Setubal, Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki – Häämatkailu osa 6

Majoittuessamme Troian niemimaalla tuli Setubalista meille hyvinkin tuttu paikka jo senkin takia, että lautalla poistumisessa rantauduttiin aina Setubaliin. Lomamme aikana otimme yhden kokonaisen Setubal-päivän ja muuten kävimme siellä lähinnä iltaisin syömässä.

Setubalin keskusta-alue oli helppo ottaa haltuun: lauttaterminaalista käveli noin reilut 5 minuuttia keskustaan. Kapeita kävelykatuja, sisäkujille aukeavia aukioita ja vanhoja rakennuksia. Todella kaunista ja jotenkin aitoa. Ihmiset olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Tykkäsimme kovasti.

Kyseessä on iso kaupunki mutta Lissaboniin verrattuna, Setubal on enemmän paikallisten kaupunki. Tämän takia mietimmekin alkuun, mitenköhän englanniksi asioiminen onnistuisi mutta kaikki puhuivat erinomaista englantia. Turistille tärkeä asia oli myös se, että ruokalistat oli saatavilla englanniksi. Yhteistä maan pääkaupungin kanssa on pastellinsävyiset rakennukset ja laattojen käyttäminen niin seinissä kuin maassakin.

Kortilla pystyi maksamaan kaikkialla muualla paitsi takseissa. Olimme tosin varautuneet käteisellä, joten maksoimme välillä ravintoloissa ja kahviloissa ihan rahalla. Tippauskulttuurista sen verran, että takseissa pyöristimme hintoja ylöspäin ja ravintoloissa yleensä jätimme muutaman kolikon kiitoksena.

Kyseessä on iso kaupunki, joten erilaista tekemistä varmasti löytyisi isoa urheiluareenaa ja ostoskeskusta myöden. Kaupungin vieressä kohoaa Arrabida-luonnonpuisto, jossa riittäisi vaeltamista useammaksikin päiväksi. Me emme näissä tosin käyneet ja keskityimme lähinnä kaduilla vaelteluun. Niin ja syömiseen 😀 Ruoka oli aivan taivaallista! Kaikki ne merenelävät – jo pelkästä niiden ajattelemisesta suu täyttyy kuolasta. Söimme ainoastaan mereneläviä lomamme ajan, vaikka kyllä Portugalissa lihaakin syödään. Viinit ravintoloissa olivat myöskin erittäin hyviä ja edullisia: halvin vinho verde -pullo ravintolassa lähti 8 eurolla. Luonnollisesti viinit olivat kaikki Portugalilaisia, kuinkas muutenkaan.

Tässä omat top 3 ravintolasuositukseni Setubaliin – toivottavasti et ole nälkäinen:

  • Sem Horas: Tämän ravintolan sijainti on aivan vanhan kaupungin keskustan kävelykatujen ytimessä. Päädyimme vaeltamaan tänne, koska olimme etsineet nälkäisinä auki olevaa ravintolaa (raflat olivat auki lounasaikaan, sulkivat keittiön noin klo 15-19 ja avasivat ne taas illalla) ja tämän terassi oli niin kutsuva + täällä oli keittiö auki myös iltapäivällä. Tästä huolimatta hinnat eivät olleet mitään övereitä ja ruoka todella vei kielen mennessään.

  • Mar ao Largo: Täällä kävimme peräti kahdesti syömässä; sijaintina vanhan kaupungin reunusta. Tämä oli niitä ravintoloita, joissa keittiö aukesi vasta klo 19, ja suomalaiset ruokailuajat omaavina olimme käytännössä aina ravintolassa tuolloin, koska nälkä. Tämä ravintola oli todella suosittu (enkä ihmettele yhtään), sillä jo  klo 20 pöydät olivat täynnä ja henkilökunta joutui käännyttämään kyselijöitä.

  • 490 Taberna STB: Tämä ravintola on yhden kadun varressa, jossa on ravintoloita ravintolan perään noin 12 minuutin kävelymatkan päässä lauttaterminaalista. Päädyimme astumaan tänne sisään, sillä terassi oli erittäin houkutteleva + tarjolla oli live-musiikkia. Tämä oli meidän viimeisen illan ravintola ja halusimme panostaa illalliseen. Eli toisin sanoen suomalaisittain ravintola ei ollut kallis, mutta verrattuna aikaisempiin ravintoloihin, tämä oli hieman hinnakkaampi. Kokosimme annoksemme erilaisista paikallisista tapaksista (”petiscos”), jotka jaoimme (maistoimme mm. Setubalin tunnettua choco fritoa eli friteerattua seepiaa).

