Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Päiväretki Evoraan – Häämatkailu osa 8

Evorasta olin kuullut jo aikaisemmilla Portugalin reissuillani ja esim. Lissabonista se on kuulemma suosituin päiväretkikohde. Joten olihan sinne nyt mentävä, kun tuli Portugalissa enemmän aikaa tulee vietettyä.

Evora on Alentejon maakunnassa sijaitseva kaupunki noin 130 km Lissabonista kaakkoon. Tunnetuksi kaupungin tekee sen keskiaikainen hyvinsäilynyt keskusta. Ja sen perässä mekin sinne ajeltiin.

Jätimme auton keskustan ulkopuolelle ja lähdimme jalkaisin kohti keskustan muureja. Troia ja Setubal ovat rannikolla, mutta Evora sisämaassa ja tämä tuntui lämpötiloissa välittömästi. Nimittäin kuuma oli eikä Atlantin tuuli millään tavalla tuntunut samalla tavalla kuin aikaisemmin 😀

Kaupungin keskusta on erittäin kaunis ja historia on käsin kosketeltavissa. Mutta jos Troiassa ja Setubalissa on lähinnä paikallisia niin Evorassa sen sijaan oli valtavasti turisteja. Ei pitäisi olla ihmeissään, sillä olimmehan mekin turistiretkellä.

Evorassa on paljon historiallisia rakennuksia, mihin kannattaa mennä sisään jos on aikaa ja mahdollisuuksia. Aika moneen paikkaan tarvitsee kuitenkin maksaa vähän pääsymaksua eli siihen kannattaa varautua. Me nuukailimme ja ostimme sisäänpääsyn vain yhteen paikkaan, ja sitä kokemusta suosittelen ehdottomasti. Eli Evorassa on Capela dos Ossos, jonka suora käännös on luukappeli eikä nimi johda mitenkään harhaan. Kappelissa on huone, jonka seinät ja katto on vuorattu ihmisten pääkalloilla ja luilla. Olo kappelissa oli melko makaaberi. Vaikka paljon olenkin reissannut niin tällaista ei ole koskaan tullut aikaisemmin vastaan.

Me kävimme parissa eri kahvilassa reissumme aikana, mutta en laittanut nimiä mieliin. Kunnon ruokailua emme ehtineet tehdä, joten mitään ravintolasuosituksia ei valitettavasti myöskään ole. Mutta jo pelkästään vanhankaupungin tunnelman takia ei haittaa, vaikkei tällä reissulla isoja kulinaristisia elämyksiä tullutkaan.

Kotimatkalla poikkesimme katsomassa Portugalin Stonehengea eli Cromlech dos Almendresia. Tämä kivimuodostelma on vanhempi kuin edellä mainittu Stonehenge. Tänne ei kyllä mitenkään pääse ilman autoa. Ei mitenkään välttämätön kokemus (koska rehellisyyden nimissä kyseessä on rykelmä vanhoja kiviä), mutta jos lähistöllä pyörii autolla niin miksipä ei poikkeaisi katsomaan. Koska onhan se omalla tavallaan mieletöntä miettiä, miten ne ihmistä isommat kivet ovat oikeasti päätyneet mäen päälle.

Menomatkalla käytimme moottoritien nopeutta, mutta takaisin ajelimme maaseudun halki ja ihailimme ihania korkkipuiden vierustamia teitä. Ihana päivä kaiken kaikkiaan!

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Autonvuokraaminen Portugalissa – Häämatkailu osa 7

Autonvuokraamisesta kuulee aina paljon kauhutarinoita siitä, kuinka asiat voivat mennä menevät pieleen ja vuokraajalle jää huono maku suuhun. Toisaalta maailma on täynnä myös onnistuneita autonvuokrauskokemuksia, niistä ei vaan kuule yhtä helposti kuin epäonnistuneista…

Jos autonvuokraamiseen lähdetään, me olemme erittäin tarkkoja monessakin suhteessa: mihin oikeasti tarvitsemme autoa, onko se todellakin enemmän hyöty kuin vaiva pidemmässä tähtäimessä (vaikka auto helpottaisikin jonkin asian tekemistä hetkellisesti), kustannukset ja millaiset vakuutukset vuokraamiseen kuuluu.

Kun aloimme suunnitella häämatkaamme, olimme alkuun isosti sitä mieltä, että vuokraamme auton koko reissun ajaksi. Aloitimme prosessin useita kuukausia ennen matkaa sillä, että vertailimme eri vuokrausfirmoja. Vaikka auto toisi vapautta ja helpotusta moneen, olisi se silti jonkinlainen vaiva emmekä tarvitsisi autoa muutenkaan päivittäin. Lisäksi vuokrausten hinnat meidän valitsemilla vakuutuksilla (omavastuu 0€) olivat liian kovat. Näinpä päädyimme siihen, että jos paikan päällä tarvitsemme autoa, vuokraamme sen sieltä sitten tarvittavaksi ajaksi.

Päästyämme Troiaan ja aloitettuamme kunnolla Portugalin lomamme aloimme suunnitella, miten päivät halusimme käyttää ja miten mihinkin olisi helpointa päästä. Tulimme siihen tulokseen, että vuokraisimme auton kahdeksi päiväksi. Hotellissamme oli ilmainen parkkihalli, joten ei edes tarvinnut murehtia sitä, mihin saisimme auton turvallisesti yöksi. Setubalissa on useita autovuokraamoita ja nettisivujen vertailuiden perusteella päädyimme valitsemaan Europcarin. Tämän siitä syystä, että heidän nettisivuilta sai selkeän lopullisen hinnan vuokraukselle lisävakuutuksilla ja 0€:n omavastuulla – monen vuokrausfirman sivuilta ei pystynyt valitsemaan haluamiaan vakuutuksia vaan siellä saattoi olla teksti ”lopullinen hinta määräytyy tiskillä” tai vastaavaa.

Varasimme auton pari päivää ennen ja valitsimme maksun vasta autoa noudettaessa. Niinpä me ensimmäisenä vuokrauspäivänä kävelimme lauttaterminaalista Europcarin toimistolle noutamaan autoamme. Henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista, paperityöt hoituivat nopeasti ja pian olimmekin jo ulkona tarkastamassa vuokraamaamme pientä Fiatia.

Europcar teki vuokraushinnan sekä 250€ suuruisen katevarauksen luottokortilta ja noin kaksi päivää auton palautuksen jälkeen, 250€ oli vapautettu kortille – eli todella nopeasti mielestäni.

Meidän näkökulmasta kaikki hoitui todella hyvin ja kätevästi. Vuokrasimme, ajelimme ja palautimme.

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Setubal, Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki – Häämatkailu osa 6

Majoittuessamme Troian niemimaalla tuli Setubalista meille hyvinkin tuttu paikka jo senkin takia, että lautalla poistumisessa rantauduttiin aina Setubaliin. Lomamme aikana otimme yhden kokonaisen Setubal-päivän ja muuten kävimme siellä lähinnä iltaisin syömässä.

Setubalin keskusta-alue oli helppo ottaa haltuun: lauttaterminaalista käveli noin reilut 5 minuuttia keskustaan. Kapeita kävelykatuja, sisäkujille aukeavia aukioita ja vanhoja rakennuksia. Todella kaunista ja jotenkin aitoa. Ihmiset olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Tykkäsimme kovasti.

Kyseessä on iso kaupunki mutta Lissaboniin verrattuna, Setubal on enemmän paikallisten kaupunki. Tämän takia mietimmekin alkuun, mitenköhän englanniksi asioiminen onnistuisi mutta kaikki puhuivat erinomaista englantia. Turistille tärkeä asia oli myös se, että ruokalistat oli saatavilla englanniksi. Yhteistä maan pääkaupungin kanssa on pastellinsävyiset rakennukset ja laattojen käyttäminen niin seinissä kuin maassakin.

Kortilla pystyi maksamaan kaikkialla muualla paitsi takseissa. Olimme tosin varautuneet käteisellä, joten maksoimme välillä ravintoloissa ja kahviloissa ihan rahalla. Tippauskulttuurista sen verran, että takseissa pyöristimme hintoja ylöspäin ja ravintoloissa yleensä jätimme muutaman kolikon kiitoksena.

Kyseessä on iso kaupunki, joten erilaista tekemistä varmasti löytyisi isoa urheiluareenaa ja ostoskeskusta myöden. Kaupungin vieressä kohoaa Arrabida-luonnonpuisto, jossa riittäisi vaeltamista useammaksikin päiväksi. Me emme näissä tosin käyneet ja keskityimme lähinnä kaduilla vaelteluun. Niin ja syömiseen 😀 Ruoka oli aivan taivaallista! Kaikki ne merenelävät – jo pelkästä niiden ajattelemisesta suu täyttyy kuolasta. Söimme ainoastaan mereneläviä lomamme ajan, vaikka kyllä Portugalissa lihaakin syödään. Viinit ravintoloissa olivat myöskin erittäin hyviä ja edullisia: halvin vinho verde -pullo ravintolassa lähti 8 eurolla. Luonnollisesti viinit olivat kaikki Portugalilaisia, kuinkas muutenkaan.

Tässä omat top 3 ravintolasuositukseni Setubaliin – toivottavasti et ole nälkäinen:

  • Sem Horas: Tämän ravintolan sijainti on aivan vanhan kaupungin keskustan kävelykatujen ytimessä. Päädyimme vaeltamaan tänne, koska olimme etsineet nälkäisinä auki olevaa ravintolaa (raflat olivat auki lounasaikaan, sulkivat keittiön noin klo 15-19 ja avasivat ne taas illalla) ja tämän terassi oli niin kutsuva + täällä oli keittiö auki myös iltapäivällä. Tästä huolimatta hinnat eivät olleet mitään övereitä ja ruoka todella vei kielen mennessään.

