä tsekkaamassa. Maaseudun rauhassa kesäauringossa upea ilmestys ja voi vain kuvitella miten karmaisevaa siellä olisikaan olla joskus syksyllä syysmyrskyn aikaan :)! Aavedatan sivuille on ilmeisesti mahdollisesti tulossa joku raportti siitä viime kesän tutkimusyöstä. Tosin en tiedä haluanko tietää mitä siellä on oikeasti saatu esille, en ehkä uskaltais enää koskaan mennä käymään Louhisaaressa!
Eipäs ollut entuudestaan tuttu tuo kartano, mutta pitää katsoa, jos tuolle suunnalle joskus tulisi eksyttyä! Mä rakastan vanhoja linnoja ja kartanoita. Ja kummitusjuttuja 🙂 Olin kymmenisen vuotta sitten yhden kesän töissä eräässä vanhassa kartanossa sijainneessa museossa ja voin vaikka vannoa, että mulle kummiteltiin siellä kerran. Kuulin epätoivoisen huokauksen mun selän takaa, vaikka koko rakennus oli sillä hetkellä mua lukuun ottamatta tyhjä. Kummitustarinaa siitä paikasta kerrottiinkin. Tosin sen ulkopuolella sijainneelta puistikkoalueelta, mutta miksei aaveetkin saa vaellella ympäriinsä 😉
Hei, kiitos kommentista ja siis apua, onpa hyytävä kokemus sulla! Kovahermoista olla töissä vanhoissa rakennuksissa ja kun tämmöisiä juttuja just kuulee, että jotain on kuulunut/näkynyt/tuntunut. Oon varma, että jotkut ihmiset on vain virittäytyneimpiä tällaisiin asioihin ja havaitsee helpommin yliluonnollisuuksia. Itsellä ei ole (onneksi) mitään vastaavia kokemuksia, hysterisoituisin varmaan ihan totaalisesti. Toisaalta miksiköhän sitä automaattisesti luulee, että ne kummitukset haluaa jotain pahaa? Louhisaari on kuitenkin tosi hieno kohde ja kannattaa käydä tutustumassa… Mutta varo Hermannia!
Olipa jänniä juttuja! Tuo Aavedatan käynti kartanossa oli mulle ihan uusi tieto. Pitää ehdottomasti mennä käymään uudestaan kun viime kerrasta on jo kymmenen vuotta. Ja tuo kalmilainen puutarha kiinnostaa kovasti. ?
Kiitos Pilvi kommentista! Louhisaari on kyllä tosiaan aivan upea kohde, kannattaa käydä tutustumassa uudestaan. Itsekin käyn aina parin vuoden välein, on se vain niin hieno paikka!
Kävimme kesällä 2016 Louhisaaressa polkupyörillä Turusta. Matka oli ikimuistoinen. Pääsimme toden teolla nauttimaan ja aistimaan maaseudun kukkivine peltoineen ja tuoksuvine puineen. Palasimme Turkuun Merimaskun kautta, eli eri reittiä. Harvoin voi noin paljon yhdistää historiaa ja perinnemaisemaa yhteen pyöräretkeen. Rannikkohan on kesällä aurinkoinen ja hyvin vähäsateinen.
Linna ja puutarha on kyllä kokemisen ja näkemisen arvoinen, mutta kannattaa myös pistäytyä karsomassa kalmilaista puutarhaa.
Hei, kiitos kommentista! Kuulostaa kyllä mahtavalta tuo teidän reissu. Askaisten ja Merimaskun alue on mahtavaa pyöräillä kun siellä saa mennä kaarevia pikkuteitä keskellä maaseutua. Ja saaristo aivan siinä lähellä, niin huippua! Tuo kalmilainen hyötypuutarha oli kyllä mielenkiintoinen lisäys viime kesänä Louhisaaren tarjontaan, kiva että siellä uudistutaan ja oli kyllä valtavasti kaikenlaisia jänniä kasveja siellä 🙂
luin juuri louhisaaren tapauksen.-todellakin saa kokea vaikka minkälaisia yl lätyksiä tässä.harratuskessa-olen harrastanu suktuksimusta yli 10 vuotta en vaihtaisi golfin-peluuseen .-paitsi se olisi kyllä hyvää veryttelyä tässä istumaharrastuksessa.-olen tutkinut poikani Amadeus lundbergin sukua erittäin kauan sieltä tulee aina jotain yllätyksiä niin kuin tänään tämä louhisaaren kartano tapaus,-eli anna sofia rehbider joka kuulu poikani sukuhaaraan ninkuin myös mannerheimit.-ei muuta kuin kummitusjuttuja seuraamaan kyllä ne siitä selviää.-historiahan on aika kummitusjuttua kaiken kaikkiaan.-eikun hyvää uuta-vuotta 2019.toivoo sukututkia harrastaja :taisto-juhani lundberg
julius wecksell joka kuulluu myös poikani sukuhaaraan.-on kirjoittanut karmivan tarinan noilta ajoilta nimeltään Daniel hjort,-aiheesta on myöhemmin tehty naäytelmä ja ooppera,sävelllys selim palmgrenin tulkintana,on esitetty turussa,en oikein hyvin tunne.-historian kuklkua aiheesta kannattaa lukea daniel hjortin tarina.-historian harrastaja.t.lundberg.hyvää kevättä 2019