kesäkuu 2017

Vuosi sitten, kun kuulin, että nyt elokuussa tulee vietettyä yksi yö majakkasaarella, mieleen tuli heti muumit ja heidän seikkailunsa majakalla. Olin innoissani! O:n isä täyttää nyt syksyllä 60 ja sen kunniaksi lähdettiin koko porukka (8 aikuista ja vauva) kohti Turun saaristoa ja Bengtskärin majakkaa.

Lauantaiaamuna kyyti tuli hakemaan meitä siinä klo 8 ja lähdimme ajamaan kohti Kasnäsin satamaa. Pysähdyskahvien ja -pullan jälkeen olimme perillä siinä klo 11, paatti kohti Rosalan saarta lähti klo 11.30. Siellä oli meidän ensimmäinen pysähdys. 30 minuutin laivamatkan jälkeen rantauduimme viikinkisaarelle! Rosalassa on mahdollista tutustua viikinkikeskukseen, missä on paljon erillaista rekvisiittaa ja huisi tunnelma. Satamassa meitä olikin vastassa ’kylän päällikkö’, joka johdatti meidät kylään ja esitteli paikkoja. Katsoimme noin 15 minuutin ohjelman viikinkien elämisestä ja uskomuksista. Kyllä silloin on mielikuvitusta riittänyt, kun kuuli kaikenlaisista alkulehmistä, miehen kainalosta sikiämisestä (”ilman naista”, tärkeä huomio nauhalla :D), ruma- ja kaunispäisistä olioista ja niin edelleen. Tämän jälkeen tarjolla oli kalakeittolounas päällikönmajassa. Ostettavissa oli myös Rosalan omaa olutta, jota ei saa mistään muualta. En maistanut, mutta kalasoppa ja erityisesti tarjolla oleva saaristolaisleipä veivät kielen mennessään!

Sitten sai kierrellä vapaasti ennen kuin piti palata satamaan. Tällä kertaa 45 minuutin laivamatkan jälkeen olimme perillä Bengtskärin saarella majakan juurella. Vastassa meitä oli erittäin mukava majakan opas, joka alkuun kertoi meille käytännönasioista, näytti huoneet ja kertoi lyhyen historiakatsauksen vuonna 1906 rakennettuun majakkaan, joka siis edelleen on toiminnassa – automatisoituna tosin Hangosta käsin eli itse majakan valoa ei kukaan saarella töissä oleva hoida.

Meidän porukan lisäksi majoittumaan oli jäämässä kaksi muuta seuruetta, joten melko pienellä porukalla siellä oltiin. Majoittuminen tapahtui itse majakkarakennuksessa. Meidän poppoo jakautui neljään huoneeseen, ja vaikka pareittain oltiinkin , huoneisiin olisi mahtunut majoittumaan ainakin 4 ihmistä. Eli ihan kookkaat huoneet 🙂 Majoituskerroksessa oli yhteinen vessa. Suihkuja ei ollut mutta majoittujien käytössä on koko Suomen eteläisin sauna. Kaikki juomavedet tulevat Rosalan saaresta. Näin on kuulemma ollut aina. Muuten saarella käytettiin sadevettä eli vesihanoista tuli siis sitä. Kun kuunteli tarinaa siitä, miten asiat tehtiin aikaisemmin ja miten ne hoidetaan nykyään, tuli paikasta vahva tunne siitä, että tällaista se on, kun aika ei tunnu liikkuvan mihinkään.

Saarella sai olla vapaasti. Ainoat asiat, jotka rytmittivät päiviä, olivat ruoka-ajat. Heti kun pääsimme perille meille tarjottiin kahvia ja pullaa tai munkkia. Illalla oli tarjolla aivan todella maittava illallinen! Ja kunhan ilta pimeni, me vetäydyimme omalla porukalla pitkän pöydän ääreen pelaamaan Skip Båa ja nauttimaan juustosta ja suklaasta, jotka olimme tuoneet itse mukana. Aamulla olikin taas aamupala tarjolla. Siitä pari tuntia ja napaan sai lounasta. Ennen lähtöä takaisin klo 14.30 oli vielä pullakahvit. Ei voi muuta sanoa kuin Nam! Saarella on B-oikeudet, eli saunaoluen tai muuta virvoketta sai ostettua. Huomionarvoista kuitenkin , että settiin kuuluneilla ruoilla pärjäsi erittäin hyvin ja vaikka mekin oltiin jotain pientä naposteltavaa tuotu mukanamme, olivat ne oikeastaan aika turhat.

