Unelmia vapaudesta

Viiden vuoden kypsyttelyn jälkeen saan vihdoinkin ensimmäisen kirjoituksen ulos! Pitkään painiskelin sen kanssa miten kaiken pitää olla viimeisen päälle hiottua ja suunniteltua, mutta täydellisyys on mahdotonta, totaalisen uuvuttavaa ja tylsääkin. Pyrin mahdollisimman rehelliseen, elämänmakuiseen tarinankerrontaan ja rentouteen, katsotaan miten tämä lähtee käyntiin.

Vuonna 2014 heitin ensimmäisen kerran kortit ilmaan luopumalla kämpästäni ja työstäni sekä ostamalla pelkän menolipun. Se vapauden kokemus oli todella huumaavaa ja sai janoamaan lisää, matkakuumeen kanssa nälkä kasvaakin syödessä. Tykkään kivasta arjesta, mutta seikkailut ja uudet kokemukset saavat minut tuntemaan elossa olevaksi. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista eikä se sitä ole todellakaan myös reissun päällä. Itseään ei pääse koskaan pakoon, oli sitten Kärsämäellä tai Balilla, mutta mielummin sen oman pääkopan kanssa elää tehden jotain mitä rakastaa eli reissaamista. Ja monesti fyysinen etäisyys auttaa asioiden käsittelyssä ja antaa erilaista perspektiiviä. Kliseinen sanonta ’matkailu avartaa’ pitää jossain määrin kutinsa!

Reissu-urani alkuvaiheilla 2010-luvun alussa silloiset työkaverini sanoivat että on hyvä reissata nyt koska myöhemmin ei voi. Miksei voisi? Tällä hetkellä minulla ei ole haaveissa uratikkaat, omistusasunto tai perheen perustaminen. Huomenna tilanne saattaa olla toinen, mutta tällä hetkellä nautin vapaudesta ja sitoutumattomuudesta sekä siitä miten onnekas olen kun niitä pystyn toteuttamaan. Mikäli olen hengissä vielä 30 vuoden päästä ja edelleen haluan reppureissata, miksei niin voisi tehdä terveyden niin salliessa? Monesti on vaikea kokea ylpeyttä omasta elämäntyylistään koska se poikkeaa niin vahvasti normeista ja yhteiskunnan odotuksista. Siinä onkin yksi syy tähän kirjoitteluun, haluan kirjoittaa kaikista uskomattoman siisteistä seikkailuista ja aarteista mitä oon keräillyt ja sitä kautta tuntea onnekkuutta ja ylpeyttä omasta elämästäni. Jos joku näitä vielä jaksaa ja haluaa lukea, sehän on pelkkää plussaa. 🙂

Seuraava siirto on lähtö Inariin huskyfarmille tekemään töitä ylläpitoa ja majoitusta vastaan. Tämä kuvio eteni ihanan jouhevasti: toissapäivänä keskusteltiin ensimmäisen kerran farmin omistajan kanssa tarjolla olevasta paikasta, eilen lyötiin asiat lukkoon ja tänään aamupäivällä ostin junalipun täksi yöksi Rovaniemelle. Äärimmäisen virkistävää ja motivoivaa saada näin inspiroivaa tekemistä sillä viimeiset kolme kuukautta on mennyt aikalailla tekemättä mitään ja se on pikkuhiljaa käynyt myös mielen päälle. Rollossa vietän kavereiden kanssa pari päivää ja sunnuntaina bussilla suuntaan Inariin uusia kokemuksia kohti.

Farmilla eletään askeettisissa oloissa ilman sähköä ja juoksevaa vettä ja majoitun 15 neliön puulämmitteisessä mökissä toisen työntekijän kanssa. Vaikka olenkin seikkaillut, reissannut, vaellellut ja elänyt milloin minkälaisissa olosuhteissa, tämä on täysin uutta maaperää ja radikaalin tuntuista jopa minun seikkailunhalulle. Mutta pitkään olen haaveillut Lapissa asumisesta ja työskentelystä joko koirien tai porojen parissa ja nyt korona-aikana tarjoutui siihen täydellinen tilaisuus. Varmasti tiedossa ikimuistoinen kokemus!

Vaikka monet kerrat on lähtenyt pidemmillekin reissuille ja ulkomaankomennuksille yksin, se on aina vaan tosi jännittävää. Suurin huolenaihe yleensä on yksinäisyys, mitä jos ei löydä seuraa ja potee yksinäisyyttä ja koti-ikävää. Mutta äärimmäisen harvassa on keikat jolloin ei löytäisi seuraa. Aina se ei välttämättä ole hengenheimolaisuutta mutta seuraa silti löytää lähes aina. Tutusta ja turvallisesta ympäristöstä on vaikea astua ulos, mutta kaikki on aina mennyt paremmin kuin hyvin ja ne hypyt tuntemattomaan on juuri niitä arvokkaimpia kokemuksia mitä elämässäni olen saanut.

Kuulumisia satelee nykyisistä reissuista ja välillä muistellaan myös vanhoja.

Tervetuloa matkaan!