Bhutan – tuo pieni valtio Himalajalla – oli pitkään maailman eristyneimpiä ja vähiten kehittyneitä valtioita.

Sittemmin se on noussut otsikoihin muun muassa onnellisuusindeksinsä, luomuruokansa ja hiilinegatiivisuutensa takia.

Bhutanista ei kuitenkaan ole pelkästään hyviä kokemuksia eikä pelkästään hyvää sanottavaa.

Tässä artikkelissa esittelen nyky-Bhutania ja sen ongelmia.

Bhutan on muuttunut paljon 1960-luvulta lähtien

Nykyaika on tullut rytinällä myös Bhutaniin.

Lähes kaikilla pääkaupunkilaisilla on sähköt ja matkapuhelimet.

Pääkaupunki Thimphu täyttyy autoista ja rakennustyömaista.

Kyse on todella nopeasta muutoksesta.

Esimerkiksi, orjuus oli Bhutanissa laillista vielä vuoteen 1958 asti.

Vielä 60-luvulla Bhutanissa ei ollut lainkaan autoja tai sähköjä.

Ensimmäinen tie, postilaitos ja luostarista erillinen koululaitos perustettiin vasta 1960-luvulla.

Maa alkoi avautua ulkopuolisille vaikutteille pikkuhiljaa 70-luvulla.

Nettiyhteydet saatiin vuonna 1999 ja televisio 1998 – mutta niiden huonosta vaikutuksesta nuorisoon napistaan edelleen. Television uskotaan muun muassa lisäävän materialismia.

(Tosin, Intian TV-kanavia pystyttiin katselemaan Bhutanissa jo ennen vuotta 1998, joten TV ei ole ihan niin tuore ilmiö maassa kuin usein väitetään.)

Bhutania pidetään länsimaisissa tiedotusvälineissä usein oikeana mallimaana, rauhan ja onnen tyyssijana.

Bhutanin uskotaan olevan materialismista vapaa auvola, missä ihmiset rakastavat estoitta kuningastaan, joka on sitoutunut huolehtimaan kansansa onnensa ja vaalimaan Bhutanin koskematonta luontoa.

Luonnon kunnioittaminen on bhutanilaisille toki tärkeää, koska esimerkiksi roskaaminen loukkaisi nagaa, kyseisen alueen puolijumalaa.

Nagan pitäminen suosiollisena tuo tullessaan henkilökohtaista onnea ja menestystä. Sitä ei siis kannata suututtaa.

Bhutanista puhuessa korostetaan usein varsinkin sitä, kuinka maa on maailman ainut hiilinegatiivinen maa, eli maa, minkä metsät sitovat hiiltä enemmän kuin mitä maa tuottaa.

Pieni taustatyö paljastaa asioita, joista Bhutan ei halua turistin tietävän. Näitä ovat esimerkiksi:

• korkeat avioero- ja itsemurhaluvut
• ihmisoikeusrikkomukset
• sananvapauteen ja lehdistönvapauteen kohdistuvat loukkaukset
• jäte- ja saasteongelmat
• laittomat hakkuut
• uhanalaisten eläinten salametsästys

Näihin yritän tässä artikkelissa paneutua tarkemmin.

Bhutan on erittäin köyhä maa

Bhutanissa on viime vuosina vallinnut oikea rakennusbuumi.

Pääkaupunki Thimphuun on rakennettu aina vain lisää liike- ja asuinrakennuksia.

Valitettavasti se ei tarkoita bhutanilaisille parempia työllisyys- ja ansaintamahdollisuuksia.

Intialainen rakennusmies on halvempi, joten bamburungoista yhteen sidotuilla rakennustelineillä kiipeilevät pelottomat intialaiset, joille riittää noin 150 $ kuukausipalkka. Intiassa palkka olisi puolta pienempi.

Työttömyys ja matala elintaso ovat valtavia ongelmia Bhutanissa.

Nuorista yli 13 prosenttia on työttömiä. Koulutetuilla nuorilla on erityisen vaikeaa saada työtä. Samaa työpaikkaa saattaa hakea yli 1300 henkeä.

Koko maan työttömyysprosentti on 2,3 %, mutta luku saattaa kasvaa entisestään, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa häiritsevästi kaikkiin päätulonlähteisiin. Niitä ovat maatalous, vesivoima ja turismi.

Maatalouden harjoittaminen on vaikeutunut huomattavasti eroosion, äärimmäisten sääolosuhteiden ja muun muassa metsäpalojen takia. Liikalaiduntaminen ja laittomat hakkuut köyhdyttävät maaperää.

Lumirajan noustessa uhanalaiset villieläimet ilmestyvät etsimään ruokaa ihmisasutuksen keskelle. Tämä on johtanut salametsästyksen lisääntymiseen.

Kaikenlainen metsästäminen ja kalastaminen on Bhutanissa kiellettyä, sillä villieläimet kuuluvat kuninkaalle, mutta etenkään harvinaisen lumileopardin kannan ei soisi enää vähenevän.

Vesivoima on ollut merkittävä tulonlähde maalle, mutta koska Himalajan jäätiköt sulavat ennätysvauhtia ja kova kuivuus ja kuumuus saavat joet kuivumaan kesäisin lähes kokonaan, on ala vaikeuksissa.

Pääkaupungin kesistä on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana niin kuumia, että ilmastointilaitteille on syntynyt markkinarako.

Turistille suositellaan malarianestolääkitystä, minkä lisäksi kuvioihin on tullut myös toinen trooppinen tauti eli dengue-kuume.

Turistit tulevat Bhutaniin etsimään villieläimiä, lumihuippuisia vuoria ja muita henkeäsalpaavia luontoelämyksiä.

Koska niitä on vuosi vuodelta vaikeampi löytää, uhkaa myös turismi hiipua. Turismia ei ainakaan lisää se, että maa on korottamassa päiväkohtaista hintaa, mikä veloitetaan käytännössä kaikilta vierailijoilta.

Tällä hetkellä vierailijan on maksettava noin 250 $ per päivä. Tätä vastaan hän saa oppaan, kuljetuksen, hotellin ja ainakin 3 ateriaa.

Low volume, high value kuvaa Bhutanin turismipolitiikkaa. Tästä maasta et löydä backpackereitä!

Niin, se elintaso. Bhutanilaisista 8,2 % elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Ilmainen koulutus ei paljoa auta, jos kouluja ei ole.

Kaikista kauimpana asuvat lapset saisivat ilmaisen kouluruoan, mutta jos kouluun on 3 tunnin raskas kävelymatka per suunta, ei koulussa tule käytyä.

Asian Development Bankin mukaan vain 35,4 % tytöistä ja 33,9 % pojista pääsee kouluun.

Tosin, ei se koulutuskaan auta, jos töitä ei ole.

Maalla ei ole pääomaa tehdä suuria investointeja esimerkiksi tehtaisiin, joista töitä löytyisi.

Harva tieverkosto ja Bhutanin ankarat luonnonolosuhteet, joista muun muassa teiden vähyys johtuu, eivät tee infrastruktuurin rakentamisesta yhtään helpompaa.

Maanvyöryt ja tulvat voivat katkaista liikenneyhteydet koska tahansa.

Bhutanin maine onnellisten maana pelkkää huu-haata?

Myös bhutanilaiset haluavat ison töllön, oman auton, rahaa ja hyödykkeitä.

Olisi myös hyvä päästä kouluun ja saada jotain syödäkseen, vaikka vanhemmat ovatkin työttömiä eikä raha riitä elämiseen.

Jokapäiväinen kamppailu toimeentulon kanssa saattaa olla syynä siihen, että bhutanilaiset eivät itse asiassa ole ovin onnellisia.

YK:n World Happiness Report 2018 rankkasi Bhutanin vasta 97:nneksi onnellisimmaksi maaksi.

Maita on listalla yhteensä 156, ja maan sijoitus ratkeaa muun muassa sen perusteella, miten sen kansalaiset itse arvioivat tyytyväisyyttään elämäänsä.

Bhutanissa huonolle sijoitukselle viitattiin kintaalla, ja sen selitettiin laskevan vain materian kautta saatavaa onnea.

Maan omat onnellisuustutkimukset ovat osoittaineet, että maan väestöstä yli 91 prosenttia on onnellisia.

GNH-luku eli onnellisuusaste oli viimeisimmässä laskelmassa, eli vuonna 2015, 0,756. Luku 1 tarkoittaisi absoluuttista onnellisuutta.

Ongelmana tässä on se, että nämä tutkimukset kattavat vain pienen prosentin maan väestöstä. Itse asiassa alle prosentin – viimeisimmässä tutkimuksessa haastateltiin vain noin 0,9 % bhutanilaisista.

Kiinnostaa varmasti tietää, miten bhutanilaisten onnellisuutta mitataan.

Kyselyjen avulla mitataan muun muassa bhutanilaisten unen laatua ja määrää, sekä sitä, kuinka usein hän meditoi. Meditoimista pidetään niin tärkeänä, että kouluissakin meditoidaan päivittäin.

Lisäksi kysytään perhesuhteiden laadusta, koulutuksen tasosta ja muun muassa siitä, tunteeko haastateltu sairaita ihmisiä.

GNH:n eli bruttokansanonnellisuuden lanseerasi maan kuningas vuonna 1972.

Bhutanin sosiaaliset ongelmat

Avioerot, rikollisuus ja itsemurhat ovat lisääntyneet Bhutanissa.

Itsemurhaluvut ovat maailman suurimpia, eivät silti niin korkeita kuin esimerkiksi Suomessa.

WHO:n mukaan 13,8 suomalaista 100 000:sta tekee itsemurhan.

Bhutanissa luku on 11,6, mikä on täsmälleen sama kuin esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja miltei sama kuin Australiassa, Itävallassa, Ruotsissa, Kroatiassa tai esimerkiksi Senegalissa.

Bhutanissa tehdään siis saman verran itsemurhia kuin monissa Euroopan maissa.

Lisäksi on otettava huomioon, että Bhutanin itsemurhatilastojen uskotaan olevan kaunisteluja. Itsemurhat ilmeisesti tilastoidaan usein ”onnettomuuksiksi” tai ”luonnollisiksi kuolemiksi”.

Itsemurhista, rikollisuudesta ja esimerkiksi avioeroista syytetään Bhutanissa usein televisiota ja nettiä, joiden väitetään saavan nuoret unohtamaan perinteiset arvot.

Avioeroista syytetään somea, vaikka syynä on usein kotiväkivalta; itsemurhista taas syytetään huumeiden käyttöä – onhan itse pääministeri sanonut, ettei bhutanilaisilla ole syytä tappaa itseään, koska maassa ei ole ongelmia.

Jos joku tekee itsemurhan, sen on johduttava huumeista.

Ensimmäinen askel huumeiden käyttämiseen on valtaapitävien mukaan tupakoinnin aloittaminen, siksi teiden varsilla on lukuisia varoituskylttejä tupakoinnista ja huumeista

Onko maan menestyksen mittaaminen BKT:n sijaan GNH:lla eli bruttokansanonnellisuudella pelkkää huu-haata ja silmänlumetta?

Onko se vain tapa kääntää huomio pois bhutanilaisten köyhyydestä ja ihmisoikeusrikkomuksista?

Bhutanilla on nimittäin muitakin luurankoja kaapissa kuin köyhyys ja väitetty onnettomuus:

• Kymmenet tuhannet nepalilaistaustaiset bhutanilaiset ajettiin maasta 1990-luvulla (tämä tarkoitti noin 28 % maan väestöstä), ja jäljelle jäävät joutuvat jatkuvan syrjinnän kohteiksi.

• Kuninkaan arvosteleminen on kiellettyä. Toimittajat eivät saa kritisoida hallitusta mitenkään.

• Paikallisille ovat kiellettyjä myös tupakointi ja tatuoinnit. (Tiistaisin ei muuten saisi myydä alkoholia kenellekään, mutta alkoholin kuluttaminen vaikuttaisi olevan Dry Tuesdaystä huolimatta OK.)

• Bhutanilaiset eivät saa poistua maasta ilman lupaa. (However, the government has established different categories of citizenship, which restricts foreign travel for some. These restrictions reportedly have the greatest effect on Nepali speakers. Bhutanese security forces sometimes arrest Nepali people seeking to enter the country. https://freedomhouse.org/country/bhutan/freedom-world/2019 )

• Virka-aikana kaikkien bhutanilaisten on rangaistuksen uhalla käytettävä perinteistä hameasua. Määräys koskee myös nepalilaistaustaisia. (Hameasun alle laitetaan talvipakkasella vähän paksummat villasukat, ja lämpöä haetaan voiteestä ja chilistä.)

Homojen ja kristittyjen asemaa Bhutanissa pidetään huonona.

Monet kaupunkilaiset, jotka ovat onnistuneet töitä saamaan, tekevät pitkää päivää töissä parantaakseen elintasoaan.

Lapsille ei ole aikaa; heille palkataan iltavahdiksi yksityisopettaja, tai heidät laitetaan sisäoppilaitokseen.

Kun tähän kaikkeen lisätään

• työttömyys
• alkoholiongelmat
• talousvaikeudet
• melko yleinen kotiväkivalta
• sananvapausloukkaukset
• rikkinäiset perhesuhteet
• lapsiavioliitot
• uskontoon ja etnisyyteen perustuva syrjintä
• kouluttamattomuus
• pitkä matka terveydenhoito- ynnä muihin palveluihin
• lisääntyneet malarian, tuberkuloosin ja AIDSin kaltaiset sairaudet

… voidaan sanoa, ettei bhutanilaisilla ole ainakaan annettu kovin hyviä lähtökohtia onnellisuuteen.

Bhutanilaisista noin 75 % on buddhalaisia.

Buddhalaisuus opettaa olemaan onnellinen siitä, mitä jo on, ja välttämään riippuvuutta mistään.

Hallituksen saattaa olla liiankin helppo vedota siihen, että aito buddhalainen ei halua lisää rahaa, eikä sano ääneen mitään, mikä ei ole a) totta, b) kilttiä ja c) välttämätöntä.

Joka tapauksessa, some on tuonut bhutanilaisille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kritisoida hallintoa ja ilmaista todellisia ajatuksiaan – ja muun muassa saada ehkäisyvalistusta.

Aika näyttää, kuinka suurta suosiota kuningas nauttii tulevaisuudessa, ja millaisiin ratkaisuihin hallinto päätyy taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien suhteen.

Onko Bhutan oikeasti luonnonsuojeluun panostava maa?

Bhutanin hallinto on luvannut, että kaikki päätökset arvioidaan siltä perusteelta, lisäävätkö ne kansalaisten onnellisuutta (siksi on entistä vaikeampi ymmärtää miksi Bhutan valvoo, syrjii ja kiduttaa ihmisiä) ja miten ne vaikuttavat ympäristöön.

Maan pinta-alasta on sitouduttu pitämään metsinä ainakin 60 %.

Tällä hetkellä luku on 72 %, missä ei ole meille suomalaisille mitään ihmeellistä, onhan Suomestakin noin 78 % metsän peitossa.

Onnistumisia varmasti on.

Bhutan voi lesoa jättäytyneensä pois Intian ajamasta tiehankkeesta, koska ulkomaiset kuorma-autot olisivat saastuttaneet maan puhdasta ilmaa.

Liekö oli ainoa syy… ilma on kuitenkin erittäin puhdasta Bhutanissa, siitä kertovat esimerkiksi puiden naavat.

Bhutanissa on hyvin vähän teollisuutta, joten se voi kehua olevansa maailman ainut hiilinegatiivinen maa.

Bhutan siis tuo käytännössä kaiken ulkomailta.

Jo olemassa olevilla teillä kulkeekin tasaisena virtana iloisenkirjavia intialaisia kuorma-autoja.

Tuonti, vienti ja energiantuotanto

Bhutanin vienti oli vuonna 2017 194 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, kun taas tuonti oli 482 miljoonaa dollaria; se merkitsee 288 miljoonan dollarin ulkomaankauppavajetta.

Valtaosa viennistä kohdistuu Intiaan, minne viedään eniten dolomiittia, kalsiumkarbidia, raakamuovia, rautaseosta ja kipsiä.

Tärkeimmät tuontitavarat ovat OEC:n mukaan polttoaineet, ajoneuvot ja esimerkiksi erilaiset koneet.

Myös kangasta tuodaan paljon ulkomailta.

Bhutanin pienimuotoinen teollisuus valmistaa myös hedelmävalmisteita, puutuotteita, alkoholituotteita ja sementtiä. Alkoholia kuluukin bhutanilaisilta aika paljon.

Tienvarsikyltit, joissa kehotetaan välttämään juopuneena ajamista, tulevat tarpeeseen. Löytyisikö alkoholia syy itsemurhiin, avioeroihin, kotiväkivaltaan ja muihin ongelmiin, mene ja tiedä.

Sementti on betonin raaka-aine. Betonin valmistaminen on valtava ongelma ilmastonmuutoksen kannalta. Betonirakentaminen aiheuttaa varoja niin ihmisten terveydelle kuin maapallollekin.

Betonin valmistamisesta syntyy 5–8 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, mikä on enemmän kuin lentoliikenteen päästöt.

(Jos betoni olisi valtio, olisi se kolmanneksi eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttava valtio Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.)

Betonia on vaikea korvata, tukahdutan siis haluni enempään kommentointiin.

Mitä onnistumisia ja positiivisia merkkejä on havaittavissa?

Sähköautoja on hyvin vähän, toki suunnitelmissa siintää sähköautojen määrän lisääminen ja maanlaajuinen latausverkosto.

Vihreää sähköä voitaisiin kuvata onnistumiseksi, ellei patojen rakentamisella olisi niin negatiivisia vaikutuksia alueen vesiekosysteemeihin, luontoon ja vaelluskalojen kantoihin.

Vesivoimaloita ollaan rakentamassa lisää, elleivät joet kuivu liiaksi, ja tuuliturbiineitakin on jo muutama.

Muutamassa vuodessa kaiken Bhutanissa tarjottavan ruoan tulisi olla sataprosenttista luomua.

Jo nyt luomuruokaa on jonkin verran tarjolla.

Millä vihreät valinnat ja investoinnit rahoitetaan, jos maan BKT henkeä kohden on noin 7000 $, eli maailman pienimpiä?

No, ulkomaiden tuella.

Kehitysavulla on valtava merkitys Bhutanin taloudelle.

Noin 25 % valtion budjetista tulee Intian ulkoministeriöltä.

Bhutania ei todellakaan pidä erehtyä luulemaan rikkaaksi valtioksi, vaikka näkee valtavia buddhalaisia patsaita ja uusia, loisteliaita temppeleitä – ne on rakennettu rikkaiden ulkomaalaisten, esimerkiksi thaimaalaisten buddhalaisten rahoilla.

Jäteongelmat

Eniten loka-marraskuisella matkalla Bhutaniin vuonna 2019 yllätti roskaaminen.

Jos minulta kysytään kokemuksia Bhutanista, en voi olla mainitsematta tästä.

Bhutanissa ei tuntunut olevan minkäänlaista jätteiden lajittelu- ja kierrätysjärjestelmää.

Roskapussit haetaan isoista kaupungeista kaatopaikalle – jos haetaan.

Jäteautot kulkevat satunnaisesti. Teiden varsilla näkyi runsaasti roskia, vaikka roskiksiakin oli tarjolla. Temppelit ja hotellit, joihin meidät saateltiin visusti valvottuina, olivat tietenkin siistejä.

Jäteongelma on merkittävä. Se, että maan BKT on 16-kertaistunut 36 vuodessa, ei ole tapahtunut jälkiä jättämättä.

Jokainen talous heittää pois noin 500 grammaa jätettä päivässä – ja varsinkin maaseudulla se tapahtuu suoraan jokiin.

Roskat on perinteisesti hävitetty tällä tavoin, mutta ne ovat olleet pääasiassa biohajoavia jätteitä (esimerkiksi ruoantähteitä).

Nyt joukossa on muovia, paristoja, auton akkuja ja muita varaosia, metallia, kosmetiikkaa, polttimoita ja niin edelleen.

Elektroniikkaromua syntyy melko paljon, mutta maaseudulla se päätyy luontoon ja kaupungeissa samoille jättimäisille kaatopaikoille kuin kaikki muukin jäte.

Autokorjaamoja ja -huoltamoja tarvitaan koko ajan lisää, ja puutteellisten järjestelmien takia öljy päätyy niistä saastuttamaan luontoa.

Isoista joista löytyy kolibakteereja, muun muassa siksi, että joet toimivat kaatopaikkoina ja siksi, että jätevesien käsittely on lapsenkengissä.

Pääkaupungin talouksista vain 15 prosentilla on jätevesiviemäri, muilla sakokaivo. Sakokaivot vuotavat ja tulvivat, sillä kotitalouksien jätevesihuolto ei tunnu olevan kenenkään vastuulla.

Muovi, muovi, muovi.

Vastoin monia lähteitä, muovipussit eivät tunnu olevan kiellettyjä Bhutanissa.

Vielä 2000-luvun alussa samaa muovipussia kuulemma pestiin ja uudelleenkäytettiin, mutta nyt muovipusseja ei pahemmin säästellä.

Jotkut kansalaiset ovat onneksi tarttuneet jäteongelmien aiheuttamiin vakaviin ympäristöongelmiin, ja alkaneet järjestää erilaisia kampanjoita – esimerkiksi kerätä roskia vapaaehtoisesti.

Tupakointikielto

Ennen Bhutaniin matkustamista ajattelin, että tämä on maailman kallein keino päästä eroon tupakasta.

Tupakan ostaminen ja myyminen on kiellettyä Bhutanissa, ja paikalliset eivät saa polttaa tupakkaa lainkaan.

Tienvarsikyltit varoittavat paitsi rattijuopumuksesta ja roskaamisesta (minkä lisäksi ne muun muassa kannustavat rintaruokintaan), myös tupakoinnista.

Tupakointi johtaa kuulemma koviin huumeisiin ja äkkikuolemaan. Tänään yksi rööki, huomenna myyt persettä kadulla yhdestä huumeannoksesta.

Silti bhutanilaiset polttavat tupakkaa.

Piilossa, puskassa, ja pimeän tullen.

Tupakka salakuljetetaan maahan.

Eräs nuori munkki sai taannoin 3 vuotta vankeutta salakuljetettuaan maahan tupakkaa 2 dollarilla. Somekampanjan avulla tuomiota saatiin tosin lyhennettyä.

Turisti saa tuoda tupakkaa maahan vain omaan käyttöön, mutta joutuu tullaamaan jokaisen tupakan erikseen. Tämä nostaa tupakka-askin kolminkertaiseksi.

Tupakan polttaminen pitää hoitaa erikseen merkityillä paikoilla, tai syrjäisillä alueilla (esimerkiksi hotellihuoneessa polttamisesta voi saada 150 dollarin sakon).

Matka Bhutaniin ei siis tarkoita sitä, ettei joutuisi lopettamaan tupakoinnin pakolla.

Yhteenveto

Matkailija hämmentyy siitä, miten vähän kestävää kehitystä tunnutaan oikeasti huomioivan.

Maa, joka on nostettu jalustalle monissa ilmastokeskusteluissa, teettää hyödykkeensä muualla (oman teollisuuden puutteessa) ja tuo ne maitse tai ilmateitse.

Bhutan syyttää Intiaan ja Kiinaa saastuttamisesta, mutta ei kiinnitä huomiota siihen, että kansalaisensa dumppaavat jätteensä jokiin, eikä vaarallisiakaan jätteitä (kuten liuottimia, akkuja ja esimerkiksi öljyjä) käsitellä asianmukaisesti.

Eroosiosta voidaan syyttää ilmastonmuutosta, mutta myös liikalaiduntamista ja laittomia hakkuita.

Entä salametsästys?

Onko Bhutan lainkaan niin vihreä, kuin mitä se antaa ymmärtää?

Estävätkö taloudelliset vaikeudet tekemästä investointeja, valintoja ja päätöksiä, joilla Bhutanin ympäristöongelmat voitaisiin ratkaista?

Turistina Bhutanissa – kokemuksia Himalajalta

Käytännössä jokainen Bhutanista kertova artikkeli alkaa selostuksella siitä, kuinka sykähdyttävää on laskeutua Paron lentokentälle.

Se on sykähdyttävää.

Kyseessä on yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä, sillä koneen on laskeuduttava lentokentälle vuorien välistä noin 45 asteen kulmassa, oltava törmäämättä vuoriin tai vuorten rinteillä oleviin taloihin turbulenssista huolimatta, ja pysähdyttävä 2 kilometrin sisään – kiitorata ei ole tätä pidempi.

Nyt vain 17 lentäjää saa laskeutua kentälle, mutta uusia reittejä ollaan avaamassa, ja sitä myötä tarvitaan uusia kapteeneja.

Bhutanin ainoalla kansainvälisellä lentokentällä ei ole mittarilentolaitteita, joten sumu tai pilvisyys keskeyttävät lennot välistä päivienkin ajaksi.

Tullin jälkeen turisti tapaa oppaansa.

Opas on välttämätön. (Enää intialaisetkaan eivät pääse matkustamaan vapaasti Bhutaniin.)

Opas seuraa turistin lähes jokaista liikettä.

Ilman opasta ei ole asiaa mihinkään – jälkikäteen kuulin, että pääkaupungissa olisi mahdollisesti voinut piipahtaa supermarketissa tai käsityötorilla ilman oppaan läsnäoloa.

Jos sinulla on turistiviisumi (eli et työskentele Bhutanissa tai ole kenenkään siellä asuvan kutsuma vieras), tarvitset oppaan, joka ei päästä sinua kovin kauas silmistään.

Journalistit ja turistioppaat ovat valtioon sidoksissa olevia virkamiehiä, ja sitä myöten heitä sitoo laki olla kritisoimatta hallitusta mitenkään.

Lehdistön vapaus on ollut käytännössä olematon. Se on parantunut viime vuosina, mutta ”yksityinen media” on edelleen sidoksissa valtioon, sitä valvotaan ja sensuroidaan, eikä freelance-journalisteja ole lainkaan.

Oppaan puheiden objektiivisuuteen ei siis voi luottaa.

Meitä vahtasi yhteensä kolme opasta, joista yksi kulutti valtaosan ajasta buddhalaisuuden ylistämiseen. Hän muun muassa lupasi poistaa mielestämme kaikki epäilykset Buddhasta todistuksillaan.

Ne bhutanilaiset, jotka eivät ole valtion virassa, ovat esimerkiksi maanviljelijöitä ja munkkeja. Noin joka kymmenes on munkki.

Munkiksi tai nunnaksi ajaudutaan välillä olosuhteiden pakosta, ei niinkään henkilökohtaisesta kutsumuksesta. Munkkiluostarit hoitavat ja kasvattavat orpolapset, ja jätetty vaimo löytää katon päänsä päälle ja ruokaa vatsaansa nunnaluostarista.

Turisti tapaa varmasti paljon munkkeja, sekä virallisia (eli heitä, joista valtio pitää huolen) että epävirallisia (eli heitä, jotka saavat elantonsa kerjäämällä tai esimerkiksi tekemällä astrologisia ennustuksia).

Munkkeja tavataan muun muassa luostareissa, temppeleissä ja dzongeissa.

Dzong tarkoittaa puolustuslinnoituksenakin toimivaa rakennuskokonaisuutta, mistä puolet toimii temppelinä ja luostarina, ja puolet hallintorakennuksena.

Thimphussa sijaitsevasta dzongista puolet on kuninkaan käytössä, eikä sille puolelle ole turistilla asiaa.

Opas päättää, minne turistit viedään, ja kauanko siellä ollaan. Varsinkin ryhmämatkalaisten ohjelma on tarkasti suunniteltu etukäteen.

Opas ohjaa turistin ravintolaan, missä tarjoillaan turistiruokaa, ja kuittaa laskun. Aamupala ja illallinen nautitaan yleensä hotellissa – joko länsimaista ruokaa tai mietoja versioita paikallisesta ruoasta.

Yksin tai pienryhmässä matkustava pystyy paremmin vaikuttamaan omaan matkaohjelmaansa, mutta ennemmin poistamalla siitä joitain aktiviteetteja kuin lisäämällä uusia sekaan.

Vapaasta vuorovaikutuksesta paikallisten kanssa on perusturistin turha haaveilla. Jo kielimuuri asettaa sille esteitä, sillä englantia puhutaan edelleen melko vähän. Koulutuksen puutteen takia luku- ja kirjoitustaidottomuuskin on yleistä.

Bhutan on maa, mihin matkataan myyttien perässä

Bhutan on todellakin maa, mihin matkataan myyttien perässä.

Maassa on muun muassa lumimies Jetin suojelemiseksi perustettu kansallispuisto, eli Saktengin kansallispuisto. Jetiin uskottiin Bhutanissa melko yleisesti 1960-luvulle asti.

Kaikissa Bhutanista kertovissa lehti- ja nettiartikkeleissa esiintyy Tiger’s Nest.

Tämänkin artikkelin alussa on kuva tuosta vuoren rinteelle rakennusta temppelistä.

Alapuolisessa kuvassa olemme vasta vaeltamassa kaukana näkyvälle luostarille:

Nykyinen temppeli rakennettiin vuonna 1692 sen luolan ympärille, missä erään gurun kerrottiin meditoineen 1000 vuotta aikaisemmin yhteensä 3 vuoden, 3 päivän ja 3 tunnin ajan.

Guru lensi vuorelle tiikerin selässä Tiibetistä – tästä juontuu luostarin nimi.

Vaellus Tiikerinpesä-luostariin kestää reilut 5 tuntia. Luostari sijaitsee 3120 metrin korkeudessa, joten ilma on melko ohutta, ja reidet menevät äkkiä hapoille.

Jokainen bhutanilainen pyrkii käymään Tiikerinpesässä ainakin kerran elämässään.

Lähellä Punakhaa sijaitsee kylä, minkä talojen seinät on koristeltu savuavien pippelien kuvilla, ja mikä on täynnä puisia peniksiä myyviä putiikkeja.

Pienen kävelymatkan päässä sijaitsee temppeli, missä hedelmättömyydestä kärsivät naiset käyvät hakemassa siunauksen, mikä päättyy siihen, että naista lyödään päähän isolla, puisella kyrvällä.

Fallossymbolien uskotaan parantavan hedelmällisyyttä ja karkottavan demoneita.

Takana on Bhutanissa suuresti kunnioitettu buddhalainen oppinut, joka eli 1400-luvulla aivan päinvastoin, kuin laman pitäisi elää.

Hän ryyppäsi, naiskenteli ja riehui.

Ihme, että mies sai pitää henkensä, sillä hänen kerrotaan maanneen yhden jos toisenkin miehen vaimon tai siskon. Lama nai nunnia ja jopa omaa äitiään.

Hän sotki kuuluisan taiteilijan uusimman teoksen spermallaan, ja tarina muuttuu aina vain hurjemmaksi, sillä hänen kerrotaan jopa lentävän vehkeensä avulla.

Oli lamasta jotain hyötyäkin, sillä hän karkotti demoneita, ja hänen kerrotaan paheellisella käytöksellään vapauttaneen bhutanilaiset tekopyhyyden kahleista, ohjanneen heitä kohti valaistumista ja saaneen kunnioittamaan jälleen omia perhesiteitään.

Perustietoa Bhutanista, maasta lähempänä taivasta

Loppuun vielä muutama fakta tästä myyttisestä maasta:

• Korkeuserot Bhutanin eri osien välillä ovat yli 7000 metriä – korkein vuori on Gangkhar Puensum (7570 metriä)

• Bhutanista tuli vuonna 2008 perustuslaillinen monarkia, ja se tapahtui kuninkaan omasta aloitteesta

• Bhutanissa tavataan muun muassa lumileopardeja, kultapandoja, bengalintiikereitä, murmeleita, takineja, puuleopardeja, elefantteja ja intiansarvikuonoja, sekä 670 eri lintulajia

• Bhutanissa ei ole lainkaan liikennevaloja. Pääkaupungissa oli sellaiset vähän aikaa, mutta ne oli poistettava äänekkään vastustuksen takia. Liikennettä ohjaa poliisi

• Kaikilla bhutanilaisilla on sama, virallinen syntymäpäivä, eli vuosikalenterin ensimmäinen päivä. Kuningas tietää oman syntymäpäivänsä, ja se on iso kansanjuhla

• Bhutanilla on Guinnesin maailmanennätys puiden istuttamisessa, mikä on 50 000 puuta tunnissa

• Moniavioisuus on laillista, myös monimiehisyys (vaikka vain yksi mies kerrallaan voi olla naisen virallinen aviomies). Mies muuttaa yleensä naisen kotitaloon, ja perintö siirtyy äidiltä tyttärille.

• Kaikkilla liehuvat kangaspalat ovat rukouslippuja, mitä aktivoituvat ulkona, ja niihin kirjoitetut hyvät toivomukset kulkeutuvat tuulen mukana eri suuntiin. Lipun sisältämä rukous suojelee kaikkia, joita tämän tuulen hengähdys koskettaa. Siunaus vaikuttaa myös katseltaessa, joten ne luovat runsaasti onnea, pitkää ikää ja hyvinvointia.

Lyhyt tietoisku Bhutanin historiasta

Kerrotaan vielä lyhyesti Bhutanin historiasta.

1600-luvun alkuun saakka Bhutan koostui läänityksistä, jotka taistelivat keskenään, kunnes tiibetiläinen lama yhdisti maan.

Namgyalin kuoleman jälkeen Bhutan vaipui anarkiaan (vuonna 1652).

Tiibetiläiset hyökkäsivät maahan seuraavalla vuosisadalla kahdesti, toisen kerran mongolien avustuksella, mutta molemmat hyökkäykset torjuttiin.

1700-luvulla bhutanilaiset miehittivät osan Länsi-Bengalia (eli Intiaa). Tätä oppaat eivät sinulle todennäköisesti kerro.

Kyseinen Cooch Beharin kaupunki sai apua Brittiläiseltä Itä-Intian kauppakomppanialta, ja sai Bhutanin lopulta vetäytymään.

Rajakahakat johtivat lopulta sotaan, mitä käytiin 1864–1865. Bhutan hävisi, ja solmi rauhan Brittiläisen Intian kanssa.

1870-luvulla Bhutanissa syttyi sisällissota. Kuvernööri Wangchuck onnistui lopulta yhdistämään maan vuosina 1882–1885, useiden kapinoiden ja sisällissotien jälkeen.

Vuonna 1907 Wangchuckista tehtiin kuningas. Vuonna 1910 Bhutan tuli Britannian suojelukseen, saaden poliittisen autonomian.

Intia itsenäistyi 1947; silloin Bhutanille tarjottiin mahdollisuus pysyä itsenäisenä tai liittyä Intiaan. Intia tunnusti itsenäisyyden valinneen Bhutanin 8.8.1949.

Kiina hyökkäsi Tiibetiin 1951, jolloin Bhutan sulki pohjoiset rajansa. Osittain juuri Kiinan aiheuttaman uhan takia Bhutanin väitettiin aloittaneen nykyaikaistamisohjelman ja avautumisen länsimaisille vaikutteille.

Tänä päivänä Bhutanissa on noin 500 henkilöä, jotka ovat menneet naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Ulkomaalaisten on melko vaikea saada tarvittavia lupia asettuakseen maahan.

Bhutanilaisen isän lapset saavat automaattisesti kansalaisuuden, bhutanilaisen äidin lapsille sitä tuskin myönnetään.

Lue bhutanilaisen miehen naineen amerikkalaisen Linda Learningin kirja Married to Bhutan – siinä kerrotaan avoimesti kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä, ja varsin värikkäästi bhutanilaisesta arjesta ja kansanluonteesta.

Married to Bhutan -kirjasta saa blogitekstiini verrattuna aivan erilaisen käsityksen tuosta pienestä, noin 100*300 km kokoisesta maasta.

Tässä artikkelissa halusin käsitellä Bhutanin ongelmia.

Tein myös toisen artikkelin, missä keskityn Bhutanin hyviin puoliin.

Muistan ikuisesti maan, minkä ystävällinen kansa rukoilee tälläkin hetkellä tuntemattomien sielujen puolesta, minkä massiiviset vuoret saavat ensikertalaisen itkemään ihastuksesta, ja minkä temppeleissä kaikuva rukous saa unohtamaan hetkeksi sen, että maailmassa on koskaan mitään pahaa ollutkaan.

Käytetyt lähteet:

• https://www.bbc.com/news/world-south-asia-12641778
• https://www.bbc.com/news/world-south-asia-12641778
• https://wwf.fi/alueet/bhutan/
• http://www.bbs.bt/news/?p=114622
• https://www.adb.org/countries/bhutan/poverty
• https://www.dpa-international.com/topic/bhutan-land-gross-national-happiness-happy-urn%3Anewsml%3Adpa.com%3A20090101%3A181129-99-18694
• https://humanrights.iowa.gov/sites/default/files/media/Human%20Rights%20Violation%20in%20%20Bhutan_final.docx.pdf
• https://www.amnestyusa.org/countries/bhutan/
• Adventure.com
• Health and Human Rights Journal
• https://www.forbes.com/sites/tmullen/2018/02/27/why-bhutan-is-still-out-of-this-world/?sh=7c309dae44be
• https://thediplomat.com/2018/08/when-freedom-of-expression-isnt-free-journalism-facebook-and-censorship-in-bhutan/
• https://freedomhouse.org/country/bhutan/freedom-world/2019
• https://www.state.gov/wp-content/uploads/2019/03/BHUTAN-2018.pdf
• Linda Learning: Married to Bhutan – How One Woman Got Lost, Said I Do, and Found Bliss (2011)
• Paikallisoppaat ja nimeltä mainitsemattomat bhutanilaiset