Setubal oli todella symppis kaupunki ja vaikka emme sinne välttämättä ihan heti suuntaa takaisin, suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi mikäli niillä seuduilla sattuu liikkumaan. Toivottavasti meidänkin polkumme vielä joku päivä vie Alentejon maakuntaan ja Setubaliin!

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Troian niemimaa – Häämatkailu osa 5

Siirrytään shamppanjan hörppimisestä seuraavaan kohteeseen eli Portugaliin ja aloitetaan tämän matkaosuuden perkaminen Troian niemimaasta. Olemme tosi paljon saaneet kysymyksiä siitä, miten me tämän oikein keksimme. Ja tarinahan menee siten, että siinä kohtaa kun päätimme suunnata Portugaliin, otimme Portugalin kartan auki ja suuntasimme katseet länsirannikolle. Sieltä sitten Googlen kuvahaun kautta iskimme eri paikkojen nimiä ja valkkailimme houkuttelevimman näköisiä paikkoja – jotka kuitenkin olisivat ”järkevästi” sijoittuneet eli että siinä ympärillä on myös nähtävää. Koska vajaa 1,5 viikkoa samassa paikassa on liikaa. Ja näin oli kohteemme löytynyt: Troian niemimaa.

Lissabonin kentältä nappasimme taksin ja otimme suunnaksi Setubalin, joka on Troian lähin kaupunki ja Portugalin kolmanneksi isoin kaupunki. Matkaa näiden välillä on noin 40 km, ajallisesti kului noin 35min ja taksi maksoi noin 60€ sisältäen tietulli-, tariffi- sekä matkatavaramaksut. Julkisillakin olisi päässyt huomattavasti edullisemmin, mutta matkanteko olisi vienyt useita tunteja. Koimme, että tämä oli todellakin sen arvoista matkatavaroiden kanssa + matka-aika oli tosiaan noin lyhyt. Teen Setubalista ihan oman postauksen eli ei mennä tässä sen enempää siihen. Setubalista pääsi lautalla veden yli Troiaan, lauttamatkan kestäessä noin 15 min.

Olimme hieman yllättyneitä lautan kalleudesta ottaen huomioon, että Portugali on muuten todella edullinen. Yhdensuuntainen lippu aikuiselle Setubalista Troiaan maksoi 7,20€ – Troiasta Setubaliin matka oli aina ilmainen, eli menopaluulipun hinta oli selvästi jyvitetty tuohon 7,20€. Ensimmäiselle lauttamatkalle ostimme tuon yksittäislipun ja päästessämme Troiaan yritimme arvioida, kuinka usein suunnilleen matkamme aikana tulisimme saapumaan Setubalista Troiaan ja päädyimme ostamaan molemmille 5 matkan lipun hintaan 32,40/aikuinen. Ja tämä itseasiassa riitti meille täydellisesti, sillä muutamana päivänä emme poistuneet niemimaalta ollenkaan ja vuokrasimme pariksi päiväksi myös auton, jolloin ajoimme niemimaalta pois. Ilman autoa lautta oli ainoa vaihtoehto päästä niemimaalta pois.

Heti lauttalaiturilta alkaa ”boarwalk”, jonka varrella on useita ravintoloita terassit veden vieressä ihanilla maisemilla sekä pieniä liikkeitä, jotka myyvät lähinnä rantalomalle sopivia tarvikkeita sekä jotain vaatteita. Tämän kävelykadun päässä oli meidän hotelli, Troia Design hotel. Hotelli oli selvästi hyvin moderni, iso ja sen kyljessä on kasino – jossa me tosin kävimme vain kääntymässä, sellainen ympäristö ei meitä hirveästi kiinnosta.

Me olimme varauksen yhteydessä pyytäneet mahdollisimman kaunista maisemaa Atlantin puolelta, ja sellaisen todellakin saimme! Muutenkin huone oli kookas, sänky oli valtava, oli erilliset huoneet vessalle ja kylpyhuoneelle kauniisti sisustettuina. Parvekkeelta jokailtainen auringonlasku tuli fiilisteltyä lähes päivittäin ja muutenkin huone oli meidän makuumme. Aamupalallakin oli valtavasti vaihtoehtoja eli kyllä itsensä sai täyteen. Vaikka kun 1,5 viikkoa pyörii samojen aamupalapöytien ympärillä, vaihtelu olisi kyllä kelvannut 😀

Niemimaalla on ruokakauppa, josta kävimme useamman kerran ostamassa huoneeseen naposteltavaa ja juomia. Portugalissa noin yleisesti on suomalaisittain edullinen hintataso, mutta tuossa ruokakaupassa oli selvästi vähän lisätty niemimaa-lisää hintoihin, joten pyrimme käymään ruokakaupassa esim. Setubalissa tai isommilla ostoksilla autovuokrauksen yhteydessä. Myöskin erityisesti boardwalkilla sijaitsevat ravintolat ovat Suomen hinnoissa ruokien suhteen, ja me kävimme ainoastaan kahdesti niissä syömässä: kerran salaatilla ja kerran ihan kunnon illallisella. Muuten kävimme illallisella päiväretkiemme yhteyksissä ennen kuin palasimme Troiaan tai ostimme ruokakaupasta tarvikkeita huoneeseen. Lisäksi näin pitkällä lomalla hyödynsimme myöskin niemimaalla olevaa pesulaa.

Varsinaista tekemistä niemimaalla on rajoitetusti. Me vuokrasimme kerran pyörät hotellilta, että näkisimme vähän enemmän mutta asutetun alueen jälkeen ympärillä oli lähinnä kuivahkoa luontoa. Golfin pelaajille on iso kenttä ja ilmeisesti jossain päin niemeä sijaitsee myös hevostalli eli pääsisi ratsaille näin halutessaan. Mutta se syy, miksi Troiaan kannattaa mennä on meri ja ranta! Nimittäin niemen molemmin puolin kulkee noin 18km hiekkarantaa, eli sieltä kyllä löytyy jokaiselle rauhallinen loikoilupaikka niin halutessaan. Me pidimme vain yhden rantapäivän, jolloin kävelimme hotelliltamme noin 6km ja löysimme kivan kohdan, jossa rentoutua. Ja katsokaa nyt näitä rantamaisemia!

Troian ympäristössä asuu delfiiniparvi ja siihen liittyvää turismia oli jonkin verran. Mekin kävimme kerran yhdellä veneretkellä, mutta valitsimme matkanjärjestäjäksi yrityksen, joka suojelee delfiineitä juurikin tältä liikaturismilta ja lahjoittaa rahaa delfiiniensuojeluun. Oli aika mielentöntä nähdä vapaana luonnossa eläviä pullonokkadelfiineitä 🙂

Tykkäsimme tosi paljon Troian tukikohdastamme ja maisemista mutta myös siitä, että sieltä pääsi niin helposti kaupunkimaisemiin. Tämän matkaosuuden aikana saimme todellakin rentouduttua kunnolla – erityisesti niinä päivinä kun emme poistuneet Troiasta ollenkaan vaan vietimme päivää hotellimme uima-altaalla ja kävellen ympäriinsä. Tällaisena harmaana lokakuun perjantaina mieli todellakin palaa näihin maisemiin!

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Shamppanjamatka Champagneen: vinkit – Häämatkailu osa 4

Nyt kun Reimsin ja Epernayn seikkailut on purettu omiksi tarinoikseen, ajattelin kirjoittaa vielä vinkit koosteeksi.

Liikkuminen:

Pariisista kulkee suora luotijuna Reimsiin Gare de l’Estin asemalta, matkan kesto noin 45min. Champagnen alueelle pystyy siis halutessaan tekemään myöskin pelkästään päiväretken, jonka voi yhdistää esim. Pariisin matkaan. Charles de Gaullen lentokentältä kulkee myöskin reilussa 30 minuutissa suora luotijuna Champagne Ardennen asemalle, joka on noin 8 km päässä Reimsistä. Tällä asemalla voi joko vaihtaa Reimsiin menevään junaan tai ottaa taksin määränpäähänsä. Yhdensuuntainen junamatka maksaa noin 30€/aikuinen.