  • Mar ao Largo: Täällä kävimme peräti kahdesti syömässä; sijaintina vanhan kaupungin reunusta. Tämä oli niitä ravintoloita, joissa keittiö aukesi vasta klo 19, ja suomalaiset ruokailuajat omaavina olimme käytännössä aina ravintolassa tuolloin, koska nälkä. Tämä ravintola oli todella suosittu (enkä ihmettele yhtään), sillä jo  klo 20 pöydät olivat täynnä ja henkilökunta joutui käännyttämään kyselijöitä.

  • 490 Taberna STB: Tämä ravintola on yhden kadun varressa, jossa on ravintoloita ravintolan perään noin 12 minuutin kävelymatkan päässä lauttaterminaalista. Päädyimme astumaan tänne sisään, sillä terassi oli erittäin houkutteleva + tarjolla oli live-musiikkia. Tämä oli meidän viimeisen illan ravintola ja halusimme panostaa illalliseen. Eli toisin sanoen suomalaisittain ravintola ei ollut kallis, mutta verrattuna aikaisempiin ravintoloihin, tämä oli hieman hinnakkaampi. Kokosimme annoksemme erilaisista paikallisista tapaksista (”petiscos”), jotka jaoimme (maistoimme mm. Setubalin tunnettua choco fritoa eli friteerattua seepiaa).

Setubal oli todella symppis kaupunki ja vaikka emme sinne välttämättä ihan heti suuntaa takaisin, suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi mikäli niillä seuduilla sattuu liikkumaan. Toivottavasti meidänkin polkumme vielä joku päivä vie Alentejon maakuntaan ja Setubaliin!

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Kesätekemistä Helsingissä: saarihyppely

Kun viime viikonloppuna elimme vuoden kuumimpia päiviä (ainakin Helsingissä), oli meillä tasan kaksi tekemisvaihtoehtoa: joko istua kotona sälekaihtimet kiinni ja toivoa, että lämpö ei pääse liikaa sisälle, tai lähteä merille. Valitsimme vaihtoehdoista jälkimmäisen.

Aluksi puhuimme, josko perinteinen päivä Suomenlinnassa olisi nyt paikallaan, mutta innostuimme enemmän mahdollisuudesta päästä käymään muillakin saarilla. Jt-Line myy 10 eurolla päivälippuja, joilla pääsee Suomenlinnan lisäksi Vallisaareen sekä Lonnaan. Tämä kuulosti erittäin hyvältä idealta! Vallisaaressa en itse ollut vielä päässyt koskaan käymään ja Lonnassakin vain kerran omissa polttareissani, jolloin tutuksi tuli ainoastaan ravintolan sisätilat.

Lauantaiaamuna tähtäsimme siinä klo 10 aikaan Kauppatorilta lähtevään laivaan ja matka kohti ensimmäistä saarta sai alkaa!

Vallisaari

Saarella on selkeästi merkattu reitti, mitä pitkin tulee kulkea. Oli yllättävää, kuinka suuri osa saaresta on edelleenkin suljettu vierailijoilta.

Maisemat vaihtelivat hyvinkin perinteisestä metsäympäristöstä huikeisiin merimaisemiin. Saarelta on myös pääsy Kuninkaansaareen, mutta siellä on vielä rajatumpi kulkureitti, joten päätimme jättää sen nyt välistä. Vallisaaresta löytyy ravintola, kahviloita sekä venesatama eli omallakin kulkupelillä pääsee perille.

Suomenlinna

Vallisaaren jälkeen siirryimme laivalla vanhaan kunnon Suomenlinnaan. Kouluikäisenä täällä tuli käytyä joka vuosi useita kertoja, samoin opiskeluaikoina mutta viimeisen 8 vuoden aikana on kertoja tullut harmittavan vähän ja nekin enemmänkin kesäteatteriin tai häihin suuntautuvia.

Ihan ensimmäisenä suuntasimme saaren ainoaan ruokakauppaan hakemaan lounasta. Hillitön helle ja liikkuminen tarkoittivat sitä, että paljon meni vettä ja nälkä tuli nopeammin. Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään saarta ja suuntana erityisesti Kuninkaanportti. Täältä päästä saarta näkee muuten Vallisaareen, ja pällistelimmekin samaa näköalakohtaa kuin missä olimme pari tuntia aikaisemmin seisoneet.

Lonna

Suomenlinnan seikkailuiden jälkeen otimme jälleen veneen kohti Lonnaa. Lonna on selvästi pienempi kuin kaksi edellistä saarta ja se oli todella nopeasti kierretty läpi. Olimme myös kuulleet, että Lonnassa on vohvelikahvila, joten se oli meille itsestään selvä seuraava kohde.

Nautittuamme eväistä ja maisemista tarpeeksi oli aika palata Kauppatorille. Siinä vaiheessa kello oli noin 16.30. Päivä oli mennyt hurjan nopeasti ja koska olimme jatkuvasti liikkeessä auringonpaisteessa, ajatus kotiin menemisestä tuntui hyvältä. Siellä otimmekin sitten lepoa muutaman tunnin ja lähdimme illallistamaan.

Päivästä tuli melkeinpä kokopäivän treffit. Ihanaa!

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin