Kotimaa

Takana vuosi vääksyläisenä – täällä olen onnellinen!

sunnuntai, marraskuu 25, 2018

25.11.2017 eli päivälleen tasan vuosi sitten muutimme maallisen omaisuutemme Asikkalan Vääksyyn. Olemme alunperin lahtelaisia ja kumpikin asuneet tuossa kaupungissa melkein koko ikämme. Vuonna 2011 muutimme Lahdesta naapurikuntaan Hollolaan ja viihdyimmekin uuden karheassa rivitaloasunnossamme usean vuoden vallan mainiosti.

Mutta jotain kuitenkin aina puuttui. Niin kiva kuin tuo kotimme olikin, ei sen lähettyvillä ollut mitään. Ei siis oikeasti yhtään mitään, ainakaan näin lapsettomalle pariskunnalle. Koirien kanssa kiersimme käytänössä samaa pientä lenkkiä useita kertoja päivässä – viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kävelyetäisyydellä kodista oli ainoastaan Sale. Jep… Mukavan rauhallista tuolla toki oli, mutta kuusi vuotta riitti meille. Elämä tuolla oli lopulta oikeastaan hyvin tylsää. Kaipasimme ihmisiä, terassia jolle kävellä iltaa istumaan, ravintolaa jonne mennä syömään ilman isoja taksimaksuja – eli siis ympärille edes vähän enemmän elämää ja palveluita.

Ajatus muutosta kypsyi mielessä pikku hiljaa eikä kivan kodin ja tärkeiksi tulleiden naapureiden jättäminen luonnollisesti ollut pieni asia. Eikä meillä ollut mielessä oikein mitään vaihtoehtoakaan, missä asua haluisimme. Hollola ei sitten kuitenkaan ollut se meidän juttu ja Lahteen emme kumpikaan kaivanneet takaisin asumaan. Siellä päivittäin työssäkäyminen riittää meille ja pitää sopivasti kiinni kaupunkielämässäkin.

Kesä 2017 muutti lopulta kaiken ja täällä Vääksyssä ystävien kanssa vietetty ihana kesäpäivä oli vastaus kaikkiin kysymyksiimme: Me päätimme muuttaa Vääksyyn! Ja kyllä, hyvin pitkälti vain tuon yhden päivän perusteella. Tuolla hetkellä tuntui siltä, että täällä on kaikki mitä tarvitsemme. Ja töihin Lahteen pääsee puolessa tunnissa. Tämä me otetaan!

Kesä 2017 muutti lopulta kaiken ja täällä Vääksyssä ystävien kanssa vietetty ihana kesäpäivä oli vastaus kaikkiin kysymyksiimme: Me päätimme muuttaa Vääksyyn!

Oman juttunsa tuosta elämämme muuttaneesta päivästä pääset lukemaan linkistä

Uusi koti Vääksystä löytyi melko pian ja entinen koti Hollolassa meni kaupaksi muutamassa päivässä. Aikataulujen kanssa meillä tuli lopulta jo kiirekin ja kesken kaikkea ”piti” vielä käydä Malediiveillä kymmenettä hääpäivääkin juhlimassa. Tavaroiden pakkaaminen vanhassa kodissa alkoi heti samana päivänä kun tuolta reissulta palasimme ja jo viikon päästä marraskuun 25. päivä pääsimme sitten vihdoin uuteen kotiimme!

Facebookissa meitä seuraavat ovat saaneet vuoden varrella pieniä kuvapostauksia siitä, miltä täällä oikein näyttää ja mitä me täällä ollaan oikein puuhattu. Ja kuinka loistavasti me ollaan täällä viihdytty! Itse blogi on sitten taasen ollut Vääksyn osalta hipihiljaa ja nyt moni ehkä miettii miksi. Syy on oikeastaan yksinkertaisuudessaan se, että täällä on niin paljon kaikkea kivaa, mitä teille esitellä haluan ja olen halunnut ensin rauhassa prosessoida tätä kaikkea. En ole halunnut hötkyillä postausten kanssa, vaan ajatuksena on kirjoittaa ne ajan kanssa ja suunnitelmallisesti. Upea luonto ja järvet, kanavan seutu, ravintolat ja kahvilat, majoituspalvelut, ihanat sisustusliikkeet, kauniit puutalot. Tässä nyt alkuun asioita, joista tulevaisuudessa aion teille kertoa. Eikä tavoitteeni ei ole yhtään sen vaatimattomampi, kuin saada teidät kaikki vähintäänkin matkustamaan tänne ja ihastumaan Vääksyyn ikihyviksi! Ettäs tiedätte!

Ensi kesä lienee realistinen tavoite sille, että blogiin alkaa Vääksyn juttuja tulla, mutta halusin silti näin vuosipäivänäkin julkaista täältä jotain. Niinpä pääsette nyt sitten kurkistamaan millaiselta meidän vuosi täällä on päällisin puolin näyttänyt.

(*Kaikki postauksen kuvat otettu kännykällä kylällä liikuskellessa, joten pahoittelut siitä, ettei kuvien laatu kaikilta osin ihan vastaa blogin normaalia tasoa.)

TALVI

Me siis muutimme Vääksyyn talvella, marraskuun lopulla. Tuosta muutosta jouluun saakka meillä oli melkoista hässäkkää, koska heti alkuun kodin lukuisat portaat piti rempata koirille turvallisiksi ja tämä olikin melkoinen urakka. Oikeastaan vasta tuon jälkeen pääsimme laittamaan kotia muuten kuntoon ja talven viikonloput menivät pitkälti sisätiloissa kotona puuhastellessa.

Mutta ehdittiin me onneksi uloskin ja ihan meidän kodin läheltä löytyvästä vanhasta vesimyllystä tuli heti kärkeen mun isoin suosikki. Tänne me kävelimme koirien kanssa joka ikinen päivä, ja teemme näin yhä edelleen. Koska vesi tekee minut onnelliseksi – ja olen oikeasti ihan haltioissani siitä, että saan asua näin kauniin miljöön vieressä.

Ja pakkohan se oli tietysti välillä ihan järven rantaankin ehtiä! Niitä kun on meillä täällä ihan kaksin kappalein!

Toisella puolen Päijänne ja toisella kuvassa näkyvä Vesijärvi.

Pääsiäisenä otimme vielä kunnon irtioton kotihommista ja lähdimme lomalle Asikkalan upeaan Lehmonkärkeen. Oli muuten aika mukavaa, että tällä kertaa matka perille kesti vain suunnilleen vartin verran!

Tarkemmin tuosta reissusta pääset lukemaan linkistä

Ja laitetaan tähän nyt yksi kuvakin. Mm. näin sitä rentouduttiin kaiken härdellin keskellä!

KEVÄT

Keväällä kodin laittaminen jatkui ja uusimme mm. lattiapinnat. Myös ulkotilojen siivous ja laittaminen oli isompi urakka. Näinpä toukokuun kauniit viikonloput menivät meillä jälleen kodin parissa puuhastellessa ja vilkastuvaan kylään tutustuminen jäi kesään.

Tässä muutama otos kuitenkin alkukevään päiväkävelyltä.

KESÄ

Kesän tullen päätimme, että isommat kotihommat pannaan jäihin ja että nyt olisi vihdoin aika nauttia täysillä tästä meidän uudesta ihanasta kotipaikasta! Tätä vartenhan me tänne muutettu oltiinkin.

Kesällä Vääksy vilkastuu ja turistien lisäksi kylään saapuvat myös lukuisat kesäasukkaat. Palvelut avautuvat ja liikenne kanavassa käynnistyy. Ja mehän otettiin tästä ilo irti aina kun vaan paikalla oltiin!

Ihmeteltiin menoa kanavalla

Nautittiin siitä, että pääsimme vihdoin kävellen parissa minuutissa Kanavan Kunkkuun syömään ja juomaan

Kanavan Panimolle oluita maistelemaan

ja Kanavan Helmeen aidolle gelatolle.

Parasta huvia oli pulikoida kauniissa Vääksynjoessa.

Ja arvatkaa mitä, tämä on ihan meidän takapihalla! Niin ihanaa, että taas melkein pakahduin onnesta!

SYKSY

Juuri kun olin vähän alkanut surra mennyttä kesää ja tulevaa talvea, pisti luonto täällä taas parastaan.

Syksyn ruska oli niin upea, että melkoisessa satumaassa saatiin täällä vähän aikaa asustaa! Näille maisemille saa vertaansa hakea.

YLEISIÄ AJATUKSIA VÄÄKSYSSÄ ASUMISESTA

Kuten edellä näkyy, on upea luonto ja vesistöt täällä viihtymisessä isossa roolissa. Me asumme kanavan ja Vääksynjoen varrella, ja joka ikinen päivä olen edelleen onnellinen tuosta vesimaisemasta, joka takapihallamme näkyy. Ihan huippua on myös se, että hetkessä pääsen kävellen sekä Vesijärven että Päijänteen rannoille. Tällä hetkellä on vaikeaa kuvitella, että haluaisin asua missään muualla kuin täällä. Koska kuten sanottu, vesi tekee minut onnelliseksi. (Ja merenrantatalosta voin vain unelmoida.)

Tällä hetkellä on vaikeaa kuvitella, että haluaisin asua missään muualla kuin täällä.

Myös palveluilla on tietysti iso merkitys ja ne täällä ovat onneksi pääosin kohdillaan. Ja toivottavasti näin on jatkossakin. Me olemme tehneet periaatepäätöksen, että vaikka joitakin asioita saisi Lahdesta varmasti edullisemmalla kuin täältä, me suosimme silti pääosin paikallisia yrityksiä. Koska ne kuitenkin ovat kylän elinehto ja olemassa olollaan vaikuttavat myös oman kotimme arvoon. Ja muutenkin, oman kylän yritysten tukeminen on tärkeää ja meille muutenkin mielekästä. Onhan se nyt vaan aika siistiä, että alle 100 metrin päästä omasta kodista löytyy vuonna 1942 avattu Vääksyn Mylly, josta haemme esim. kaikki jauhot. Tai että meillä on täällä ihan oma panimo! Ja siis hyvin paljon kaikkea muutakin.

Työmatkat Lahteen meillä on sujuneet hyvin. Mies kulkee autolla, minä bussilla. Kunnan tuen ansiosta 42 matkan bussikortti maksaa 120 euroa, mikä on mielestäni oikein kohtuullinen. Jotkut bussivuorot kulkevat täältä myös suoraan Helsinkiin, mikä on hienoa sekin. Ainoa miinus julkisessa liikenteessä on vuorojen väheneminen koulujen loma-aikoina ja myöhäisten iltavuorojen puuttuminen, ja yli 50 euron taksimatkojen maksaminen Lahdesta kyllä kirpaisee. Toisaalta yritän ajatella asian niin, että omaa vastaavan kodin hinta olisi Lahdessa kymmeniä tuhansia euroja kalliimpi, ja että tuolla säästöllä maksaa helposti muutaman taksimatkan silloin tällöin. Mutta siltikin, pientä parannusta bussivuoroihin toivoisin.

Ihanaa täällä on se, että kadulla kaikki vastaan tulijat tervehtivät. Muutenkin fiilis on ainakin Lahteen verrattuna yhteisöllinen; on yhteisökahvila ja treffejä uusille kuntalaisille. Facebookissa kysellään apuja vanhainkodin asukkaiden jäätelölle viemiseen tai kyytiä kaupunkiin. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys on aktiivinen ja paikkojen kunnossapidon lisäksi järjestää kivoja tapahtumia. On joulunavajaisia, avoimet pihat tapahtuma, sadonkorjuumarkkinat, peräkonttikirppiksiä, Kanava Jamit ja kaarnalaivakisat. Ja paljon muuta.

Selvää on, että eroa Vääksyn talvella ja kesällä on kuin yöllä ja päivällä. Oikeastaan jopa enemmän. Talvella täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla, kesällä porukkaa piisaa joskus tungokseen asti. Meille tämä sopii hyvin, sillä talvella vietämme mielellämme enemmän hiljaiseloa ja viihdymme viikonloppuisinkin pääosin kotona takkatulen ääressä.

Voi olla, että meillä on Vääksyn kanssa jonkunlainen hanimuuni -vaihe vielä menossa, mutta tähän saakka olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Vääksyssä asuminen tekee minut onnelliseksi ja elämänlaatuni on parantunut huimasti tänne muuton myötä. Vaikka olen aina saanut asua kivoissa kodeissa, on minulla nyt ensimmäistä kertaa ikinä koti, jonka menettäminen olisi oikeasti ihan kamalaa. Ja se on oikeastaan välillä vähän pelottavaakin.

Vääksyssä asuminen tekee minut onnelliseksi ja elämänlaatuni on parantunut huimasti tänne muuton myötä.

Yksi asia mikä minut on vuoden aikana vakuuttanut on se, että matkailun suhteen Vääksyssä on potentiaalia ihan huimasti. Vaikka en ole vielä muuttomme jälkeen kirjoittanut ensimmäistäkään kunnon postausta täältä, niin siltikin olen jo ihan innoissani siitä, että voin oman blogini kautta ja omien resurssieni puitteissa olla edistämässä näin ihanan paikan tunnettuutta!

Eli jatkoa siis seuraa! Jos sinulla ei vielä ole seurannassa blogin somekanavat, niin klikkaile ihmeessä alta mukaan!

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply jessica sunnuntai, marraskuu 25, 2018 at 16:18

    Tämä huima yhteensattuma – täällä meitä matkustajia on siis enemmänkin! 🙂 Hienoa! Meidän täytyy järjestää Rantapallojen kokoontumisajot Vääksyyn. Juuri perjantaina laitoin etsintäkuulutuksen Facebookiin Asikkalalaisista yrityksistä tammikuun juttusarjaani varten 🙂 Vaikka jossain kohtaa kirjoittaisimme yhteistäkin matkatarinaa kotiseudustamme?
    Itsellä on edelleen asunto Helsingissä, mutta käyn siellä lähinnä työmatkojen takia. Mieheni on muuttanut jo joku aika sitten kirjansa tänne ja pian meidän talokin on siinä kunnossa, että meidän käyttöömme kesämökiksi kutsuttua taloa voi sanoa oikeasti taloksi, vaikka se jo nyt kodilta tuntuu.

    Kiva ja mielenkiintoinen blogi sinulla kaikkineen! Ja ennen kaikkea ihana kuulla pelkkää hyvää Vääksystä! 🙂

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti maanantai, marraskuu 26, 2018 at 19:06

      No on kyllä! 🙂 Ihan huippua, että näinkin pienestä paikasta löytyy toinenkin matkabloggaaja! Ja ilman muuta pitää ideoita jotain yhdessäkin <3 Laitoin sulle juuri kaveripyynnön Faceen 🙂
      Kiitos sulle kivasta palautteesta! 🙂 Ja tervetuloa tänne ihan kunnolla asumaan! 🙂
      Ollaan yhteyksissä! 🙂

  • Reply Hannele Laurila maanantai, marraskuu 26, 2018 at 02:53

    Kiva ja positiivinen kirjoitus ja myöskin kuvaava. Kiitos. Yli 30 vuotta sitten ja vuoteen -95 asti olimme veneellä perheen kanssa kesät Päijänteellä. Vääksyn seudusta ja kanavasta tuli toinen kotimme. Asuimme silloin Hollolassa, Kukkilassa. Toukokuusta myöhäiseen syksyyn saakka oli sää hyvä tai huono oli päästävä vesistön äärelle, kanavan läpi Päijänteelle. Miten olikaan mahtava tunne, kun päästiin kanavalle ja Pulkille (venesatama). Tuli välitömästi lomafiilis. Vääksyssä oli jo silloin hyvät palvelut. Löysimme -95 Päijänteen puolelta vapaa-ajan kiinteistön, sinne parkeerasimme veneemme ja sinne se jäikin. Alkuun rakensimme sinne pienen rantasaunan tuvalla. Loppujen lopuksi v. 2003 ryhdyimme tekemään hirsikotia, myimme kotimme Hollolasta ja muutimme Vääksyyn v. 2004 ja meistä tuli vakiasukkaita. Asumme nykyäänkin ilman katuvaloja luonnon helmassa ja täysin maalla. Moni ihmettelee. Sanon aina, että kyllä täältä pois pääsee, jos haluaa. Luonto ja vesistö vie kuitenkin aina voiton. Vääksy on luonnonkaunis. Täällä sielu lepää. Kuten kirjoitit. Vuodenaikojen vaihtumisen ja rikkauden näkee aitiopaikalta. Meillä on oma Satumaa, josta voimme olla ylpeitä.
    Kuten kirjoitit, myös itse kaipailen tänne
    talvisin tunnelmallista ja hämyistä ruokapaikkaa iltaisin, missä olisi puheen sorinaa ja hyvää ruokaa. Kunkkukin on nykyään pääosin kiinni talvisin. Tänne sopisi niin hyvin Lappimainen ravintola takalla. Missä voisi päivälläkin lenkin lomassa piipahtaa. Talvella, jos lunta on Vääksyssä on upeat hiihtomallollisuudet ja latujen varsissa laavuja jne. Jäällä on täällä upea hiihtää. Ihanaa joulunaikaa! Yt. Hannele

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti maanantai, marraskuu 26, 2018 at 19:33

      Kiitos, ja kiitos paljon kommentista! 🙂 Kuin myös oman tarinasi jakamisesta! Niin samaa mieltä kaikesta <3
      Veneily kuulostaa niin ihanalta, mutta meillä mies ei oikein ole siitä innostunut… Mikä on toisaalta hyväkin, koska sitten rahat ei riittäisi matkusteluun! Eli toistaiseksi ainakin tyydytään katselemaan täältä rannalta. Mutta kivaa sekin toki on! 🙂
      Itse en tuosta talviurheilusta juuri välitä, mutta eihän sitä tiedä, jos joskus vielä innostuu… Tänä talvena toivottavasti kuitenkin kunnon kävelyille ehtii, ja ehkä jopa jäällekin. Ja toki siis hyvä, että latuja ym. halukkaille löytyy.
      Iso peukku myös täältä idealle Lappiravintolasta ja takasta. 🙂 Sinne tulisi varmasti talvisin mentyä!
      Ihanaa joulunaikaa myös sinne! <3

  • Reply Hannu Mäkinen maanantai, marraskuu 26, 2018 at 11:10

    Kahdeksan vuotta sitten muutimme Jyväskylästä Asikkalaan eläkepäiviä viettämään. Ratkaiseva tekijä oli pääsy Päijänteen rannalle ja purjeveneen saaminen omaan laituriin. Sitä ennen oli pitänyt uurastaa 10 vuotta kaikki vapaa-aika, kun rakensin perikunnaltani ostamastamme keseämökistä omakotitalon.

    Kesäasukaskokemusta Asikkalasta riittää jo vuodesta 1958 alkaen. Nyt asuintilaa on niin paljon, että molempien lasten perheet mahtuvat majoittumaan pidemmäksikin aikaa. Hiekkarannalla kaikki jälkeläiset ovat oppineet uimaan ja Kinisselällä purjehtimaan. Olemme kaikki purjehtijoita, iso osa myös kilpapurjehtijoita.

    Asumme Kopsuon ”kylässä” melkein Jessican naapurissa. Elämme erämaassa, mutta kuitenkin 10 – 15 minuutin etäisyydellä on lähes kaikki mitä tarvitaan. Helsinkiin pääsee nopeasti. Rannassa on seitsemän venettä erilaisiin tarkoituksiin, joten asun veneilijän paratiisissa. Ainoa harmi ovat Pulkkilanharjun matalat sillat, joiden alitse pääsen Päijänteen selille purjeveneellä vain kallistamalla mastoa 60 astetta. Purjehduskaverini eivät pääse veneillään meille – harmi.

    Vaimo on innokas marjastaja ja sienestäjä, joten erämaa-alue sopii hyvin myös hänelle. Marraskuun loppupuolellakin olemme kuivanneet ison kasan suppilovahveroita.

    Talvet sopivat meille myös hyvin. Suoraan kotirannasta pääsee jäälle luistelemaan, hiihtämään ja polkukelkkailemaan. Lumisena aikana olen tehnyt matkaluisteluradan pienellä Avant-monitoimikoneella – myös muiden käyttöön, vaikka kylässä ei monta vakinaista asukasta olekaan. Avantilla teen myös kaikki pihatyöt lumen aurausta myöten. Ilman sitä olisimme ulkoisen avun varassa.

    Asikkalassa on paljon myymättömiä tontteja, joita olen ehdottanut markkinoitavasti kohdennetusti veneilyn harrastajille, mutta minulle itsestään selvä asia ei maakrapujen hallitsemaan kuntaan ole mennyt läpi. Muutoinkin Asikkalasa maaseudun henkinen ilmapiiri on paikallaan pysyvä ja osin jopa äärioikeistolainen. Yhteisvastuun poliittisille kannattajille kunta on henkisesti raskas, mutta olen omalta osaltani yrittänyt sekoittaa ”seisovaa vettä”. Paineensietokykyä tarvitaan.

    Asikkalan strategiassa on hyvin huomioitu kunta ”Päijänteen porttina”, jolle satamat ja vesiliikenne ovat tärkeitä. Myös kesäasukkaita kannustetaan muuttamaan vakinaisiksi asukkaiksi. Asikkala on luonnonolosuhteillaan Päijät-Hämeen paras asuinkunta, joten rannoille jalansijaa saaneiden kannattaa miettiä pysyvän asumisen mahdollisuutta. Järvi- ja metsäluonnon rajapinnassa mieli lepää ja lisää luovuutta.

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti maanantai, marraskuu 26, 2018 at 19:57

      Kiitos Hannu kommentista! 🙂 Kuulostaa tuo teidänkin tarina aivan ihanalta, ja melkoinen vuosikymmenien historia ja perineet jo takana! Vaikka melkoisesti olet kyllä vaivaa tuon remontin kanssa nähnyt, mutta ilmeisesti lopputulos oli kaiken sen arvoinen. Ja vaikken purjehduksesta mitään ymmärräkään, niin hurjalta kuulostaa kyllä tuo kallistelukin!Ja harmi tosiaan, ettei kaverit perille asti pääse.
      Ja totta puhut, Asikkala on ehdottomasti luonnon puolesta Päijät-Hämeen paras kunta. Täällä mieli todellakin lepää 🙂

    Leave a Reply