Kaupunkien ja kylien sisällä pystyy liikkumaan jalkaisin, sillä välimatkat eivät ole liian isoja. Sen sijaan suosittelen ottamaan junan, jos haluaa käydä eri kaupungeissa/kylissä. Me mietimme myös autonvuokrausta ja oisihan se ollut omalla tavallaan erittäin kätevää päästä ajelemaan Ranskan maaseudulla mutta ilmankin selviää 🙂 Reissu on varmasti erilainen, jos ei ole julkisista riippuvainen, mutta me myöskin halusimme maistella juomia yhdessä ja se ei olisi onnistunut ihan yhtä sulavasti, mikäli toisen olisi täytynyt olla kuskina. Yhdensuuntaiset junaliput esim. välillä Reims-Epernay maksoivat noin 6€/aikuinen. Me latasimme Ranskan junaliikenteen sovelluksen, jonka kautta katsoimme juna-aikataulut sekä ostimme liput.

Shamppanja:

Kannattaa selvitellä etukäteen, missä kaupungissa/kylässä itseä kiinnostavat talot sijaitsevat ja erityisesti niihin kaikista pienimpiin että kaikista suosituimpiin kannattaa ehdottomasti varata aika etukäteen. Me käytimme tätä sivustoa. Reimsissä varasimme kaikkiin 3 shamppanjataloon ajat etukäteen, kahteen ei olisi välttämättä tarvinnut, mutta ainakin halusimme olla varmoja (eikä siitä siis mitään haittaa ainakaan ole, sillä ainakin henkilökunta on valmistautunut pitämään kierroksen/maistelun tällä tavalla). Epernayssa varasimme kahdelle kellarikierrokselle sekä yhteen maisteluun ajat, muihin menimme vain sisään maistelemaan kun tuli vastaan sopivan näköinen paikka.

Jos Champagnen maakuntaan asti tulee niin kannattaa myös muistaa nauttia shamppanjasta 🙂 ja erityisesti kokeilla jotain sellaisia, mitä Suomessa ei ihan joka paikassa tarjota. Champagnessa on kuitenkin useita satoja eri shamppanjataloja, ja voi hyvinkin löytää uusia suosikkeja vähemmän brändätyistä taloista. Shamppanjabaareja kannattaa myös kokeilla, siellä voi päästä maistelemaan todella pienienkin tuottajien satoa.

Shamppanjan tuominen Suomeen: 

Me käytimme melko paljon aikaa ennen reissua selvittääksemme, mikä olisi edullisin tapa tuoda enemmän kuin yksi pullo mukana Suomeen – ottaen myös huomioon, että Champagnesta emme suinkaan suunnanneet Suomeen vaan Portugaliin ja sieltä vasta kotiin. Yritimme löytää tietoa, pystyisikö sieltä lähettämään juomia Suomeen ja mitä sellainen maksaisi. Vai pystyisikö jopa suoraan shamppanjatiloilta lähettämään – tosin tällöin pitäisi varmaan ostaa enemmän kuin yksi pullo. Löysimme myös viinimatkailuun erikoistuneen nettikaupan, josta olisi voinut tilata viininkuljetukseen tarkoitetun laukun, jonka pystyisi laittamaan lentokoneen ruumaan. Päätimme ratkaista tämän vasta paikan päällä ja pahimmassa tapauksessa voisimme ostaa vain pari pulloa mukaan tuomisina.

Me kohtasimme kaksi järkevää tapaa saada shamppanjaa kotiin (ellei halua tilata suoraan valmistajalta; tätä emme edes tiedustelleet): mennä alaan erikoistuneeseen shamppanjaliikkeeseen tai ostaa edellä mainitsemastani viinimatkailuun erikoistuneesta nettikaupasta viininkuljetukseen tarkoitettu laukku. Kyseessä on ranskalainen firma (kuinkas muutenkaan) ja he toimittavat 1-2 päivän sisällä vaikka suoraan hotelliin eli Suomen päässä ei tarvitse murehtia ruumaan laittamisesta ja siihen liittyvistä maksuista.

Ainakin Reimsissä Notre Damen katedraalin vieressä on yksi shamppanjaliike, joka lähettää Suomeen kotiovelle kuuden shamppanjapullon paketin reilulla 100€:lla. Paketti tekee matkaa noin viikon. Tämä on ihan hyvä vaihtoehto, sillä ei tarvitse kantaa pulloja ympäriinsä Ranskassa eikä Suomessa. Jos hyödyntää tätä tapaa, on luonnollisesti shamppanjat ostettava kyseisestä liikkeestä eli ei voi keräillä pulloja eri paikoista vaan täytyy toivoa, että omat lempparit löytyisivät kyseisestä liikkeestä. Emme katsoneet pullojen hintoja hirveän tarkasti, mutta yleisesti ne olivat vähän hintavampia kuin muuten Champagnessa – toki edelleen edullisempia kuin Suomessa.

Me päädyimme ostamaan tämän viininkuljetukseen tarkoitetun laukun, jonka tosiaan pystyy laittamaan lentokoneen ruumaan ja siinä pystyy kuljettamaan 12 pulloa. Mikäli tällaisen haluaa pikatoimituksella, tulee postimaksuja siihen päälle noin 30€. Mutta jotkut alaan erikoistuneet liikkeet Champagnessa saattavat jälleenmyydä näitä. Meillekin kävi niin onnellisesti, että löysimme oman yksilömme Epernaysta ja vielä pikkuisen halvemmalla kuin mitä nettikaupassa pyydetään. Laukkua pystyy uudelleen käyttämään, ja ollessaan ihan täysi, se painaa alle 23kg eli normi ruumamaksuilla saa tämän kuljetettua. Täytyykin alkaa tekemään viinimatkoja useammin 🙂

Hintataso:

Yleisesti ottaen ranskalaiset asiat ovat Champagnessa edullisempia kuin mitä ne maksaisivat Suomessa. Aloitetaan vaikka shamppanjasta: vertailuna Möet & Chandonin Imperial Brut -pullo maksoi 28€ (Alkossa noin 49€) ja pullo Lanson Black Labelia maksoi 22€ (Alkossa noin 45€). Noin yleisesti ottaen shamppanjatalojen perus brutit maksoivat 18-22€/pullo, rosét euron-pari enemmän ja vintaget/millesimet/blanc de blancit jne. noin 25€ ylöspäin. Eli pullot ovat 40-50% edullisempia.

Baareista ja shamppanjatalojen omista maistelupaikoista yhden lasin hinta perus brutia olin noin 5€. Toisissa paikoissa kaikki laadut (myös vintaget ja muut erikoisuudet) olivat sen 5€ ja toisissa paikoissa hinta nousi pari euroa, kun mentiin vähän arvokkaampiin shamppanjoihin.

Tokihan sieltä sai myös muita viinejä 🙂 Otimme päivällisen yhteydessä usein pullollisen perus punaviiniä siihen kylkeen ja ne maksoivat ravintolassa 16-20€. Kaupoista sai ostettua viiniä alkaen 2€/pullo – tosin niiden mausta en sitten tiedäkään. Löysimme erittäin hyviä punaviinejä noin 5€:lla. Paikallisista ruokakaupoista sai ihanan herkullisten ruokaherkkujen lisäksi myös erittäin hyvällä hinta-laatusuhteella ostettua viinejä (kuplilla ja ilman). Meidän vieressä oli suht iso Carrefour ja sieltä ostimme sekä shamppanjoita että tavallisia viinejä erittäin hyvällä hinnalla. Shamppanjat maksoivat suunnilleen saman verran kuin jos ne olisi ostanut suoraan shamppanjatilalta.

Kaikki ihanat ranskalaiset leipä- ja leivostuotteet olivat hieman edullisempia kuin mitä Suomessa myydään. Ja muutenkin ravintoiloissa oli mielestäni vähän halvempi hintataso kuin Suomessa. Meidän perus lasku illallisesta kahdelle oli noin 70€ sisältäen 2 alkupalaa, 2 pääruokaa, 2 jälkiruokaa, pullon punaviiniä ja pullon kuplavettä. Toki omilla ravintolavalinnoilla pystyy vaikuttamaan hintaan ja olisi siellä varmasti edullisemminkin pystynyt ruokailemaan – sekä myös kalliimmalla.

Yleistä:

Majoittumisesta meillä ei luonnollisesti ole muuta kokemusta kuin oma hotellimme. Mutta silmämääräisesti näytti siltä, ettei hotelleita ole mitenkään ihan liikaa, ja muutenkin joku AirBnB-majoitus voisi olla erittäin tunnelmallinen. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä varausten suhteen, mikäli haluaa olla yötä erityisesti sesonkiaikoina.

Säät olivat vähän vaihtelevia jopa elokuussa ja illalla auringon laskettua saattoi tulla jopa vähän kylmä eli kannattaa varautua monenlaisilla vaatekerrastoilla + sateenvarjo kannattaa pitää lähettyvillä, sillä pieniä sadekuuroja saattaa tulla silloin tällöin. Ymmärsin, että jos Champagneen mielii sesongin ulkopuolella (esim. talvella), kannattaa ottaa hyvin selvää, mitkä shamppanjatalot ottavat vieraita vastaan edes maisteluille, sillä ne saattavat olla kiinni.

Suosittelisin paikkaa ehdottomasti shamppanjan ystäville sekä niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan tästä jalosta juomasta. Sillä kaikki shamppanjatalojen pitäjät ovat erittäin innokkaina ja ylpeinä kertomassa oman talonsa historiasta, shamppanjoiden valmistuksesta ja niistä pienistä vivahde-eroista, joita he ovat vuosien aikana saaneet hiottua. Väkisinkin siinä oppii samalla.

Meillä oli pientä epäilystä, miten englanninkielellä mahtaisi pärjätä. Mieheni ranskan taso kattaa käytännössä bonjourin ja merciin, itse osaan todella alkeisperusteista vähän. Positiivisena yllätyksenä melkeinpä kaikkialla pärjäsi englannilla. Me yleensä aloitimme ranskaksi, ja kun oma osaamiseni loppui, vaihdoimme englantiin. Keskustelukumppanien englannintasot vaihtelivat, mutta tulimme aina ymmärretyksi. Ravintoloissa oli englanninkieliset ruokalistat – toisinaan ne vaan piti osata erikseen pyytää. Kaikissa meidän vierailemissamme shamppanjataloissa puhuttiin hyvää englantia. Sanoisin, ettei tätä aspektia ainakaan kannata liikaa murehtia. Niin ja Epernayssa englanninosaaminen oli vähän sujuvampaa kuin Reimsissä. Oletamme sen johtuvan siitä, että siellä todennäköisesti on hieman enemmän turisteja.

Me tykkäsimme aivan valtavasti Champagnesta, ja suunnittelemme jo seuraavaa retkeä! Seuraavaksi hypätäänkin Ranskasta Portugaliin.

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Shamppanjamatka Champagneen: Epernay – Häämatkailu osa 3

Muutaman Reims-päivän jälkeen lähdimme tutustumaan parin kymmenen kilometrin päässä olevaan Epernayhyn, jota sanotaan shamppanjan pääkaupungiksi. Junalla matka kesti noin 30min ja reitti kulki maaseudun halki shamppanjaviljelmien vierestä. Reitillä oli useita pienempiä kyliä, kuten Aÿ, johon olisimme ehdottomasti halunneet mennä, mutta juna-aikataulut eivät ihan antaneet periksi siihen. Juna kulkee Reimsin ja Epernayn väliä toisinaan pysähtyen kaikkiin pienempiin kyliin ja toisinaan se paahtaa reitin läpi pysähtyen ainoastaan reitin pääasemilla. Eli kannattaa olla tarkkana, kun miettii aikatauluja ja kylävierailuita.

Epernayn kuuluisin katu on ehdottomasti Avenue de Champagne, joka on noin pari kilometriä pitkä ja sen molemmin puolin on upeita kartanoita, joissa eri shamppanjatalot pitävät majaansa. Kadun alla on satoja kilometrejä kellareita, joissa shamppanjapulloja säilytetään edelleen. Mikäli haluaa kellarivierailulle, on syytä varata etukäteen kierros; me hyödynsimme tätä sivustoa. Suurimmassa osassa shamppanjataloista voi vain kävellä sisään maistelemaan – lasien hinnat lähtivät 5€ ylöspäin, mutta esim Möet & Chandonille ei päässyt maistelemaan ilman, että oli osallistunut kierrokselle.

Olimme ensimmäiselle Epernay-päivälle varanneet kaksi maistelua/kierrosta etukäteen, Boizelille ja Mercierille. Toiselle päivälle emme varanneet etukäteen mitään, vaan menimme maistelemaan eri taloja sen perusteella, minkä puitteet näyttivät kaikista viihtyisimmiltä (mikäli siis emme olleet kuulleet siitä aikaisemmin). Olisimme varanneet myös Möetille, mutta edellisenä iltana, kun teimme varauksia, olivat kaikki haluamamme kierrokset täynnä. Tämä harmitti, mutta ajattelimme mennä kuitenkin katselemaan, josko voisimme edes ostaa maistiaislasit. Epernayssa ollessamme selvisi, että ainoastaan kierroksen yhteydessä pääsee maistelemaan, mutta yhdelle kierrokselle (joka lähtisi 20min päästä) pystyikin vielä ostamaan liput tiskiltä. Joten pääsimme lopulta sekä kierrokselle, että maistelemaan! Mutta uskoisin, että meillä oli tuuria tässä ja ehdottomasti suosittelisin varaamaan kierrokset etukäteen ehkä jopa paria päivää ennen – erityisesti joillekin suosituimmista kuten Möetille 🙂

Reimsissä taktiikkamme oli käydä vähän maistelemassa ja enemmänkin kokeilla sellaisia taloja, jotka eivät Suomessa ole niin tunnettuja, sekä nauttia kaupungista myös muuten. Epernayssa oli vähän eri taktiikka 😀 Näihin kaikkiin shamppanjataloihin teimme Epernayssa maisteluretket kahden päivän aikana:

  • Boizel
    • Ah mitkä puitteet täällä olikaan nautiskella! Boizelilta olimme etukäteen varanneet kolmen shamppanjan maistelun hintaan 22€/aikuinen; saimme maistaa heidän brutia, roséta sekä vintagea
  • Möet & Chandon
    • Kierros sekä kahden shamppanjan maistelu maksoi 28€/aikuinen; Imperial-shamppis juhli 150 vuotissynttäreitään ja siihen liittyen nähtävillä oli pientä näyttelyä
  • Collard-Picard
  • Mercier
    • Kierros sekä kahden shamppanjan maistelu maksoi 24€/aikuinen; kierros oli siitä erikoinen, että kellareissa mentiin junalla ja vaikka opas olikin mukana, kaikilla oli omat kuulokkeet, josta sai valita oman kielisen selostuksen nauhalta
  • de Venoge
  • A. Bergère
  • Paul-Etienne Saint Germain
    • Tykästyimme tähän nuoreen ja pieneen shamppanjataloon todella paljon! Vielä on vähän selvityksen alla, pystyisikö heidän shamppanjaansa jotenkin tilaamaan Suomeen, sillä muuten siihen ei ainakaan vielä täältä oikein pääse käsiksi
  • Elodie D.
    • Tämä shamppanjatalo on viimeiset reilut sata vuotta periytynyt aina äidiltä tyttärelle – inspiroiva tarina
  • Comtesse Lafond
    • Huh mitkä puitteet! Hieman erillään muista taloista sijaitsee aivan älyttömän hurmaava pieni chateau ja heidän ihastuttava pihansa. Me olimme ainoat asiakkaat, ja saimme nauttia maistelusta omassa rauhassa. Ihana hetki ja hyvää shamppanjaa!
  • Michel Gonet

Näiden lisäksi kävimme myös toisena päivänä juuri ennen lähtöä C Comme -shamppanjabaarissa, joissa jaoimme kuuden maistelun setin (hinta 36€), ja täällä pääsimme maistelemaan pientuottajien satoa ja kuutta hyvin erilaista variaatiota.

Erityisesti shamppanjanystäville suosittelen Epernayta lämpimästi, mutta en ole ihan varma, oisiko siellä hirveästi muuta tekemistä sitten, kun shamppanja-avenuet on läpikoluttu. Meille tosiaan Reims tuntui paremmalta majoituspaikalta, josta oli kiva tehdä päiväretkiä mutta oli ihana palata iltaisin sinne.

Kuten tästäkin listasta ehkä näkee, kaksi Epernayssa vietettyä päivää olivat hyvinkin täynnä 😀 Jos meillä olisi ollut vielä yksi päivä käytössä, olisimme ehdottomasti menneet Aÿ:n kylään ja siellä vierailukohteina oisivat olleet ainakin Bollinger, Billecart-Salmon sekä Deutz. Mutta onpahan seuraavaa kertaa varten jo tekemistä tiedossa – ja se seuraava kertahan tulee aivan varmasti!

Reimsin kokemuksista sekä ruokavinkeistä kiinnostuneille suosittelen vilkaisemaan edellisen postauksen. 

Kokosin myös ihan omaksi postauksekseen yleiset vinkit Champagnen alueeseen.

Kaikki muut häämatka-tekstit löytyvät Häämatka-kategorian alta.

Voit seurata matkojani lähemmin:

instagram // Blogit.fi // Bloglovin