Viikonloppureissu Dubliniin

Usein kun mietin mihin haluaisin matkustaa, on ensimmäinen ajatus Iso-Britannia. Voisin mennä sinne aina vaan uudestaan. Tällä kertaa päädyin kuitenkin kokeilemaan jotain tyystin erilaista (…), Irlantia ja Dublinia.

Tosiasiassa halusin kovasti sekä Lontooseen että johonkin paikkaan jossa en vielä ole ollut, ja Dublin tuntui sopivalta väliratkaisulta. Ja sitä se olikin! Pakenin Suomen marraskuuta ja olin matkalla neljä yötä. Marraskuu oli oikein otollinen aika matkustaa, sillä sää oli mukavan leuto ja kaupunki kylpi syksyn väreissä. Sadetta ei osunut matkalle kuin yhden kuuron verran, silloinkin satuin olemaan juuri sopivasti kauppakeskuksessa.

Lennot hoituivat näppärästi Norwegianilla (meno-paluu tuolloin 106€), ja lentokenttäkuljetukset toimivat moitteetta. Lentokenttäbussit lähtevät heti lentokentän pääovien edestä ja niitä kulkee kaksi 747 ja 757. Dublin Busin nettisivuilta kannattaa tarkistaa kumman reitin lähistöllä oma hotelli on.
Ja ihan vinkkivitonen vaihto-opiskeluajoilta jos matkaan on lähdössä joku muukin maalaistollo; menopaluu lippu on return ticket 😀

Hotellin valitsin sijainnin (ja hinnan) perusteella keskustan pohjoispuolelta, eli kaupunkia halkovan Liffey-joen yläpuolelta. St. George osoittautui nappivalinnaksi, kävelymatkaa keskustaan O’Connell streetille oli 300 metriä, mutta sijainti oli silti suojassa suuremmalta melulta ja ihmismassoilta. Naapurisaaren kolmen tähden majoitustason tuntien en odottanut suuria tältäkään, ja aikalailla sain mitä tilasin; narisevia lattioita ja rappuja, vähän jo kulahtaneita rappauksia ja vinoja tauluja, mutta yleisilmeeltään oikein siisti ja perinteikäs pieni hotelli. Neljä yötä kustansi tuolloin 247€, mikä oli mielestäni oikein kohtuullinen hinta.

Guinnessin ja Jamesonin tehtaisiin tutustumisen jätin suosiolla välistä, olin pihillä päällä enkä halunnut maksaa sisäänpääsymaksuja, varsinkaan kun kumpikaan juomista ei maistu sitten tippaakaan. Sen sijaan haahuilin menemään pitkin kaupunkia, ja ensimmäisenä otinkin suunnan Dublinin linnaan. Ulkoapäin tsekkasin myös vieressä olevan Chapel Royalin.

Linnan pääsymaksu oli 7€ ja sisäpuolella sai olla niin pitkään kuin aukioloajat antavat myöten. Olin paikan päällä jo vähän ennen aukeamista, mikä takasi vain vähän kanssaturisteja koko vierailuni aikana. Kun olin lähdössä pois, oli ovelle kertynyt jo jonoa.

Linnan lisäksi samoilin Trinity Collegen alueella, ja kävin myös vanhassa kirjastossa The Old Library, joka on yksi Dublinin nähtävyyksistä. Keskiajalta peräisin oleva Book of Kells sekä vanhan kirjaston puoli The Long Room olivat mieleen vaikken mikään lukutoukka olekaan.

Vanhojen kirjojen hajusta (tuoksusta?) siirryin raittiiseen ulkoilmaan St. Stephen’s Green puistoon, jossa tein kierroksen syksyn värejä ihastellen.

Neljä päivää Dublinissa oli juuri sopiva aika. Mielessä kävi myös retki Cliff’s of Moherille, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Retkeen olisi mennyt käytännössä yksi lomapäivistä, ja halusin jättää reilusti aikaa vain päämäärättömälle haahuilulle (lempipuuhani!). Reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut! Kaupungissa oli helppo kulkea jalan, en joutunut käyttämään julkisia muuta kuin lenttokenttäbussin verran. Keskusta on oikein kompakti paketti, enkä missään vaiheessa tuntenut oloani turvattomaksi siellä kuljeskellessa.

Lindos – Rodoksen kuumin poukama

Aiemmassa Rodosta käsittelevässä postauksessa kerroin, että viikon matkan aikana toteutimme kaksi retkeä; matkatoimiston retken Halkin saarelle ja omatoimisen retken Lindokselle.

Myös matkatoimistot tarjoavat retkeä Lindokselle, mutta meistä 50€:n retki kuulosti naurettavan kalliilta ottaen huomioon että kohde oli tunnin bussimatkan päässä Rodoksen keskustasta, toisin kuin esim. Halki (1,5h bussissa, 1h lautalla joka lähti pienen pienestä satamasta keskeltä ei mitään).

Otimme ensin bussin hotellilta Rodoksen keskustaan (2€ suunta per henkilö). Linja-autoasemalta bongasimme suureksi onneksi juuri lähtöä tekevän Lindoksen bussin johon hyppäsimme (7€ suunta per henkilö). Bussi körötteli reilun tunnin matkan Rodoksen itäistä rannikkoa pitkin Falirakin läpi Lindokselle.

Lindoksen kukkulalla on akropolis, mutta tällä kertaa jätimme sen välistä. Alas rannalle menee pieni mutkitteleva tie, jonka voi kävellä tai mennä bussilla (tai vuokra-autolla, mitä en suosittele koska tie on oikeasti kapea ja jyrkkä). Päätimme että kävelemme alas ja tulemme ylöspäin sitten bussilla, tietenkin 😀 Bussi ei mene ihan rantaan asti, vaan jää pieneen Lindoksen kylään jossa on ravintoloita, majoitusta ja pieniä putiikkeja.

Mahdollisuus on mennä myös aasikyydillä ylös akropolikselle, ja varmaan myös takaisin bussipysäkillekin, mutta sitä bisnestä emme halunneet tukea.

Alhaalla rannalla on muutama ravintola sekä uimaranta, jossa aurinkotuolit maksoivat 10€. Koska ranta on rinteen ympäröimä poukama, siellä ei tuule ollenkaan. Ei sitten hiukkaakaan. Seisova ilma ja etelän porottava aurinko ovat aika HC kombo, kannattaa varata riittävästi juomaa ja suolaista syötävää mukaan.

Parhaimmat näkymät ovat matkalla alas kylään ja rannalle, joten suosittelen kyllä kävelemään ainakin jonkun matkan! Bussikyyti ylös (tai alas) maksoi 0,50€, ja kulkee non-stoppina aamu- ja iltapäivisin. Bussi takaisin Rodoksen keskustaan lähti samasta paikasta mihin edellinen meidät jätti. Paikasta ei voi erehtyä, sillä ylhäällä ei käytännössä ole muuta kuin pieni kioski ja pari rakennusta karun maaston ympäröimänä.

Meidän omakustanteisen Lindos retken kulut olivat seuraavat:

  • Bussit yhteensä 18€
  • Gyros pitat ja juomat kylässä 3€
  • Aurinkotuolivuokra 5€ (yht. 10€)

Eli yhteensä n. 36€ per henkilö.

Retki Halkin saarelle

Yhdelle Rodoksen lomapäivistä varasimme matkatoimiston järjestämän retken Halkin saarelle. Retken reilun 50€:n hintaan kuului bussikuljetus hotellilta satamaan ja takaisin, sekä lauttakuljetus saarelle ja opastus saarella. Opas oli englantilainen.

Matka alkoi varhain ja bussikuljetus olikin reissun pisin osuus, 1,5 tuntia suuntaansa! Päästyämme satamaan nousimme Suomenlinnan lauttaan verrattavissa olevan purren kyytiin ja lähdimme kohti Halkia. Matkalla oli alussa melkoisesti merenkäyntiä, joka kuuluu inhokkilistani top 3:een, mutta selvisimme hengissä perille.

Kun pääsimme saarelle, opas kertoi käytettävissä olevan ajan ja lautan lähtöajan, jonka jälkeen sai halutessaan osallistua oppaan kierrokselle ympäri saarta tai käyttää ajan miten haluaa. Kuuntelimme oppaan yleisen pulinan ja kävimme hänen johdollaan katsomassa yhtä talorauniota, mutta totesimme pian että meille on parempi mennä oman pään mukaan.

Lähdimme puikkelehtimaan kapeita kujia pitkin yhdelle saaren uimarannoista. Emme kuitenkaan jääneet uimaan vaan palasimme takaisin satama-alueelle, kävimme syömässä ja ihmettelimme jatkuvasti ääneen paikan kauneutta.

Neljä tuntia oli sopiva aika olla saarella, siellä ei olisi riittänyt tekemistä kellon ympäri. Meiltä kyllä jäi yksi saaren uimarannoista näkemättä, mutta keskipäivän kuumuudessa ei jaksa määräänsä enempää kulkea auringon alla seisovassa ilmassa.

Paluumatka sujui vähemmällä merenkäynnillä, ja bussimatkakin on kotiinpäin aina nopeampi 🙂

Olimme hurjan tyytyväisiä matkaan eikä harmittanut lähteä matkatoimiston retkelle, omatoimisesti emme olisi retkeä osanneet toteuttaa, satamakin sijaitsi ihan Rodoksen saaren eteläosassa käytännössä keskellä ei mitään. Kerrankin sai olla ilman stressiä mukana kun joku muu huolehti aikatauluista, lipuista ja kuljetuksista 🙂

Vinkkejä tammikuiseen Berliiniin… Anyone?

Tiedättekö sen pienen pienen epävarmuuden tunteen joka hiipii matkaa varatessa kohdassa ”vahvista” tai ”siirry maksamaan”? 😀

Oli se sitten lyhyt tai pitkä matka, lähelle tai kauas, niin jostain syystä ainakin minulle iskee vielä viime hetkellä tosi epävarma fiilis. Näin kävi myös viime viikonloppuna, kun klikkailin menemään lennot tammikuun lopulle Berliiniin. Kysyin matkaseuraksi lähtevältä poikaystävältä juuri ennen tuota kohtalokasta painallusta ”Ni mennäänks me ny?” ja sain vastaukseksi vähän oudoksuvan katseen kera ”No joo joo!?” 😀

Tällä kertaa epävarmuuden tunne seurasi myös matkan varaamisen jälkeen. Olin jo hyvän aikaa lueskellut matkablogeista vinkkejä ja yleistä fiilistelyä Berliinin kesästä, pyörän vuokrauksesta, pussikaljasta puistossa ja joulumarkkinoista glühweineineen, kunnes tajuntaani iski että kumpikaan näistä ei totisesti ole ajankohtainen meidän matkamme aikana… Mitä mää ny tämmöseen vuodenaikaan ne lennot varasin?!

Oletteko te, arvon kanssabloggaajat, olleet Berliinissä keskellä talvea? Tai onko teillä muuten jakaa vinkkejä jotka eivät ole riippuvaisia vuodenajasta? 😀 Emme ole aikaisemmin olleet Berliinissä, joten Brandenburgin portti, juutalaisten muistomerkki, East Side Gallery ja Nikolaiviertel ovat jo kartta-appiin merkittynä. Matkassa olemme maanantaista torstaihin, joten ihan hirveästi ei sinä aikana toki ehdikään. 🙂

Ja vähän myös kiinnostaa, tuleeko teille tuollaisia viime hetken epävarmuustiloja? Vai olenko ainut? 😀