Lauantai-ilta meni jotenkin todella nopeasti. Silloin kuin oli meidän naisten saunavuoro, alkoi satamaan aivan kaatamalla ja jylisi. Ajattelin, että on ihan mahtavaa, jos illalla tulisi kunnon myrsky, koska missä sellaisen seuraaminen olisikaan vaikuttavampaa kuin majakkasaarella! Mutta… Tätä vesi-ukkos-myrskyä kesti noin 10 minuuttia. Jäljelle jäi vain tuuli, joka sekin tyyntyi aina hetkittäin. Käytiin vielä kymmenen jälkeen melko pimeässä kalliolla katsomassa, miltä majakan valo näytti.

Heräsimme meidän huoneessa jo joskus 6.30 (ah mikä ihana arkityörytmi…) ja seitsemän jälkeen olimmekin jo ulkona ihailemassa valtavia valkopäisiä aaltoja. Vähän kävi mielessä, ett jos aallot eivät tyynny, millaiset sääolot pitää olla, että saarelta ei enää pääse pois 😀 Kuulemma keskiaallonkorkeuden pitäisi olla 3m, jotta veneet eivän lähtisi merille… Musta se on pari metriä liikaa! Mutta joka tapauksessa, ulkoa lähdimme kipuamaan ylös majakkatorniin: 252 porrasta, kahdet tikkaat ja huipulla oltiin! Ikkunat olisi voineet olla puhtaammat mutta hyvin sieltä näkyi ympärille. Kirkkaina päivinä näkyvyys on Hankoon asti. Aamupalan jälkeen sää oli kirkastunut sen verran, että tuntui taas kesältä (melko voimakkaalla tuulella höystettynä). Sunnuntai tulikin vietettyä melko pitkälle ulkona, välillä kalliolla pomppiessa ja välillä porukalla istuessa ja höpötellessä.

Noh eihän se tuuli oikein tyyntynyt siihen mennessä kun lähtö tuli, että paluuvenematkan ensimmäiset 30 minuuttia olivat aika pompukasta, mutta kunhan päästiin kunnolla saaristoon, merikin tyyntyi. Paluumatka koukkasi Örön saaren kautta ja kokonaisuudessaan matka takaisin Kasnäsiin oli alle 1,5 h – normaaleissa tuuliolosuhteissa 1 h 15 min. Satamasta vielä tavarat autoihin ja suunta kohti Helsinkiä. Kokonaisuudessaan tämä pieni majakkaseikkailu oli mieletön! Pääsi näkemään meren voiman erittäin läheltä ja nauttimaan yksinkertaisista asioista. En tiedä, tuleeko sinne enää mentyä koskaan takaisin, mutta kokemuksena suosittelen kyllä ehdottomasti eteenpäin!

Huomioita:

• sääolosuhteet voivat vaihtua eli päivällä shortsit jalassa ja illalla tuulta pitävät takit oli pop
• majakan yhteydessä on pieni myymälä, mutta sinne kannattaa kyllä tuoda maista mukana kaikki, mitä haluaa, koska hinnat ovat aika suolaiset (35g Geisha-patukka noin 2€)
• mutta samaan hengenvetoon todettava, että omia eväitä ei hirveästi tarvitse tuoda mukana, koska ruokaa on runsaasti ja usein saatavilla
• majakka ei ollut sisältä yhtään kostea tai kylmä, mutta tämä saattaa kyllä johtua myös kesäajasta
• yhden yön majoitus, kaikki ruokailut ja venematkat sekä kierros Rosalassa maksoivat 209€/aikuinen eli meidänkin kahden hengen talous kustansi tästä yhden yön seikkailusta 418€… Ajattelin suhtautua tähän ainutkertaisena kokemuksena ja hyväksyä tuon hinnan, vaikka mielestäni yli 200€ vuorokaudesta on paljon
• saarelta pystyy lähettämään postia, ja kaikki Bengtskäristä lähetetyt kortit ja kirjeet saavat itseensä erityisen Bengtskär-leiman
• saarella asustaa paljon valtavia, melkein nyrkinkokoisia ihmisiä pelkäämättömiä sammakoita (tai rupikonnia ne taisivat oikeasti olla); erityisesti sateen yhteydessä ne kaikki kömpivät esiin ja valloittavat kivet ja kalliot

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin