Unelmia vapaudesta

Niin tuli sekin seikkailu päätökseen.

Kaksi ja puoli viikkoa etuajassa mutta ehdinhän viettää siellä kuusi ja puoli viikkoa mikä on sekin tosi pitkä aika. Jälleen en viitsi yksityisyyden suojan nimissä kertoa yksityiskohtia, mutta tapahtui moraalisesti jotain niin kestämätöntä että oli yksinkertaisesti pakko lopettaa. Päätös poistua farmilta tapahtui yhtä nopeasti kuin päätös sinne lähtemisestä, noin vuorokauden varoitusajalla. Matkasin jälleen Rolloon bussilla ja yöjunalla oman hytin rauhassa Helsinkiin. Harmi että lentäminen olisi ollut reippaasti yli puolet halvempaa, mutta koska inhoan lentämistä jo ilman koronaakin ja pyrin vihreyteen, maata pitkin matkustaminen oli ihanaa. Suosittelen kaikille yöjunaa Lappiin, se on jo elämys itsessään.

Hitto et oli kaikesta stressistä ja hermoromahduksista huolimatta mielettömän siisti keikka! Niin paljon iloa yksinkertaisesta elämästä, miten vapauttavaa elää ilman sähköä ja juoksevaa vettä, lämmittää mökkiä kamiinan avulla ja touhuta koko ajan jotain fyysistä. Niin paljon rakkautta koiria kohtaan ja muutama mahtava tyyppi jota voin vilpittömästi kutsua ystäväkseni. Mä oon suuri rappioromantiikan fanittaja ja parhaimpia hetkiä olivat ne kun hakkaa jäistä heinäpaalia kirveellä, painii koiran kanssa polvistuneena ulosteeseen tai viimeisillä voimillaan yrittää saada reikää järven jäähän. Monet kollektiiviset väsymykset ja turhautumiset nauratti ja bondasi meitä kaikkia.

Viimeinen aamu oli ikimuistoinen kun herättiin Billyn kanssa viideltä koirien kiljuntaan. Ulvonta ja satunnainen haukkuminen kuuluvat asiaan, mutta kun kiljunta alkaa, se tietää että joku on karannut. Tähti oli paennut häkistään kiipeämällä jo toista päivää peräkkäin. Hän asuu kahden tyttärensä kanssa joten ehkä jokin kriisi vanhemmuuden kanssa? Hän tasapainoili häkin perustuksien päällä ja pakeni useita kertoja, vaikka kuinka yritin korjata katon suojaverkkoa. Meillä oli vain yksi vapaa häkki, mutta naapurin urokset hullaantuivat niin kovasti naisen läsnäolosta etten uskaltanut jättää häntä sinne ei-toivottujen pentujen pelossa joten otin hänet mökkiimme. Miten ihanaa oli torkuttaa lusikassa maailman ystävällisimmän ja säyseimmän hauvan kanssa. Olisi pitänyt ottaa yövieraita enemmän!

Loppuun vielä pieni kavalkadi koirakuvista.

Voi että näitä koiria tulee ikävä… hyvästit ovat aina yhtä surullisia, eritoten kun en olisi vielä ollut valmis lähtemään. Mutta nyt Helsingissä ja seuraavaa siirtoa suunnittelemaan. Hetken olen kyllä aloillani ja lepään, mutta toimettomuuteen en halua palata missä velloin kuukausitolkulla ennen tätä reissua. Plus nyt voin alkaa kirjoittelemaan muisteloita kaikista vanhoista reissuista kun pääsin läppärin ja kuvien pariin!

Toivottavasti nautitte tästä seikkailusta, to be continued!