Koiramatkat Kotimaa

Santalahden upea luontopolku, Cheek ja Martti Suosalo

lauantai, elokuu 26, 2017

No nyt ei pitäisi olla ainakaan tylsä otsikko! Ja mikä parasta, se on täyttä totta! Se, miten Martti Suosalo oli mukana tällä retkellä, selviää hieman tuonnempana. Nyt alkuun pääset katselemaan Santalahden luontopolun maisemia meidän ja Cheekin matkaan. (Ja oli tuolla toki kaikki muutkin koirat mukana, jostain syystä (onnistuneisiin) kuviin päätyi kuitenkin tällä kertaa vain tämä herranen.)

Kotkan Santalahdesta löytyy luontopolkuja kaksikin. Toinen näistä kulkee pitkän matkaa myös rannalla ja juuri nuo kuvista näkemäni upeat merelliset kalliomaisemat saivat vakuuttumaan siitä, että juuri tänne meidän oli päästävä. Kun sitten saimme loistavan majoituksenkin järjestymään viereiseen Santalahden lomakylään, oli asia sillä selvä!

Tuolta lomakylästä polun alkuun on vain pienen pieni kävelymatka, joka ei muutamaa minuuttia enempää aikaa ottanut. Polun varteen löytää helposti naapuritontin hotellin vierestä oikealta. Pituutta tällä Santalahden luonpolulla on ainoastaan 2,5 kilometriä ja sen sijaan, että olisimme kulkeneet reittiä vastapäivään ja oikaisseet suoraan rannalle, päätimme kiltisti tallustaa sen läpi kokonaan lyhyttä metsäosuutta myöden.

Eikä kyllä valittamista ollut näissä metsäisissäkään maisemissa. Maastokin oli helppokulkuista eikä pientenkään koirien kanssa tuottanut ongelmia.

Tuo parisen kilometriä metsässä meni yllättävän nopeasti ja pian alkoikin sitten jo ihana meren tuoksu puskea läpi. Hetken päästä edessä aukesi aivan upea maisema Suomenlahdelle eikä matkaa tarvinnut enää kauaa jatkaa, kun löysimme vielä ihan täydellisen piknik paikankin. Eli juuri ne isot, ihanat rantakalliot, joita olin kotona jo kuvissa ihastellut. Olimme saapuneet perille!

Aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, rakkaat ystävät ja koirat, meri ja rantakalliot, skumppaa ja kylmää olutta. Tästä ei kesäpäivä paremmaksi enää muutu! Eikä maisema. Tällä pääsi kyllä heittämällä mun kotimaan suosikkien kärkijoukkoon!

Ja nyt päästään sitten siihen Marttiin. Suosaloon siis. Hänen vuokseen ehdimme jo hetken tämän idyllimme menettämistä pelätäkin.

Kun saavuimme tuohon kalliopaikallamme, kuljimme ensin kirkkaaseen huomioliiviin pukeutuneen järjestyksenvalvojan ohi. Hämillämme taisimme moikatakin. Mitä tekee järkkäri yksinään keskellä tyhjää rantapolkua, keskellä kirkasta päivää??? Hetken päästä katse huomaa poukaman takana seuraavilla kallioilla erikoisiin vaatteisiin pukeutunutta porukkaa, ja tilanne alkaa näyttää siltä, että jotain siellä näytellään. Joku näytelmä? Harjoitus? Elokuva? Tuntematon sotilas? Kameroita ei kyllä näy missään…

Ehdimme juuri hyvin asettua aloillemme ja korkata skumpat, kun näimme mieshenkilön lähestyvän. Meistä vähän matkan päässä kivellä istunut pariskunta ohjattiin selvästi muualle ja me tietty myös ajateltiin, että tämä olikin sitten tässä. Höh!

Mutta, ei siinä ihan niin käynytkään. Mieshenkilö saavutti sitten meidätkin ja kertoi, että kyllä, elokuvaahan siellä kuvataan.  Martti Suosalon tähdittämää Suomen hauskinta miestä. Ja kohta käynnistyisivät myös kamerat. Onneksemme me olimme kuitenkin osanneet valita paikkamme niin hyvin, että olimme sopivasti kiven takana piilossa. Kameroiden käydessä emme kuitenkaan saaneet seistä emmekä liikkua muualla, ja niinpä tuo miekkonen jäi luoksemme pitämään ”vahtia”. Ja eipä tämä meitä haitannut! Mies oli oikein mukava ja siinä me sitten tunnin verran rupateltiin kaikenlaista. Ja koirienkin kanssa tekivät tuttavuutta. Kun kamerat sitten sammuivat, jäimme taas omiin oloihimme lomapäivää jatkamaan.

Että näin, kaikkeen sitä reissuillaan täällä Suomessakin törmää! Ja tuo elokuvahan on nyt kyllä ihan pakko katsoa – ollaanhan me mukana näkymättömissä rooleissa ”lomailee ja juo skumppaa tuon ison kiven takana”!

Tämä piknik paikkamme oli kyllä niin upea, että eipä tuolta olisi malttanut poistua ollenkaan. Vielä kun sääkin suosi. Mutta – kaikki loppuu aikanaan ja nälän tullen (eli oikeasti juomien loputtua!) meidänkin oli kamamme kasaan laitettava. Sen verran me tähän paikkaan ja Santalahden ihaniin koiraystävällisiin huoneistoihin kuitenkin tykästyttiin, että eiköhän me tänne tiemme vielä uudelleenkin löydetä!

(Muistutus itselleni -> ota ensi kerralla mukaan enemmän skumppaa! Ja ehkä vähän sitä ruokaakin.)

 
P.S Joko sinulla on seurannassa blogin Facebook -sivu? Klikkaa tästä mukaan, niin saat jatkossa tiedon uusista postauksista aina heti tuoreeltaan!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, elokuu 27, 2017 at 18:26

    Itselläni oli aikoinaan koira ja parasta siinä oli kyllä pitkät reippaillut kauniissa Suomen luonnossa yhdessä Eetun kanssa. Ompas teillä ollut mukava päivä Kotkassa. Ja aikamoinen sattuma osua tuolla kuvauspaikalle 🙂

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti tiistai, syyskuu 5, 2017 at 18:42

      Joo-o, on se kyllä kivaa! 🙂 Ja oli tosiaan mukava päivä! Vähän tämä vastaaminen pääsi viivästymään ja kyllä sitä näin syyskuulla pienellä kaiholla tuota jo muistelee…

  • Reply Kaisa sunnuntai, elokuu 27, 2017 at 19:23

    Hyvä olla aina skumppaa mukana kun ei tiedä mitä sattuu ja mihin ”joutuu” jäämään kauniina kesäpäivänä! 😀

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog maanantai, elokuu 28, 2017 at 19:06

    Ei elämää ilman merta, havumetsän tuoksua ja rantakallioita! Oman kotiseudun ehdottomat suosikkipaikat löytyvät juui meren rannalta rantakallioilta ja kauniit on maisemat Santalahdellakin! Ja ihana on Teidän koiraYstäväkin <3 Täällä on hirmuinen koiraikävä, kun yli 17 vuotta elämässä mukana ollut Yorkkimme nukkui pois kaksi viikkoa sitten – pitkään tähän menee tottua, ettei kaveri ole mukana matkassa.

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 18:07

      Voi ei, lämmin osanotto. <3 <3 Ja tsemppiä! Oman koiran menettäminen neljä vuotiaana oli kova paikka, ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu noin hurjan pitkän yhteisen taipaleen jälkeen <3 Virtuaalinen halaus sinne! <3

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, syyskuu 1, 2017 at 22:41

    Näin Kotkan tyttönä piti tulla tarkastamaan, millainen luontopolku Santalahdessa oikein on. Santalahti oli minun nuoruuteni bilepaikka – se, minkä hiekkarannalle juhannuksena parkkeerattiin juomaan omenaviiniä ja itkemään kurjaa elämäämme. Noiden päivien jälkeen Santalahtea on kehitetty paljon, ja luontopolutkin ovat ilmestyneet. Hyvä niin, koska onhan se paljon miellyttävämpi ympäristö nykyään.

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 18:22

      No varmasti joo! Sun pitää kyllä joku kerta mennä tuonne kavereitten kanssa vanhoja muistelemaan! Omppuviinin vaihtanet kuitenkin johonkin vähän parempaan…. 😀 😀 Huh, oli se kyllä pahaa! 😀

  • Reply Heidi / Maailman äärellä sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 08:57

    No nyt tuli ihan kamala ikävä kesää ja kesäisten havupuiden tuoksua, lämpimiä rantakallioita. Ihana retkipäivä teillä totta tosiaan <3. Ja tietysti se elokuva on nyt mentävä katsomaan :D. Minä juurin mietin, millaisen syysretken tässä joku viikonloppu tekisin. Jonnekin pitää päästä kyllä vaeltamaan – ja nuuhkimaan havupuita – olkoon sitten jo syksyn tuoksuisia. Eilen oli vielä niin keäsistä, että uskaltauduin parin tunnin suppailuretkelle. Oli sekin aika ihanaa.

    • Reply Sanna I Tuntematon turisti keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 18:33

      Joo, kyllä se ikävää pukkaa täälläkin… Tuntuu, että tuosta on vain hetki, ja nyt pitää jo melkein talven tuloon asennoitua! Höh! 🙁 Syysretki kuulostaa hyvälle, niin kuin suppailukin! Multa se näköjään jäi taas tänäkin vuonna väliin… Ens kesänä tilanne on kyllä ihan pakko korjata! Sitä jo odotellessa! 🙂

    Leave a Reply