Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lissabon, veit sydämeni (taas)

Tuntuu, että kesälomasta olisi jo mennyt toodella pitkä aika, vaikka todellisuudessa olen vasta neljättä viikkoa takaisin töissä 😀 Ja ensi viikosta eteenpäin olen enää 1 viikkoa töissä ennen New Yorkin matkaamme ja kesäloman 2.osaa.

Mutta ennen kuin hypitään liikaa ajassa eteenpäin, palataan vielä Lissaboniin ja kertakaikkisen ihaniin muistoihin! Tämä on yllättänyt jopa itseni, kuinka paljon olen tykästynyt Portugalin pääkaupunkiin. Tämä oli toinen kertani kyseisessä kaupungissa ja ehdottomasti haluan sinne vielä uudestaan matkustaa. Myös muu Portugali on alkanut kiinnostella ihan eri tavalla. Mutta joo, aloitetaan alusta:

Eräänä heinäkuisena sunnuntai-iltana laskeuduimme noin klo 20 aikaan Lissabonin lentokentälle. Siitä nopeasti taksilla keskustaan ja hotellillemme – kirjoittelin majapaikastamme jo aikaisemmin enemmän. Emme ensimmäisenä iltanamme tehneet muuta kuin fiilistelimme huonettamme ja menimme nukkumaan, jotta voisimme herätä virkeinä ensimmäiseen kokonaiseen päivään.

Heräsimme aurinkoiseen maanantaiaamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Ensin aamupalalle ja sen jälkeen jalkauduimme Baixaan tutkimaan vanhaa kaupunkia ja fiilistelemään tunnelmaa. Koska matkaseuralaisellani oli käsi paketissa, päätimme ottaa rennosti ja pitkästä aikaa useamman vuoden tauon jälkeen hypätä sellaiseen hop on-hop off -turisti bussiin, joka kierteli ympäri kaupungin kukkuloita. Se oli oikeastaan aika kivan leppoista istua kyydissä, kuunnella kuulokkeilla Lissabonin tarinaa ja katsella maisemia.

Kierroksen jälkeen oli aika ottaa vähän lounasta ja fiilistellä kaupunkia jalan. Kävelimme mm. Parque Eduardo VII -kukkulalle katselemaan vähän maisemia. Olin illaksi varannut itselleni hieman hemmottelua manikyyrin muodossa, joten suunta kääntyi kohti Alfamaa. Kynsien lakkaamisen jälkeen olikin aikaa ihastella maisemia sekä kapeita katuja. Täällä jos jossain tunsi historiaa ja Portugalilaista tunnelmaa.

Toisena päivänä matkamme vei meidät Lissabonin lähellä sijaitsevaan outletiin, Freeport Lisboa Fashion Outletiin. Tästä kokemuksesta voit käydä lukemassa tarkempia tunnelmia täältä. Päivän lopuksi kävimme ainoastaan kävelemässä hotellimme lähellä ja toki syömässä myös.

Kolmantena päivänä oli vuorossa puolipäiväretki viinitilalle. Tämä kokemus oli niin mieletön ja erityisesti oppaamme, että kirjoitin tästä ihan oman postauksen. Lähdimme aamulla ja olimme takaisin keskustassa noin klo 14 aikaan, hyvin oli siis päivää vielä jäljellä. Päätimme ottaa taksin ja käydä katsomassa Columbo-ostoskeskuksen. Ehkäpä olimme jotenkin kyllästettyjä edellisen päivän shoppailuilla, että emme kovin montaa tuntia jaksaneet kaupoissa pyöriä, ja olimme keskustassa noin klo 17 aikaan. Pieni pysähdys hotellilla ja jalkapelillä taas yhtä kukkulaa ihailemaan. Siinä viimeinen kokonainen ilta sitten menikin. Palasimme vielä nauttimaan lasit viiniä hotellimme terassille.

Neljäs päivä olikin sitten meidän viimeinen Lissabon-päivämme. Onneksi paluulento lähti kuitenkin vasta puolen yön aikaan, joten oikeestihan meillä oli käytössä koko päivä. Pakkailuiden ja huoneenluovutuksen jälkeen kävelimme lähimmälle metroasemalle ostamaan päiväliput julkisiin, sillä suuntamme oli Belem. Ihanan vanhalla paikallisella ”ratikalla” nro 15 köröttelimme noin 20 minuuttia Belemiin.

Kävimme ensin ihailemassa vanhaa luostaria ja sen edessä olevaa pientä viheraluetta/-puistoa. Tästä jatkoimme kävellen tien toisella puolella olevalle löytöretkeilyn muistomerkille. Nähtävyyden huipulle olisi myös saanut ostettua lippuja, mutta tällä kertaa jätimme sen välistä – edellisellä Lissabonin reissulla ostimme kaverin kanssa sinne liput jollain muutamalla eurolla ja oli kyllä sen arvoiset.

Jatkoimme matkaa rantaviivaa pitkin kohti Belemin tornia. Melko vaikuttava näky sekin. Hirveät jonot oli sisään, joten tyydyimme ihailemaan vain ulkopuolelta. Vaikka ulkona oli melko kuumaa, ihan tässä joen viertä kävellessä tuntui ihana pieni tuulenvire ja oli oikeastaan aika miellyttävää.

Nähtävyyksien ihailun jälkeen suuntasimme kuuluisaan Cafe Belemiin heidän nimikkoleivoksilleen. Jos Belem-leivokset eivät ole tuttuja – Pasteis de Belem – niin kyseessä on portugalilainen pieni leivos (Belemin ulkopuolella kulkee nimellä Pasteis de Nata). Ulkonäkö ei ehkä kaikista herkullisin, mutta maku super hyvä! Kahvilaan oli ulkopuolelta valtavat jonot, mutta ne näyttivät olevan take awayhin, me pääsimme ohittamaan ulkojonon, ja vaikka ulkoa päin näyttäisi siltä, että kyseessä on melko pieni kahvila, todellisuudessa joka kulman takaa aukeaa uusi tila ja lisää pöytiä. Menimme usean huoneen läpi ja löysimme vihdoin lyhyen jonon sisäpöytiin. Pitkään ei tarvinnut jonottaa kun olimme jo omassa pöydässä ulkoterassilla. Tilaukset sisään ja avot!

Kahvitteluiden jälkeen kävelimme vielä hetken Belemissä ennen kuin hyppäsimme takaisin ratikkaan kohti keskustaa. Loppupäivän me kiertelimme kapeita katuja, noukimme viime hetken tuliaiset, kävimme syömässä ja hengitimme Lissabonin tunnelmaa. Vielä viimeiset viinilasilliset hotellin terassilla ja siitä taksilla lentokentälle.

En voi muuta kuin suositella Lissabonia erittäin lämpimästi <3 Obrigada, Lisboa!

Voit myös seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply