Majoittuessamme Troian niemimaalla tuli Setubalista meille hyvinkin tuttu paikka jo senkin takia, että lautalla poistumisessa rantauduttiin aina Setubaliin. Lomamme aikana otimme yhden kokonaisen Setubal-päivän ja muuten kävimme siellä lähinnä iltaisin syömässä.
Setubalin keskusta-alue oli helppo ottaa haltuun: lauttaterminaalista käveli noin reilut 5 minuuttia keskustaan. Kapeita kävelykatuja, sisäkujille aukeavia aukioita ja vanhoja rakennuksia. Todella kaunista ja jotenkin aitoa. Ihmiset olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Tykkäsimme kovasti.
Kyseessä on iso kaupunki mutta Lissaboniin verrattuna, Setubal on enemmän paikallisten kaupunki. Tämän takia mietimmekin alkuun, mitenköhän englanniksi asioiminen onnistuisi mutta kaikki puhuivat erinomaista englantia. Turistille tärkeä asia oli myös se, että ruokalistat oli saatavilla englanniksi. Yhteistä maan pääkaupungin kanssa on pastellinsävyiset rakennukset ja laattojen käyttäminen niin seinissä kuin maassakin.
Kortilla pystyi maksamaan kaikkialla muualla paitsi takseissa. Olimme tosin varautuneet käteisellä, joten maksoimme välillä ravintoloissa ja kahviloissa ihan rahalla. Tippauskulttuurista sen verran, että takseissa pyöristimme hintoja ylöspäin ja ravintoloissa yleensä jätimme muutaman kolikon kiitoksena.
Kyseessä on iso kaupunki, joten erilaista tekemistä varmasti löytyisi isoa urheiluareenaa ja ostoskeskusta myöden. Kaupungin vieressä kohoaa Arrabida-luonnonpuisto, jossa riittäisi vaeltamista useammaksikin päiväksi. Me emme näissä tosin käyneet ja keskityimme lähinnä kaduilla vaelteluun. Niin ja syömiseen 😀 Ruoka oli aivan taivaallista! Kaikki ne merenelävät – jo pelkästä niiden ajattelemisesta suu täyttyy kuolasta. Söimme ainoastaan mereneläviä lomamme ajan, vaikka kyllä Portugalissa lihaakin syödään. Viinit ravintoloissa olivat myöskin erittäin hyviä ja edullisia: halvin vinho verde -pullo ravintolassa lähti 8 eurolla. Luonnollisesti viinit olivat kaikki Portugalilaisia, kuinkas muutenkaan.
Tässä omat top 3 ravintolasuositukseni Setubaliin – toivottavasti et ole nälkäinen:
- Sem Horas: Tämän ravintolan sijainti on aivan vanhan kaupungin keskustan kävelykatujen ytimessä. Päädyimme vaeltamaan tänne, koska olimme etsineet nälkäisinä auki olevaa ravintolaa (raflat olivat auki lounasaikaan, sulkivat keittiön noin klo 15-19 ja avasivat ne taas illalla) ja tämän terassi oli niin kutsuva + täällä oli keittiö auki myös iltapäivällä. Tästä huolimatta hinnat eivät olleet mitään övereitä ja ruoka todella vei kielen mennessään.
- Mar ao Largo: Täällä kävimme peräti kahdesti syömässä; sijaintina vanhan kaupungin reunusta. Tämä oli niitä ravintoloita, joissa keittiö aukesi vasta klo 19, ja suomalaiset ruokailuajat omaavina olimme käytännössä aina ravintolassa tuolloin, koska nälkä. Tämä ravintola oli todella suosittu (enkä ihmettele yhtään), sillä jo klo 20 pöydät olivat täynnä ja henkilökunta joutui käännyttämään kyselijöitä.
- 490 Taberna STB: Tämä ravintola on yhden kadun varressa, jossa on ravintoloita ravintolan perään noin 12 minuutin kävelymatkan päässä lauttaterminaalista. Päädyimme astumaan tänne sisään, sillä terassi oli erittäin houkutteleva + tarjolla oli live-musiikkia. Tämä oli meidän viimeisen illan ravintola ja halusimme panostaa illalliseen. Eli toisin sanoen suomalaisittain ravintola ei ollut kallis, mutta verrattuna aikaisempiin ravintoloihin, tämä oli hieman hinnakkaampi. Kokosimme annoksemme erilaisista paikallisista tapaksista (”petiscos”), jotka jaoimme (maistoimme mm. Setubalin tunnettua choco fritoa eli friteerattua seepiaa).
Setubal oli todella symppis kaupunki ja vaikka emme sinne välttämättä ihan heti suuntaa takaisin, suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi mikäli niillä seuduilla sattuu liikkumaan. Toivottavasti meidänkin polkumme vielä joku päivä vie Alentejon maakuntaan ja Setubaliin!
Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.
Voit seurata matkojani lähemmin:
