Browsing Tag

lähimatkailu

Ruissalon kylpylä – kannattiko?

Kävimme muutama viikko sitten pienellä minilomalla Ruissalon kylpylässä. Meillä on yleensä ollut tapana käydä kylpylässä noin kaksi  kertaa vuodessa: vuosipäivämme yhteydessä helmikuussa sekä heinäkussaa mun synttäreiden aikaan. Hassu sattuma, mutta viime jouluna päädyimme molemmat antamaan toisillemme lahjakortit kylpyläviikonloppua varten. Tänä vuonna vuosipäivä tosiaan meni Köpiksessä, joten päätimme siirtää kylpylöinnit huhtikuulle. Päätimme ensin korkata mun Black Fridaysta noin 60€:lla ostamani lahjakortin.

Starttasimme aamulle auton kohti Turkua, missä ajattelimme mennä aamupalalle.  Paikaksi valikoitui tällä kertaa Fontana Cafe ja lauantaiaamujen aamupalalautaset. Pakko kyllä myöntää, että olimme hieman pettyneitä. Oman aamupalansa sai koota monista pienistä annoksista, jotka tosiaan tuotiin pöytään kukin omissa (vähän liian) pienissä astioissa. Tämä johti siihen, että niitä oli melko haastavaa syödä sotkematta pöytää. Toisekseen, kaikki lämpimät annokset olivat jo kylmiä saapuessaan pöytään. Heillä meni myös vähän tilaukset sekaisin, mutta tämän voi laittaa inhimillisten erehdysten piikkiin. Lisäharmituksena näin teenjuojana on aina väähän kurjaa, jos kahvilassa tee tarkoittaa Liptonin perusteepusseja. Osa pienistä annoksista oli ihan hyviä ja osa ehkä hieman pettymyksiä. Loppujen lopuksi me vain naureskelimme keskenämme, kun vähän vaikutti, että kaikki oli vähän sinne päin. Eli vaikka en itse ihan heti  uudestaan ole ainakaan lauantaina kyseiseen paikkaan menossa aamupalalle, meillä oli yhdessä kuitenkin mukavaa – ja sehän on pääasia 🙂

Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi kuluttamaan aikaa Turun keskustaan, koska hotellihuoneen saisi käyttöön vasta klo 15. Ulkona oli kuitenkin niin täydellinen ilma, että päätimme lähteä kohti Ruissaloa jo noin klo 13 aikaan. Luonto Ruissalossa on nimittäin niin kaunista, että mieluusti olisimme menneet esim. kävelylle tai jopa ihan terassille istumaan ja nauttimaan auringosta.

Päädyimme lopulta istumaan kylpylän auringosta kylpevän terassin lämpöön, vaikkakin saimme huoneen avaimet heti saavuttuamme hotellille. Skumppalasin tyhjennettyä kamat huoneeseen ja uikkarit kainaloon. Huone oli nimeltään minisviitti ja se olikin mukavan tilava: iso kylpyhuone, erillinen oleilualue ja parveke, johon paistoi aurinko melkein koko ajan. Very bueno!

Kylpylän puolella oli 2 isompaa uima-allasta sekä yksi poreallas. Sattumalta päästessämme altaalle olimme ainot ihmiset siellä, joten saimme noin 20 min nauttia kaikista altaista ihan kaksin. Aika kiva! Vaikka porukkaa luonnollisesti alkoi jossain vaiheessa tulla allasalueelle, ei siellä ollenkaan ollut väkeä tungokseen asti missään kohtaa. Allasalueelta pääse myös ulkokautta kastautumaan mereen asti, mikäli kiinnostusta olisi.

Illaksi olimme varanneet pöydän hotellin ravintolasta. Maisemat olivat mielettömät + palvelu ja ruoka erinomaisia. Täältä lähti hyvillä mielin kylläisinä takaisin huoneeseen jälkkärille.

Aamupala sen sijaan oli melko perus. Enkä tällä tarkoita, että se olisi mitenkään erityisen huono vaan vaihtoehdot olivat perus turvallista aamupalaruokaa.

Hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että me taisimme laskea hotellin keski-ikää jonkun verran, sillä ilmeisesti hotellissa harjoitetaan paljon eläkeläisten kuntoutustoimintaa. Toisaalta se, että paikalla oli hieman enemmän iäkkäämpiä ihmisiä ei tässä tapauksessa ollut mitenkään huono asia. Oikeastaan päinvastoin meidän näkökulmasta kylpylässä oli ihanan rauhallista.

Voisin ehdottomasti mennä Ruissalon kylpylään uudestaan! Mikäli kylpyläkokemukset kiinnostavat, lukaise tarinani Haikon kartanosta viime kesältä

Voit myös seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Viikonloppumatka Raumalle – 4 vinkkiä

Matkakuumeen iskiessä on oltava välillä luova, koska aina ei vain ole mahdollista lähteä ulkomaille reissuun. Me lähdimme tällä kertaa siitä, olisiko kotimaassamme jotain kiinnostavaa kaupunkia, johon voisi tehdä yön yli retken. Turku ja Tampere olivat itsestäänselviä vaihtoehtoja, ja halusimmekin keksiä jotain muuta. Karttaa hetken tutkittuamme valinta oli selvä: me lähtisimme Raumalle!

1.vinkki: Cafe Sali! Siis aivan taivaallinen brunssi, meni heittämällä top 5 Suomessa syömistäni brunsseita (mikä on harmillista, koska Rauma on kaukana). Vastapuristettua appelsiinimehua, erilaisia salaatteja, juustoja, vohveleita ja mieletön kakkupöytä muutamia mainitakseni. Jos siis olet Raumalla viikonlopulla, kannattaa käydä täällä aamupalailemassa. Onneksi olimme varanneet pöydän, koska kahvila oli ihan täynnä. Ja ähky on taattu.

2.vinkki: Wanha Rauma. Aivan totaalisen hurmaava värikkäine puutaloineen ja suloisine kauppoineen. Tosin jos olisimme hieman selvittäneet etukäteen, ei yllätys (ja osin harmitus) olisi ollut niin iso sen suhteen, että kaupat sulkeutuivat vanhassa kaupungissa lauantaisin klo 14. Niissä olisi ollut mukava pyöriä enemmänkin. Luonnollisestikaan ne eivät olleet auki sunnuntaisin. Myöskin autot saavat ajaa vanhassa kaupungissa eli koko ajan sai olla kuulostelemassa autoja tai väistelemässä niitä.

3.vinkki: Wanhan Rauman Kaffebar ja heidän munkit! Turha näistä on sen enempää kertoa, ne on koettava itse

4.vinkki: vesitorni. Hieman vanhan kaupungin ulkopuolella kohoaa vesitorni. 2€:lla pääsee ihailemaan maisemia. Tornin päällä on myös ravintola eli maisemista voi nauttia myös sisätiloissa herkuista nauttien.

Kotimaanmatkailu ehdottomasti kannattaa. En kuitenkaan jätä ulkomaista haaveilua – ja lento lähteekin kohti Lontoota tämän viikon perjantaina!

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Aamupalalla Cafe Postresissa!

Palataan vielä hetkeksi viime viikonloppuun ja meidän ihanaan aamupäivään Porvoossa. Olimme tosiaan jo perillä vanhassa kaupungissa noin klo 9 aikaan aamulla. Aurinko lämmitti jo ja kadut olivat autiot. Yleensä siellä päin liikkuessaan on tottunut siihen, että kadut ovat täynnä, mutta nyt saimme vaeltaa aivan kahdestaan. Jos siis yhtään on taipumusta aamuvirkkuuteen, suosittelen lämpimästi menemään Porvoon vanhaan kaupunkiin pyörimään jo ennen kuin kaupat aukeavat. Se hiljaisuus ja rauhallisuus oli erittäin kaunista.

Olimme jo etukäteen päättäneet mennä aamupalalle Cafe Postresiin. Lähetin tänne sähköpostia pöytävaraus mielessä, mutta he eivät koskaan vastanneet mailiini. Soitimme sinne ja silloin selvisi, että he ottavat pöytävarauksia vastaan vähintään neljän hengen porukoilta. Päätimme ottaa riskin ja olla paikalla kahvilan auetessa klo 10.

Välittömästi kahvilan auetessa jono muodostui kadulle asti. Koska aurinko helli taas pitkästä aikaa, me halusimme syödä ulkona. Ruuat haettiin buffet-tyyppisesti sisältä. Mielestäni tarjoilualue oli pieni ja kaikki tarjottavat oli laitettu aika tiiviisti vierekkäin. Ruuan ottaminen oli siis paikoin hidasta. Myöskin sisältä ulos liikkuminen ei ollut kovinkaan sulavaa, koska kassajono oli tiellä ja ovikin aukesi jännästi sisälle. Hintaa tälle aamupalalle tuli 22,50€ syöjää kohden. Otimme lisäksi mehut, jotka eivät kuuluneet pakettiin 1€/lasi.

Mitä sitten tulee itse ruokaan? Odotukseni olivat aika kovat erinäisten kehujen ja heidän Helsingissä olevan michelintähden isoveliravintolansa vuoksi. Uskaltaisinko sanoa, että olin osin hieman pettynyt? Paljon oli hyvää, mutta mikään ei ollut mitenkään erinomaista. Sisäpuolelta kahvila oli oikein suloinen ja viihtyisä ja heidän astiansa olivat kauniita + ei haitannut ollenkaan maksaa niin herkullisesta mehusta ekstraa, mutta jotkut käytännön asiat olivat hieman kömpelöitä eikä ruuasta tullut mitään ’mind blown’ -fiilistä – mikä mulle kuitenkin tulee aika usein. Makuasioita toki kaikki, saimme vatsamme täyteen ja nautiskeltua vanhan kaupungin mukulakivikaduilla istuen ja puutaloväriloistoa ihaillen.

Voisin mennä uudestaankin, mutta ehkäpä syötäväksi silloin valikoituisi jotain muuta – tiskin takana olevalla tasolla oli erittäin herkullisen näköisiä kakkuja ja täytettyjä croissantteja!

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Haikon kartano vai Downton Abbey?

Viime viikonloppuna täytin 28! Nuorempana synttäreitten viettotapana kiinnosti juhliminen kavereiden kanssa; nyt nappaa lähinnä hyvä ruoka (erityisesti aamupalat & brunssit) ja pieni irtiotto normiarjesta. Viime vuonna vietimme ko. viikonlopun Långvikissa ja tänä vuonna paikaksi valikoitui Haikon kartano Porvoossa. Jos tästä ei vielä voinut asiaa päätellä, rakastan kylpylöitä!

Huoneenluovutus oli klo 15, mutta me olimme paikalla jo klo 13.30. Tämä ei todellakaan haitannut, sillä Haikon kartanon alue on 15 hehtaaria iso!! Meille lyötiin kartta käteen, mistä selvisi varsin näppärästi, mitä kaikkea alueella on ja missä meitä kiinnostavat paikat sijaitsevat. Koko tämä komeus on muuten anniskelualuetta eli terassilta ostetun drinksun kanssa saa lähteä vaeltamaan vaikka huvimajaan istumaan tai merenrantaan. Me kuitenkin päätimme ensimmäisenä suunatta terassille virkistäytymään, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen. Siinä vähän ennen kolmea menimme lopulta hakemaan laukut autosta ja noukkimaan avaimet (avainkortit…) huoneeseemme.

Varasin meille heidän omilta nettisivuilta kartanon puolelta Classic-tason huoneen kahdelle noin kuukautta ennen hintaan 216€ sisältäen aamupalan. Hinta oli Stockmann-kanta-asiakaskortin omistajille, ilman korttia todennäköisesti olisi hintavampi. Olin muutaman päivän ajan kytistellyt hintoja ja niissä oli hieman vaihtuvuutta eli kannattaa vähän odotella, josko hinnat tulisivat alaspäin. Kartanon puolella huoneet ovat kalliimpia kuin kylpylähotellissa, mutta olin selvittänyt etukäteen, että tasoeroa näissä kahdessa rakennuksessa myöskin on. Ja viikonlopun aikana todellakin selvisi, miksi meidän kannatti ottaa huone kartanon puolelta.

Huone oli aika peruskokoinen – mutta ei sitä muuta olettanutkaan saavansa, kun varaa Classic-huoneen. Sisustuksessa oli kuitenkin havaittavissa vanhan ajan tunnelmaa, mikä oli kiva. Paitsi kylpyhuoneessa, joka oli värimaailmaltaan vaaleanpunainen, mutta ajoihan se toki asiansa. Ennen kuin heitimme kylpytakit niskaamme (ne olivat muuten aikas lyhyttä sorttia tai sitten niitä ei oltu tarkoitettu 180cm ja 193cm mittaisille ihmisille :D), otettiin vähän välipalaa ja lasit shampanjaa huoneessa.

Allasalue sijaitsee tosiaan eri rakennuksessa; me reteesti menimme sinne kylpytakit päällä, koska näin meitä aulasta kehotettiin tekemään. Päästyämme allasrakennuksen aulaan, olimme erittäin tyytyväisiä, että valitsimme majoituksen kartanon puolelta, just saying! Itse altaita on kolme: yksi vähän isompi, yksi poreallas ja yksi kuuma-allas – tai no on niitä neljäskin, nimittäin kylmäallas. Tämän lisäksi alueella on elämyssuihku (kivaa ukkosenjylinää ja valoefektejä) sekä kolme erilaista saunaa (höyry-, aromi- ja infrapunasaunat) yhteiskäytössä. Kyllä siellä ihan kivasti sai aikaansa kulumaan. Launataina siellä oli tosin aika paljon muitakin rentoutujia, mutta melko lailla mahtui aina sinne, minne halusikin. Kuuma-allas oli erittäin suosittu (ymmärrettävästi koska se oli meistäkin paras), ja pienuutensa takia, sinne oli välillä jonoa. Kävimme myös sunnuntaina aamupalan jälkeen vielä kylpemässä. Silloin siellä oli erittäin rauhallista ja hyvin tilaa.

Kartanon puolella on hieno ravintola, mutta sinne pitää ehdottomasti olla pöytävaraus tehtynä, jos mielii siellä syödä. Meillä ei ollut, joten aterioimme kylpylähotellirakennuksen puolella olevassa Spa Bistrossa, joka ei ollut ollenkaan niin uima-allasbaarimainen kuin mihin on muualla tottunut. Ruoka oli oikein hyvää, molemmat tykkäsimme. Kummasti tämän jälkeen alkoi päivä jo painaa, joten istuimme vielä vähän aikaa ulkona, minkä jälkeen menimme vain huoneeseemme. Jazz-musiikkia olisi ollut vielä tarjolla niille, jotka eivät nukahtaneet noin klo 22…

Koska edellisenä iltana pääsimme nukkumaan aikaisin, heräsimme myös sunnuntaina aikaisin meille melko tyypilliseen tapaan. Aamupala alkoi klo 7.30 ja me olimmekin siellä vähän tuon jälkeen.  Sekä kartanossa että kylpylähotellissa majoittuvat syövät aamupalaa kartanon puolella, mutta nyt tulee jälleen yksi lisäsyy sille, miksi kannatti olla kartanon puolella: jokaiselle kartanossa majoittuvalle oli varattu hienoista saleista pöydät valmiiksi, mihin meidät myös ohjattiin. Aamupalaan lisäksi kuului lasillinen kuohuviinia – holillista tai holitonta. Siinä me sitten istuimme kahdestaan antiikkisen pöytäryhmän ympärillä ja nautimme. Aikaisissa aamuissa on se hyvä puoli, että kukaan muu ei ollut vielä liikkeellä tuohon aikaan ja saimme olla aika pitkään kahdestaan Downton Abbey -tunnelmaisessa salissa.

Aamupala itsessään oli melko perinteinen, tuttu ja turvallinen. Maistui oikein hyvältä, ja ehkäpä puitteet tekivät siihen vielä oman silauksensa. Tarjolla oli myöskin Brunbergin herkkuja, kyllä maistui vaikka omat Porvoon ostokset odottivat vielä pusseissaan.

Huoneenluovutuksen jälkeen klo 12 jäimme vielä alueelle nauttimaan maisemista ennen kuin ajelimme takaisin kotiin. Ja koska synttärit, illaksi oli vielä tehty pöytävaraus. Oli illan päätteeksi erittäin onnellinen ja melko hemmoteltu olo!

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin