Lauantai, kesäloman ensimmäinen päivä. Kello herättää aamulla seitsemältä, jotta pääsemme ajoissa lähtemään retkelle Repoveden kansallispuistoon. Vapaaehtoinen herätys lomalla tähän aikaan, jotta voin lähteä ulos luontoon? Siis että mitä ihmettä? Miten tässä näin on päässyt käymään? En tiedä sen paremmin, mutta jotenkin kummasti se on vaan kotimaan luontokin alkanut viime vuosina innostaa. Ja hei, mitä sitä ei bloggaaja juttujensa eteen tekisi!?
Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kymenlaaksossa, Kouvolan ja Mäntyharjun alueilla. Puistosta löytyy eripituisia merkittyjä kävelyreittejä reilut 40 kilometriä. Me olimme liikenteessä kuuden aikuisen, yhden 5-vuotiaan lapsen ja kolmen pienen koiran kanssa, ja valitsimme reitiksemme viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin, joka alkaa Lapinsalmen pysäköintialueelta.
Eri reittivaihtoehdot pysäköintipaikka tietoineen löydät esimerkiksi täältä: http://www.luontoon.fi/repovesi/reitit
Jos Ketunlenkin kierroksen aloittaa riippusillan suuntaan, tulee se vastaan yllättävänkin pian. Pituutta Lapinsalmen sillalla on 50 metriä ja se ylittää alla virtaavan Kapiaveden 10 metrin korkeudessa. Pakko on tunnustaa, että meistä suurin osa jännitti sillan ylittämistä ihan tosissaan ja yli mentiin itsekin kädet hioten. Maisemat sillalta olivat tosi kauniit, mutta eipä sitä kyllä niiden vuoksi juuri vauhtiaan hidastaa halunnut. Yli mentiin, niin nopsaan kun pystyttiin! Ja koirat tiiviisti kainalossa! Hah!
Sillalta matka jatkuu kohti Katajavuorta, jonne noustaan melkoisen jyrkät ja pitkät portaat. Täytyy sanoa, että itselle nämä raput olivat paljon tuota siltaa pahempi paikka eikä nousu todellakaan ollut mitenkään mieluisaa. Mutta eipä se muukaan auttanut, kun ylös oli päästävä!
Ja kyllähän tuo kannatti, sillä melkoisen upea maisema vuorelta Katajajärvelle aukesi! Tässä kohdin olikin hyvä pitää pieni juomatauko ja hengähtää hetki maisemasta nauttien.
Vuorelta matka jatkuu kohti Kapiavettä ja sen rannalta löytyvää taukopaikkaa. Itselläni näköjään meni kaikki energia ampiaisten hätyytteelyyn, sillä niitä meinaan riitti eikä kamerasta löydy yhtään kuvaa tuosta taukopaikasta. Mutta tiedoksi, että tuolla onnistuu makkaran paisto grillissä ja uimaankin pääsee. Näin mekin tehtiin ja pieni tauko tässä kohdin oli oikein mukava. Tai itse asiassa olisi ollut ilman niitä kirottuja ampiaisia, joita mä pelkään melkein henkeni edestä! Tässä kuitenkin vielä kuvia tuolta matkan varrelta. Ei voi kyllä maisemaa moittia. Mutta ampiaiset sais mun puolesta painua… No, jonnekin ihan muualle.
Tästäpä ei sitten olekaan enää kuin lyhyt matka Ketunlossille, jonka jälkeen Lapinsalmen parkkipaikka taas jo häämöttää. Ja olihan se ihan hauska kokemus tuo losseilukin!
Jokseenkin tältä se siis näyttää – Repoveden Ketunlenkki. Maisema oli todella kaunis ja mun silmään kyllä aina niin natsaa tuo mänty-kallio-vesi – yhdistelmä. Ihan parasta Suomessa. Noita yksiä rappuja lukuunottamatta reitti oli todella helppo kulkuinen ja meidän seurueessa pärjäsivät hyvin niin koirat, lapsi kuin kaupunkilaiset aikuisetkin. Päiväretki tälle lenkille ei siis todellakaan edellytä mitään huippukuntoa eikä erityisiä varusteitakaan. Sanoisin, että kyllä tämän vuoksi kannatti herätä!
*****
4 Comments
Olen jo jonkin aikaa miettinyt Repovedelle lähtemistä, ja tämä postaus lisäsi innostusta mukavasti! Tuo Ketunlenkki vaikuttaisi juuri sopivalta retkeltä ja kallioiset mäntymaisemat todellakin houkuttelee 🙂
Kiva kuulla! Nyt ei sitten muuta kun mars matkaan! 🙂
No kannatti kyllä herätä! Repovesi on huippu, parikin kertaa tullut jo käytyä siellä ipanan kanssa. Ekalla kertaa kiipesin myös Katajavuorelle nuo portaat elävä lisäpaino kantorepussa, Kyllä kävi urheilusta! 😀
No sen voin kyllä uskoa! 🙂 Ja oli kyllä kiva paikka, ja luulen, että eiköhän mekin mennä toistekin. 🙂